Mielenkiinnosta kyselen, että mitenkä teillä lapset tapaavat isää? Aika yleinen taitaa olla vain joka toinen vkonloppu. Itselläni 5 v lapsi ja saa itse jonkin verran päättää kumman luona on milloinkin, mutta itseäni mietityttää onko tämäkään hyvä ratkaisu.Saattaa olla esim vuorotellen molempien luona 3 yötä peräkkäin.
Yhteishuoltajuus ja isän tapaamiset
Äitivain
411327
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Rmme elä enään yhteiskunnassa, jossa nainen, lasten äiti on ainoa oikea vaihtoehto lähivanhemmaksi.
Tutustu Tasa-arvoa vanhemmuuteen- isät pois paitsiosta projektin ohjemmaan.
http://www.lamk.fi/sosiaalijaterveys/tutkimus/hankkeet/tero.html
---
Suosittelen tutustumaaan, myös Etelä-Karjalan kesäyliopiston luento.ohjelmaan, skä keille ohjlma on tarkoitetu..
http://194.251.35.222/Kiinteasivu.asp?KiinteaSivuID=19067&NakymaID=391
--
Ei juma että tuo yksi tyyppi sekoilee joka paikassa...Ei ihme että muija on lähtenyt! Ja toivottavasti pystyy suojelemaan lapsiaan tuolta pipipäältä pakkomielteiseltä...!!!
Niin että kaveri joka linkittää sivustoja joissa haetaan lapsen oikeuksien parantamista ja isän tasa-arvoistamista näissä huoltajuus asioissa niin sun mielestä kaveri on pipipää!
Katsoppas peiliin ja mieti kuka se onkaan pipipää...
Voisikohan se pipipipipipipää ihan oikeasti kuitenkin olla se peilistä pällistelevä ruikku joka syyttää pipipäiksi niitä jotka ajavat lapsen oikeuksia kumpaankin vanhempaansa ja vanhempien tasa-arvoisuutta lasten huoltajuuden suhteen????
Mut tää on vaan niin pelleilyä tää yhteishuoltajuus! Itse antaisin lapsia isälleen useammin kuin joka toinen vkloppu mut eipä se niitä ota. Sit kehuu miten hyvä isä on ku ei tiedä lastensa asioista mitään. ETTÄ SIINÄ vittu SITÄ TASA-ARVOA!!!
Pidetään vaan isien puolia koska eihän niillä ole edes tietoa mikä on VASTUU. Anna lapses olla isin kanssa jos alituinen hyppiminen ei stressaa lasta, miks lapsen mielipidettä ei sais kysyä jos vanhemmat siihen suostuvat?
Ja ei ota lapsia edes tapaamissopimuksen mukaisesti...
No mitäpäs nämä arvon yh-mamit sanovat siihen kun lasten toiveet asumisesta ja tapaamisista valehdellaan oikeudelle äidin ja sosiaali- viranomaisten toimesta. Lapset eivät saa tavata isäänsä tai saisivat
vaivaiset 12h/kk, äidillä yksinhuolto. Perusteita ei ole annettu. Ainoa
peruste, "isä ei ole pitkähköön aikaan tavannut lapsiaan", miten olisi
voinut tavata, kun äiti ja viranomaiset ovat sen alusta asti estäneet, jo asumuseron alkaessa, yhteishuollon aikana, lainvastaisesti. Lapset
ovat kieltäytyneet liian pienistä tapaamisista, eivät halua tulla luokseni,
mikäli eivät saa olla ja asua kanssani kunnolla. Käräjäoikeus kopioi sosiaaliviranomaisten totuudenvastaisen lausunnon omaksi päätök-
sekseen, hovi ja korkeinoikeus ei suostunut järjestämään asiassa pääkäsittelyä, rikkoi omaa oikeudenkäymiskaaren säädöstään, jonka mukaan hovioikeudessa on toimitettava pääkäsittely kun asianosainen
on sitä vaatinut. Kunnan sosiaaliviranomaiset eivät noudata lakeja ja asetuksia, oikeusasiamiehen ohjeistusta, lääninhallituksen päätöksiä, eivätkä tutki sairaanhoitopiirin lukuisia lastensuojeluilmoituksia. Kuten asianajajani osuvasti asian ilmaisi korkeimmalle oikeudelle...hyväksyt-
tävänä ei voida pitää menettelyä, jossa toinen ottaa lapset, estää toista tapaamasta lapsia muutoin kuin valvotusti, pitkittää prosessia kaikin mahdollisin keinoin ja sen jälkeen toteaa tilanteen vakiintuneen niin,
ettei muunlaisen päätöksen antaminen enää olisi mahdollista. Asia-
mieheni on lapsiasioista väitellyt oikeustieteen tohtori, nykyinen asian-
ajaja ja hänestäkin tälläinen menettely on oikeaa villin lännen toimintaa,
jossa äiti ja viranomaiset ottavat lain omiin käsiinsä halutun päätöksen
saamiseksi ja oikeuslaitos vain seuraa ja siunaa lainvastaisen menet-
telyn. Lapesni ovat alusta asti halunneet olla tasapuolisesti nolemmilla vanhemmillaan, lasten toiveita on kuultu, mutta ei huomioitu, isän ja
lasten toiveet/ lausunnot on kerrottu totuudenvastaisena oikeudelle ja
tehty isästä rikollinen; sairas, huoltoon ja vanhemmuutteen soveltuma-
ton, isän vaatiessa yhteisille lapsilla tasapuolisia oikeuksia niin isään
kuin äitiinkin... Kyllä olis kirveellä töitä:) Onko tämä lapsen etu, estää
lasta pitämästä mitään yhteyttä rakastamaansa isäänsä...
"No mitäpäs nämä arvon yh-mamit sanovat siihen kun lasten toiveet asumisesta ja tapaamisista valehdellaan oikeudelle äidin ja sosiaali- viranomaisten toimesta"
No todennäköisesti arvon yh-mamit sanovat että sellainen on perseestä.
Kuvitteletko sinä että kaikki yh-äidit ovat kollektiivisesti vastuussa toistensa tekemisistä? Luuletko että yh-äidit ovat joku kumma heimo, joka pitää omiensa puolta pahoja miehiä vastaan? Että yh-äiti puolustaa aina toista yhäriä vaikka hän toimisi väärin?
Ei se ihan niin mene. Yllättävän moni mies tuntuu kuitenkin kuvittelevan että lasten huoltajuuteen ja muuhun liittyvissä asioissa on vallalla sukupuolten välinen sota ja ilkeä naisista koostuva sossumafia ajaa naisten etua, ihan vain siksi kun ovat itsekin naisia. Luulisi että aikuiseen ikään ehtineillä olisi jo tuo "tytöt vastaan pojat"-asetelma mennyt ohi, se lienee normaalia alle 10vuotiailla.
Viisivuotias on liian pieni päättämään tuollaisesesta asiasta, kyllä tapaamiset on vielä siinä vaiheessa vanhempien sovittava. Yli kymmenvuotiaat alkavat sitten jo itse sopia menonsa ja teini-ikäinen päättää sitten jo itse.
Mutta noista joka toinen viikonloppu-tapaamisista, ne alkavat olla enemmän historiaa, Ruotsissa suuri(n?) osa on viikko/viikko tapaamisia/asumista ja Suomessakin isät tapaavat lapsia enemmän kuin joka toinen viikko ja viikko/viikkoratkaisut yleistyvät täälläkin.
Ei ole, kyllä tietää missä haluaa olla. Meillä ei ikinä ole minkään aikataulun mukan menty. Silloin kun lapsi haluaa on mennyt isän luo ja tullut takasin kun haluaa. Typerää noi tiukat aikataulut.
Ne pitäs kieltää ja lapsi saada itse sanoa missä haluaa millonkin olla. Näin meillä on ja hyvin toimi 7 vuotta kunnes lapsesta kasvoi nuori, ja nyt menee ja tulee itsenäisesti.
5- vuotias tai yleensäkin lapsi ei saisi joutua itse päättämään tapaamisista, se on liian suuri vastuu.
Vuoroviikkosysteemistä puhutaan paljon, se on jonkinlainen muoti-ilmiö nykyisin. Tosin moni puhuja ei tajua, mistä myös alan kirjallisuus/tutkimuksiakin on, että vuoroviikkosysteemille on omat toimivuuskriteerit ja ensimmäisenä se joku tutkielma sanookin että on ehkä toimiva kouluikäisellä lapsella, siis lapsella joka pystyy hahmottamaan oman elämänsä jossakin määrin.
Sitten pitää olla hyvät välit ja lyhyet välimatkat jne. Siinä ei saisi lapsen hoito/koulu/ystävät/harrastukset kärsiä eli joutua katkolle liikaa.
Tokihan se on kiva että toistakin vanhempaa saa nähdä useinkin, mutta pitäisi aina ensimmäisenä miettiä miten se lapsi sen kestää.
Lastensuojelun työntekijät ovat minulle kertoneet että esim joka viikkoinen tapaamiskäynti on hirveä rasitus lapselle, siihen ei suostuisi kukaan aikuinenkaan.
Itse en pitäisi siitä että kotini vaihtuisi joka viikko, vaikka kuinka olisi kyseessä tuttu paikka. Stressaavaa se ois, kerran tai pari menis muttei pidempään.
Mut nyky-yhteiskuntahan ei haluakaan tajuta sitä, kuinka paljon lapset joutuvat kärsimään. Nyt ajatellaan vain vanhempia.
Ehkä kymmenen vuoden kuluttua sitten kärsitään tämän hetken buumista, kun nuo vuoroviikkolapset ovat tuuliajolla vähän kaikessa kun on perusturvaa revitty ja riepoteltu lapsuudessa. Uskon näin.
Ruotsissa vuoroviikkosysteemi on ollut käytössä jo niin kauan, että on voitu tutkia aikuisia vuoroviikkolapsuuden eläneitä ja tulokset ovat olleet myönteisiä. Joten ei siellä ainakaan sen kokeneet ole siitä kärsineet eikä se ole jäänyt miksikään buumiksi.
Mutta tietenkin se edellyttää esimerkiksi sen että koulunkäynti ym toimii.
Hmm..Suomalaiset on melko erilaisia luonteeltaan ku ruotsalaiset kai sen olette myös huomioineet?Että kannattais oottaa vaan niitä kotimaisia tuloksia ennenku mennään ylistämään mitään.. Toisille sopii,toisille ei. Olen kans vähä samaa mieltä siinä että vanhemmat ajattelevat itseään enemmän kuin lasta. Vaatii hyvää yhteistyötä (ja näin ollen hyviä välejäkin!)vanhemmilta pitää viikkoviikko-systeemiä yllä.Se on yllättävän rankkaa joten en oikeasti menis jokaiselle suosittelemaan.
Omiin korviini kuulostaa hienolta että lapsi halutessaan voi mennä isälleen ja viettää useammankin päivän ja se että pääsee takaisin kotiin sitten kun niin haluaa :) Toihan kuulostaa ihan mahtavalta että lasta oikeasti kuunnellaan! Itse olen kans ollut sitä mieltä että viikonloppuilut on ihan hyvä homma mutta se ois vielä upeampaa jos lapsi halutessaa pääsee myös muina aikoina isän luo ja se tehdään molempien vanhempien puolelta mahdollseksi :)
Olen sama mieltä, haluaisin tietää jos 8kk lapsille vuoroviikko syysteemi on hyvä jos minä ja lasten äiti asutaan samassa kaupungissa?
ilmoitan että äiti on venäläinen ja olen ranskalainen siis lapsella on 2 äidinkieltä, niin lapsi puhuu ranskaa minun kanssa (isä).
Minulla on omakotitalo vuokralla, äiti asuu turvakodilla.
Meillä olemassa yhteishuoltajuus oikeudenkäynnin asti.
äiti haluaa yksinhuoltajuus koska se ei ajattele lasta, mikä on hyvä lapsille.
Äiti on lyönyt, purrut, masennut, uhkaillut itsemurhalla ja kirjoitanut että se haluaa viedä lapsen Venäjälle.turvakodilla teki pahoinpitelyä muulle lapselle 2,5v. teki myös siellä kuristamisen lapsille ja ottaa lapsen niskasta.
(minulla on paljon perusteita), kuitenkin sosku ei kuule mua.
Ajattelen ensin mikä on hyvä meidän pojalle 8kk. kun se oli masennut hoitasin kokoajan niin rakastan minun lasta koko sydämestäni.
Haluan yksinhuoltajuus, kuitenkin olen isä ja sosku ei kuule eikä otta huomioon mitä kerron niin jos pyydän yhteishuoltajuus onko hyvä lapselle? jos äiti tekee itsemurjaa tai lyö lasta.. se on ollut paha lapselle.
Totta kai kun ajattelen lasta haluaisin tällä hetkella niin että oon minun pojan kans keskiviikosta perjantaihin ja joka toinen viikonloppu. Onko se hyvä niin?? Mitä teistä Suomessa tuomari voi päätyä jos poika on 8kk?
vastakaa -tv Laupi
Lapsi haluaa pysyvän kodin ja piste!
Lapsella on yksi koti. Toisessa hän sitten vierailee vanhempien sopimassa rytmissä.
Ja tuonne aiempaan viitaten...tämä on keskustelupalsta, ei tänne varmaan kukaan kaipaa noita linkityksiä. Niitä juttuja voi lukea sitten muualta ja täällä suoltaa omia tuotoksia.
Voihan se yksi ja ainoa lapsen koti olla myös isällä,
ei missään sanota äidin olevan ainut oikea huoltaja lapsille:)
Mutta mun mielestä se on lapsi joka sen kotinsa määrittää. Molemmille ja molemmilla vanhemmilla se oma koti on jo koti vanhemmille itselleen.
Kuka kysyy ja tulkitsee lapsen mielipidettä missä lapsi kokee kotinsa olevan? Vaikka lapsi nimeaisi toisen vanhemman luona olevan kodin ei se tarkoita että tämä toinen vanhempi(jonka kotia lapsi ei siis nimitä kodikseen) olisi yhtään vähemmän rakas lapselle.
Tuntuu vain että vanhempien on vaikea hyväksyä sitä ja kaikki pitää olla just niin tasan! Jos lapsella hyvä olla ja saa molempia vanhempiaan tavata eikö silloin ole tärkeintä lapsen onnellisuus,ei se kumman luona "koti" on,kumpi on etä tai lähi? Aikuiset tuntuu muodostavan päässään näitä "kauhukuvia" kun ei lapsi olekaan iskin tai äiskän luona silloin ja silloin. Pelkäättekö että olette huonompia muiden silmissä jos lapsi ei ole yhtä paljon luonanne kuin lähin/etän luona tms? Sanon vaan et v*tut muista kunhan vanhemmat tulee keskenään toimeen ja lapsi tapaa kumpaakin vanhemaansa!
Huonoinb vaihtoehto on jos lapsi on vuoroviikoin isän ja äidin luona, Silloin on kaksi kotia!
Tässäpä oli kommentti ilman mitään perusteluja... Tutkimusten mukaan lapsille kuitenkin vuoroviikko systeemi on mieluisin, sekä kasvun kannalta paras vaihtoehto silloin, jos vanhemmat ovat eronneet. En siis voi ymmärtää, miksi joku ei sitä kannata... Toki ns. ydinperhe on paras ratkaisu, mutta se ei ole vaihtoehto, kun vanhemmat eroaa. Tällöin on mietittävä, millä tavalla lapset saavat olla tasapuolisesti molempien vanhempien kanssa.
" Tutkimusten mukaan lapsille kuitenkin vuoroviikko systeemi on mieluisin, "
niin aikuisten mielestä, ei lasten. Onko lapsilta kysytty? Ei varmaan, tuo on joku aikuinen kirjoittanut omasta päästä, jotta semmoisten vanhempien syyllisyys pienenisi, kun saa lukea oikein tutkimustulosta. Muttaa voi ihme, kun tämä ei ole lapsen suusta, vaan aikuisen joka vaan kuvittelee!
Minä olen etä ja vielä isä. Lapsi asuu yli 300 km päässä. Näen lastani noin 8pv/kk. Haluaisin nähdä useamminkin, mutta sopimusta on noudatettava. Välillä, tosin harvoin, saan olla enemmänkin. Ja lapsi haluaisi olla enemmän minun kanssa. Eli ei ole mitään, että lapsella on yksi koti. Lapsella on oikeus molempiin vanhempiin, kumpaakaan väheksymättä ja silloin on kaksi kotia.
juu on oikeus molempiin vanhempiin, mutta koti on se johon on se osoite.
muuta lähemmäksi lastasi niin se vois olla sulla vaik joka päivä.
"...muuta lähemmäksi lastasi niin se vois olla sulla vaik joka päivä".
Ei ne tapaamiset muutu mihinkään siitä että muuttaa lähin perässä.Vaatii "sopimista" käräjillä.
tyhmä eksä sulla. jos asuisitte vaik 100m päässä nii oispa hienoa jos laps vois vapaasti kulkea 2talon väliä...eiku eipä ois hienoa. vaan TÄYDELLISTÄ! juuri niin se pitäis ollakin! miksei oteta sellaista lakia käyttöön että kouluikästen lasten vanhempien tulis asua 1km päässä toisistaan ja lapsella molempiin avaimet ja vapaa kulku:D??? onko vaan hassu idea mun päässä?
Mistä annoit miinuksen? Olisin kiinnostunut kuulemaan....
Onnellisia ne lapset joiden (syystä tai toisesta) eronneet vanhemmat osaavat toimia yhdessä lapsen parhaaksi!Näin maalaisjärjellä ajatellen luulisi sen olevan itsestään selvyys...mutta kun niin ei vaan aina ole.Kyllä välillä joutuu "hammasta puremaan" ettei lapseen purkaisi kiukkua/katkeruutta kun toinen on oikein v-mäinen,tai kun yrität selittää lapsellä isän aiheuttamia pettymyksiä..ja kyllä niitä sammakoita suusta on välillä livahtanutkin.
No,ihmisiähän me ollaan eli virheitä tehdään..
minusta oikeus isän on tavata lasta,jos ei muuten,niin kotona,valvotuissa ja turvallisissa merkeissä,perhetyön avulla,mä en siedä väkivaltaa myös naisten osalta,laki kieltää sen kokonaan,lapsella pitää olla väkivallaton,turvallinen koti jossa häntä rakastetaan ja välitetään,isän oikeuksia ei saa väheksyä vaikka tilann olisi niin ettei olla nähty kuin kesällä viimeksi.
Miettikääpä jos itte joutuisitte joka toinen viikko reissaamaan kapsäkin kanssa! Ajatelkaa. En todellakaan olisi valmis siihen. Ajatelkaa lapsen etua eikä vain omaanne. Mitä mieltä lapsi on loppupelissä. Järjestelyjä kaikkien kannalta parhaimmalla tavalla kannattaa miettiä,
Ei ne ajattele, koska lapsi onhelppo laittaa reissuun, ei häneltä kyselle, jaksatko, haluatko?? Vaanhänet laitetaan, ja sitten ihmetellään, kun lapsi on väsynyt tai ongelmissa. Mutta näin aikuiset itse välttää ne ongelmat, kun sysää kaiken keljun asian lasten niskaan.
Onko tosiaan lapsen etu muuttaa paikasta toiseen viikoittain?
Ei ole, säälittävää ja lasta kiusaavaa toimintaa.
Joka kerta kun olen lapsiltani kysynyt, että nyt olisi vuoro mennä isälle, haluatteko mennä? Joka ainoa kerta lapset ovat halunneet mennä isänsä kotiin viikoksi.
ja sitten kun tulee se hetki että sun kysyessä sanovatkin etteivät halua mennä niin susta tehään vähiintään vieraannuttaja ku meet kyselee lapsilta heidän tahtomisia ;) nimim.kaveri teki iha samoin ku sä ja kun sit eivät halunneetkaan mennä sai äiti haukut kuinka yrittää vieraannuttaa...että huuhhhuhu!
Nyt tästä keskustelusta puuttuu ikäkysymys. Mitä pienemmät lapset sen pienemmin askelin. Tunnen lukuisia tutkimuksia mitkä puoltavat vuoroviikkoja TIETYN IÄN saavuttaneilla, KUN vanhempien kesken vallitsee hyvä keskinäinen yhteys. Tiedän myös lukuisia nimekkäitä alan ihmisiä ketkä eivät missään tapauksessa puolla vuoroviikkoja esim. pienten lasten kohdalla eivätkä isompienkaan kohdalla jos vanhemmat eivät pelaa yhteen.
Pienen lapsen paras paikka on kehityspsykologisestikin perusteltuna äidin luona (jos äiti hoitaa hyvin, on terve, tukee lapsen ja isän suhdetta yms.). Tämä ei tarkoita etteikö isä olisi hyvä vaihtoehto myös. Ja useissa tapauksissa varmastikin paras.
Tällä sivustolla meillä kaikilla tuntuu olevan jokin hankala dilemma joko takana tai edessä ja se varmasti näkyy vastausten ja tulkintojen sävyssä.
5-vuotiaan kanssa voi asioista keskustella ja tulkita lapsen hyvä hänen käytöksensä kautta jos teillä vanhemmilla menee muuten hyvin yhteen ja voitte tilanteisiin reagoida joustavasti tarpeen mukaan. Ehkä avainsanat ovatkin systemaattisuus ja se, että tuon ikäisen puolesta vanhemmilla pysyy selkeästi pallo käsissä ja vanhemmat päättävät selkeästi tuon ikäisen puolesta.
Lapsilla on myös tarve miellyttää ja näissä tilanteissa emme saa kyselemällä välttämättä sitä aitoa vastausta vaan ehkä ahdistamme. Itse kyselin lapseltani kerran niin tarkkaan, että hän rupesi keksimään kaikkea mitä isänsä kanssa oli tehnyt ja kysyin vielä tarkennuksiakin johon hän sitten lopulta vastasi että ei muista, kun ei oikeesti ole tehnyt mitään, kuin kattonut DVD:tä. Tässä oli mun opetus eli lapseni halusi antaa mulle mua miellyttävän vastauksen tulkiten että mulle ei olisi riittänyt vastaukseksi että eivät tehneet mitään. Tässä oppii koko ajan itsekin itsestään ja omista vääränlaisista toimintatavoista..
AAtelkaapa lasta joka joutuu matkustaa joka toinen viikonloppu reilut parisataa kilsaa toisen vanhempansa luo. olisitko sinä aikuinen valmis moiseen?
Ei ne aikuiset ole, siksi ne laittaa lapsen asialle, kun heistä itsestään ei ole se kivaa.
Lapset maksamaan aikuisten virheistä, ja sitten syytetetään kun lapsella menee huonosti.
Itse näen kerran viikossa lapsiani (18kk ja 3kk). Minusta lapsilla tulee olla yksi koti, jotta heillä on pysyvä turvapaikka elämässään. Omasta kodistani meinaan tehdä ikäänkuin mummolan tai varakodin, jos lasten äidille sattuu jotain tai lapset haluavat tulla tänne viikonlopuksi tms. Itse en kahta kotia lapsilleni halua, koska minusta se ei ole oikein lapsiani kohtaan. En ainakaan itse haluaisi seilata kahden kodin väliä ja miettiä kumpi on se oikea koti.
Kun lapset kasvavat, aion ottaa heidän toiveet ja mielipiteet huomioon kaikin tavoin. Sitten mietimme käytäntöä uudelleen, toistaiseksi mennään ainakin tällä.
sä oot huippu! sinussa näkee just isän joka oikeesti epäitsekkäästi yrittää nähä asian lapsen silmin! varmasti palkitsee tuo ajattelu :) Kai lasten äidin kanssa myös välit ok ettei mitään riitaa ole eikä ilkeä tapaus tuo eks...
Lapseni on isänsä luona joka toinen viikonloppu. Puoli vuotta sitten ex-avopuolisoni vaati, että saa nähdä arki-iltoinakin kun niistä erikseen sovitaan (ja niin päin, että isä ilmottaa mulle, koska hänellä itsellään on aikaa) ja asia on paperillakin. Tasan kaksi kertaa on tavannut arki-iltoina poikaansa joka toisen viikonlopun lisäksi, eikä ole ilmassut mielenkiintoaan enää sen jälkeen arki-iltatapaamisiin.
Näin meillä lapseni näkee isäänsä. Antaisin toki lapsen nähdä isäänsä useammin, jos tämä vain voisi ilmaista mielenkiintoaan. Ja mulla on 1,5v lapsi.
Voi herranjumala, missä akateemisuus!? Jos täällä lainaatte tutkimuksia omien kantojenne argumentteina niin laittakaa nyt hyvät ihmiset edes tutkijan nimi, julkaisun nimi jne! Tai muussa tapauksessa pitäytykää yleisemmällä ja neutraalimmalla linjalla kannanotoissa! Tätä tämä on kun kaikki lapsen saaneet ovat niin ammattilaisia kaiken maailman kasvatuskysymyksissä filosofisellakin tasolla sellaisista asioista, joihin alan ammattilaiset pyrkivät olemaan luomatta rajanvetoja tai tiukkoja kannanottoja!
Itse valitsimme siskoni kanssa aikoinaan vuoroviikkosysteemin, ja vanhempamme onneksi laittoivat aina meidät etusijalle jopa alkuaikoina, kun heidän välinsä olivat vielä todella huonot. Meitä ei koskaan käytetty eron kiistakapuloina vaan molemmille oli itsestään selvää että meillä on yhtäläinen oikeus tavata molempia vanhempiamme. Olen äärimmäinen kiitollinen vanhemmilleni siitä, että raskaan eron keskelläkin he laittoivat meidän etumme kaiken muun edelle. Nykyään he ovat jo ystäviä keskenään, ja näin aikuisenakin viihdyn molempien luona yhtä hyvin.
siis niiin pask''' isät saa mennä miten haluaa ja tehä mitä haluaa ja äitien pitää vaan jaksaa ei vapaata eikä mitään. siis vit´´