Mun työpaikalle ilmestyi n. kuukausi sitten yks aivan mahdottoman söpö nainen! Lähes aina, kun tullaan napit vastakkain, vaihdetaan katseita ja hymyillään toisillemme. Joskus ruokalassakin, kun katseet on kohdanneet, tää nainen on hymyillyt mulle söpösti.
Oon arponut, että mahtaisko meidän välillä olla jotain vai hymyileekö hän pelkkää ystävällisyyttään.
Oon myös päättänyt ottaa selvää tästä naisesta, koska en tiedä hänestä MITÄÄN, en edes nimeä...
Nyt pyytäisinkin vinkkejä, että miten voisin aloittaa keskustelun silleen järkevästi, etten nolais itteäni heti. On ollut tilanteita, kun ollaan jääty kahdestaan, mutta silloin kumpikaan ei saa suutaan auki, vaikka 5 min sitä ennen ollaan vaihdettu katseita...
Eli hyviä aloituspuheenvuoro-ehdotuksia kehiin. Kiitos! :)
Oon arponut, että mahtaisko meidän välillä olla jotain vai hymyileekö hän pelkkää ystävällisyyttään.
Oon myös päättänyt ottaa selvää tästä naisesta, koska en tiedä hänestä MITÄÄN, en edes nimeä...
Nyt pyytäisinkin vinkkejä, että miten voisin aloittaa keskustelun silleen järkevästi, etten nolais itteäni heti. On ollut tilanteita, kun ollaan jääty kahdestaan, mutta silloin kumpikaan ei saa suutaan auki, vaikka 5 min sitä ennen ollaan vaihdettu katseita...
Eli hyviä aloituspuheenvuoro-ehdotuksia kehiin. Kiitos! :)
Vastaukset 78
Vanhimmat
Uu... :)) No jos teillä on sama työpaikka niin kannattas varmaan alottaa juttelemalla siitä työstä? Jos et tiedä onko teillä muuta yhteistä mutta työpaikka ainakin
Tässä sulle vinkki:Kysy haluaako hän lähteä joskus kahville tai drinksuille vkl:na.Ja tärkein, ole oma itsesi!
Mut hurmattiin näin, nyk.tyttöystäväni tuli pyytämään lopulta kahville.Olin jo aiemmin huomannut sieltä suunnasta katseita.Hän sitten saapui luokseni kahvikuppi kädessään, kompuroi ja läikytti kahvinsa työpöydälleni.Totesi nolona että tuli sitten uusi kahvinhakureissu ja pyysi minut mukaansa.Siitä se tutustuminen lähti ja vaikka kultani edelleen sanoo sen olleen niin nolo lähestyminen, niin minusta se oli tavattoman suloista ja herätti mielenkiintoni häntä kohtaan:)
no tunge siellä ruokalassa sen viereen istumaan ja ala juttelemaan ihan muuten vain, et mitä teet työksesi täällä..tai oletko uusi täällä..ja tunget seuraavana päivänä taas siihen että moi, minä olen "oma nimesi" ja kerro jotain itsestäs. Esiinny sellaisena juttelet kaikille tyyppinä :D sitten voitkin jo kysellä jotain henk.koht kuten, oletko tykännyt olla täällä töissä? minä tulin silloin ja silloin ja jotain siitä työstä.
et jotenki näin. kun siihen 10 kertaa olet tunkenut niin pyydä sitä kahville tietty eka kannattaa selvittää että onko naimisissa ja onko lapsia esim. jos on ihan sinkku ni mitä siinä menettää jos sanoo vaikka et tykkään tytöistä.
Kiitos vinkeistä! :)
Mä tänään uskaltauduin höpisemään sille jotain, mutta se on näköjään tosi ujo, ku ei se sanonut oikein mitään takas. Hymyili vaan nätisti - ja punastui... ;)
Mun aamu ei olis voinut alkaa paremmin, kun sain siltä aivan valloittavan hymyn heti aamusta. :) On se vaan niin suloinen!
Kiva!Kuullostaa siltä että hän todellakin on ujo suloisuus;)
Pointtini ekassa viestissä jäi sanomatta, mun mielestä olisi parempi tutustua muissa kuin työympyröissä, työpaikalla.Kaikki kun eivät pidä "työpaikka-romansseista" tai vaan yksinkertaisesti pysty rentoutumaan työpaikalla.Ehkäpä ihastuksesikin kokee työpaikalla suhun tutustumisen jopa ahdistavaksi, jos ei ole avoimesti lesbo/bi tai on epävarma vielä identiteetistään?
Siksi mun mielestä olisi parempi sopia tapaaminen muualle.En itsekkään olisi pitänyt jos nyk.tyttöystäväni silloinen "vain työkaveri", olisi päivittäin käynyt läikyttämässä kahvinsa työpöydälleni. No ei :D
Olisihan se ollut kivaa, mutta koska en halua yksityisasioitani muiden työkavereiden tietoon sen kummemmin ja en ole täysin kaapistakaan ulkona, olisi se ollut työpaikalla kiusallista!
Nykyään tyttöystäväni kanssa välit työpaikalla ovat "työkaverilliset".Toki katseita satelee puolin jos toisin ja silmäniskujakin tyttöystävältäni joskus.Työssä käynti onkin saanut ihan uutta motivaatiota ja on muuttunut erittäin miellyttäväksi
Mietin tota itsekin, että duunipaikka ei ole paras mahdollinen paikka tutustua. Pitää ekaksi vähän tutkiskella, että pääsenkö edes niin lähelle, että alkais jutella mulle jotain. Ihan vaan arkipäiväisiä juttuja. Kun jos en saa sitä edes puhumaan mulle, niin en kai silloin viitti ahdistaa enempää nurkkaan ja pyytää ulos.
Oletan, ettei hän tiedä, että oon kiinnostunut (tai sitten tietää! :D), niin siihen nähden aika ujo tapaus. Ja ihana!
Jauts. Kuulostaa tutulta. Missä päin Suomea tämä mahtaa tapahtua? Kuvauksesi sopii tilanteeseeni todella hyvin. -Ujo
P.S. Hipaisepas huomenna minua vaivihkaa ohikulkiessas. Siitä tiedän varmasti, että se olet sinä.
Älä ap tee sitä hipaisua!!!
Jos se ei oo tuo "tobeornot", niin arvaa tuntuuko siitä tytöstä epämiellyttävältä jos meet tuosta vaan hipaisemaan ja teet itestäsikin hölmön!
Ota iisisti ja onhan se tyttökin uusi siellä teijän duunis, niin aattele nyt sitä!Uusi työpaikka ja uudet työkaverit, niin älä nyt mee hipaisemaan ja muutenkaan hätäile!
Rauhallisesti hyvä tulee ja sit kun se alkaa sulle juttelee niin pyydät sen kanssas ulos.Nyt sun pitää olla hienovarainen ja asettua sen tytön asemaan!
Kosketus, mikäli toinen huomaa, ettei se ollutkaan vahinko, voi olla aika vahva viesti. Samoin kosketuksen torjuminen tai väistäminen, jonka ainakin itse olen ottanut torjuntana. Se on flirttiä mutta vain voimakkaampaa, koska se tulee kiinni omaan kehoon. Etenkään ihastustaan ei kannata välttämättä ruveta tuosta noin vain koskettelemaan ennen kuin on edes keskustellut ja tutustunut.
siltikin vieläkin mietin oliko kosketus tarkoituksellinen vai "tahtomaton"...mutta voi luoja miten hyvältä se tuntui.
Minusta "vahinkohipaisu" olisi hyvä juttu, koska sellaistahan tapahtuu jatkuvasti, kun ihmiset kävelevät toistensa ohi. Minä tietäisin, onko kyse minusta, sillä tietääkseni tämä henkilö ei ole koskaan vahingossakaan koskenut tai hipaissut minua aikaisemmin. -Se Ujo
Tobeornot: tää tapahtuu Etelä-Suomessa, aika pienessä kaupungissa. Kerro, minkä väriset silmät ja hiukset sulla on..? :)
Minä olen erimieltä siitä että työpaikalla ei voisi tutustua yms..koska mitä muita vaihtoehtoja ap:llä on?
Kun muutaman sanan vaihtaa töissä ja tutustuu että on edes luontevaa pyytää vaikka käymään kahvilla muuten vapaa-ajalla.
ja joo, ei kannata hipaista :D
Sit yksi mikä kannattaa ottaa huomioon on, että se on hetero. joten ei kannata työpaikalla lyödä kaikkia kortteja pöytään ennen kun on vähän käsitystä toisesta..
En missään nimessä aio hipaista! Se ei ole tyylilleni luontevaa ennen kuin olen aivan varma, että toinen on kiinnostunut.
Yritän nyt vaan aluksi keksiä jotain jutun juurta, että hän rohkaistuisi edes jotain mulle sanomaan. Hän on meillä muuten työharjoittelussa enkä tiedä yhtään, kuinka kauan tässä on enää aikaa asioita selvitellä. Toivottavasti vielä ensi viikko ainakin... :)
No kysy siltä mitä se tykkää teidän duunipaikasta ja viihtyykö se!
Eiks tuo ole erittäin luonteva aihe?
Siitä saat sitten kehitettyä samasta aiheesta vielä lisääkin ja kun kyselet hänen jatkosuunnitelmista, voiko enää selvemmäksi tulla että olet hänestä kiinnostunut!!!
Jos hän ei edelleenkään lukuisista yrityksistäsi ala sun kanssa juttelemaan, olis kai ihan hyvä perääntyä ja antaa tilaa hänelle.Ehkä hän sitten tulee itse sun luokse kun huomaa ettet enää hakeudu hänen tykö.Jos siis aika vaan riittää...kerro toki miten tilanne etenee ja saatko kontaktia häneen:)
Ihan aluksi kiitokset teille kaikille tosi hyvistä ja asiallisista vastauksista! :)
Tänään tapahtui eräänlainen läpimurto! :D Kun oltiin syömässä, tää ihanainen otti yhtäkkiä osaa mun ja työkavereiden keskusteluun. Se oli melkeinpä spookyä kivalla tavalla, kun tuli mieleen, et jos hän on vaikka käynyt lukemassa tän mun avautumisen ja tunnistanut ittensä siitä ja päättänyt, että aikoo sanoa mulle jotain! :D
Sit kun jäätiin taas sinne ruokalaan kahdestaan, molemmat vaan luki lehteä ja oli hiljaa. Siinä vaiheessa hoin itelleni "Sano nyt saatana jotain sille! Ihan mitä vaan! Et kyllä nyt ole hiljaa vaan avaat suus! Sano nyt jotain, urpo!". Sit mä vaan katoin sitä ja kysyin töihin liittyvän kysymyksen. Siinä jotain juteltiin ja naureskeltiin.
Ja sain sen tällä hetkellä tärkeimmän tiedon, että kuinka kauan hän on tuolla vielä. Eikä ole kiirettä, koska mulla on marraskuun loppuun asti aikaa "kehitellä" tätä juttua. ;)
Sit vielä, kun hän myöhemmin päivällä kulki mun ohi, katsoi taas suoraan silmiin ja hymyili sitä valloittavaa hymyään.
Ääää...miten mulle tulee sellanen fiilis, että "ei näin, ei näin"!
Tarkottaen tuota pikkujoulua:D Älä ainakaan siellä mene tekemään perinteisiä--->Eli kännit ja sitten avautumista, ihollepyrkimistä ja pikkujoulujen jälkeiset morkkiset ja ja ja...
Mutta muuten kuulostaa oikein hyvältä.Säkin kuulostat oikein hyvältä!
Ei, kyllä mä hillitsen itseni. Ei vaan saa läträtä liikaa viinan kanssa niin juttu menee ihan asiallisesti. ja eihän sitä vielä tiedä, mitä kaikkea tässä ehtii parin kuukauden aikana tapahtua. ;) Ens viikolla aion kyllä höpötellä sille joka päivä safkiksella jotain. :)
P.S. Ihana toi "Säkin kuulostat oikein hyvältä!" :D
No nyt ei kuulostakaan enää tutulta. Emme tavanneet tänään ruokalassa, eikä vaihdettu sanaakaan. Onnea sinulle valloitukseen joka tapauksessa! :)
No voi hitto, ois ollut huisia, jos se olisit ollut sinä! :)
Kiitos ja toivottavasti suakin onnistaa! ;)
Vielä se, että hymy ei aina tarkoita jotakin. Itselläni on tapana hymyillä kaikille ihmisille. Toki hymyilen ihastuksellenikin, mutta muille yhtä lailla. Toivottavasti jokainen ei ota hymyäni lähestymisyrityksenä tai kiinnostuksen merkkinä, sillä näin ei todellakaan ole. Minulla on kumppani, mutta minusta hymyilevät ihmiset ovat kauniita, eikä hymy ole koskaan huono asia. Siksi minäkin hymyilen kaikille. Lapsille, vanhuksille, duunikavereille, firman siivoojille jne. :)
Aaaa toivottavasti 0 0 0 0 0 0:lla onnistaa! Tää kuulostaa niin siistiltä vaikka aika alkutekijoissä ollaan. Mut haluun kans kuulla lisää uusia mahdollisia juonenkäänteitä :D Toivottavasti tuo ujo tyttö löytäisi tämän keskustelun... ;)
Minustakin on mukava lukea välillä jotakin tällaista, eikä aina ikuista marinaa saamattomuudesta ja itsesääliä!
Jotenkin tulee hyvä mieli ja aapee antaa vaikutelman herttaisesta ihmisestä:)
*Toivottavasti tuo ujo tyttö löytäisi tämän keskustelun... ;)*
Toivottavasti tuo ujo tyttö löytäisi tien tuon naisen sydämmeen(aapeen) ja päästäisi lähelleen;)
Aww, kylläpäs tänne on eksynyt mukavia ihmisiä!
Pakko on osallistua tähän ihanaan keskusteluun. Koska itse koin ensimmäisen ihastumisen töissä kesällä.
Olin kesällä kuusi viikkoa pois duunista ja kun tulin takaisin, meillä oli uusi kesäapulainen. Viikko vierähti enkä oikein jutellut tämän tytön kanssa juuri mitään. Sitten yhtenä päivänä meillä oli työnkuva, jossa oli pakko tehdä töitä koko päivän vierekkäin. Se päivä oli kuin ensi treffit. Tutustumista toiseen, vähän punastelua ja söpöjä hymyjä. Kyselyjä mistä tykkää ja mistä ei tykkää, mitä haluaa tehdä tulevaisuudessa jne. Hän kysyi että olenko facebookissa ja samana päivänä kävin pyytämässä häntä kaveriksi. Olin aika varma että hän on meikäläisiä vaikka ulkoisesti hänestä sitä ei näy. Jostain sen vaikutelman kuitenkin vain saa. Ehkä katseista, eleistä... Kävi ilmi että hän on meikäläisiä ja myös varattu. Ei vitsit kun iski pettymys. Kukaan muu tyttö ei ole saanut mussa sellaista fiilistä kuin hän niin lyhyessä ajassa.
Mitä enemmän juttelin tämän tytön kanssa, sitä ihanammalta hän vaikutti. Fiksu, kaunis, mukava, ihanat silmät, aivan valloittava hymy... Kesän jälkeen hän meni toiselle osastolle ja nyt jos törmään häneen niin olen ihan hermostunut, punastelen ja en oikeen tiedä miten päin olisin. Koskaan en ole työpäikalla ollut ihastunut kehenkään. Ihanaahan se on kun näkee tämän suloisen tytön, mutta samalla tietää että hän kuuluu toiselle...
Toivottavasti sinulle 0 0 0 0 0 0 käy toisin :) Omasta mielestä kehonkielestä huomaa parhaiten onko joku kiinnostunut. Ihanaa syksyä kaikille
"ihastunut :)", aika ihanan kuuloista! :)
Mulla on ikävä sitä mun ihastusta. Toivottavasti vielä joku päivä, kun mut valtaa tällainen ikävä, mä voin soittaa sille ihanaiselle ja pyytää vaikka kävelylle... ;)
Oih, huomenna mä nään taas mun ihastuksen!
voi eii kuulostat aivan ihanalta ihmiseltä ap:)
Tutustukaa rauhassa ja pyydä sitä kahville, ja nimenomaan niinkuin sanoit - voithan sä siitä saada ainakin uuden ystävän.
Onko jotain uutta tapahtunu? Toivoin todella et löytäisitte toisenne=)!
8889: En ole nähnyt sitä naista torstain jälkeen ja siksi onkin hirmuinen ikävä. Samalla en kuitenkaan meinaa pysyä nahoissani, kun tiedän, että näen hänet heti huomenna aamulla.
Ootteko tavanneet viimeisen viestisi jälkeen? Oletko onnistunut lähestymään tuota naista?
Mä oon NIIN pettynyt itteeni: en saanut tänään jännitykseltäni sanottua sille muuta kuin aamulla "Moi!". :( Ruokalassa en vaan saanut suuta auki.
Mut ehkä oon huomenna rohkeempi. Jotenkin, kun ei oltu nähty 4 päivään, mun rohkeus oli karissut ja samalla huomasin, että se nainen saa mun sydämen pomppimaan ihan hulluna!!!
Mitä jos menisit ja esittelisit itsesi? Vai oletko jo tehnyt niin? Jos et, niin ojenna muina naisina kätesi ja sano huolettomasti "me ei varmaan ollakaan esitelty vielä, olen XX ja teen sitä ja sitä tässä talossa". Näin heräsi aikoinaan minun kiinnostukseni duunikaveriin, jonka oletin olevan lesbo. Lesbohan hän oli, mutta valitettavasti varattu. Onko "naisesi" lesbon oloinen vai onko hänen ystävällisyytensä saanut sinut ajattelemaan niin? Entä onko hän muillekin ystävällinen? Huomenna ota itseäsi niskasta kiiinni, niin me romantikot saamme kuulla tarinan jatkoa. ;)
Hyvä minä! Moikkasin sitä naista aamulla ja höpötin säästä, ku auton ikkunat piti aamulla skrabaa ikkunat. Hän sanoi, että heillä ei ollu niin kylmää. Silloin sain kätevästi kysyttyä, missä hän asuu... ;) safkiksella jatkuu! :D
Heeei onkos tällä viikolla tapahtunu mitään jännää? ;)
Heh, mä sain tänään selville, että mulla ja sillä mun ihastuksella on ikäeroa 11 vuotta... :D
Tällä viikolla on ollut aika laimeeta minkään flirtin tapaisen suhteen, mutta aamuisin aina vaihdetaan muutama sana, kun tullaan töihin.
Oon tällä hetkellä vähän niin kuin tarkkailuasemissa.
Se mua vähän kyllä hämää, että miksi se aina välillä punastuu, kun puhuu mulle jotain... Ehkä sitä jännittää?
Voi vitsi tätä on kiva lukea. Toivottavasti tää nainen on meikäläisiä :))
Ootan ihan innolla täällä, että mitä tapahtuu seuraavaks.
Se suloisuus oli koko tän viikon poissa töistä! :( En tiedä, onko kipeenä vai ehkä lomalla. Toivottavasti ei ole sattunut mitään pahaa ja nähdään taas tiistaina. :)
0 0 jne.., voitko kertoa vihjeen ulkonäöstäsi? Pituutesi, hiustesi väri jne. Nimim. ei sitä koskaan tiedä
Pituutta on 173 cm, lyhyet hiukset (blondit, mutta omaa väriä pukkaa alta jo aika lailla). Välillä käytän töissä farkkuja, mutta yleensä mulla on mustat verkkarit... Auttoiko yhtään? ;)
Osittain auttoi. No, et varmaan ole hän. Kerro ihastuksesi tuntomerkkejä? Hiusten väri ja pituus? Vaatetus? Jne.
Sillä on punaiset hiukset, ulottuu suunnilleen olkapäille, mutta pitää niitä kiinni töissä. Ja maailman kauneimmat, ruskeat silmät!
Mä sain tänään selville sen mun ihastukseni nimen. En häneltä itseltään vaan yheltä työkaverilta. En siis kysyny suoraan, mutta eräässä keskustelussa se tuli vaan ilmi. Mähän heti kotiin päästyäni kävin kattomassa, josko se löytyis Naamakirjasta ja löytyihän se! ;D Sen mitään tietoja ei näy ulkopuolisille ja kun katsoin sitä profiilikuvaa, mulle tuli ihan sellainen fiilis, et se on hetero. Mut enhän mä voi sitä tietää... Käyttäähän jotkut lepakotkin mekkoja ja käsilaukkua, eikö? :)
Se tosiaan oli ollu viime viikolla kipeä eikä siksi ollut töissä. Nyt se on myös alkanut ottaa osaa mun ja työkavereiden keskusteluun safkiksella. Ennen se vaan kuunteli ja nauroi meidän jutuille. Nyt se nauru on jäänyt pois...
Tänään kävi taas sellainen juttu, että tää mun ihastus kulki mun ohi n. 15 cm päästä. Just, kun se oli mun kohdalla, mä katoin sitä suoraan silmiin (ajattelin, ettei se kyllä uskalla kattoa takas, kun oltiin niin lähekkäin), mutta mitä vielä! Sepäs katsoi takas. Sellainen parin sekunnin suora katse silmiin - ilman hymyä... Ne sen silmät!
Höh, no ihan selvästi se on kiinnostunut, hölmö! :D
Mitään uutta??? :P
10 20: niin mäkin haluan uskoa! :)
Kyllä se suunnilleen joka kerta töissä, kun kulkee mun ohi, katsoo muhun päin, vaikka oisin kauempanakin...
Eilen illalla mä olin rohkea: lähetin sille kaveripyynnön Facebookissa. Laitoin mukaan ihan asiallisen ja sellaisen kevyen viestin, että kuka mä oon (siltä varalta, ettei tunnista mua profiilikuvasta).
Ainakaan se ei vielä ole hyväksynyt sitä pyyntöä... Odotellaan! ;D
Hienoa, että etenet asiassa! Tuo fesepyyntö on aika hyvä: Jos ei hyväksy pyyntöäsi, niin sitten häntä ainakaan ei kiinnosta yhtään.
NIin just etkä "menetä kasvojasi" koska kuitenkin monet pyytää facekaveriks suurinpiirtein ketä tahansa.
Toinen juttu on sitten, että jos hyväksyy niin miten siitä taas eteenpäin...
Mikäli se ei hyväksy sitä pyyntöä, voi olla ens viikolla aika kiusallista duunissa, jos se ei ite mainitse siitä mulle mitään, mutta tulee edelleen syömään samaan aikaan ja samaan pöytään mun kanssa.
Tai voihan se olla, ettei sit enää tulekaan, jos säikähtää tota kaveripyyntöä! :D
Ja kuten 2 2 sanoi, on aika selvää, ettei sitä kiinnosta, jos ei hyväksy. Eipä tartte sitä enää miettiä eikä nolota, jos oisin avautunut sille ihan totaalisesti... :D
Vieläkään ei oo tullut hyväksyntää. Kutkuttavan jännää odottaa. Aikaa on vielä...
Ei siitä kannata kiusallisia tilanteita alkaa lujomaan jos ei hyväksy, Sanotaan että kiinnostus voidaan silloin sulkea pois, mutta muutoin ihmisillä voi olla omat kriteerinsä facekavereista, eli ei missään nimessä työkavereita tms. Mut jos ois kiinnostunut niin uskoisin että joustoa löytyisi. Tarkoitan vaan että ei kannata ottaa hlökohtaisesti jos ei hyväksy.
Toinen juttu voi olla jos ei hyväksyntää ala kuulumaan että saattaa olla satunnainen feissaaja....
Mulla on liuta työkavereilta tulleita kaveripyyntöjä jotka oon jättänyt vaan hyväksymättä, koska eivät kuulu ns kaveripiiriini. Normaaliin tapaan ollaan silti juttusilla töissä ilman mitään kiusaantuneisuuksia, ja uskon ettei näissä tapauksissa tosin oo mistään kiinnostuksesta kyse.
3 3: toi oli hyvä pointti. Tosiaan, kun eihän me edes tunneta sen kanssa. En mä aio käytöstäni muuttaa, vaikkei hyväksyntää tuliskaan. Ihan jo siitä syystä, et tykkään siitä niin hurjasti! ;)
Ei se ole vieläkään hyväksynyt mun kaveripyyntöä ja luulen, ettei aio edes hyväksyä. Oon sille varmaan liian tuntematon fb-kamuksi, vaikka työkamuja ollaankin.
Nooh, mutta ehkä tälle asialle on aika pistää piste. En jaksa uskoa, että se ottaisi tota fb-asiaa esille edes töissä.
Ehkä mä erehdyin ja kuvittelin liikoja sen katseista. On mulle ennenkin käynyt niin. :D
Se on vielä 4 viikkoa meillä harjoittelussa ja sit häipyy, ellei sitä oteta meille töihin... Onpahan viel 4 viikon ajan silmän iloa mulle. ;)
Jos jotain nyt sattuis vielä tapahtuman, niin infoilen tänne. :)
Se hyväksyi mun kaveripyynnön. :) Ja tiedoissa lukee, et se on kiinnostunut miehistä... Mut mut...
En halua kuulostaa ilonpilaajalta, mutta en oikeen ymmärrä miksi monet ihmiset täällä ihan loputtomasti uskoo, että heterot kyllä kääntyy lesboiksi, kun tarpeeksi niitä lämmittelee. Kyllä se, että tiedoissa lukee että on kiinnostunut miehistä, kertoo paljon. Joko a) henkilö on umpihetero tai b) se ei ole hetero mutta se ei tajua sitä edes itse, ja matka normaaliin homosuhteeseen on, voi luoja, pitkä! Voihan se olla, että sinä oletkin se poikkeus hänelle, mutta sinut hän ei asian kanssa olisi pitkään aikaan, kun profiileissa noin lukee.
No, onneksi edes hyväksyi sinut.
Olen itse kaappilepakko siinä mielessä, ettei minua lepakoksi tunnista. Pitkät hiukset, miehiltä tulee pokausyrityksiä, kaikki hämmästyy kun kerron suuntautumiseni. Facebook profiilissani on kuitenkin tyhjää suuntautumisten kohdalla, ja jos olisin vähääkään kiinnostunut jostain tytöstä, hyväksyisin hänet heti facebookissa. Vertailuna vaan.
Ja tosiaan en halua latistaa, epäilen vaan, että tuo ihastuksesi on umpihetero.
Samaa mieltä kanssasi. Kokemukseni mukaan monella lesbolla/bissellä ei lue tiedoissa mitään, joillain lesboille lukee sitten että kiinnostunut naisista. Olen itse myös samaa mieltä siitä, että joko henkilö on umpihetero, tai sitten biseksuaali/lesbo (suuremmalla todennäköisyydellä tietenkin bisse), ja matkaa siihen, että hän olisi sinut asian kanssa, on todella, todella pitkä. En myöskään tiedä yhtäkään bisseä, joilla lukisi että kiinnostunut vain miehistä. Ap:llä taisi vain käydä todella huono tuuri, ja ehkä tämä työpaikkaihastus oli koko ajan vain kaveruuden kannalla. Itsellenikin on joskus käynyt niin, että olen kuvitellut jonkun katseiden olevan flirttiä tai jotain suurempaa, mutta tämä hetero/muuten vaan ei kiinnostunut henkilö ei ole nähnyt niissä muuta kuin ystävyyttä.
voi vitsi kun kävi huono tuuri :( ärsyttävää että annetaan merkkejä mahdollisesta ihastumisesta ja sitten paljastuukin että on täysin hetero.. siinä on monta sydäntä särkynyt.. kokemusta on
Tuo profiilissa lukeva "kiinnostunut miehistä" ei tarkoita mitään. Ihan hyvin voi olla kiinnostunut myös naisista. Ei minullakaan ole yhtään naiskaveria, joilla siinä lukisi "kiinnostunut naisista", vaikka monesta tiedän, että ovat myös naisiin päin.
Älä luovuta!! Eikä tuo hyväksymisaika kerro mitään, ehkä hän ei vaan käynyt facessa.
Siis toki voi, jos on itseään etsivä teini. Aikuisella ihmisellä tuskin mitään syytä on kuuluttaa olevansa hetero, jos ei sellaista ole. Myöskään kenelläkään minun lesboystävistäni ei tällaista lue. Heillä on joko tyhjänä, tai lukee, että naiset kiinnostaa. Bi-kavereilla on tyhjänä, tai lukee suoraan että kiinnostunut sekä miehistä että naisista. Asiat on yksinkertaisia! Ihmiset vaan haluaa aina niitä vääristellä mieleisikseen.
vitun törkeetä ensin antaa ymmärtää ja sit ei ymmärretä antaa. katotaan silmiin kiusataan ja muuta paskaa! hetskut on just tollasia.. tai bisset. vielä pahempia! sit selviiki jossain facebookissa, et nojoo miehistä ollaan kiinnostuneita ja koko jajn oltuki. vitun kiva vaan leikkii toisten tuneilla. jaksamisia sulle ap.
Turhaa kenenkään on väittää, että on annettu vääriä signaaleja. Eiköhän kaikki tee ihan itse ne päätelmät ja joskus ne vaan ei osu kohdilleen. Aloittajan kannalta tietenkin harmittavaa, jos tyttö onkin hetero.
Hei, mul on aika sama tilanne, mut tää tapahtuu koulus.. Ja nyt en tietty nää tätä tyttöä moneen kuukauteen kun ne lähtee harjotteluun ja sit on joululomat jne. =((( Aaargh. Oon tosi ihastunut! =( Haluisko joku chattailla mun kaa ja jutella vaan =) OIs kiva kuulla muiden kokemuksia. En ees tiiä tykkääkö tää kyseinen tyttö tytöistä jne. mut se vaikuttaa siltä ja pukeutuu aika silleen et vois luulla...=)
Ei ees tunneta sen kaa mut törmään siihen kaikis paikois ja sulan kun törmään siihen :)))
Missä koulussa? Tai kaupungissa?
Helsingis erääs sos./terv.alan koulus ;)
Viisaan neuvo: Omasta kuormasta ei saa syödä!
Henu, onko tuntomerkkejä? ;)
Eiköhän kyseessä ole bi, joka ei vielä ole naisen kanssa ollut. Tunnetta paljon naisiin päin, ei vaan uskalla jostain syystä vielä asiaa ilmaista selvemmin.
Ei kukaan nainen, joka ei naisita ole kiinnostunut alla silmäpeliin, toisen naisen kanssa.
Asain etteminen jää kyllä ap harteille, ja ehdottaisin ihan suoraa kahville kutsua. Siellä kavilla sitten rohkeesti puhumaan itsestä ja samalla kuunnella toisen juttuja.
Itse tosin en kiertele mitään, menen suoraan juttelemaan kiinnostuksen kohteelleni. Eikä siinä keskustelussa jää epäselväksi että hänestä olen kiinnostustut. Olen siis suorantoiminnan nainen ;)
Heippa taas kaikki!
Ei täällä olla mitään ranteita auki vetämässä, vaikka sen mun ihastuksen fb-profiilissa lukeekin, että kiinnostunut miehistä. Olenmä ennenkin erehtynyt ihastumaan heteroon ja tiesinhän sen mahdollisuuden olevan olemassa.
Mutta on siitä naisesta mulle paljon silmäniloa töissä, kun se kulkee ohi. Fb:ssä ei olla juteltu mitään eikä hän juurikaan päivitä/laita mulle näkyviin mitään päivityksiään.
Edelleen käy samaan aikaan syömässä mun kanssa, mutta ei me kyllä mitään koskaan puhuta. Aina välillä hän ottaa muhun puhekontaktia. Meidän silmäpeli on hävinnyt lähes kokonaan. Yksi päivä viime viikolla tää mun ihastus kuitenkin katsoi mua ruokalassa suoraan silmiin ja se ei ollut kyllä mikään tavallinen katse. Hän ei edes puhunut mulle mitään, mutat kun katsoin siihen päin, hän katsoi suoraan mua silmiin ja hymyili. Se katse jotenkin pysähtyi mun silmiin, en osaa kuvailla tarkemmin, mutta se todella tuntui!
Enää pari viikkoa aikaa ellei häntä oteta töihin meille.
Oon miettinyt, että pitäiskö mun paljastaa hänelle tunteeni vaikak hänen vikana työpäivänään vai antaa asian olla vai rohjeta pyytää vaikka parille...
Ja kävi miten kävi, hetero tai ei, mutta mulla on ollut ihanat 3 kuukautta töissä. Ei näitä ihastuksia pidä ottaa liian vakavasti vaan nauttia niiden tuomasta ilosta. Ja toki oon jo otettu siitä, että oli syy mikä tahansa, niin hän ainakin huomasi mut! :)
Voihan hän olla kiinnostunut susta kaverina. Jos ajatteelee että sinäkin haluat olla hänen kaveri, tietämättä sinusta muuta.
hoitajam: no sanotaan et tää kyseinen nainen on tästä eteenpäin seur. kuukauden harjottelussa että en tuu näkemään häntä. Ehkä ihan viisastakin kouluun keskittymisen kannalta =D
Itsekin olin kovasti ihastunut työkaveriini. Tämä sen ilmeisesti huomasi, koska ilmaisi ettei ole mahiksia. Ainakin uskon että tarkoitti sen minulle. Puhui kyllä toiselle työkaverilleni (oli ihan vieressä ja kuuntelin heidän jutusteluaan) "On mua ennenkin lesboksi yritetty käännyttää" ja katsoi hetken minua suoraan silmiin. Että se siitä sitten :D . Onneksi en myöskään ottanut sitä vakavasti, helpotti kun sai tietää ettei ole mitään toivoa. Elämää on niin kauan kuin on toivoa, ihastuksellakin :D
Mutta tunnusta ihmeessä viimeisenä päivänä, jos on pokkaa. Yrittänyttä ei laiteta :)
Jos haluat viimeisenä päivänä kokeilla onneasi, suosittelen sitä parille pyytämistä. Jotenkin tuntuu, että se ihastumisen tunnustaminen ois vähän liikaa, ottaen huomioon millä asteella tuttavuuteenne ylipäätänsä on.
Täytyy pikkuisen tänne laittaa..
Itse olen naimisissa, aiemmat suhteeni miehiä myös.
Fb-profiilissani näkyvillä, että olen naimisissa. Mutta en mä sinne ole erikseen ilmoittanut, että tykkään tytöistäkin. :D
Avioliitto natisee liitoksissaan. Ja kas kummaa, olen korviani myöten ihastunut työkaveriini. Naiseen.
tosi siistii ett sä otat asian noin kevyesti. Se on aina kiva ku heteronainen ihastuu työkaveriinsa oli se sitte mies tai nainen ni sitte se juoksee kertomaan sen ympäriinsä niinku se ois lahja elämältä ja upeinta mitä voi olla. Harmi vaa tosiaan ett se avioliitto ei tunnu juurikaa miltää siinä vaiheessa. Ja siitä ne hetskut koittaa pitää kynsin ja hampain kii, ettei homoseksuaalit vaa voi käyttää sanaa avioliitto, ettei noi heteroiden niin kunnoittama asia vaa koe mitää arvonlaskuu. Sehän näiden heteroiden käsissä onki nii kultaaki kalliimpi asia.
Mä luen sun päältä seuraava, sä olet rutiineihis kangistunut ja jännitystä kaipailet. Nyt sitte sun hormoonis vaatii uutta tuulta ja sä ihastut naiseen, voi sitä virtaa mikä nyt pulppuilee suonissas. Nyt sä joka työpäivä oot ku kissa pistoksissa ja saat vähän sutinaa mielelles tästä tilanteesta, ai sitä autuasta kihelmöintii ku se mimmi käveleeki sun ohi. Päiväunet räjähtää käsiin.
Mikään sun elämässä ei tuu muuttumaa, avioliitto nitisee ja natisee ja sä katselet sivussa miten sen käy eli miten sun mies asian hoitaa. Jos se ei nyt eropaperin kaa tuu sun eteen ni siinä te nitisette vielä vuosia. Sä elät elämääsi päiväunissas ja käyt täällä hakemassa joain vertaistukee. Onneksi siis olkoon ett olet ihastunut naiseen, nyt kaikki homot tervehtii sua ja olet jännästi erilainen. Onnea siis ihastuksestas ja sitte kun kasvat aikuiseksi ni ota vastuu aikaisemmastas suhteestas ja hoida se eka pois alta ennenku alat mielessäs etsimään pakokeinoja pois todellisuudesta.
Miten ihmeessä se rakkaus ei siihen mieheen paina yhtään? Jos et enää rakasta mutta joskus olet ku sormus kelpasi, miksi ei voi kunnioittaa toista ees sen verran ett hoitaa asiat enneku alkaa hehkutella uusia tunteita uusiin ihmisiin.
Olen bi, vaikka en olekaan kokenut aiheelliseksi sitä facebookissa ilmoittaa. Ei ole ensimmäinen kerta, kun olen naiseen ihastunut. Tämä nainen vaan on ensimmäinen johon olen hullaantunut täysin. Kaikkien kohdalla ollut aina vaan se harmi, että ovat olleet heteroita. :/ Joten mitäpä sellaisista ihastuksista tulisi..
Ja sillä että avioliitto natisee liitoksissaan, ei ole mitään tekemistä yhdenkään toisen ihmisen kanssa. En ole myöskään suunnitellut ihastuvani kehenkään, mutta ehkäpä portti on tiedostamattomasti ollut avonaisena, kun avioliitossa ei enää hellyyttä ja lämpöä ole. Tiedä häntä. Mitään en ole tällekään ihastukselle nyt tekemässä mikä loukkaisi miestäni. Saanpahan omaan elämääni vähän positiivista nostetta kutkuttavasta tunteesta.
Ehkä ei kannattaisi liian pitkälle vedellä johtopäätöksiä lyhyen viestin perusteella?
Kiitos kissajee tuesta.
sähän sen lyhyen viestin laitoit mistä sai kuvan ett susta on kivaa kun oot ihastunu vähän työkaverinaiseen vaiks oot naimisissa facebookinkin mukaan.
Se ett sä etsit jotain piristystä jostain ihastuksesta on just se mun pointti, ett miks sä et eka selvitä sun avioliittoo ja tee ratkaisus sen suhteen ni ehkä sä oisit sitte vapaa toiminaanki näiden ihastustes kanssa. Miks sä tyydyt johonki positiiviseen nosteeseen ku sä voisit saada ihan positiivisen elämänki. Älä istu ja unelmoi vaa laita asiat selviksi ett voit ehkä jotain muutaki ku päiväunissas olla onnellinen.
Mun pointti siinä vastauksessa oli se, että kaikki ei ole aina sitä miltä päälle päin näyttää. Mulla ei itsellä ole ollut tarvetta julistaa bisseyttäni. Se että olen aviossa on itsestään selvästi julkinen asia. Jos jonain kauniina päivänä eroni jälkeen löydän ihanan naisen itselleni, tulee sekin parisuhde olemaan itsestään selvänä asiana julkinen asia. Ja silloinkaan en aio erikseen julistaa viehtymystäni myös miehiin. Tämä oli pointti.
Ja sun ei tarvitse olla huolissasi mun miehestäni, hän tietää kyllä missä mennään. :D Ja yhdessä me näitä liitoksia natisutellaan. Se avioerokaan ei ole mikään viikossa hoidettu homma, kun on perhettä ja yhteiset velat ja muut. Ei Roomaakaan päivässä rakennettu, vai miten se meni.. Eikä se ihastuminen avioliiton aikanakaan maailmoja kaada, vaan saattaa jopa piristää omaakin suhdetta.
Mutta kannattaisko enemmin kysyä asiasta sen sijaan, että vetää omia vääriä johtopäätöksiä?
Vaikka sun kirjoituksista päätellen sä taidat olla petetty ja jätetty, ilman rakkautta ja ihastumisia elänyt ja lopulta katkeroitunut "vanhaneito"? Ei tietty pitäisi vedellä turhia johtopäätöksiä..
Mulla tuli ulkopuolisena paha mieli tosta sun viestistäs. Tosta paistaa läpi joko katkeruus tai ilkeys tai ymmärtämättömyys tai kai se on ylemmyydentunto vaan, kun kirjotat kuitenki niin hyvin, ettet ihan tyhmä oo. Ja oikeesti lause "Se on aina kiva ku heteronainen ihastuu työkaveriinsa oli se sitte mies tai nainen ni sitte se juoksee kertomaan sen ympäriinsä niinku se ois lahja elämältä ja upeinta mitä voi olla" oli niin hirveetä epäempaattisuutta sulta (surullista).
Että kai sitä nyt kuka tahansa homoheterolesbobi aina on innoissaan ihastumisestaan?!?!? Aina se tuntuu ihanalta ja kutkuttavalta. Että ei kai se mikään heterojuttu oo, että "jeejee mä oon ihastunut ja kerron siitä koko maailmalle" vaan eikö se oo ihastuneiden/rakastuneiden ominaispiirre että se on kiva jakaa se asia siellä missä voi, niinku esimerkiks just tällasilla palstoilla?!? Ja jos ihastuu, niin tietenkin se on tosi syvältä, jos on parisuhteessa ja ihastuu johonkin toiseen... Mutta sellasta sattuu!!! Sitä tapahtuu kaikissa ihan heterohomobilesbo-suhteissa.... Tässä kokemuksen syvällä rintaäänellä kertoo yksi lesbonainen, joka elää tuoreessa parisuhteessa, mutta yhtäkkiä ihastu toiseen naiseen, vaikka luuli löytäneensä elämänsä naisen. Ja haluis huudella siitä "toisesta naisesta" koko maailmalle, mutta ei voi ku kaikki niin epäselvää...
Kyllähän munkin mielestä heterosuhteet on joskus vähän mitä on (ei aina ymmärrä) ja tosi sateenkaarenkirjavasti aina ajattelen asiat, mutta en mä nyt noin tuomitse. Ihan kun tuo "hetero"nainen joka on ihastunut toiseen naiseen olis ihan vitsi vaan ja sen ihastus ei olis millään lailla vakavasti otettavaa. Ja aikamoiset ennusteet teit sen loppuelämällekkin... Hyi sua.
se miten sä reagoit johtuu sun omasta tilanteestas, sä oot ihan yhtä kusessa ku toi työkaveriinsa ihastunu. Jos sä seurustelisit ja teill olis suhteessa huono kausi, sellainen ett susta tuntuu pahalle ja murehdit suhdetta ni oisko susta oikein ett se puolisos hehkuttelis jossain ihastuksestaan? Tai ett toisella ei ole hajuakaa ett toinen ei ole onnellinen, niinku esim se sun tyttis ei varmaa ole tietoinen ettei kaikki olekkaa hyvin ruusutarhassa. Onko se sitten oikein sanoo ett ihanaa ett olet ihastunu, vai voisko muistuttaa ett jos on suhteeseen alkanu ni voisko sitä kunnioittaa niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina sen verran ett tekee oikein asiat.
Ihan oman moraalisen hyvinvoinnin takii. Ei sillä ole paskan välii saako se oma "kulta" ikinä tietää vaan sillä on miten sä opit hoitamaan asioita.
Millainen ihminen haluaa julistaa ihastustaan ja samalla valittaa huonosta suhteestaan tai vielä parempaa, haluis julistaa ihastumistaan vaiks on periaatteessa hyvässä suhteessa? Mitä tää kertoo ihmisestä ja sen tavasta elää elämänsä ja millä arvoilla?
Miks esim toi yks ei setvi avioliittoaan, katso ja puhu sen äijänsä kanssa voiko siihen palauttaa sen mikä siitä puuttuu ja tietääks sen äijä ees että tää mimmi ei ole tyytyväien jne jne. Oisko se hyvä paikka aloittaa eikä se ett tulee hehkuttelee miten saa vähän hyvää nostetta jostain työkaverist ja meidän pitäis hihkuu kuinka ihanaa ja ett voi ku tuis sutinaa. Niinkö?
Mitä suhun tulee ni ei sulla ole mitää epäselvää, sä et ole valmis suhteeseen sen nykyises kanssa. Mut säki koitat selittää ja etsii syitä miksi sun ei tarvi olla rehellinen vaa voit säästellä kakkua ja ehkä syödä myöhemmin.
Ole rehellinen itelles, äläkkä etsi siunausta jollekkin minkä teidät menevän väärin mut et halua tehdä mikä on oikein.
hei ap! käytkö enää täällä? :) olis mielenkiintosta tietää, miten tilanne päättyi? tuliko hän teille töihin vai lähtikö ja oletko enää ollut missään tekemisissä hänen kanssaan?
Moikka! Juu, käynhän mä. :)
Tilanne päättyi niin, että oltiin joulukuun alussa työkaverin järjestämissä pikkujouluissa. Ei me paljoa sielläkään juteltu ja päätin, että antaa asian olla. Myöhemmin poistin hänet myös Fb-kavereista. Mutta ihan kivat fiilikset mulle silti jäi. ;)