Maassa makaa pieni keiju tyttönen
hän siinä makaa lohduttomasti itkien.
Keiju tyttönen oli pudonnut tähän maahan,
kun ilkeä musta lintu raapaisi hänen siipeensä haavan.
Oli Keiju juuri hyvyyden pölyä kaikkialle sirottelemassa,
kun paha musta lintu kävi hänen siipeänsä raapaisemassa.
-Luuletko sinä tyhmä pieni Keiju tyttö tosiaan,
että typerällä pölylläsi hyväksi maailman pystyt muuttamaan.
-Minä voin näyttää kyllä sinulle
miten voi käydä pienille Keijukaisille,
jotka luulevat tämän maailman olevan niin hyvän,
voivat saada haavan siipeensä melkoisen syvän.
Ja sitten se kyntensä siinä paljasti
ja pikku Keijua siipeen ilkeästi raapaisi.
Kraakkuen lensi pois paha musta lintu
ja siivessä haava makasi maassa nyt pikku Keiju.
Maassa makasi ja itki lohduttomasti
ja luuli hetken aikaa,ettei enää siitä nousisi.
Kun hetken aikaa maassa itki pikku Keijukainen,
kuuli hän läheltä tutun äänen niin ihanaisen.
Keijuäiti siinä kulki etsien ja samoillen
ja siinä samalla kutsui pikku Keijua huhuillen.
Näki pikku Keijutyttärensä maassa makaavan
ja,että Keijutytär oli saanut siipeensä haavan vertavuotavan.
Keijutyttö kertoi äidille:Paha musta lintu teki haavan minulle
ja voin rakas Keijuäiti vielä kertoa sinulle.
Paha musta lintu kraakkui minulle ilkeästi
ja kirkui,että olen melkoinen pölvästi.
Ei kannata sirotella hyvyyden pölyä maailmaan,
kun kuitenkin siipeni tulevat lopulta katkeamaan.
Äiti otti pikkuKeijun syliinsä hellästi
ja sanoi pikkutyttärelle aivan selvästi:
Jatka vain hyvyyden pölyn sirottelemista pikku Keijukainen,
sillä jonain päivänä hyvä voittaa maailman pahuuden.
hän siinä makaa lohduttomasti itkien.
Keiju tyttönen oli pudonnut tähän maahan,
kun ilkeä musta lintu raapaisi hänen siipeensä haavan.
Oli Keiju juuri hyvyyden pölyä kaikkialle sirottelemassa,
kun paha musta lintu kävi hänen siipeänsä raapaisemassa.
-Luuletko sinä tyhmä pieni Keiju tyttö tosiaan,
että typerällä pölylläsi hyväksi maailman pystyt muuttamaan.
-Minä voin näyttää kyllä sinulle
miten voi käydä pienille Keijukaisille,
jotka luulevat tämän maailman olevan niin hyvän,
voivat saada haavan siipeensä melkoisen syvän.
Ja sitten se kyntensä siinä paljasti
ja pikku Keijua siipeen ilkeästi raapaisi.
Kraakkuen lensi pois paha musta lintu
ja siivessä haava makasi maassa nyt pikku Keiju.
Maassa makasi ja itki lohduttomasti
ja luuli hetken aikaa,ettei enää siitä nousisi.
Kun hetken aikaa maassa itki pikku Keijukainen,
kuuli hän läheltä tutun äänen niin ihanaisen.
Keijuäiti siinä kulki etsien ja samoillen
ja siinä samalla kutsui pikku Keijua huhuillen.
Näki pikku Keijutyttärensä maassa makaavan
ja,että Keijutytär oli saanut siipeensä haavan vertavuotavan.
Keijutyttö kertoi äidille:Paha musta lintu teki haavan minulle
ja voin rakas Keijuäiti vielä kertoa sinulle.
Paha musta lintu kraakkui minulle ilkeästi
ja kirkui,että olen melkoinen pölvästi.
Ei kannata sirotella hyvyyden pölyä maailmaan,
kun kuitenkin siipeni tulevat lopulta katkeamaan.
Äiti otti pikkuKeijun syliinsä hellästi
ja sanoi pikkutyttärelle aivan selvästi:
Jatka vain hyvyyden pölyn sirottelemista pikku Keijukainen,
sillä jonain päivänä hyvä voittaa maailman pahuuden.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kuinka monta haavaa,
kuinka monta raapaisua.
Mikä on lopullinen isku
etteivät hyvyyden siivet enää kanna?
Haaveita ja toiveita
hyvyyden olemassaolosta
kaikissa meissä.
Mutta voittaako hyvä tosiaan?