Et kuule minusta mitään
enkä sinusta minä
senkään vertaa.
Silti tahtoisin tietää
sinusta kaiken,
mitä ei kukaan muu.
Kerran sydän oli auki,
lännestä itään,
mitään ei salannut suu:
- Rakas, tuhat kertaa!
enkä sinusta minä
senkään vertaa.
Silti tahtoisin tietää
sinusta kaiken,
mitä ei kukaan muu.
Kerran sydän oli auki,
lännestä itään,
mitään ei salannut suu:
- Rakas, tuhat kertaa!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Upea runo !
En tiedä miksi... ehkä sanojen 'sinetin takana' ja 'tuhat kertaa' takia, mielikuvitukseni johdatti minut tuhannen ja yhden yön tarinoihin =)
Näitä minä haluaisin lukea lisää !
Kiitos kauniista sanoista ja lempeästä arvostelusta! Mutta näitä runoja tulee enää harvaan kuin lehtiä syksyiseen koivuun. Jotain vielä joskus.
Oiskohan se ollut kesällä kun runojasi viimeksi
saimme täällä lukea, sanoisin tästä että harvoin mutta sitäkin
kauneimmin.
Tulee tuosta loppuosasta mieleeni "rakastan sinua tuhat
kertaa maailman ympäri ja takaisin"
Liona, olet varmaan oikeassa runojeni tipahteluvälistä, ehkä vuodenajoittain: kesäsateeseen yksi, lehtien putoamiseen toinen. Sää ja luonnon vaiheet vaikuttavat mielialaan ja se runoihin. - On ilo minulle jos pidit.
Sydän tietää ja tuntee, vaikka kilometrejä olisi välissä sata. Kun se lakkaa puhumasta, on se joutunut kokemaan haaksirikon. Jäljellä on enää kauniit muistot.
Ainutlaatuisella herkkyydellä muotoiltu runo kaipuusta sinne jonnekin. Sanasi eivät tylsy, vaan terävöityvät mitä pidemmälle aika kulkee.
Uller, runoni vähenevät ja kutistuvat ajan kuluessa. Mukava että niitä vielä muistat; mutta arvostelusi taitaa olla liian kaunis. Kiitos siitä silti!
Näinkin käynyt. Kaikki tallella.
Rakas niin !
Ystäväni, niin kaunis ajatus - . Kun kaikki muu on mennyt, viimeiseksi jää aina toivo.
Kaunista
- Muistot säilyvät kauan ja pulpahtavat joskus esiin. Ilahduttaa, että pidit vaatimattomasta runostani.
muistan kun luin joskus kauan sitten ensimmäisen runosi
siis ensimmäisen minulle
jäin silloin kiinni sen tunnelmaan
osaat edelleen kehittää sen saman imun runoihisi
kuten tähänkin
Ystäväni, on kunnia että muistat vielä vanhoja runoja. Tähän runojen paljouteen hukkuu nopeasti niin runo kuin kirjoittajakin.
Silti, minäkin muistan sinun runosi ja niiden erilaisuuden.