Onpas tällä palstalla monenmoisia juttuja...
Pienellä selaamisella tuli mieleeni, että
minkähänlainen näkemys teillä on kokonaisuudesta...?
Jotenkin tuntuu painottuvan nuo keskustelut
perheisiin, avioliittoon ja sossuun yms.??
Ensinnäkin - on hienoa että tässä maassa on
lasten kannalta vielä ehjiä suhteita molempiin vanhempiin.
(Lasten kannalta isän ja äidin osoitteilla ei liene niin
suurta merkitystä, kun annetaan ymmärtää - kunhan eivät
ole liian kaukana)?
Ilman pidempiä perusteluja tässä maassa ei
käytännössä ole mitää isän- tai lapsen oikeutta.
(eli niitä on ihan turha virkanaisten "kehitellä":-)
Lapsen oikeus on äidin hyväntahtoisuus tai -pahantahtoisuus.
Jos äiti on ns. pahantahtoinen, niin sossutätit, määrätyt juristit
ja nämä keskustelupalstat kyllä kertovat miten äitee pääsee
haluttuun lopputulokseen. Lopputuloshan tapahtuu käräjillä, mutta
lopputulemasta huolimatta - silläkään ei välttämättä ole paljon merkitystä
isän tai lapsen näkövinkkelistä, jollei muija jää kiinni esim. huumeista.
Kuraattorit, terkkarit, opet yms. olis hyviä voimavaroja , mutta
koska he eivät saa keskustella toistensa (tai kenellekkään paitsi äidille),
niin niillä ei ole mitään merkitystä näissä asioissa - sossutäteillä
ei sitäkään vähää.
(saavat määrärahansa ilmeisesti pelkästään huostaanotoista:-)?.
Metsä puilta - lasten näkövinkkelistä 0-18v...:
1. Montakohan prosenttia luulette olevan näitä "ehjiä" perheitä?
2. Montakohan prosenttia luulette olevan avio/avoeroperheitä?
3. Montakohan prosenttia luulette olevan uusioperheitä?
4. Montakohan prosenttia olisi pelkkiä "äitiperheitä"?
...ps. yksinasuvien talouksia on suomessa yli miljoona, joten
mummot ja vaaritkin on aika sirpaleina.
5. Miltähän prosentilta isistä on kysytty/keskusteltu lapsen hankinnasta?
6. Mikähän prosentti on "väärän" isän lapsia?
7. Monenko miehen/lapsen elämä on pilattu tällä sairaalla järjestelmällä?
Jotenkin siis tuntuu, että on aika tyhjänpäiväistä ruuvata jotain lakivirityksiä
avioerossa tapahtuvista jutuista suhteessa vanhemmuuteen/lapseen.
...Ja ps. - jos mies ei saa Äiti Madonnaa "hyväntahtoiseksi" - niin unohtakaa
hyvät miehet suosiolla koko juttu - vaikka se sattuu ihan helvetisti
- "menettää" lapsensa - mutta kukaan ei siinä asiassa auta.
Sosiaalitätejä lainatakseni: VOIVOI - VOIVOI.
Pienellä selaamisella tuli mieleeni, että
minkähänlainen näkemys teillä on kokonaisuudesta...?
Jotenkin tuntuu painottuvan nuo keskustelut
perheisiin, avioliittoon ja sossuun yms.??
Ensinnäkin - on hienoa että tässä maassa on
lasten kannalta vielä ehjiä suhteita molempiin vanhempiin.
(Lasten kannalta isän ja äidin osoitteilla ei liene niin
suurta merkitystä, kun annetaan ymmärtää - kunhan eivät
ole liian kaukana)?
Ilman pidempiä perusteluja tässä maassa ei
käytännössä ole mitää isän- tai lapsen oikeutta.
(eli niitä on ihan turha virkanaisten "kehitellä":-)
Lapsen oikeus on äidin hyväntahtoisuus tai -pahantahtoisuus.
Jos äiti on ns. pahantahtoinen, niin sossutätit, määrätyt juristit
ja nämä keskustelupalstat kyllä kertovat miten äitee pääsee
haluttuun lopputulokseen. Lopputuloshan tapahtuu käräjillä, mutta
lopputulemasta huolimatta - silläkään ei välttämättä ole paljon merkitystä
isän tai lapsen näkövinkkelistä, jollei muija jää kiinni esim. huumeista.
Kuraattorit, terkkarit, opet yms. olis hyviä voimavaroja , mutta
koska he eivät saa keskustella toistensa (tai kenellekkään paitsi äidille),
niin niillä ei ole mitään merkitystä näissä asioissa - sossutäteillä
ei sitäkään vähää.
(saavat määrärahansa ilmeisesti pelkästään huostaanotoista:-)?.
Metsä puilta - lasten näkövinkkelistä 0-18v...:
1. Montakohan prosenttia luulette olevan näitä "ehjiä" perheitä?
2. Montakohan prosenttia luulette olevan avio/avoeroperheitä?
3. Montakohan prosenttia luulette olevan uusioperheitä?
4. Montakohan prosenttia olisi pelkkiä "äitiperheitä"?
...ps. yksinasuvien talouksia on suomessa yli miljoona, joten
mummot ja vaaritkin on aika sirpaleina.
5. Miltähän prosentilta isistä on kysytty/keskusteltu lapsen hankinnasta?
6. Mikähän prosentti on "väärän" isän lapsia?
7. Monenko miehen/lapsen elämä on pilattu tällä sairaalla järjestelmällä?
Jotenkin siis tuntuu, että on aika tyhjänpäiväistä ruuvata jotain lakivirityksiä
avioerossa tapahtuvista jutuista suhteessa vanhemmuuteen/lapseen.
...Ja ps. - jos mies ei saa Äiti Madonnaa "hyväntahtoiseksi" - niin unohtakaa
hyvät miehet suosiolla koko juttu - vaikka se sattuu ihan helvetisti
- "menettää" lapsensa - mutta kukaan ei siinä asiassa auta.
Sosiaalitätejä lainatakseni: VOIVOI - VOIVOI.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Isän ja lapsen oikeudet ovat parantuneet,
Tasa-arvo valtuutettu tiedote 17.2.2011.
Isälläkin on oikeus vanhemmuuteen eron jälkeenkin.
http://www.tasa-arvo.fi/nyt/tiedotteet/tiedote/view/1553622
---
Isät halutaan pois paitsiosta ptojjekti.
Eroauttamisopas isänäkökulmasta sosiaalialan ammattilaisille.
Avioeroissa ja huoltajuuspäätöksissä on ollut pitkään käytännössä äitiautomaatti, ongelma iseille on ollut naisvaltaisuus sosiaali- ja terveysalalla.
Projektin taustalla on Sosiaali- ja terveysministeriö, jotenka muutoksia on odfotettavissa huoltajuuspäätöksissä.
Kolutusta ja luentoja on järjestetty myös yliopistoissa , sekä Awen Oy:ssä sosiaali- ja terveyalan työskentelijöille, tetveydenhoitajille, asianajajille, juristeille, tuomareille.
Tähän voisi kerätä projektiin liittyvää aineistoa, josta saisi kokonaiskuvan tapahtuvista muutoksista.
Tässä linkissä lisää tietoa projektista.
http://blogit.lamk.fi/tero-blogi/
-----
Kolme miesjärjestöä yhdistyi ja perustivat lapsen oikeuksien tuki ry:n
Maailman tärkeimpien ihmisten puolesta.
http://www.lotry.fi/
---
Ei tainnut alkuperäinen juttuni aueta :(
Tarkoitin sitä, että kun on "tasa-arvo" ongelmia, niin
avioeroluvuilla ja isyyslakikikkailulla ei nähdä metsää puilta.
Esimerkki:
-Tyttö ja poika vähän seukkailevat.
-Pojalla näyttäisi olevan riittävät tulot
-Tyttö tulee "vahingossa" raskaaksi.
...asiasta ei ole todellakaan yhdessä keskusteltu.
-Sitten kyhätään äkkiä jonkinlainen pesä.
-Sitten - usein - homma ei toimi.
-Isä lähtee menemään (=asunnoton).
-Sossu määrää elatusmaksut (oletetulta isältä.. äidille).
-Tyttö on vihainen ja sanoo että lastas et nää.
-Isä on eri mieltä - on kiintynyt lapseen enämpi tai vähempi.
-Isä menee sossuun ja yllättyy.
-Äiti ei tule paikalle, jolloin sossu ei voi tehdä mitään.
-Sitten mennään käräjille.
-Sitä ennen sossutätit, naiskaverit ja alaan
erikoistuneet naisjuristit kertovat mitä oikeudessa
tulee sanoa, jotta lapset jäävät äidin omaisuudeksi.
-Jos ei asunnoton, väkivaltainen juoppo-syytös
tehoa, niin otetaan kovemmat väitteet kehiin.
(toteen näyttäminen ei käräjää kiinnosta), joten
voi sanoa mitä vaan.
-Jos isä saa tapaamisoikeuden (2 krt/kk määr klon aika),
niin lapsethan voi aina manipuloida isää vastaan - ottaa
yhteydenpitovälineet pois, sekä varmistaa, että lapset
eivät näe isän puolen sukua/ystäviä.
-Lapset eivät sitten enää "muka" halua nähdä isää.
-Lapsi saattaa voida tosi pahoin, jonka monet huomaa,
mutta eivät saa tehdä oman "virkansa" puitteissa mitään.
-Joku isä jaksaa selvittää vielä koko sirpaleisen
sosiaalipyrokratian palaset (jos on enää rahaa ja aikaa).
-Isä tajuaa miten koko systeemi toimii - ja menee
oksentamaan pahoinvoinnista.
Tosin se vähän lohduttaa, että esimerkiksi Jeesus
ei missään tapauksessa täyttäisi tämän päivän
virallisia isyyden kriteereitä.
Toisaalta; jos isän oikeuksia "helpotetaan", niin
sehän vaan tarkoittaisia rankempia valheita siellä
käräjäsalissa, saman lopputuloksen saamiseksi.
Jos jotain lakia pitäisi ruuvata (lapsen etu), niin sitä että
opet, tarhatätit, terkkarit, kuraattorit, psykiatrit, sossutätit,
lastenvalvojat, lastensuojelutätit, kolmannen sektorin yhdistykset
ja monet näiden "alajaostot" saataisiin toimimaan edes jotenkin
yhdessä. Nyt nämä eivät saa puhua toisilleen - eikä yleensä esim. isälle.
Eli jos nuo sossutätit ja -tytöt laitettais vuodeksi kotiin, niin
uskokaa tai älkää - kukaan ei huomaisi mitään.
Ongelmat on tiedostettu ja niihin ollaan puututtu viranomaistahoilla.
Perättömät väkivalta, raiskaus, narsimi, insestissytökset eivä mene oikeudessa lävitse kuten aikaisemmin on tapahtunut.
Koulutusta lastensuojelun parissa työskenteleville on järjedtetty vuodesta 2008 alkaen.
Kohderyhmänänä sosiaalityöntekijät, juristit, asianajajt, tuomarit, jne.
Aiheesta riippuen luennoitsijoina mm. kansanedustaja rikosylikomisaari Kari Tolvanen., vankilapsykiatri Hannu Lauerma. ym asiantuntijoita
Netistä löytyy lisätietoa koulutustapatumista haulla > awen.fi <
Awen Oy luento 13.5.2011.
Asiantuntijana oikeudessa.
Luennoitsijat.
Kohderyhmät.
http://www.awen.fi/ohjelmat/Asiantuntijana oikeudessa todistaminen_13.5.2011.pdf
----
Hahhah...
Koulutus "aloitettu" 2008 :-)
...no - muutama kymmenen- tai satatuhatta tapausta
meni sitten ennen sitä... en viitsi sanoa... - voi jessus.
Mihinkähän "tilastoon" väitteesi perustuu - että ei mene läpi?
Eihän niiden läpimenemisellä ole sinällään ollut merkitystä
ainakaan lapsen kannalta - vaan sillä lopputuloksella, jonka
mielikuvaan ne syytökset johtaa.
Koulutetaanko muuten äidin vai isän asianajajia :-)
Nähdäänkö metsää puilta? Jotkut näkevät, jotkut eivät halua nähdä.
Vanha sanonta Näkee malkan toisen silmässä, mutta ei halkoa omassa silmässään pätenee paikkansa edelleenkin.
Tässä esimerkki.
Feministisen aikakusilehden Tulvan päätoimittaja Anne Moilanen totesi pääkirjoituksessa. Lapsettomien isien maa.
Äidit osaavat erotilanteissa temput, joilla isältä viedään yhteys lapsiinsa.
Eikä siinä vielä kaikki. Yhteiskunta auttaa heitä siinä.
http://www.tulva.fi/index.php?k=15744
---
Minä elin vuosikausia suhteessa, jossa vaimo eristi minut sukulaisistani ja kavereistani yksinkertaisesti aloittamalla aina hirveän riidan, jos edes uskalsin heidän kotiimme kutsumista tai heille menemistä ehdottaa. Ja kun vaimo ei todellakaan katsonut olivatko lapset paikalla, kun näitä omia totuuksiaan naamalleni sylki, minä vältin riidat välttelemällä sukulaisia ja kavereita. Hän myös alisti minut orjakseen, ilman palkkaa tai mitään muuta vastiketta kuin asunto,ruoka ja lääkkeet. Omia laskujani en saanut maksaa, vaan menivät perintään/ulosottoon. Minä en valittanut kun yhteiseksi hyväksi hänen yrityksessään touhuttiin.
No, riidat pahenivat, ja oma jaksamisenikin ilmeisesti noista riidoista johtuen, oli vähentynyt. Kerroin vaimolleni, että en jaksa enää 12-14 tuntisten työpäivien lisäksi hänen firmansa paperitöitä enää tehdä. Vaimo ei saanut paperitöitä mihinkään vietyä, ja alkoi sitten sen päiväiset riidat että olin todella huolissani lapsistamme. Poika esim. yritti kaikin keinoin keksiä milloin mitäkin, että emme olisi edes samassa huoneessa vaimoni kanssa. Poika myös kysyi lupaa äidiltään, että saako mennä lukemaan isille iltasadun(oli juuri oppinut lukemaan ja kannustin häntä siten). Päätin että nyt riitti ja soitin eräällä kriisijärjestölle. Tätäkin puhelua vaimoni kuunteli salaa seinän takana, ja lyhyt syyllistävä keskustelu mun soitosta päättyi huutoon: "Nyt mää sua vasta alan kiduttamaan ja saat nähdä miltä se tuntuu!" Uskokaa, olen nähnyt ja tuntenut. Joka solulla.
Sain kriisijärjestössä melko selvän ohjeen lastensuojeluilmoituksen teosta. Tai itseasiassa sanottiin, että mun täytyy se tehdä tai he tekevät. Ja minä tein. Kun lastenvalvoja sitten soitti kotikäynnistä, jäin miettimään että millaisen raivarin vaimo sitten saa kun he tulevat. Niinpä ilmoitin hänelle paria päivää aiemmin tuosta kotikäynnistä. Kaduttaa... Vaimon suunpielistä alkoi välittömästi erittyä jotain vaahtoa, ja hän aloitti tönimisen, uhkailun ja sylkemisen. Hän näytteli mm. soittavansa poliisille ja tekevänsä ilmoitusta väkivaltaisesta miehestä(en ole ikinä ollut)! Arvelin, että on aika soittaa seuraava ohje, ja neuvottiin lähtemään lasten kanssa turvakotiin. Lapsia ei missään nimessä saa sinne jättää, oli ohje.
Pari päivää meni todella ihanassa rauhassa. Ei yhtään huutamista tai jatkuvaa jännittämistä. Alkoi sosiaalin ja vaimon, sekä hänen sukulaistensa järjestämä "lapset äidille"- kampanja. Narsistivaimo sai liki kaksi viikkoa tehdä kaikenlaista kostoa minulle kun olin turvakodissa. Lapset hän sai sieltä viikon jälkeen itselleen ja manipuloitavikseen(kuunteli mm. puheluni heidän kanssaan), ja lapset olivat todella pelokkaita puhelimessa.
Kun palasin turvakodista, olin asunnoton, rahaton(lukitusta kaapista viety n.4000 euroa) ja huonoksi isäksi leimattu mies. Onneksi lapset olivat nyt huomattavasti iloisempia ja vapautuneimpia, ja onneksi heidän äitinsä ei ole ikinä mikään superäiti ollut ja saan nähdä lapsiani enemmän kuin hän, vaikka hänellä asuvatkin. Mutta tavaroitani en ole saanut vieläkään. Minun työlläni oli maksettu lähes jokaikinen tavara tai vaate, jota talosta löytyi. Me saimme lastemme kanssa pitkiksi viikonlopuiksi rikkinäisiä astioita uuteen kotiin, ei petivaatteitakaan tarpeeksi vaikka niitä oli yllin kyllin, saatika lasten vaatteita tms. Tämä oli äidin mielestä ilmeisesti lasten etu.
En jaksanut tapella sen enempää, vaan keskityin tulevaisuuteen ja kodin perustamiseen. Ajelin Huuto.netistä huutamiani huonekaluja hakemaan sinne ja tänne. Selvittelin mahdollisuutta jatkaa vaimon firman toimintaa omissa nimissä. Ja aloin pikku hiljaa uskoa että tästäkin selvisin. Kysyin kolmen viikon jälkeen, kun olin asunnon saanut, lapsilta että olisivatko uskoneet että iskä näin nopeasti laittaa kodin pystyyn? Vastaus oli yllättävä, nimittäin juu. Lapsille ei siis ollut tarmokkuuteni yllätys.
Alkoi viikkoja mennä, eikä tuosta liiketoiminnan aloituksesta oikein tullut selvyyttä. Ja nyt, kun 7 viikkoa on mennyt, ex-vaimoni ilmeisesti jossain mielenhäiriössä kertoi, että olivat tuonne liiketoiminnan aloittamisesta päättävälle taholle valehdelleet minusta kaikenlaista. Kaikkea ei suostunut kertomaan, mutta kuulin siis myyväni huumeitakin. Naureskelee vain, että kun ei siitä firmastakaan tule sitten yhtään mitään.
Tuo oli lyhyesti kerrottu, ja tarinaan liittyy paljon valehtelua exän puolelta, neljälle eri viranomaiselle mm. Olen päättänyt että en enää ymmärrä, jousta ja luovu oikeuksistani exäni hyväksi. Häntä odottaa melkoinen läjä syytteitä, mutta pinna on tullut täyteen. Syytteitä ajettaessa saavat mm. sosiaalissa tietää, millaista ihmistä uskoivat.
Koko prosessin tähän asti kestäneenä aikana minua on erilaisilta naisvaltaisilta tahoilta uhkailtu mm. lasten huostaanotolla, jos en saa asioita sovittua exän kanssa. Niinpä olen, ja luonnollisesti lastemme tähden enemmän, yrittänyt saada sovittua. Yksin ei sovintoa voi tehdä kuin Jumalan kanssa.
Tosi surullista, että vielä tänäkin päivänä on tuollaista. Huonot isät ovat pilanneet kaikkien isien maineen, vaikka sama ei päde naisten kohdalla. Kuulostaa siltä, että olet viimeiseen asti yrittänyt kestää todella kauheissa oloissa. Voimia!!