Eikö olekin niin, että valokuva on selkein todistus rikoksesta (jos nyt videokameraa ei satu olemaan paikalla juuri vahingontekohetkellä)?
Vahingosta viisastuneena olenkin vastaisuudessa (jos nyt rikoksen uhriksi vielä joudun) päättänyt valokuvata ITSE kaiken rikotun edestä, takaa, sivusta, alta ja päältä, jotta tapahtunut rikos tulee varmasti dokumentoiduksi ja vastaajille muistin virkistämikseksi ynnä tuomarille vahingon toteennäyttämiseksi.
Ollaanko samalla lähtöviivalla rikosten tapahtumisen suhteen, jos toisesta vahingosta on valokuva ja toisesta ei?
Tapahtui nimittäin niin, että poliisit valokuvasivat rikotut kohteet, mutta minun, joka huolehdin huolehtimasta päästyänikin ja hommasin poliisit paikan päälle kuvaamaan eri rikottuja kohteita, omaisuuttani koskeva(t) kuvat hävisivät kuin tuhka tuuleen poliisin kamerankäsittelyn tai kuvien tallennuksen yhteydessä eikä mitään kuvallista dokumenttia ollutkaan esittää oikeudessa, vaikka itse hyväuskoisena olin kuvitellut kaiken olevan tallennettuna. Itse vielä vieressä seurasin, kun kaikesta otettiin valokuvat, mutta ei - tapahtui kuulemma inhimillinen erehdys ja osa kuvatuista kohteista jäi pois.
Koko rikosjuttu meni niin, että ensin poliisin hätänumerossa (oli tuolloin vielä käytössä) ei suostuttu lähettämään poliisia edes paikalle, vaan kehotettiin tekemään rikosilmoitus netissä. Soitin uudelleen toiseen hätänumeroon ja kysyin, tulevatko poliisit paikalle, kun on tapahtunut tällaista ja tällaista. Siellä sanottiin, että kyllä tulevat ja niin minä tuntien odottelun jälkeen sain poliisit paikalle ja sittenkin jäin tyhjin käsin, mutta muut uhrit saivat kunnon todistusaineiston.
Vahingosta viisastuneena olenkin vastaisuudessa (jos nyt rikoksen uhriksi vielä joudun) päättänyt valokuvata ITSE kaiken rikotun edestä, takaa, sivusta, alta ja päältä, jotta tapahtunut rikos tulee varmasti dokumentoiduksi ja vastaajille muistin virkistämikseksi ynnä tuomarille vahingon toteennäyttämiseksi.
Ollaanko samalla lähtöviivalla rikosten tapahtumisen suhteen, jos toisesta vahingosta on valokuva ja toisesta ei?
Tapahtui nimittäin niin, että poliisit valokuvasivat rikotut kohteet, mutta minun, joka huolehdin huolehtimasta päästyänikin ja hommasin poliisit paikan päälle kuvaamaan eri rikottuja kohteita, omaisuuttani koskeva(t) kuvat hävisivät kuin tuhka tuuleen poliisin kamerankäsittelyn tai kuvien tallennuksen yhteydessä eikä mitään kuvallista dokumenttia ollutkaan esittää oikeudessa, vaikka itse hyväuskoisena olin kuvitellut kaiken olevan tallennettuna. Itse vielä vieressä seurasin, kun kaikesta otettiin valokuvat, mutta ei - tapahtui kuulemma inhimillinen erehdys ja osa kuvatuista kohteista jäi pois.
Koko rikosjuttu meni niin, että ensin poliisin hätänumerossa (oli tuolloin vielä käytössä) ei suostuttu lähettämään poliisia edes paikalle, vaan kehotettiin tekemään rikosilmoitus netissä. Soitin uudelleen toiseen hätänumeroon ja kysyin, tulevatko poliisit paikalle, kun on tapahtunut tällaista ja tällaista. Siellä sanottiin, että kyllä tulevat ja niin minä tuntien odottelun jälkeen sain poliisit paikalle ja sittenkin jäin tyhjin käsin, mutta muut uhrit saivat kunnon todistusaineiston.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Totuus on kuitenkin se, että valokuvat palvelevat vain vakuutusyhtiötä, jos itse rikoksen tekijää ei ole tiedossa.
On tiedossa.
Kaikista vakuuttavin on jos on todistajana 3kpl naistenhakkaajia ja valehtelevia rosvoja yhtä totuuden puhujaa vastaan.
Varmasti totuus häviää.
Liikaa mennyt tähän tämä että käytäntö on tämä että kun poliisille pitää puhua totta, mutta oikeudessa sitten voi kääntää kaikki valheet peliin..