Kirjoitan tänne, vaikka isovanhempi olenkin koska oletan että nuoret äidit eivät käy mummupalstalla;
eli millä oikeudella te äiditä, joilla valmis lapsi kun löydätte uuden miehen, oletatte, että isovanhempien täytyy rakasta ventovierasta lasta?
pitäisi lällyttää, ostaa lahjoja, rakastaa - mutta ihan sama kun kadulla vastaantulevaa lasta täytyisi pakolla rakastaa
ventovieras on ventovieras; jos mies ottaa naisen jolla valmiiksi jälkikasvua, se on hänen asiansa mutta ei sitä voi vaatia että mummu ilman muuta rakastaa vierasta lasta
lapsi voi olla piloille hemmoteltu, näsäviisas, suurisuinen eikä mikään kahvipöydässä saa olla rauhassa rohmulta joka kaksin käsin syö, syö, ja syö
en laske pullaviipaleita, mutta jotain rajaa
nykyään sanotaan että aiempi lapsi kuuluu pakettiin, ok - kuulukoon, mutta outoa se on
asiallisesti voi kohdella vierastakin lasta, mutta sillä on jo omasta takaa mummot papat ukit ja vaarit, miksi minun pitäisi teeskennellä olevani mummo sille ?
eli millä oikeudella te äiditä, joilla valmis lapsi kun löydätte uuden miehen, oletatte, että isovanhempien täytyy rakasta ventovierasta lasta?
pitäisi lällyttää, ostaa lahjoja, rakastaa - mutta ihan sama kun kadulla vastaantulevaa lasta täytyisi pakolla rakastaa
ventovieras on ventovieras; jos mies ottaa naisen jolla valmiiksi jälkikasvua, se on hänen asiansa mutta ei sitä voi vaatia että mummu ilman muuta rakastaa vierasta lasta
lapsi voi olla piloille hemmoteltu, näsäviisas, suurisuinen eikä mikään kahvipöydässä saa olla rauhassa rohmulta joka kaksin käsin syö, syö, ja syö
en laske pullaviipaleita, mutta jotain rajaa
nykyään sanotaan että aiempi lapsi kuuluu pakettiin, ok - kuulukoon, mutta outoa se on
asiallisesti voi kohdella vierastakin lasta, mutta sillä on jo omasta takaa mummot papat ukit ja vaarit, miksi minun pitäisi teeskennellä olevani mummo sille ?
Vastaukset 37
Vanhimmat
Nuori äiti en enää ja paremminkin voisin olla mummo kuin äiti. Mutta äiti vielä olen, tosin nuorin lapsista toisella luokalla. En ole koskaan olettanut että uuden suhteeni vanhemmat tai muu suku rakastaisi lapsiani. Toivon kyllä että heitä kohdellaan asiallisesti ja samaa käytöstä vaadin myös omilta lapsiltani kun kyläillään isovanhemmilla ja muissa sukulaisissa. En odota että he ostaisivat lahjoja lapsille synttäreillä ja jouluna. Eikä sitä odota lapsetkaan. Ei lapsetkaan automaattisesti rakastu heti uusiin "isovanhempiin" ja sukulaisiin. Ajan myötä jonkinlainen tunneside saattaa syntyä tai olla syntymättä.
En oleta et uuden "mummun" tulis rakastaa lapsiani, mutta kohdella heitä kuitenkin hyvin! Ei kai ne ihan ventovieraita ole, jos ovat sun lapsen lapsipuoila ja näet heitä kuitenkin aina silloin tällöin..? Tilanne saattaa olla sille lapselle todella hämmentävä, hän kuitenkin on lapsi, eikä ehkä tiedä kuinka sinuun suhtautua, toiset sanoo sua mummuks, mut hän ei, en tietenkään teen tapausta enempää tiedä, mut kannattaa nyt antaa ajan kulua, siis jos tuore tapaus.. muuten yrittäisin ystävällisesti tehdä selväksi että minkälaiset pelisäännöt teillä on muidenkin lasten kanssa ja kuinka tomitaan jne jne.. ja voisitko puhua asiasta oman lapsesi ja tämän puolison kanssa?
Ei ole mummun ja ukin syy että "vieraat lapset kuuluu pakettiin" ei he ole heitä halunneet, eikä näin ollen heidän tarvi ostella synttäri ja joululahjoja. Ei mitään syytä olla heille mummo ja ukki. Ei tarvi edes kotia päästää jos ei halua.
Mummu ja ukki saa itse päättää ketä kotiinsa laskee, ja kelle ostelee ja ketä rakastaa ja tykkää.
Jos omia lastenlapsia on 2 ja yht äkkiä tulee 4 uutta vierasta, niin huh huh... aika ronskia kuvitella että tarvis olla mummu ja ukki 6 ja ostella heille lahjoja ja muistaa.
Ei tarvi, eikä siitä tohdi suuttua, sillä näillä lapsilla on omat mummut ja ukit, ja tuskin hekään lahoo näitä toisi vieraita lapsia.
Niin ,tehdään vaan kunnon raja-aidat.Ja eihän mummon ja papan tarvitse niitä kaikkia omia lapsenlapsiaankaan sietää.Tulkoot kylään vaan ne,jotka osaa käyttäytyä ja joiden äiti,siis miniä on sinulle mieleinen.Ja niin,kai me mummot tietenkin päätetään montako lapsenlasta,niitä aitojakin,vaan halutaan.Että nyt niitä on kaksi,enempää ei sitten tarvitse tehdä,niinkö?
Kuka sinua pakottaa ketään rakastamaan? Kummallisia nämä nykyajan mummot kun eivät vielä tuohon ikään mennessä ole oppineet ottamaan vastuuta omasta elämästään.
Osaat kai keskustella tai kertoa mielipiteesi ihan asiallisesti. Jos et, on aika opetella. Onko joku muuten ääneen sinua vaatinut rakastamaan lasta vai oletatko vai?
Että ei vastuuta omasta elämästä?
Siksikö kun ei avosylin ota vastaan jonkun naisen kiljuvaa kakaralaumaa??
Kyllä me mummot otamme vastuuta omasta elämästämme - me emme ole hyppineet sängystä sänkyyn tehtaillen kaikenmaailman uusio-perhe virityksissä lapsia joita sitä väen väkisin, vaikka puoli pakolla tyrkytämme miehen äidin kontolle.
Mitä jos pysyisitte naimisissa, hoitaisitte lapsenne aikuisiksi ja tulisitte vasta sitten huutelemaan ´ nykyajan mummoista jotka eivät ota vastuuta omasta elämästää´ sinä et tiedä vastuusta mitään.
Hoida itse kakarasi, älä tyrkytä niitä mummolle jolla omia, rakkaita, biologisia lastenlapsia.
Ja ei, ei ole kukaan ääneen vaatinut rakastamaan - ne pitkät katseet, huokaukset, kun ei jaksa teeskennellä sellaista mitä ei ole, uusioäidit ovat niin itsekeskeisiä, luulevat että mummo ilman muuta avaa sylinsä vieralle lapselle johon ei ole minkäänlaista verisidettä. Odottaakohan tämäkin äiti että kakara, joka on sivulta tuotu saa aikanaan perintöäkin, kuten omat lastenlapset?
Onneksi sen voi estää, samaten kuin sen ettei pojan lapsia tehtaileva nainen saa senttiäkään jälkeeni.
meidän lapset ja muiden kakarat.... Ja ihan oikeastikko aikuiset ihmiset täällä tuollaista kirjoittelevat?
Se verisidekö on se tärkein juttu? Että luovutetuilla sukusoluilla aikaansaatu lapsi olisi sitten ihan ventovieras kakara, adoptiolapsesta nyt puhumattakaan?
Kyllä yleensä normaalilla tunneälyllä varustetut ihmiset ovat iloisia ja tyytyväisiä, jos tällainen "lapsenlapsipuoli" vai millä nimityksellä sitä nyt pitäisi sanoa, aidosti tykästyy "mummuun".
Lahjat, esim. joululahjat ostetaan koko lapsikatraalle, eikä vain "marille" ja "mikolle" kun ne on biologisesti omat, "timo" ei saa mitään kun on adoptoitu ja "kaisa" ei varsinkaan kun on edellisestä liitosta.
Jos isovanhemmilla on niin pienet tulot, että ei ole varaa ostaa lahjoja kaikille, niin eihän niitä tarvitse ostaa ollenkaan kenellekkään! Ja ainakin meillä isovanhemmat ei ostele mitään kalliita lahjoja (mm. polkupyörä tms) vaan jotain 10e lelun jokaiselle.
Ja vaikka minulla ei itselläni lapsenlapsia vielä olekkaan, olen silti "joutunut" avaamaan oveni ja kotini ihan "ventovieraille" lapsille. Sukulaiseni ja mieheni sukulaiset lisääntyvät ihan minun lupaani kysymättä ja tulevat lapsineen kylään, kaverini tekevät myös samoin, naapurikin tulee välillä lapsineen kylään!
Olisiko se elämä sitten parempaa jos ei lapset ja lastenlapset haluaisi olla tekemisissä kanssasi? Onko rakkauttasi vain jokin tietty määrä, että sitä ei riitä kuin esim. 2 lapselle? Luulisi että on mukavaa, että on elämää ja touhua ympärillä, ettei tarvitse vain sitä seinäkellon tikitystä kuunnella ja ainoat tapahtumat on se mitä kauniissa ja rohkeissa tapahtuu.
On se onni, että työni ohessa olen onnistunut itse hoitamaan nuo mukulani, kaikki 7 kipaletta. Mummuja saati tätejä tai muita sukulaisia ei ole kyllä apuun kutsuttu ilman todellista hätää. Toivottavast nyt, kun olen eronnut niin ei vastaan saapastele miestä, jonka äiti elää. Parempi vaan, ettei tarvi aivan sukulaisiksi tuppaantua.On se kumma nykyaikana, ettei tällaisia asioita pysty sen oman lapsen kanssa puhumaan selviksi. Voisi sitä kait sanoa jos ei halua uuden naisystävän ja sen lasten kanssa olla missään tekemisisissä. Minä kävin anoppini luona vain kun sopi ja puoliskoni ei käynyt äitini luona lainkaan, kuin hautajaisissa ja silloinkin vain naapureitten takia, ja homma pelas. Lapset huolehdittiin itse ja lahjuksia ei anoppi ostanut kuin rippipäivänä,eikä niitä edes osattu odottaa. Välimatka on joskus paras vaihtoehto.
no eihän sun tarvitsekaan?
en minä ainakaan olettaisi jos eroisin miehestäni ja ottaisin uuden, että tämän vanhempien pitäisi kohdella lastani aivan kuin omia lapsenlapsiaan.
En tiedä tarvitsisiko minun edes esitellä heitä lapselleni.
Tosin veljeni vaimolla on lapsia entisestä suhteesta ja veljen (ja minun siis) vanhemmat kyllä tykkäävät veljen vaimon lapsista eikä todellakaan ajattele noin kuin sinä.
Meille saa tulla avomiehen lapsenlapset ja kyllä hoitelen myös heitä omien lastenlasteni lisäksi.Toiset sanoo mummoksi,toiset etunimellä,ei ongelmaa.Meillä on meidän säännöt,niin omille kuin niillekin,jotka ei kutsu minua mummoksi.Säännöt opetellaan,eikä sitä asiaa kauhistella ja lapsia karsinoida.Meillä on myös oikeus olla ottamatta pikkuväkeä,omia ja niitä muita,ja tähän asti homma on toiminut hyvin.Jos ei jaksa tai jos on menoa,niin silloin ei käy.
Miksi et elätä itse omaa lastasi, miksi erosit? Kyllä mummon oikeuteen kuuluu vain omat lapsenlapset, ei koko kylän tenavat.
Jos tuokin nyt on riidan aihe, niin menisitkö itse eronnut nainen joka tekee uusia lapsia niin otaisit sata vierasta lasta ruokittavaksi ja lahjoja ostelisit?
Aikuiset ihmiset,joihin me mummotkin kait kuulumme,voisivat kuitenkin opetella jonkinlaisia käytöstapoja.Jos lapsi ei ole sinun nimenomaisen lapsenlapsesi,niin kait silti voisit kohdella vieraitakin lapsia asiallisesti.
Tiedän tapauksia,että mummolle on mennyt lapsenlapsia ja niitä muita,lapsenlapsille tarjottiin jäätelöä,toisille ei.Tällainen on kyllä mielestäni jo törkeää käytöstä ja osoittaa melkoista ahdasmielisyyttä ja kykenemättömyyttä asettua toisen asemaan.Ja menneinä vuosina kun olin lasteni kanssa jossain laivalla tms. niin ihmeekseni huomasin ,että pappaikäiset miehet tulivat juttelemaan pienille lapsille ja hymyilivät,mutta ei mummot.Jos niille mummoille vaan ne OMAT on jotain,loput on vaan niitä toisten kakaroita.
Että voisikohan olla pieni itsetutkiskelu paikallaan meille mummoille.
No ei kai se mummon tehtävä ole ruokkia niitä omiakaan lastenlapsia? Vai miten olet lapsesi kasvattanut jos ei kykene itse omista lapsistaan huolehtimaan?
Naurettavaksi menee tämäkin keskustelu. Se että kohtelisi lapsen puolison lapsia tasavertaisesti biologisten lastenlasten kanssa, ei tarkoita sitä että yhden mummon pitää ruokkia kaikki kaupungin lapset, tai ainakin vähintään 100 lasta. Harvalla naisella nyt on kuitenkaan 100 lasta edellisistä suhteista. Mieheltä se voikin olla mahdollista, mutta ketju on tähän asti keskittynyt siihen pahaan miniään millä on 100 lasta edellisistä suhteista! Kauhistus!
Niin ja tätäkö se on se mummon rakkaus, ruokaa ja lahjojen ostamista?!? Eipä ne lapset sitten paljosta jää paitsi, jos eivät luonasi käy.
Kyllä tuo avaus on selkeä protesti isovanhempien palstalla pyöriville uusiominiöille.
Kyllä ikä alkaa rajoittamaan lasten kaitsemista. Mitä isompi lapsilauma kerrallaan kylässä, sen suurempi suoriminen jälkikäteen.
Niin onhan se tietysti niinkin, kun Anoppi on aina se hirviö, niin uusioanoppi on tuplahirviö.
Aatella ei osta lahjoja...
ei kahta ilman kolmatta eikä kolmatta ilman paria...
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10121311
Minä olen mummo, sekä biologisille lapsenlapsille että myöskin ns. bonuslapsille, totta kai olen, miksi en olisi?!
Jokainen toki tekee mitä ihan itse haluaa
Tämä on tätä... Veri on vettä sakeampaa, toisille.
Itse pystyisin ottamaan kotiini ventovieraan lapsen ja rakastamaan kuin omaani. Ei minu rakkauteni lapsiini johdu mistään dna:sta :) Se on ihn sama onko ne Paavo-sedän vai naapurin tädin näköisiä ja kokoisia :D
Tiedän, että kaikilla ei ole näin. Valitettavasti.
Tavallaan ymmärrän, että jotain kiukkuista 15 vuotiasta on vaikea alkaa heti rakastaan ;) , mutta jos kyseessä on pieni lapsi...
En tajua.
No nämä kykenemättömät mummot tulevat nauttim aan yksinäisyydestään, hautaan asti.
Itse aikanaan rakensimme taloon ylimääräisen huoneen, jotta omat tai appivanhemmat voi sitten vanhana hoitaa... No appivanhemmat eivät hyväksy kaikkia lapsiamme, joten he saavat myöskin mennä vanhainkotiin ihan rauhassa. Minä en mitään nurisevaa mummoa ala hoitamaan. Ehkä voidaan käydä kerran vuodessa syntymäpäivänään viemässä kukkia sinne vanhainkotiin
" Minä en mitään nurisevaa mummoa ala hoitamaan. Ehkä voidaan käydä kerran vuodessa syntymäpäivänään viemässä kukkia sinne vanhainkotiin"
Tuossahan se omakin asenne niihin "vieraisiin perheenjäseniin" tuli todennettua. Eli eipä paljon sitä itselle ja omille lapsille "vaadittua" rakkautta ja kunnioitusta pystytä itsekään antamaan, mutta vaaditaan kyllä muilta. Kyllä yksinäisyys ja yksinjättäminen on todellisuutta lähes kaikkien mummojen kohdalla, valitettavasti siihen ei liity mitenkään se, miten mummo on niitä vieraita tai omia lapsenlapsia kohdellut. Vanhainkodissa on kaikki mummot, ja joskus harvoin, heitä käydään katsomassakin, oli mummo sitten verisukulainen tai ei. Näyttää siltä, että joku ystäväpalvelun vapaaehtoinen on useimmin nähty vieras vanhuksella kuin oma sukulainen. Vasta sitten, kun perintöasiat tulee ajankohtaiseksi, muistetaan mummon olemassaolo ja käydään varmistamassa, että rahat menee oikeisiin kohteisiin.
Minusta on aivan kummallista se, että täällä jotkut uusperheen miniät tai vävyt ovat vaatimassa sitä, että heidän vanhempansa pitäisi hyväksyä nämä uusperhekuviot ja monen eri miehen/naisen kanssa tehdyt lapset, kun näkee, miten huonosti he itse tulevat toimeen ex-vaimon tai ex-miehen tai näiden uusien perheiden ja lasten kanssa. Eli mummojen pitäisi itsestään selvästi pystyä siihen, mihin nämä kierrätysminiät eivä itsekään pysty eli tulemaan edes toimeen perheeseen ilman omaa hyväksyntää tai halua tulleiden ihmisten kanssa.
Ei kunnoitusta voi keneltäkään vaatia, vaan se pitää ansaita.
Minun tytölläni on ihailtava luonne. Hän on turvallisuudellaan ja rakkaudella ottanut heti miehensä lapsen suojiinsa Onneksi muitakin samanlaisia on. Surullisinta on jos jo yhteisessä kodissa ollaan niin mustasukkaisa, että lapsi kärsii eriarvoisuudesta,. Jättää ikuisia traumoja. Usein samasta syystä myös toinen voi kieltää lapsen tapaamis oikeudet .Lapset tarvitsee ymmärtäväisiä, turvallisia vanhenpia kuin myös mummoja ja pappoja.Joilla luulisi jo olevan elämän mukana tuoma viisautta. Ei pitäis olla tärkeintä kenen lapsi on. Ainakaan ei ole lapsen vika mihin syntyy ja missä elää, Me kasvatamme nykyistä sukupolvea. Emme saisi toistaa vanhoja raadolisia virheitä. Vaan rakentaa uuttaa vankkaa oikeudenmukaista tulevaisuutta kaaikille
Usein olen ajatellut kuinka paljon sydäntä ja rakkautta riittää sijaisvanhemmilla, heidän isovanhemmilla ja suvulla Koska kaikki he tulevat uuden lapsen elämään. On toki paikkoja joissa varmasti hoito on huonoa.Koska paikkoja on niin vähän Mutta kyllä hyviäkin koteja löytyy. Tietysti perheet tarvitsisivat paljon enemmän tuka ja apua ongelmiin jo aikaisemmin. Jos lisättäisi resusseja ennalta ehkäisyyn voitaisiin varmasti monikin sioitus jättää väliin.. Koska paljon on vanhenpia jotka haluaisivat todella sitoutua haasteeseen saaada pitää oma lapsi. Monesti elämä on vain umpikuja.ja kaikki asiat kaatuu päälle.Tässä näen jos vain mahdollista myös lasten ja isovanhenpien kanssakäymisen. Pitäisi kehitellä myös vertaistukea,kuunteliaa jakamaan asioita. Tänäpäivänä päättäjät katsovat vain tuloksia ja omia etujaan.Tärkeimmät asiat unohtuvat kaikissa ihmisten hyvinvointiin koskevissa päätöksissä Joskus ihan pienilläkin muutoksilla on suuri positiivinen merkitys.
Naulan kantaan!
Minulla ei ole ollut koskaan mitään anoppiani ja appiukkoani vastaan, mutta he ovat kyllä kynsin hampain tehneet työtä toiseen suuntaan.
Koska minä tai lapsemme emme ole mitään, meidän kotiamme, itsemääräämisoikeuttamme, perhettämme ei arvosteta mitenkään; alkaa se arvostus loppua täältäkin päin.
Kuten sanoin, rakensimme jopa kotiimme isot tilat siksi, että vanhustyötä tekevänä voisin hoitaa "omat mummot" kotona (tarkoittaa myös mieheni vanhempia, jotka ovat selkeästi omiani vanhempia).
Joten nyt metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan. 10 vuotta olen yrittänyt ja nyt en enää jaksa / viitsi enkä haluakaan tuhlata aikaani ja voimavarojani tuulimyllyjen kanssa taistelemiseen.
He ovat mieheni vanhempina arvokkaita ihmisiä, mutta koska he eivät kykene tähän keskinäisen kunnioituksen piirissä toimimiseen saavat puolestani vanhuutensa viettää ihan missä tahansa muualla paitsi meillä :) Ihan kaikella rakkaudella vaan
uusion lapsilla on jo mummot ja papat olemassa muualla, en ole heidän mummonsa, enkä ota tätä kunniaa pois hänen oikeilta isovanhemmiltaan.
He varmasti odottavat omien lastenlastensa käyntejä luonaan ja minä ominei, jotan täytyy antaa lasten pitää omat isovanhempansa, eikä pakottaa vieraiden luokse.
Minulla on oikeus valita ihmiset, joille ostelen lahjoja ja joita rakastan, sitä ei kukaan minulle säätele. Ajatelkoot sittenmitä hyvänsä, en muuta kantaani.
Olen mummi kahdelle, ja äiti neljälle, ne ovat minun tärkeimmät ja olen siitä ylpeä.
Minulla on oikeus kieltäytyä vieraiden lasten muistamisesta, jos itse en niin tahdo, sitä ei minulta voi vaatia.
On kumma että nyt aletaan syyllistämään jo mummeja ja ukkeja! Ja jos ystävyys tarkoittaa sitä, että pitää lahjoa vierasta ihmistä, niin on huonolla tolalla asiat.
Onneksi ei ole vielä mulla kenenkään vieraan lapsia, on omat ja lastenlapset, ja siinä toivottavasti pysytään.
Jättäkää edes isovanhemmat riitojenne ulkopuolelle, vieraat lapset ei sinne kuulu.
Jos nyt kuitenkin kävisi niin,että lapsellesi tulisi uusperhe.Jos tässä perheessä asuisi pysyvästi vaikka oman lapsenlapsesi ikäinen uuslapsi,niin oletko sitä mieltä,että tämä lapsi vaikka jätettäisiin kotiin kun perhe teillä vierailee?
Ja jos tarjotaan jotain,niin tälle "ulkopuoliselle" ei tai sitten jos tarjottaisiin niin huokaillen ja otsa kurtussa,kun pitää vieraitakin tässä passailla.
Mutta sinähän teet niin kuin sinä haluat ja on mielestäsi oikein.
En, vaan ei minun tarvi ostella hänelle joululahjoja tai synttärilahjoja, ei ole mun velvollisuus.
Ei sitä pidä odottaa että niin tekisin, jos teen teksisin sen omasta halusta, en siksi etten kehtaisi olla ostamatta tai lapsen äiti niin vaatii!!
Mitään erityiskohtelua hän ei saisi, olisi mulle pelkkä vieras lapsi.
"En, vaan ei minun tarvi ostella hänelle joululahjoja tai synttärilahjoja, ei ole mun velvollisuus."
Minä olen liki kuusikymppinen mummo enkä tähän ikään ole koskaan ostanut, valmistanut tai muutenkaan hankkinut ensimmäistäkään lahjaa velvollisuudesta. Annan lahjoja ilahduttaakseni merkkipäiväänsä viettävää, sama koskee joululahjoja. Lahjoja minulta saavat ja ovat saaneet sekä omat että bonuslastenlapset.
Muutenkin teen kyllä paljon toisten iloksi ja hyödyksikin asioita, jotka eivät ole minun velvollisuuksiani. Minusta olisi hirveän ankeaa joka jutusta aina miettiä ja punnita, etten vaan tee kenenkään hyväksi mitään, mikä ei ehdottomasti ole velvollisuuteni.
En odota miehen vanhempien kohtelevan minun lapsiani aikaisemmasta suhteesta yhtään sen paremmin kuin lapsia yleensä. Luonnollisesti odotan asiallista käytöstä, mutta en sitä, että kohdeltaisiin lapsenlapsena. Eikä minulla ole mitään tarvetta viedä lapsiani miehen vanhemmille, jos se ei kerran heitä kiinnosta. Jos kuitenkaan miehen vanhemmat eivät kohtele lapsiani lapsenlapsinaan, niin sitten ei ole tiedossa minun kauttani lisää lapsenlapsia. Tietenkin haluan, että kaikki lapseni ovat tasavertaisessa asemassa ja sitä he eivät ole, jos osalle ollaan mummo, toisille ei. Ja jos vahinko sattuisi, niin eipä oltaisi biologistenkaan lasten kanssa tekemisissä yhtään enempää kuin ei-biologisten ja jos tuntuisi olevan suuri ero kohtelussa, niin sitten ei sitäkään vähää. Minulle kaikki lapseni ovat yhtä tärkeitä, joten en hyväksy heidän epätasa-arvoista kohtelua.
Rakasta lähimmäistäsi niinkuin toivot itseäsi rakastettavan Tämä ei nyt ihan vastaa kirjoitustasi . Mutta onhan niitäkin miehiä, joilla on ollut avioliiton ulkopuolisia suhteita ja lapsia siis mailmalla. Monesti nainen saanuut yksin lapsen elättääkin Samaten aina on ollut naisia, jotka ovat osanneet käydä vieraissa ja suplia niin, että täydestä aviomies isä on elättänyt yhden tai useamman lapsen siinä sivussa.On myös miehiä jotka ovat aika varmoja / varmoja ettei joku lapsi ole heidän. Mutta syystä tai toisesta ovat tyytyneet kohtaloonsa.ja jatkaneet yhteiseloa.Enkä voi ainakaan omakohtaisesti sanoa, että isäni olisi minut huonosti hoitanut, vaikka tiesikin ettei ole oikea isäni. Äiti uskoo vieläkin, että isäni ei tätä tiedä Ainakin sodan jälkeen 50 luvulla tälläinen oli hyvinkin yleistä. Asiat saatiin vaan lakaistua pöydänalle. Ja synti kukoisti Sanottin, että väärän puunalla syntynyt tai äidin silmät, isän suu, takki naapurin ja tietty oli yksihuoltajien nimittely ja lehtolapseksi viaattomia haukkuttiin. Kuitenki kaikkeen tähän lapsi on aina aivan syytön.Lapset ei voi valita vanhenpiaan. Rukoilen ettei viinat, väkivalta, huumeet muut ongelmat olisi kenenkään lapsen koti elämässä rasitteena. Ei myöskään lapsi aina tarvitse laatuaikaa. Vaan kotia, normaalia elämää missä aikuinen on turvallinen,rakastava ja läsnä. Myös suomessa pitäisi päättäjillä olla huoli lasten perheiden, vammaisten, vanhuksien ja ja monien muidenkin. niin taloudellisesta kun myös henkisestä hyninvoinnista
Jaa-a. Minun tilanteeni; poikani erosi suhteesta josta odotin paljon. Pidin kovasti miniäkokelaasta ja toivoin todella heistä paria. Ei tullut.
Poika löysi uuden. Ovat nyt naimisissa ja vastenmielisyys minun ja miniän välillä on molemminpuolinen. En nyt ala sitä suhdetta tässä sen tarkemmin purkamaan..
Miniällä on lapsi aikaisemmasta suhteesta, 4-vuotias tyttö, ja minä olen aivan myyty!
Se tyttö vaan on niin valloittava, vei sydämeni heti! Se ärsyttää ja raivostuttaa miniää todella, tyttö tykkää minusta kovasti ja haluaa viettää aikaa minun kanssani. En ole mikään kovin lapsirakas, vieraitten lapsiin en yleensä kiinny mitenkään erityisesti, mutta tämä tyttö kyllä vei sydämeni!
Että näinkin voi käydä..
Minulle lasten einsimmäinen puolisio tulee olemaan aina rakkaampi kuin mahdolliset seuraavat. En ota toisia vaimoja tosissanikaan. Muistan aina ekaa miniää muta en toista. Ekallaminiällä tulee olemaan aina paikka meillä ja kutsu kaikkiin juhliin, ja olemaan mun paras ystävä. Toinen on toinen ja siksi jää.
Mutta vielä ei ole sen aika, lapset ovat ekoissa naimisissa, eikä tooivottavasti eroa tule, ekat on aina ekat ja se pitää mahdollisen toisen puolison sitten vaan hyväksyä, ei ole vaihtoehota. Eka on aina se, jonka sanaa kuuntelen ja jonka mielipiteet merkitsevät.
Sanoo se, joka ei vielä muusta tiedä ;)
No tuo on hyvä keino karkoittaa omat lapset kauas pois jos käy niin että uusiin naimisiin menevät.
Jos käy ilmi että poikasi (tai tyttäresi) vaimo on vaikkapa pettänyt ja lähtee sitten toisen miehen matkaan, ero on riitaisa ja välit menee totaalisesti poikki. Sittemmin poika löytää uuden naisen ja menee naimisiin tämän kanssa. Poikasi ihan varmasti haluaakin, että lähettelet kutsuja juhliin tälle ex-vaimolle, kyselet siltä mielipiteitä muistelet tätä ex-vaimoa uuden parin läsnäollessa, juuh! Ja sitten kun pariskunta ei enää luonasi käy, niin on se uusi miniä sitten niin ka-ma-la kun on rakkaan poikasi pään kääntänyt sinua vastaan, ei se ensimmäinen vaimo yhtään ollut tuollainen!
Siinä oikein varsi-nainen satutäti.
Niin onneksi en tiedä, sen verran upeita on mun lapset jotka ei helpolla eroo, kun yhteen mennään niin yhdessä ollaan.
Ei se ero ole ratkaisu, vaan pakotie, ihmiset pakenee kun ei kykene tai jaksa hoitaa asioitaan, onhelpompi ottaa uusi ja jättää entiset. Erittäin säälittävää.
Eroon pitää olla painava painava paivana asia, jotta kannattaa erota.
Ihminen joka eroo ei ajattele lapsia.
Mutta sen sanon, ettei yksikään uusi lapsen puoliso ole ekaa parempi ja ekoilla on aina paikka meillä toisilla ei, tulla saa mutta ekat ovat ne joita kuunnellaan ja se pitää tyytyminen.
Mee, Lissu pois mun netistä!
Niin, ymmärrän kyllä... Itse tuossa tilanteessa toki laittaisin välit poikki vanhempiini. Tyystin. Voisi sitten leikkiä perhettä sen mun ex-puolison kansa, mutta ilman mun lapsia.
Kyllä se niin on, että ne puolisot on vaan puolisoita. Se on sama tykkääkö mun äiti tai isä mun miehestä, sen pitää riittää että minä tykkään
Jäin nuoreksi leskeksi yllättäen poikamme ollessa 1,5 vuotias. Nykyään minulla on myös tytär uuden aviomieheni kanssa. Onneksi itselläni on anoppi, joka kohtelee poikaani täysin samoinkuin omia lapsenlapsiaan. Se on sitä viisautta ja kohteliaisuutta, mutta myöskin aitoa välittämistä. Olisi kauheaa, jos sisarta pidettäisiin mummolassa hyvin ja poikaa ei huomioitaisi. Kiitos anoppini, että olet lämminsydäminen ja ihana ihminen :) Parempaa en olisi voinut toivoa! Myös toinen anoppini (eli poikani mummu) kohtelee tytärtämme samoin kuin poikaamme, vaikka tottakai poikamme on heille kaikki kaikessa, elämän jatkuvuus. Kuitenkaan kukaan ulkopuolinen ei tietäisi, että molemmat lapset eivät ole biologisia lapsenlapsia isovanhemmille, koska välittäminen ja kohtelu ovat täysin tasapuolista.
Tosi hauska kuulla.Tuli niin lämmin ja tyytyväinen olo :)