Olen raskaana 18raskausviikolla. Olen odottanut sitä huippua mistä olen lukenut, kun on hyvä olo.. Olen aivan väsynyt, poikki myös henkisesti. En jaksa, ja toivon että joku menisi vikaan, koska tunnen kaiken olevan niin väärin syntymätöntä lastani kohtaan. Itken joka ilta ja aamulla herään itkien tai alan itkemään heti kun herään.. Pelkään että lapseni kuulee jo sen, tai tuntee miten paha olla minulla on. Olemme isän kanssa kihloissa, asiat menevät niin huonosti kuin voivat. Riitelemme, koska minulla on niin paha olla, yritän selittää sitä, mutta hän ei ymmärrä. Yritän pyytää että olisi tukenani, olisi silloinkin kun on paha olla. Emme asu yhdessä, joten aina kun alan itkemään tai tulee riitaa hän lähtee pois. Sanoo miten rakastaa, miten haluaa lasta kanssani, mutten voi uskoa. Kaikki on menossa siihen "ihan sama"-tilanteeseen.. Minulla ei ole ketään kelle puhua, en pysty valittamaan sisaruksilleni tai ystäville omista asioistani. En vain pidä yhteyttä enään tai vastaa puhelimeen, olen niin väsynyt. Olen käynyt muutamat kerrat läheisellä terveyskeskuksella juttelemassa, mutta en osaa heti kertoa kaikkea, ja lopetin käymisen. Minulla ei ole voimaa soittaa mihinkään ja pyytää apua, vaikka sitä tarvisin. Toivoisin että mieheni auttaisi, mutten voi pyytää. Hän tietää kyllä että minulla on jatkuvasti paha olo, siksi emme näe enään usein ja hän tekee muuta. etten pilaa hänen päiväänsä..
väsyttää...
rv18
1427
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Moikka, Jotta pääset pois umpikujastasi niin varaa aika lääkärillesi ja kerro elämäntilanteesi hänelle juurta jaksain, syvimmät tunnot ja pahimmat tuskat. Jos olet jo sairastunut masennukseen tarvitset ammatti apua joten toimi heti. Mitä pikimmin näin teet sen parempi sinulle ja jatkossa myös lapsellesi. Joskus aikoinaan podin masennusta enkä tajunnut lääkäreiden arvoa ennenkuin todella pimahdin (töissä). Sain apua ja lääkitystä ja elämä parani samaa vauhtia kuin minäkin. Teksti ei kertonut taustoja miehestäsi sen kummemmin joten jätän kommentoimatta. Tsemppiä ja tohtorin puheille!