Dalmis opiskelijoille?

Yhtä paljon tuossa on järkeä kuin kenenkään muunkaan kohdalla koiraa otettaessa. Näin ulkopuolisen silmin. Tutustukaa rotuun niin tiedätte mitä saatte. Dalmatialainen on alunperin tarkoitettu juoksemaan hevosvankkureiden rinnalla. Siitä saat osviittaa, kuinka paljon juoksemista koiran on tarkoitus saada. Dalmiksesta, kuten kaikista koirista, tulee helposti hulttioita, jos ne eivät pääse purkamaan energiaansa sopivalla tavalla.

Koska poikaystäväsi lähtee inttiin, onko sulla valmiudet koiran kouluttamiseen opiskelun ohella? Voin kertoo, et se eka vuos tai pari on aika lailla tärkeitä ja aikaavieviä. Sen jälkeen koira onkin helppo, jos pohja on tehty huolella. Paljolti yksilöstä kiinni, kuinka paljon koulutukseen menee aikaa. Siinä kannattaa olla tarkkana. Keskustelkaa kasvattajan kanssa, ja ottakaa rauhallinen narttupentu. Rauhallinenkaan ei siis varsinaisesti ole rauhallinen ;)

Mun pojassa on dalmista vaan 1/4 osa, mutta ruokahalu on silti melkoinen :) ovat siis ahmatteja. Muista että dalmatialainen pitää pienestä pitäen kouluttää jättämään sille kuulumaton ruoka (myös roskapönttö) rauhaan, muuten helposti varastelee pöydiltä. Rodulla on myös taipumusta piilovihaisuuteen, ota siis se huomioon ja opettele tarkkailemaan koirasi käytöstä, jotta voit ennalta arvata sen käytöstä mahdollisimman paljon. Tarvitsee paljon liikuntaa, ihan 2-3 h päivässä juoksua, eli pelkkä kävelytys hihnassa ei riitä vaan pitää saada olla irti. Jos liikunta tarve ei täyty niin alkaa helposti tuhoamaan paikkoja tylsistyessään kun on yksin. Hieno ja komea koirarotu. Ei ole kuitenkaan ihan helpoimmasta päästä kouluttaa, kun omaa tahtoa löytyy yksilöstä riippuen paljonkin. Johdon mukaisuus koulutuksessa, koulutus tulee aloittaa heti kun pentu tulee teille (tietenkin pennun ehdoilla), paljon liikuntaa, ei liikaa ruokaa jotta nivelet kestää kunnossa ja varmasti saatte uskollisen perheen jäsenen.

101ja 1, siis koirassasi on vain 1/4 dalmista. Voisiko nuo muut sinun mainitsemasi "rodunpiirteet" johtua niista 3/4 roduista? Minä vaan sillä, kun itsellä on 2 urosdalmiksen kokemus ja piilovihaisuus ei tasan tarkkaan ole kuulunut rodun ominaisuuksiin millään muotoa. Dalmishan on ainakin pääsääntöisesti ihmisystävällinen rotu. Myöskään ahne tai varasteleva ei kumpikaan ole millään muotoa ollut, näitähän varmaankin voi ollakin, mutta omani on enempi olleet nirsoja kuin ahneita. Ruokinnassa tulee ottaa huomioon koostumus, ettei ihan halvinta markettisapuskaa syötä. Se on kyllä totta että liikuntaa ja sitä irtioloahan nämä tarvitsevat. Koulutus on suhteellisen helppoa, nopeaoppinen ja älykäs rotu. Energinen ja iloinen, jonka kanssa aika ei käy pitkäksi.

Hei!
Otin itselleni ekana koirana dalmiksen (tuolloin hinta oli reilun tonnin luokkaa, omallani oli värivirhe joten sain sen kuuteen sataan) kun valmistuin ja sain ekan oman kämpän. Kävin säännöllisessä duunissa ja elelin tuolloin vielä sinkkuna.
Dalmikset ovat aivan ihania, mutta tosi energisiä ja tosiaan tekemistä ja aivotyötä niille täytyy järjestää. Mutta nekin ovat yksilöitä tietysti. Omani oli suht rauhallinen narttu(ei tehnyt kovastikaan esim tuhoja), mutta kovapäinen kylläkin.
Nyt minulla on pieni sekarotuinen koira, enkä huomaa että tähän nykyiseen verrattuna dallun kasvattaminen nyt mitenkään hirveän paljon hankalampaa olisi ollut. Tiukka linja, paljon liikuntaa ja kivoja aktivointileluja kun on yksin - noilla ohjeilla pärjäsin oman dalluni kanssa mainiosti. Aivan ihana rotu, ja ikävöin ystävääni vieläkin, vaikka sen kuolemasta on jo 3 vuotta.

Kannattaa miettiä, paljonko koiralle pystyy tarjoamaan liikuntaa (kertomasi kuulostaa kyllä hyvälle) ja muuta aktivointia. Mieti, jaksatko kouluttaa koiraa opiskelun ohella. Koira vie todella paljon aikaa. Mieti myös rahatilannetta: koiran ostohinta on vain murto-osa kuluista. Eläinlääkärikulut (pitää varautua myös yllättäviin kuluihin), varusteet, laadukas ruoka, koirakurssit jne. vievät yllättävän paljon rahaa.

Suosittelen, että ette ota koiraa noin vain kylmiltään, vaan otatte enemmän selvää koulutuksesta. Monilla, joilla on ollut kotona koiria, ei välttämättä ole kokemusta sen enempää kuin muillakaan, jos vanhemmat ovat kouluttaneet koiran. Kannattaa siis lukea ahkerasti koirakirjoja ja ottaa selvää pentukursseista, joille voisitte koiran tultua mennä.

Ja sitten tämäkin pointti vielä: Dallun karva on todella piikikästä, eli tarttuu mattoihin, sohvaan, missä koira sitten oleileekin. Sitä on joka paikassa ja on todella vaikeaa saada irti! Mutta mikäli ette ole karvakammoisia, niin siitä vaan! :)

Tarinasi kuulostaa ihan minulta !! Me ostimme poikaystäväni kanssa tämän vuoden helmikuussa dalmatialais nartun :) (hinta 1000e, kennelistä) mietitttiin pitkään rotua ja mikä olisi meille sopiva jne. itselläni ei ole ikinä ollut koiraa, mutta poikaystävälläni on ollut monia perheessään, hänen ollessa nuorempi. Vähän pelotti että ääääk en osaa kouluttaa koiraa ja apuaa mitä teen ja mitä jos en pystykkään siihen. :D Mutta yllättävän hyvin on mennyt. Tyttö on kohta melkein jo vuoden ja aika vallaton tapaus.


Kouluttaminen on yksilöllistä hommaa, meidän tytön kanssa se oli välillä hankalaa ja välillä helppoa. Aika omapäinen rotu mielestäni. Ja kun täällä niiin toitotetaan että "pitää pitää vapaana koiraa ja juoksuttaa sitä ja blaa blaa" meidän koiraa ei pidetä vapaana kuin koirapuistossa (ja sielläkin käydään suht harvoin) ja minun vanhempien pihalla, missä käydäään pari kertaa viikossa. lenkkeillään nykyisin 4 kertaa päivässä, reippaita kävelylenkkejä, ollaan harjoiteltu tätä hölkkäämistä,mutta ei siitä vielä ainakaan mtn ole tullut kun koira alkaa heti hyppimään mua vasten innoissaan :DD joten hyvä koira siiitä tulee vaikka ei vapaana olisikaan kokoajan tai saisi päivittäin juoksulenkkejä.

Ja kun tossa aikasemmin puhutaan koiran syömisestä jne. niiin minäkin olen kuullut että dalmikset ovat ahneita. Mutta en sitte tiedä onko meidän koira jotenkin poikkeus koska se ei varasta ruokaa vaikka sitä olisi lattialla (johtuu ehkä siiitä että se on saanut kovan koulutuksen tähän, että ilman lupaa ei oteta mtn ruokaa mistään) ja välilllä ollaan jopa yritetty patistaa sitä syömään kun on aikakausia että mikään ei maistu :O että ahneudesta ei ole tietoakaan, tämäkin yksilöllistä siis näköjään.

Jos pitäis sanoa hyviä puolia sekä huonoja dalmiksesta tai lähinnä nyt juuri meidän koirasta, niin hyvät puolet olisivat:

-uskollinen
-leikkisä
-oppii nopeasti
-hyvä vahtikoira (tämä piirre saapui meille vasta ekojen juoksujen jälkeen)

ja huonoja puolia varmaan hmmm:

-KARVAN LÄHTÖ huuhuh kiroan viikottain tätä karvashowta täällä, pitäisi olla ihan oikesti imuri kädessä joka päivä, ja vaatteista ei karvat lähde edes pesussa, sukatkin samannäköisiä valkosella piikkikarvalla kuorrutettuja kuin pesuun mennessäkin :D

- Ulkona hihnassa vetäminen, (nimimerkillä monta kertaa oon lentäny asvalttiin jo ku meijän koira on nähny jonku perhanan oravan tai jäniksen. :D )ekojen juoksujen jälkeen vetäminen voimistunut mielestäni. Tääkin on tietty asia minkä koulutuksella saa hoitooon, ja tää onkin todellisesti työn allla, Mutta niiinhän sitä sanotaan aina dalmiksista että se on koirarotu joka osaa tän vetämisen jalon taidon.

No toivottavasti sait jotain kuvaaa nyt taas eri omistajan näkökulmasta :)) Mutta ihana rotuhan tuo on !!