Elämä ei lopu avioeroon

Elosahan sitä olaan, vaikka kukaan ei todella näytä ymmärtävän kuinka vaikea ja kuinka paljon pahoja asioita tapahtuu, kun perheessä on pieniä lapsia. Asia koskettaa monia ihmisiä ja sattu kovasti, mutta nämä lapset varmasti kikevat sen kaikkien pahiten. Joko täysin hullantuneet vanhemmat tai sitten sekopäiset vihan ja tuskan kourissa olevat vanhemmat ei välitä tippaakaan lastensa tilasta.

He päättävät itsepäisesti kaikesta ja vain oman itsensä edun mukaisesti, lapsien pitää sietää valtavia asioita, heiltä otetaan sukulaiset pois, puhutaan lasten kuullen asioita, joita lasten ei tulisi koskaan kuulla. Mollataan toista vanhempaa ym.

No ei todellakaan. Elämä alkaa avioeron jälkeen.

Ei lopu, ei. Samaan aikaan eron kanssa sattui läheisen ihmisen kuolema ja oma pitkäaikaistyöttömyys - ja kaikesta on selvitty, vaikka siivet vähän aikaa maata laahasivatkin.
Pari vuotta erosta kulunut: löytynyt uusi työpaikka, kiva asunto itselle ja lapsille koulun lähellä. Exään välit paremmat kuin vuosiin ennen eroa - jopa voi sanoa, että ollaan kavereita. Yhdessä ollessa voimia kuluttavaa riitelyä puolin ja toisin, nyt on helppo hengittää ja hymyillä toiselle.

Jep. Joskus on vain pakko myöntää, että on tehnyt virhearvioinnin. Että ratkaisu, joka sillä hetkellä tuntui oikealla, kun yhteinen elämä alkoi, ei olekaan enää se oikea ratkaisu. Aika on ehkä ollut "oikea", mutta ihmiset toisilleen vääriä. Elämä jatkuu kuitenkin ja ehkä seuraavalla kerralla aika ja ihmist ovat "oikeita" toisilleen :)

Ei niin, ei tietenkään, sehän vasta alkaa siitä. Yleensä elämä loppuu siihen, kun pappi sanoo "amen".

Näinhän se on.

En usko myöskään elämän loppuvan avioeroon, jättää vain syvän arven jokaiseen osalliseen ja lähimmäiseen.
Vasta siinä elämä tuntuu loppuvan kun uusio onkin hyväksikäyttäjä, valehtelija, joka on saanut ylipuhuttua eron tuskista kamppailevan ihmisen, joka ei siinä tilassa uskoutuu sille, joka osaa parhaiten liehitellä.

Aikuisen immeisen ei sovi olla niin höveli ja "sinisilmäinen", että uskoo kaikenlaista, varsinkaan sellaisesssa tilanteessa, missä itse on mieli riekaleina. On pelkästään oma syy, jos sellaisessa elämäntilanteessa retkahtaa kehen tahansa, oli retkahduksen kohde hyväksikäyttäjä tai muoliman paras hyväkäs.

Sellaisessa tilanteessa nuollaan ja parannellaan haavat terveiksi ja ehjiksi ITSE. Vain ehjä immeinen kykenee katselemaan ja arvioimaan "liehittelijät" oikeisiin lokeroihin.

ei se elämä eroon loppunut. Mutta 20 vuoden avioliiton jälkeen oli aikamoinen opettelu itsekseen elämiseen. Alkuun oli rankkaa hoitaa kaikki ite, mutta kun siihen tottui niin ei se niin kamalaa ole. tulipahan myös pohdittua millasen elämän eron jälkeen haluan. Ja muokkasinkin mallia aika paljon. Nyt olen onnellinen.
Aina ei eron tarvi olla tuskaisa ja repivä ja koetella lapsia. Me ollaan onneksi osattu ajatella pojan parasta. sukulaisille on joutunut huomauttamaan että edelleenkin toinen osapuoli on hyvä tyyppi ja lapsen kuullen haukkumista ei sallita.

Syyllisisen etsiminen tai kertominen on pahinta mitä tiedän, sillä asioiden käsittely on kuitenkin kaiken a ja o. Silloin pitää myös nähdä omat virheensä, eikä ainoastaan toisen ja syyttää toista kaikesta.

Mitä merkitsee se, että puolisolle kaverit ovat ärkeimmät kuin oma perhe ja koti tai työ ylitää kaiken muun.

Mitä merkitsee se että aina ollaan jossakin putiikissa etsimääsä uusia tapetteja tai kalusteita.

Mitä merkitsee ainainen rahanåpuute hyvistä tuloista huolimatta, kun kaikki tuhlataan, joko muotiin tai merkkituotteisiin ja sisustussuunnitelijoiden älyttömiin toimiin.
Pitää pakosta tehdä muutama kallis matkka vuodessa, vaikka siihen ei omat varat riitä.
Lapsille heitetään vitonen ja sanotaan mene kaverin luokse , alle kymmenvuotiaatkin.

Suomen nuorista ihmistä on kasvanut yli-ihmisiä, jotka vaativat kaikkea hetkessä, eivät arvosta moraalia ja kunniallista elämää, viinamukit on joka iltana kotona käytössä ja lastenkin nähden.
Kilpaillaan ja näytetään ulospäin kulutuskersakilulla, mutta sisin perheessä on täysin hajallaan.
Sitten tulee nämä uusiot, jotka sotkevat lopullisesti kaiken,

Mielstäni lasten kasvatuksessa pitäisi lupa olla myös jollakin tapaa rangaista lapsia, sillä saadessaan kaikessa periksi heistä tulle näitä hirviöitä.

Normiperhe.

Kysyisin sinulta normiperheen kirjoittaja, mikä on tämän nomiperheesi kosstumus. Oletko uusioperhessä ja sinun näkemyksesi mukaan nomiperhe, mutta onko lastesi näkemys sama saiasta tai edes sen avokinkaan,

Ajattelen, että ihan tavallinen ykkösliitossa oleva normiperheen jäsen ei ole tarvetta täällä kirjoitella ja ottaa kantaa asioihin. Silloinhan kaiken pitäisi olla hyvin.
Mutta uskon täällä kirjoittavilla olevan painolastia päällä kenellä vähemmän jenellä enemmän.

Olis kyllä parempi kun ihmiset eläisivät itsekseen ennen avioliittoa ja lapsia ja vielä ennen yhteen menoa tai siinä harkintavaiheessa olis jotain parisuhdeneuvontaa tai keskustelua. Meilläkin exän porukka sotkeutui niin pahasti meidän elämään ja kielsivät aina kaiken ettei siinä jaksanut kuin alkaa juomaan.

Olet oikeassa; kaikenlaisiin liittoihin, mutta varsinkin avioliittoon, pitäisi olla edes joku kurssi, mieluummin valmistava koulu, jossa opetettaisiin parisuhdetaitoja.

Siinä olet väärässä, että olet alkanut juomaan tilanteessa, jossa olisi pitänyt osata toimia ja puolustautua ja puolustaa omaa reviiriään. Olet siis koulutuksen tarpeessa.

Niinpä heitetään nyt lusikka soppaan vielä. Avioliittohan on aina onnenkauppaa, et voi tietää millaiseksi kumppani kehittyy, muuttuu vuosien varrelaa, lapset on tehty ja sitten alkaa vaikeudet. Ne voi olla lasten sellaisia vaikeuksia, jotka syö pariskunnan kaikki voimat ja siinä vedetään yhtäköyttä lasten hyvin voinnista ja mikä jää hoitamati . Oma parisuhde, eikä tajuta sitä, että se vaan on yksi niistä kivijaloista parisuhteessa ja onnellisessa elämässä.

No ketäs sitten pitäisi syttää/pitääkö hmm molemmat puolisot voisi katsoa peiliin, ja miettiä olenko ollut tuntosarvet pitällä omaa puolisonia kohtaa, ja huolehtinut, huomioinut häntä(oli kyse miehistä tai naisista). Ja onko avoimesti puhuttu mikä ahdistaa, jos ei olla, niin ollaan jo menossa hunningolle. Ja kun tilantteet kärjistyy entisestään, ollaan jo likellä pöytähopeoiden jakoa.

Elämä on vain niin raadollista, että kukaan ei sitä osaa ennustaa ja se että ei saa itseään kuuluviin parisuhteerssa, on niitä pahimpia mokia, sanokaa hyvät ihmiset mikä mättää ja alkakaa miettimään ratkaisua ja jos on kaikki yritetty, niin siteen hopeat jakoon niin, että lasten huolehtimiseta vedetään yhtäköyttä. Ja mikä parhainta voi siitä ex täkin tulla vielä hyvä ystävä, jos ei prosessin aikana ole tullut poltettua kaikkia siltoja.

Näin meille kävi kahdenkymmenen avioliittovuoden jälkeen, no se on nyt sitä elämää, katkeruus, viha surullisuus ym tunteet on käsitelty ja lasten asiat hoidetaan edelleenkin mahdollisimman hyvin. onneksi tilanne päätyi näin ja ollaan ex kanssa erittäin hyvissä väleissä, mutta ainahan se ei todellakaan mene näin.

Tsemppiä kaikille erotilanteessa oleville, kyllä se aurinko paistaa sinne risukasaankin, vaikka yön pimeinä tunteina, kun ryvet itsesäälissä niin ei todellakaan tunnu siltä. Klisee vielä tuon loppuun kaikessa vanhassa on uuden elämän alku. Kaikki me ollaan jollakin tavalla niin hyviä tyyppiä, että olkaa kuin paju, katketa ei milloinkaan, vaikka joskus tuntuu, että nyt napsahtaa selkäranka poikki. EI IKINÄ =)

Elämä ei lopu avioeroon, mutta muutos on usein suuri. Tunteiden tasolla voi olla hyvin vaikeaa irrottautua puolisostaan. Etenkin jos rakastaa puolisoaan ja ei halua hänestä luopua mutta on pakotettu siihen.
Jos on tullut petetyksi voi kokea hylkäämisen niin rajuna että omalla elämällä ei ole enää mitään pohjaa. Pitkään jatkuneessa liitossa myös tottumus sitoo ihmistä toiseen.
Erotilanteessa ei useinkaan ajattele tulevaisuutta valoisasti ellei kysymyksessä ole niin vaikea avioliitto että eron kokee enemmänkin helpottavana asiana elämässään.
Uusi lehti elämässä on kääntynyt ja muutokset voi syystäkin pelottaa. Olisi nähtävä uudet hyvät mahdollisuudet kun vapaus liiton velvoitteista jää pois.
On vapaus valita ja tehdä itseä miellyttäviä päätöksiä elämänsä suhteen.
Se on tavallaan paluuta aikaan ennen avioliittoa mutta muuttuneeseen vapauteen.Jokaiselle tulee uusia mahdollisuuksia. Eronneen tulevaisuus voi olla hyvä ja valoisa.

Avioeroa on valtavan suuri asia ja sen vaikutukset voivat olla jatkossa jopa liian vaikeat mittasuhteiltaaan.
On tärkeää, että eroon ei lähdetä heti ensimmäisten vaikeuksien kanssa, vaan pyritään näitä vaikeuksia tulkitsemaan oikein, jotta saataisiin elämä taas rullaamaan. Joskus kannattaa olla aika tiukkakin toiselle, että nämä täytyy keskustella.
On tietysti suuri kiusaus jättää kakki, mutta siltikin on oikeus pakottaa toinen kuuntelemaan.
Olen aina käyttänyt keinoa, että rauhallisella äänellä olen sanonut puolsisolle, kun tiedän että hänellä ei ole mihinkään menoa, että istu, minulla on hyvin tärkeää asiaa. Jos yrittää livahtaa sanon uudelleen, että tämä asia asia täytyy nyt sanoa ja odotan sinunkin mielipidettäsi.
Meillä se on tepsinyt ja olemme edelleen yhdessä ja uskoisin hänenkin osaltaan täysin tyydyttävässä liitossa, meillä ei ole salaisuuksia, voimme luottaa toiseen ja toisen apuun jokaisessa asiassa. Ja näitä vaikeita asioita meillä on ollut varmasti keskivertoa enemmän. Lähtemiseen olisi ollut vaikka kuinka syitä, jos kaikkea pakenisi. Pahoja sanoja on tulltu sanottua, mutta lyöty ei ole koskaan ja aina on tueka saanut kun oikein elämä kurittaa.

Jos eroon lähtee pikaistuksissaan ja uskoo löytävänsä jonkun paremman, tuskin niin käy. Tarjolla ei juurikaan ole kuin näitä toisia epäonnistuneita ja elämän karkureita, kun juostaan pakoon aina vaikeita asioita.
Et ole varmasti harkinnut millään tasolla, miten tulet toimeen, mitä vaikuttaa tuttava ja ystävyyssuhteissa, mitä läheisissä. Luultavasti oletet liikaa, että kaikki tukevat sinun äkkipikaisuutta tai uskotomuutta.
Näillä toisilla saattaa olla näkemys, joka ei olekaan sinulle myönteinen, ja he eivät pidäkään syyllisenä puolisoasi, kuten yrität kaikille sanoa.
Monesti elät niin harhaluuloissa, että minkäänlainen järki ei enää tunnu olevan päässäsi.
Miksi pitää nalkuttaa ja suuttua ihan kaikesta, sillä saa kyllä elämänsä surkeaksi ihan varmasti.
Ihan sinusta itsestäsi on kiinni, kuinka onnellinen olet liitossasi, olet luvannut olla puolisolle rakastaa ja auttaa myös vastamäessä, nyt kun se tulee eteen, et pidäkään lupaustasi.
Avioeron jäkli on järkyttävää katsottavaa, siinä on niin monia osapuolisa, vaikka itse ette asiaa näekeään. Uusi suhteenne saattaa olla jopa rikollinen, ainakin usein kyvytön yhteiselämään, eli vieläpahempi kuin oli ex-puoliso.

Jokaisen tulee ymmärtää työelämän paineet, joita on itsellä sekä puolisolla, kun ymmärtää että puoliso on vain ihminen, eikä mikään alamainen, jota saa hyppyyttää ihan miten vain, voit olla varma että olet itse syyllinen jos näet jatkuvasti toisessa vikaa.

Mutta sitten lapsenne, miten olette ajatelleet heidän tulevaisuutensa, miten koulutus, miten mahdollisuus viettää turvallienen lapsuus. Tämä teiltä unohttuu kokonaan, lausahdus , että ne menee erosta yli heittäen, kun ei oikein ole totta milloinkaan. Valahtelette itsellenne.

Ennen eroa olisi mietittävää hyvin paljon, vaikka olisikin tavoittanut ihmisen , joka puhuu kauniisti, avaa oven ja halailee, mutta kuinkahan kauan näin menee, tuskin muuta kuin sen hetken, että pääsee siihen yhteiseen petiin. Saattaa jopa elätyttää itsensä ainulla.

Järkyttävää ajattelemattomuutta, avio- tai avoero on kuin muotiilmiö, viis enää itsestä tai lapsistaan tai kenestäkään laheisistään.
Olemmeko kasvattaneet todella ikäluokan joka tuhoaa kaiken tulevan. Omien lapsien tulevaisuuden, eihän heillä ole mitään kunnon esimerkkiä elämisestä. Heillä on aina paha olla .

Arvoisa netta, kuinkahan vanha olet. Jotenkin sinun käsityksestä paistaa vielä ihmisen kypsymättömyys otaa muita huomioon. Opit kyllä sen aikanaan, ellet tuhoa koko ajatusmaailmaasi uskomalla noihin satuihisi.
Totuus on se, joka kuitenkin loppujen lopuksi näyttää oikean suunnan.

Et ole ilmeisesti vielä saanut kovinkaan kolhuja elämään, et ole tullut varovaiseksi, sanoissa kuin teoissa ja harkitseminen puuttuu.
Kolhut voivat olla vakavaa sairastumista, läheisen menettämistä, työttömyyttä ja monia muita asioita. Lapsen sairaus. Silloin kyllä joudut totisen asian eteen, mikä on elämän hinta tästä aseentasi johtuen.
Onko asenteesi ollutkaan oikea, uskallatko myöntää ja perääntyä jyrkistä asenteistasi.

Avioero on joissakin tapauksissa ihan maailmanloppu, aina erosta ei avaudukaan se uusi parempi elämä. Varsinkin silloin kun kunnon syytä eroon ei ole, olet vain kaikista nokkiinsa ottava ja muita ihmisiä halveksiva itsekeskeinen ja ajettelematon teoissasi. Kostat aina toiselle, keksit kyllä pienestä sanastakin vivahteet, jotka koet itsellesi alentaviksi, vaikka toinen ei ole niitä ollenkaan niin tarkoittanut.
Jo tuo hölönpölön kuvastaa omaa asennettasi, kaikkea kohtaan, onko sinulle mikään arvokasta tässä elämässä.

Eipä lopu ei. Se voi olla uuden ja paremman elämän alku.

Koko avioliitto kaikkinen valoineen on jotenkin vanhanaikainen ja typerä.
Luvataan rakastaa ylä ja alamäessä ja hautaan saakka.
Älytön ajatus.
Perkeleestäkö sitä tietää mitä tulee eteen? ja minkä sitä ihminen tunteilleen voi?
Jos ne tunteet toista kohtaan vaan loppuu (tai kohdentuu toiseen ihmiseen) niinn minkäs teet. Avioliitto pitäisi solmia korkeintaan määräajaksi.

Ei todellakaan, vaan parempi elämä alkaa erosta. Lukekaapa Ilta-Sanomista :). "20x parasta erossani", tässä muutama niistä:
- Puhkesin kukkaan
- Sain lisää seksiä
- Pelastuin
- Ei enää raivokohtauksia
- Kontrolloijasta eroon
- Uskalsin hengittää
- Lapseni on saanut iloisen äidin
- Ei enää stressiä
- Koti muuttui kivaksi
.................

Mikään ei syö energiaa niin pahasti kuin huono parisuhde ja siinä sinnittely. Monet intoutuvat tekemään väitöskirjan tai saamaan sen päätökseen, kun energia lisääntyy eron myötä.