Kirjoitin aloituksen isovanhempien palstalle, kyselin neuvoja miten saisin mieheni vanhemmat ymmärtämään että en jaksaisi että he käyvät joka viikko, koska minulla on muutakin ohjelmaa ja muita ihmisiä joita haluan nähdä, ja että joka päivä ei jaksa ohjelmaa.
Minuthan lytättiin siellä täysin!
Pienen lapsen kanssa kuuluisi näemmä istua kotona vaan, ja on näköjään todella surkea äiti jos kehtaa jättää pienen lapsen kahdestaan kotiin isänsä kanssa!
Kyselen teiltä äideiltä nyt, että miten usein te jaksatte lapsenne isovanhempia nähdä, ja näettekö useammin omia vai miehenne vanhempia?
Olenko täysin kohtuutona jos ehdottaisin nätisti mieheni vanhemmille että voivat joak toinen viikko käydä, kun en minä näe omia vanhempiani nyt viikottain, vaikka tosiaan ennen näin omiani n. kerran viikossa, ja mieheni vanhempi nähtiin n. kerran kolmessa kuussa, kun miestäni ei kiinnosta niin paljon pitää yhteyttä heihin...
Minuthan lytättiin siellä täysin!
Pienen lapsen kanssa kuuluisi näemmä istua kotona vaan, ja on näköjään todella surkea äiti jos kehtaa jättää pienen lapsen kahdestaan kotiin isänsä kanssa!
Kyselen teiltä äideiltä nyt, että miten usein te jaksatte lapsenne isovanhempia nähdä, ja näettekö useammin omia vai miehenne vanhempia?
Olenko täysin kohtuutona jos ehdottaisin nätisti mieheni vanhemmille että voivat joak toinen viikko käydä, kun en minä näe omia vanhempiani nyt viikottain, vaikka tosiaan ennen näin omiani n. kerran viikossa, ja mieheni vanhempi nähtiin n. kerran kolmessa kuussa, kun miestäni ei kiinnosta niin paljon pitää yhteyttä heihin...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itselläni 2,5 vuotias lapsi ja minun äitini käy ainakin kerran viikossa ja miehen äiti kerran viikossa... en heitä aina jaksa (ainakaan omaani) mutta en ole estänyt heitä tulemasta kun ovat niin tärkeitä ihmisiä tytön elämässä. Kesällä jouduin heitä toppuuttelemaan kun halusivat tyttöä hoitoon viikoksi kerrallaan eikä oikeen osanneet ymmärtää etten ole valmis luopumaan lapsestani vielä niin pitkäksi aikaa, joten saivat tyytyä viikonlopun mittaisiin visiitteihin. Yritän aina purra hammasta jos tuntuu etten heitä itse jaksa, lapsi kun on aivan innoissaan siitä kun kyläilevät. Ja pitäähän sitä olla kiitollinen siitä että on niinkin kiinnostuneet ja avuliaat isovanhemmat kun löytyy perheitä jossa isovanhemmat eivät halua olla kuvioissa ollenkaan ja esim lastenhoitoavun saaminen tuntuu lähes mahdottomalta... jos ei sinulla ole isovanhempien kanssa mitään erimielisyyksiä ja tulette hyvin toimeen ni voisithan sen sijaan että pyydät heitä tulemaan harvemmin ni ehdottaisit että käyttäisit vaikka joka toinen viikko heidän vierailuajan itsesi muistamiseen ja kävisit kaupoilla tai tapaamassa ystäviä tms...
Omaa äitiäni haluan nähdä mahdollisimman vähän. Oikeastaan vierailemme hänen luonaan vain sen takia, että hän näkee lapsenlastaan ja lapsemme mummoaan. Meillä on äidin kanssa ihan ok välit, mutta kun vietän äitini seurassa pidemmän aikaa, hermostun häneen ihan täysin. Hän hössöttää liikaa, on ylihuolehtivainen, minä teen kaiken väärin. Lapsellekin (2 kk vanha) lepertelee lähinnä, miten en ruoki häntä, vaikka saa kyllä ihan riittävästi ruokaa ja muutenkin hoivaa...Äiti itse ei edes uskalla pitää lasta sylissä ja minua syyttelee, etten huolehdi lapsesta...
Itse olen aivan vastakohta. Huolehdin tottakai lapsestani jne. mutta otan äitiyden kuitenkin huomattavasti rennommin. Ja todellakin otan myös aikaa itselleni enkä ole lapsessa kiinni 24/7!!!
Miehen äiti taas on mieluisampi vieras. On rennompi, luottaa siihen että osaan hoitaa lasta hyvin, ei hössötä jne. Mielelläni näkisin anoppia useamminkin, mutta asuu aika kaukana. Ja lapsi on myös ihan hulluna tähän toiseen mummoon. Aistii varmaan, että hän on rento ja välittää oikeasti lapsesta. Tämä mummo pitää mielellään lasta sylissä ja juttelee lapselle hyviä asioita minusta. Ymmärtää, että äiti on lapselle tärkeä. :)
Niin ja tuohon, että äidin muka pitäisi istua kaikki päivät kotosalla lapsen kanssa... Ei todellakaan pidä! Päähän siinä sekoaisi ja se taas ei olisi ollenkaan hyvä asia äidin saatika lapsen ja muun perheen kannalta. Kyllä itsestäänkin täytyy pitää huolta ja ihmisten ilmoilla käyminen on hyvä tapa. Useimmiten lapsen voi ottaa mukaan, mutta äiti tarvitsee minusta myös omaa aikaa ja kahdenkeskistä aikaa kumppanin kanssa.
Oma äitini omisti koko elämänsä lapsille ja nyt hän on katkera vanha nainen, joka syyttelee ja kadehtii muita eikä välitä edes lapsenlapsistaan, koska alkanut nyt vasta elää omaa elämäänsä. En suosittele ottamaan mallia, koska siinä kärsii myös lapset. Kokemusta on...