Harrastan kamppailulajia pienessä seurassa, jossa oli hyvä porukka aina syksyyn asti. Nyt syksyllä meillä aloitti yksi tyyppi, jolla diagnosoitiin lapsena lievä kehitysvamma mutta myöhemmin diagnoosi kumottiin. Jotain heikkolahjaisuutta tms. sillä kuitenkin on ja sen käytös on selvästi poikkeavaa. Se on todella negatiivinen, valittaa aina kaikesta mahdollisesta ja kuvittelee aivan naurettavista syistä että suunnilleen puolet maailmasta on tahallaan sille ilkeitä ja vittumaisia yms. Kukaan muista harjoittelijoista ei tahdo jutella sen kanssa vähääkään, mutta se ei tajua sitä vaan tuppautuu jatkuvasti muiden seuraan ja alkaa puhua omista ja muiden asioista kovaan ääneen. Sen kuullen ei myöskään voi kertoa mitään minkä ei halua leviävän koko kaupungin tietoisuuteen, koska se ei tunnu ymmärtävän ettei kaikkea sovi kertoa eteenpäin.
Tilanne on siis todella rasittava, eikä pelkästään meidän vanhempien harjoittelijoiden kannalta. Syksyllä aloittaneista harjoittelijoista kaikki muut on jo lopettanut, ja niistä osa on sanonut suoraan että laji kyllä kiinnostaa mutta raskaan työpäivän jälkeen ei jaksa tulla kuuntelemaan sellaista negatiivista valitusta. Myös vanhempien harjoittelijoiden motivaatio on ollut koetuksella, ja melkein kaikki käykin nykyään treeneissä aiempaa harvemmin... Seuramme sensei on etäinen persoonallisuus, jolle on turha yrittää puhua asiasta, koska mikään mikä tapahtuu tatamin ulkopuolella ei kuulu hänelle niin kauan kuin kyse ei ole rikoksista. Ja tatamilla tämä maanvaiva käyttäytyy ihan asiallisesti, vaikka oppiminen onkin todella hidasta.
Onko mitään tehtävissä? Onhan se aina mahdollista, että se rasittava tyyppi kyllästyy lajiin ihan omalla painollaan, mutta ainakin tähän asti se on viihtynyt harjoituksissa pelottavan hyvin. Onko edes oikein yrittää saada se lopettamaan vai pitäisikö vaan yrittää kestää hammasta purren, koska lajin oppiminen on kuitenkin se varsinainen juttu minkä takia harjoituksissa käydään?
Tilanne on siis todella rasittava, eikä pelkästään meidän vanhempien harjoittelijoiden kannalta. Syksyllä aloittaneista harjoittelijoista kaikki muut on jo lopettanut, ja niistä osa on sanonut suoraan että laji kyllä kiinnostaa mutta raskaan työpäivän jälkeen ei jaksa tulla kuuntelemaan sellaista negatiivista valitusta. Myös vanhempien harjoittelijoiden motivaatio on ollut koetuksella, ja melkein kaikki käykin nykyään treeneissä aiempaa harvemmin... Seuramme sensei on etäinen persoonallisuus, jolle on turha yrittää puhua asiasta, koska mikään mikä tapahtuu tatamin ulkopuolella ei kuulu hänelle niin kauan kuin kyse ei ole rikoksista. Ja tatamilla tämä maanvaiva käyttäytyy ihan asiallisesti, vaikka oppiminen onkin todella hidasta.
Onko mitään tehtävissä? Onhan se aina mahdollista, että se rasittava tyyppi kyllästyy lajiin ihan omalla painollaan, mutta ainakin tähän asti se on viihtynyt harjoituksissa pelottavan hyvin. Onko edes oikein yrittää saada se lopettamaan vai pitäisikö vaan yrittää kestää hammasta purren, koska lajin oppiminen on kuitenkin se varsinainen juttu minkä takia harjoituksissa käydään?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Missä välissä teillä on aikaa puhua paskaa? Menet treeneihin, treenaat treenisi, lähdet pois. Ei puhumista, ei ongelmaa. Kesken treenien ei kuitenkaan puhuta, eihän?