Tuntuuko sinusta koskaan, että kaikki loppui jotenkin väärin? Eikö sinua haittaa, että jäi niin paljon selvitettämättömiä asioita, vai oliko se sinulle helpotus ettei niitä tarvinnut käsitellä? Mitä sanoisit, jos haluaisin puhua niistä, ihan kaverina, että pääsisin eteenpäin? Tiedän, että sinä olet jatkanut elämääsi, mutta minun elämäni vieläkin takkuaa. Haluaisin vain tietää, mitä oikeasti tapahtui.
Jos laitan sinulle sähköpostia, niin vastaatko ihan rehellisesti ja ystävällisesti, kaiken sen ja nykyisen jälkeenkin?
Jos laitan sinulle sähköpostia, niin vastaatko ihan rehellisesti ja ystävällisesti, kaiken sen ja nykyisen jälkeenkin?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Ei ole minulta tämä. Kysymykset on tehty. Vastaukset on saatu. Case is closed.
Niin siis keneltä ei ollut? Ei siis sinulta Yours Truly? Eikö se nyt ole ihan selvää, jos nimimerkkikin on eri kuin aloittajalla?? Ketä sinä muuten täällä ikävöit, jos saan kysyä, vai oletko pelkästään ilkeilemässä muille?
Omassa tapauksessani ei ollut mitään epäselvää sydämenasiassa: hän sanoi, ettei rakasta, minä sanoin, että eiköhän sovita, että se oli siinä. Muihin asioihin, kuten esimerkiksi hänen toimesta ehdotettuun ystävyyteen tuli ajan kuluessa yhtä ja toista sekä monen moista epäselvyyttä. Näin tapahtui suhteessamme oikeasti ja se, että minut on joko aiheesta tai aiheetta siitä lähtien yhdistetty joihinkin muihin suhteisiin, johtuu siitä, etten jäänyt noille sijoilleni taivstelemaan saati surkuttelemaan, vaikka olenkin sisältä rikki - niin juuri totta se on, vaikka en uskokaan sen päälle päin näkyvän.
Olen sinkku, mutta en silti yksin. Ei minulla ole koskaan ollut hankaluuksia saada seuraa vastakkaiselta sukupuoleltani. Nykyisin en tosin sano niin helposti ei paitsi silloin, kun joku on kysynyt, tulisinko uudestaan.
Aikani tulla ilmennyttä epäselvyyttä pohdittuani päätin alkaa ottaa etäisyyttä myös ystävänä: minä en enään ole tuhlannut aikaa enkä tarmoa ystävyytemme ylläpitoon, mutta jos hän haluaa sen vastavuoroisesti tehdä, en tokikaan aio kauhean poikkiteloin tuossakaan mielessä heittäytyä, sillä hän oli ja tulee aina olemaan minulle hyvin rakas, mutta näissä olosuhteissa ja näillä ehdoilla ystävänäkin vain etäältä.
Tämähän toimii! Olen nyt pikkiriikkisen ehjempi! Ja ystävyy jos ei nyt vielä entisessä kukkeudessaan olekaan, niin orastelee taas! 8-]
Hyvä sinulle! Toisen ihmisen tuki on tosi tärkeää, oli se sitten kuinka pienimuotoista tahansa, kunhan tulee sydämestä.
Miks olisit hänen ystävä hänhän sinut hylkäsi ja ymmärtääkseni sotkenut asjoita sen jälkeenkin .Eihän ystävät petä toisiaan
Tämä rikottu mieshän on Oulun poikii vai kuinka. Oletkohan ihan lakimiehii?
Etkö ole jo liian vanha näihin hommiin?
Mikäs sun nimi olikaan....mietin....no antaa olla.
S(n):lle.
Voin sanoa suoraan sinulle että kaikki loppui väärin. Niin paljon jäi selvittämätöntä asiaa mitä olisin halunnut selvittää kanssasi.
Jos laitat sähköpostia tai heität facebookissa viestillä niin vastaan sinulle rehellisesti ja ystävällisesti takaisin tai ehdotan että nähtäisiin kasvokkain ettei enää tule lisää selvitettäviä asioita. Joskus vaan nuo viestit eivät ole se oikea tai fiksu tapa hoitaa asioita. Niistä pitäisi oikeasti pystyä keskustelemaan kasvokkain ettei synny väärinkäsityksiä.
En tiedä olenko minä se oikea M(m), mutta tämä on minun tuntemukseni eräälle S(n):lle.
Olen sellainen ihminen joka haluaa olla hyvissä väleissä toisten ihmisten kanssa ja olen aina valmis keskustelemaan asiosta ja tunteista avoimesti ilman draamaa tai dramatiikkaa.
Olisi kiva saada häneltä tuollainen viesti, mutta tuskin olet hän :-(. Hän tietää, etten käytä fb:a. Ero oli niin käsittämätön ja "raju", ettei minulla ole vielä oikein voimia hänelle suoraan kirjoitella, vaikka siitä onkin jo aikaa.
Kiitos kuitenkin viestistäsi, siinä oli jotain rauhottavaa vaikkei se minulle ollutkaan. Saanko kysyä, miksi sinä et ota yhteyttä sinun häneen?
Täällä oli sama tarina, eli kun ero oli niin käsittämättömän raju ja nopea. Jäin kirjaimellisesti hieman suu auki, mutta minkäs teet??? Hän antoi ymmärtää ettei halua enää ikinä olla missään tekemisissä kun yritin sopia asiaa ja laittoi niin tylyjä tekstareita tulemaan minkä jälkeen totesin että antaa olla omissa oloissaan. Ei sitä auta päätään hakata puuhun jos se ei johda mihinkään...
En enää häiritse tätä ihmistä yhdelläkään viestillä. Hän ottaa yhteyttä jos vielä sitä joskus haluaa. Minun on tyytyminen osaani.
Nykyään seurustelen ja olen onnelinen, mutta jos joku ihminen haluaa asioita selvittää ja sopia välit niin en tietenkään kieltäydy. Mukavia ihmisiä mahtuu aina kavereiksi ja ystäviksi. :)
"En enää häiritse tätä ihmistä yhdelläkään viestillä. Hän ottaa yhteyttä jos vielä sitä joskus haluaa. "
Tiedätkö, luulen ja uskon että hän ajattelee juuri noin. Siksi en häneen ota yhteyttä. Hän loukkasi minua, ja minun mielestäni hänen pitäisi pyytää anteeksi, ei minun sitä että en enää jaksanut olla se jonka olisi pitänyt uskoa johonkin, vaikkei mitään uskomista ollut. Olin hänelle juuri noin yhdentekevä.
Tiedä, vaikka olisitkin juuri hän. Jotenkin tuo viestisi selkeytti tilannetta, vaikka et hän olisikaan. Jokainen näkee asiat omalta kannaltaan.
Omaa tyhmyyttäni ja kiltteyttäni saan syyttää pettymyksistäni. Maailma on kova paikka, se ei sovi herkille. Siltikään en halua antaa hyväksyntääni toisten ihmisten huonolle kohtelulle vain siksi, että se on joidenkin kohdalla mahdollista. Jokaisen tulisi kantaa vastuunsa muista.
Hei S(n)
Itse en voi ottaa häneen yhteyttä kun ei ole enää välineitä siihen. Ei puhelinnumeroa tai sähköpostiosoitetta. Hänen työpaikallensa en 100% varmana mene saan vielä huonossa lykyssä vihat päälleni ja osoitetta ei ole tiedossa että voisi kirjeen kirjoittaa. Kirjeen kirjoittamisen kanssakin on niin sun näin koska siitäkin voi tulla vaikka mitä niskaan! Siis välit minun ja hänen välillään ovat totaalisen poikki.
Jos saisin jonkun yhteyden häneen niin pyytäisin häneltä anteeksi tyhmiä sanoja & käytöstäni, koska hän ei ole minulle mikään yhdentekevä ihminen.
En voisi ajatella koskaan noin yhdestäkään seurustelukumppanistani, sillä en seurustele sellaisten ihmisten kanssa jotka ovat yhdentekeviä. Seurusteluun on ollut aina joku oikea tunnesyy ja mitään "laastareita" en ole koskaan hakenut.
Olen kanssasi samaa mieltä että ihmisten huonolle kohtelulle ei ole ikinä hyvää syytä. Kuitenkin pitää muistaa että joskus jokainen meistä tekee virheitä ja sanoo typeriä asioita mitä ei kuitenkaan loppupeleissä tarkoita.
Nyt pitää vielä vastata, koska suoraan sanottuna kirjoituksesi suututti minua.
Miten voi olla, ettei entiselle "tärkeälle" seurustelukumppanille ole mitään yhteystietoja jäljellä? Eikö tuo ole aika selvä osoitus juurikin siitä mitätöimisestä? Kotiosoitteet ja asumispaikat "unohdettu", sähköpostiosoitteet, -viestit ja puhelinnumerot poistettu. Ilmeisesti suhteesi häneen on ollut aika pinnallinen ja lyhytaikainen. Vain yhdentekevä ihminen unohtuu ja sivuuntuu noin täysin. Ja täällä kuitenkin seikkailet ikävä-palstalla, ilmeisti ihan toisen ihmisen vuoksiko?
Jos yhteyden haluaa, sen saa aina. Muut selitykset ovat tekosyitä.
Huomasin kyllä, että jutussanne taitaa olla sinun puoleltasi vielä jotain ikäviä selvittämättömiä tunteita, mutta ei ne vihaamalla ja mitätöimällä korjaannu. Itselleen siinä vaan tekee tuhoja, kun ei opi käsittelemään tunteitaan ja virheitään, ja oppimaan niistä virheistään. Tuo on jonkinlaista puolustustautumista, niinhän me helposti toimitaan.
Minua suututtaa, sillä voisin hyvin kuvitella hänen puolustautuvan samalla tavalla. Ja minua loukkaisi tuollainen selittely.
Älä ota kirjoitustani henkilökohtaisesti! En tunne sinua enkä taustojasi, mutta omani tunnen. Itseäni kohtaan en tuollaista toimintaa hyväksyttävänä pitäisi.
Mietin, mikä kirjoituksessasi minua suututti. Tai en oikeastaan edes miettinyt, jokin vain jäi vaivaamaan. Sitten se yhtäkkiä pälkähti mieleen, ihan muiden asioiden keskellä.
Nämä palstathan on tarkoitettu purkautumiskanavaksi asioille, joita ei voi muualla selvitellä. Käytän sitä nyt hyväkseni ja puran tunteitani.
Äänesi kuulostaa niin tutulta. Ja se, mikä suututti, oli jokin epäjohdonmukaisuus, joka siitä minun suhteestani teki niin vaikean. Yhtenä päivänä puhuttaan toista, kolmantena neljättä. Vaikka kuinka yritin luottaa, hän jäi jatkuvasti kiinni valehtelusta. Valehtelijan pitää olla todella hyvämuistinen, eikä hän ollut. En edes jaksanut enää kertoa hänelle, mistä kaikesta hän valehteli minulle. Se oli todella loukkaavaa ja raskasta. Muuten niin kultainen ihminen, mutta todella epäluotettava.
Minulle luottamus on kaikista tärkeintä. Se että puhutaan totta eikä valehdella toiselle. Jos suhde pohjaa valheelle, ei ole ollut mitään todellista. Ja jos se valhe vain jatkuu, samana tai toisenlaisena, se rikkoo varmasti kenet tahansa lopulta. Mitä oikeasti oli, kaiken sen valheen keskellä? Miksi pitää valehdella?
Kirjoituksistasi tuli minulle vahva tuttuuden tunne. Se mikä suututti, oli tunne siitä että valehtelit kirjoittaessasi syitä miksi et ota yhteyttä häneen. Se sama tunne, mikä minulle tuli aina kun hän valehteli minulle.
Unohdit tekosyylistastasi sen naamakirjan, johon pyysit yhteydenottoa. Tietääkseni siellä voi etsiä ihmisiä nimeltä, jos sen nimen muistaa. Jos ei muista, niin sitten ei tietenkään voi.
Ymmärrän, ettei täällä kukaan halua itseään paljastaa, mutta miksi valehdella tuollaisista asioista itselleen anonyymilla palstalla. Niin, juuripa kai siksi, että täällä voi valehdella itselleen. Mutta eihän se sitä totuutta muuta.
Se, miten tämän palstan kirjoitukset ottaa, on tietenkin jokaisen oma asia. Joku ottaa liiankin tosissaan, joku vain pelleilee. Minä olen täällä ajattelemassa ja löytämässä omia tunteitani ja selviytymiskeinoja. Jokaiselle suotakoon oma tapansa.
Toivottavasti kirjoitukseni ei loukannut sinua. Itsellenihän minäkin täällä kirjoittelen. Kun jostain toisen kirjoituksesta löytää itseään, voi käsitellä niitä asioitaan ja nähdä niitä ehkä toisessakin valossa.
Yksi oivallus minulle tuli hänestä jonkin aikaa sitten. Ehkä hän oli jotenkin samalla tavalla rikki sisältä kuin minäkin, mutta hänellä oli vain erilaiset keinot pitää itsensä kasassa. Minuun kohdistuessa ne olivat vääriä keinoja.
Hei S(n)
Tarkkaa osoitetta minulle ei jäänyt vaikka kävinkin hänen luonaan. Olin jotenkin semmoisessa seurustelun hurmiossa että en älynnyt kirjoittaa sitä ikinä muistiin.
Puhelinumero meni siinä kun hieno nokian älypuhelin tilttasi hävittäen sen tiedon. Siinä samassa meni tekstiviestit jne.
Facebookista tätä ihmistä en löydä...en tiedä onko hänellä tiliä vai onko hän minut blockannut?
En halua selitellä mitään koska monesti selittely vaan pahentaa tilannetta ja tässäkin tapauksessa kävi niin. Olen oikeasti pahoillani ja haluaisin pyytää anteeksi häneltä. Ja jos saisi toivoa niin kasvotusten jotta hän näkisi että olen oikeasti pahoillani. En todellakaan halua selitellä mitään koska se oli minun virheeni ja olen siitä vilpittömästi pahoillani.
Tein monia virheitä ja myönnän ne.
En tiedä oletko sinä se ihminen vai et, mutta näin ajattelen.
Hei vielä S(n)
Jotenkin tuntuu siltä että en ole se ihminen, koska en valehdellut hänelle. Jos hän jotain historiaani liittyviä asioita kysyi niin voi olla että en muistanut niitä oikein tarkasti, mutta epäilen että sinun tapauksessasi taisi olla jotain aivan muuta?
Sitä en tiedä että onko joku tänne palstoille kirjoitellut vaikka mitä, mutta minä en ole tänne mitään runoilut. Jos jotain olen kirjoitellut niin en ainakaan mitään negatiivista kenestäkään.
Itse olin eron jälkeen todella rikki ja ainut syy siihen ei ollut ero hänestä vaan paljon muitakin ikäviä asioita tapahtui samaan aikaan.
Hänkään ei mielestään valehdellut minulle. Se on kai aika joustava käsite.
En ole hänen kanssaan täällä keskustellut enkä ota näitä kirjoituksia vakavasti. Anonyyminähän täällä kirjoitellaan.
Kun tapasin hänet, hän kertoi olevansa eronnut muutama kk sitten. Ei ollut. Sitten hän kertoi olevansa eroamassa. Ei ollut. Tästä seurasi sellainen on-off -suhde. Minulla oli paha olla vaimon puolesta. Hän lupasi erota minun vuokseni, ja uskoin taas. Meni pari viikkoa, ja hän jäi kiinni että olikin taas yhdessä vaimonsa kanssa. Taas hän lupasi erota. Ja erosikin, tietääkseni. Taas luotin. Tästä alkoi suhteemme loppuosa.
Meillä oli samanlaisia kiinnostuksen kohteita, ja kivoja reissuja. Hänen kanssaan oli hyvä olla, kun olimme yhdessä. Kävimme jopa katselemassa asuntoja (nyt nolottaa, olin aika hyväuskoinen).
Hän halusi seurustella kanssani, mutta tapasimme vain muutaman kerran kk:ssa. Viimeisinä kuukausina tapasimme vain kerran tai kaksi kertaa kuussa. Hän ei puhunut minulle, ei kertonut missä mennään vaikka kuinka yritin keskustella. Hän ei puhunut asioistaan. Aina kun yritin, tuli riita. Kaikki muut asiat menivät minun edelleni. Masennuin. Minulla ei ollut ketään joka olisi tukenut minua. En saanut soittaa hänelle, se oli kyttäämistä. Hän piti minua mustasukkaisena. Soitin silti kerran viikossa, mutta hän ei vastannut jos soitin illalla.
Huomasin, ettei hän kuunnellut asioitani. Asiani tulivat hänelle aina uutena juttuna. Hänellä oli todellakin paljon vaikeuksia niihin aikoihin. Mutta niin oli minullakin. Tunsin, että tuin häntä niin kuten aina ennenkin olin tehnyt, mutta minulla ei ollut ketään. Minulla ei ollut enää antaa hänelle mitään, vaikka olisin halunnut.
Hän sanoi pitävänsä minusta ja haluavansa olla minun kanssani. Silti minä en kelvannut hänelle eikä hän halunnut olla kanssani. Puheet ja teot eivät kohdanneet.
Sitten tuli molemmille pari päivää lomaa samaan aikaan. Ajattelin, että kiva viimeinkin olla yhdessä. Meidän piti lähteä pienelle matkalle. Hän perui, ei jaksanutkaan. Luulin, että tekisimme silti jotain yhdessä. Ei, hän lähtikin sinne ilman minua. Se olisi ollut myös ensimmäinen kerta koko vajaan 2 vuoden suhteemme aikana, kun olisin tavannut jonkun hänen tutuistaan. Se suhde loppui siihen. Minä vain hajosin.
Olin kuin peliriippuvainen. Jaksoin sitä suhdetta, kun joskus oli hyvää. Löin kymppejä koneeseen, ja sain välillä muutaman euron voiton. Lopulta ne rahat loppuivat, siis ne voimat.
En tiedä mitä minun olisi pitänyt tehdä toisin. Kun luen tuon tekstini, tuntuu aika pahalta.
Olisi kiva saada jotain kommentteja, jos joku tätä lukee. Tiedän olevani liian kiltti. Olen myös vähän hidas toisinaan, mutta tyhmä en ole.
Jos sinä "yksi M(m)" olet hän, tunnistat kyllä itsesi. Hänellä on varmasti joku oma käsitys siitä, mitä tapahtui. Kaikki kun koemme asiat erilailla.
Hei
Voin sanoa että eri ihmisestä on todellakin kysymys. Minä en harrasta useamman ihmisen pyörittämistä tai ole kahden kanssa samaan aikaan. Sitä kun sovitaan että seurustellaan niin sitten vain yhden kanssa ja yritetään siinä suhteessa. Jos ei onnistu niin sitten erotaan ja mielellään vielä hyvissä väleissä jos mahdollista.
Tuommoinen mitä kuvasit on todella törkeää niin sinua kun sitä toista naista (vaimoa) kohtaan! Jos oikeasti avioliitto on karilla niin sitten erotaan eikä juosta vieraissa!
On parempi että olet oikeasti erossa siitä miehestä. Ainakin niin kauan kunnes hän oikeasti tietää mitä haluaa.
Minun ongelmani oli tässä omassa jutussani se että edettiin liian nopeasti enkä oikein ymmärtänyt sitä kun hän antoi merkkejä epävarmuudesta sekä siitä että hän olisi halunnut edetä rauhallisemmin.
Oma moka ja sitä on turha itkeä tai vatvoa.
Löysinpäs tämän aloituksen vielä!
Hän väitti aivan samaa kuin sinä, että on vain yhden kanssa kerrallaan! Hän voisi todellakin kirjoittaa aivan samoin kuin sinä tuossa, ehkäpä tuon liian nopean etenemisenkin kääntää noin.
En minä häneen yhteyttä ota. Joskus asiat jäävät valitettavasti kesken niin, ettei niihin saa enää vastauksia. Aika antaa viisautta ja etäisyys muokkaa kokonaiskuvaa. Huh, mihin sitä oikein olikaan sekaantunut!
Ikävää että teillä meni noin, mutta hyvä että olet onnellinen. Silloin se meni ihan oikein loppujen lopuksi.
Meilläkin loppui kaikki ihan seinään. Hän teki minulle todella ruman tempun, toistamiseen. Tiesi, että se rikkoisi minut. Hän ei halunnut keskustella asioista kanssani, yritin kovasti. Se siinä varmasti raskainta oli, kun toinen ei saanut lopetettua suhdetta vaikka halusi ja roikotti minua turhaan. Sellaisesta mitätöinnistä on vaikeaa päästä yli. Kun ei ole mitään arvoa ihmisenä, pelkkä hyväksikäytettävä jonka voi jättää nurkkaan lojumaan kun ei enää tarvitse. Koin tehneeni kovasti töitä aivan turhaan. Siksi minä haluaisin hänen kanssaan keskustella, haluaisin kuulla sen totuuden häneltä. Jotenkin uskon, että se auttaisi pääsemään eteenpäin ja saamaan itsetuntoa takaisin.
Minulla on uusi suhde, mutta epäreilua hänellekin kun olen sisältä niin rikki. En voi sanoa olevani onnellinen, ennemminkin elän turhalla jatkoajalla. Oma vikahan se tietysti on, jos antaa itseään käyttää hyväkseen eikä osaa pitää puoliaan. Sitä vaan haluaa luottaa toiseen ja haluaisi olla rakastettu, vaikka totuus näyttäisi miltä. Sitten vaan jossain kohtaa voimat loppuvat.
Toivon löytäväni joskus ihmisen, joka voisi pitää minusta sellaisena kuin olen. Onhan niitä muillekin, miksi ei minulle olisi :-)
Hyvää syksyn jatkoa, nautitaan tihkusateesta ja kirpeydestä :-)
Voimia sinulle. Nauti uudesta suhteestasi. Kyllä se oikea tulee vastaan vaikka silmät kiinni pilkkopimeässä. Kuten olen sanonut, ne tarttuvat kiinni. Ja kun ne tarttuvat kiinni, se tuntuu hyvältä. Se tuntuu tosi hyvältä.
Kiitos kauniista sanoistasi :-)
Uusi suhde on ihan parin kuukauden pituinen vasta, mutta kyllä se hyvälle tuntuu. Toivottavasti hänellä ei ole kiire mihinkään, minä tarvitsen aikaa itseni kanssa.
Tottahan tuokin, että "ne tarttuvat kiinni". Ei sitä yksin tarvitsisi olla, seuraa saa kun haluaa. Olen vain tullut hyvin varovaiseksi, vaikea luottaa enää kehenkään kun on tullut pahasti petetyksi. Joskus jopa ajattelen, että alan samanlaiseksi kuin M(m), mutta ei minusta olisi sellaiseen. Olen liian empaattinen ja kiltti jotta minusta olisi ketään hyväksikäyttämään. Omatuntoni ei hyväksy valehtelemista. Harmi, pitäisi olla kova ja röyhkeä, pehmeät eivät elämässä pärjää.
Minun mielestäni kaikki loppui juuri niin kuten toimit.
Et antanut minulle ja meille yhtään mahdollisuutta.
Päinvastoin, oikein tuhoamalla tuhosit kaikki yritykseni.
Lopulta valehtelit, petit, otit toisen ja hävitit kaiken. Jopa
muistoni. Eli kaikki meni tekojesi mukaisesti.
Tuntuu paitsi, ettei ole loppu... sitä en yksin voi päättää, toivottavasti ei kuitenkaan. Elämässä pitää käsitellä monenlaisia asioita, jos tuneet on vahvasti mukana, se voi olla joskus hankalaa, silti sitä suuremmalla syyllä. Niistä voi puhua, pitääkin puhua, paitsi en ole itsekkään päässyt eteenpäin, eikä olisi kiire päästäkkään.
Vastaisin tietenkin, rehellisesti ja ystävällisesti. Menneet saa olla menneitä ja tulevaisuudennäkymiä pystyy muuttamaan ja ohjailla valoisempaan päin.
SSSSSSSSS........ÄSÄST:ÄSSÄT ja aina vaan ÄSSÄT-
Kyllä on ihmeellistä, että tässä maailmassa ei ole muita naisia, kuin vaan ÄSSÄ
-naiset ja he ovat niin viehättäviä, että muusta ei osata enää kirjoittaakkaan.
Yritä löytää itsellesi joku ÄMMÄ vaikka, vai eikö kelpaa.
Miten olisivat nämä Annet; Anut, Anskut...ai niin käytettyjä...
Noo mene vaikka Kerttuun seuraavalla kerralla tai Lyyliin...