Oikeasti mua pelottaa kun asun kuntoutuskeskuksessa ja joudun nukkumaan ikkunan edessä maantasalla olevassa huoneessa.Pelkään vaan nukkua ikkunan edessä,varsinkin pimeällä ahdistaa ihan kamalasti.Nukuin ennen toisessa kohdassa mutta tappelin hoitajien kanssa koska ne käski mut pois huoneesta ja sänkyni siirrettiin kuulemma sen takia että jos vielä tappelen niin ne saa musta paremmin kiinni enkä pääse lyömään ja potkimaan.Tappelu syntyi siitä kun mun olisi kuulemma pitänyt käydä lenkillä ennen lounasta,viikko-ohjelmassa lukee että parhaiten sopivana ajankohtana eikä kukaan antanut selvää käskyä lähteä lenkille joten mielestäni en toiminut väärin kun en lähtenyt lenkille,olisin käynyt myöhemmin.En olisi tapellut muuten mutta kun ne otti käsistä kiinni ja väkisin alkoi raahaamaan mua pois huoneesta ja silloin aloin tappelemaan vastaan.En tiedä pääsenkö lainkaan nukkumaan entiseen paikkaan,asia vaivaa mua tosi paljon.Oon vakavasti masentunut ja mulla on myös ahdistuneisuushäiriö ja erilaisia pelkoja ja nukun muutenkin huonosti,tilanne on siis mulle tosi vaikea.Mitä mun pitäisi tehdä,voinko vaatia että sänkyni siirretään vai onko hoitajilla oikeus kohdella mua näin??
Pelottaa kuntoutuskeskuksessa..
dark_thing
274
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Joskus pelottaa, kun sinne menee ja on ihan yksin aluksi.
Niin mutta kun mä oon ollut täällä melkeen kolme vuotta,tilanne vaan pahenee.Mut on monta kertaa käsketty pois huoneesta vaikken olisi tehnyt mitään pahaa ja tappeluita on tullut.Kukaan ei yleensä puhu mun kanssa vaan oon ihan yksin ja alkanut vihaamaan henkilökuntaa.Täällä on kaksi ihmistä joille voin puhua avoimemmin mutten niillekään kaikkea.Pelkään että jos kerron olostani ja ajatuksistani niin mut pakotetaan Harjavaltaan suljetulle osastolle,on uhattu jo monta kertaa.Mä oon niin epätoivoinen,välillä toivon vaan että kuolisin.Tuntuu että tulen hulluksi,välillä kuulen ääniä kun oon ahdistunut ja saatan itkeä nurkassa parikin tuntia ilman että kukaan tulee puhumaan.Välillä se menee siihen että hakkaan seinää,viiltelen tai puren käteni verille kun en kestä sitä tuskaista oloa.Mä en vaan tiedä mitä mä teen.