Maallinen mammona

http://mina.suomi24.fi/mummomuori

Jeesus kysyi kumpi antoi enemmän:

`Se joka antoi paljostaan, vai se joka antoi vähästäänsä.`. ?

Ei rahallisuus sinäänsä ole raamatun vastaista.

`Kenen kuvan näette tässä kolikossa`.

Àntakaa keisarille, mikä keisarin on`. `Jumalalle, mikä Jumalan on`.

Ne kymmenyksien maksut on vähän sellainen omantunnon asia.

Sille ei tietääkseni ole määritelty tarkkaa summaa tuloista.

Anna minkä voit, niin että itse pärjäät.

Jos annat enemmän, niin saattaa tulla toteen:

`Ja se teille kymmenen kertaisesti korvataan takaisin`.

Mutta siinä jakeessa on pieni juju.

Se ei tapahdu, jos ei luota sokeasti. Niinkuin lapsi.

Kysymys tuskin Jumalan silmissä on siitä, Paljonko ihminen omistaa.
Uskoisin kysymyksen olevan siinä, miten ihminen käyttää omistamansa.

Ihminen, jota kiinnostaa Jumalan mielenlaatu osaa kyllä antaa niin vähästä kuin paljostakin.
Ahne ja välinpitämätön ei anna sen enempää vähästä kuin paljostakaan.

Vaikka uskovia kuinka täällä syytetään milloin mistäkin, niin kyllä käytännössä tuntemistani ihmisistä uskovien joukossa on eniten niitä, jotka käyttävät omistamaansa prosentuaalisesti paljon muidenkin hyväksi.
Erittäin moni työmuoto, kampanja tms. sellainen toimii ja on toiminut vain ja pelkästään omastaan luopuvien uskovien omaisuudella.

Mutta asiat eivät ole koskaan yleistettävissä. Ja aivan varmasti uskovissa on myös niitä, joille omaisuus on se suurin kompastuskynnys.

Jeesus itse sanoo, ettei ihminen voi palvella kahta herraa yhtä aikaa. Ei siis voi palvia yhtä aikaa Jumalaa ja mammonaa.

Olen myös usein huomannut sellaisenkin asian, että jos kristitty ihminen sitten elää epäitsekkästi ja esim. antaa omaisuuttaan muiden hyväksi, niin sitäkin arvostellaan.
Tunnen esim. erään kristityn henkilön, joka on käyttänyt suuria summia auttaakseen erästä kohdetta Afrikassa.
Suku ja tietty lähipiiri arvostelee häntä melko kriittisesti. Osan mielestä on jotenkin epänormaalia, ettei ihminen käytä varojaan esim. itse matkustelemiseen tai muuhun omaan hyötyyn. Tai sitten anna rahojaan suvulle ( joilla itsellään on jo kaikkea )

Samantapaista asennetta olen huomannut aika usein.
Epäitsekkyys ei ole seksikästä näinä aikoina.

Suhteessa omaisuuteen ja rahaan kristityn mielenlaatu oikeastaan tulisi olla.
Kaikki mitä minulla on, on Jumalalta saatua. Siksi omistaja en ole minä, vaan Jumala. Olenko valmis kysymään, miten Jumala minun haluaisi tämän omaisuuteni käyttävän.
Samahan koskee koko kristityn elämää.
Miten Jumala toivoisi minun elävän tämän lahjaksi saadun elämän.
Mihin se tulisi käyttää.

Omaisuudesta

Kiitos sinnikkyydestä #mummomuori, ja kiitos kauniista vastauksestasi #rautalangasta! Niistä puhuu viisaus ja rakkaus.

Kuinka paljon on paljon? Eräs pikkupoika aikoinaan antoi kaikkensa, kun oli ruokittavana reilusti yli 5 000-päinen ihmisjoukko (Joh. 6:1-15). Sekin todettiin riittämättömäksi. Tämä pulma ei vienyt mielen koventamiseen tai masennusmieleen. Pulma vei siihen, että "Jeesus otti leivät, kiitti Jumalaa ja jakoi leivät" ja kalat. Kaikille riitti. Kiitosmieli, kiitosrukous avaa kovettuneet sydämemme auttamaan voimiemme mukaan. Rakkaus lahjoittaa ja usko luottaa Herraan.

Rakkaus asettaa oikean tähtäimen ja realistiset puitteet, sillä apostoli Paavali sanoo: "Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville… mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi." (1. Kor. 13:3). Tästä ikään kuin kiintopisteestä käsin Paavali voi todeta: "Olemme köyhiä, mutta teemme monia rikkaiksi; meillä ei ole mitään, mutta omistamme kaiken" (2. Kor. 6:10). Tämä on totta, koska se asettuu ristinteologian puitteisiin: "Niin kuin teillä on runsain mitoin kaikkea, uskoa, puhetaitoa, tietoa, kaikkinaista intoa ja sitä rakkautta, joka meistä on tarttunut teihin, niin teidän tulee myös olla runsaskätisiä tätä lahjaa antaessanne. En sano tätä käskeäkseni vaan koetellakseni teidän rakkautenne aitoutta kertomalla toisten innosta. Tehän tunnette Herramme Jeesuksen Kristuksen armon: hän oli rikas mutta tuli köyhäksi teidän vuoksenne, jotta te rikastuisitte hänen köyhyydestään" (2. Kor. 8:7-9). Kristityn rikkaus ja köyhyys peilautuu siis Herramme Jeesuksen Kristuksen olemukseen ja kätkeytyy pyhän ristin ja armon salaisuuteen.

Vanhassa Testamentissa elämää nähnyt viisas toteaa: "Antelias antaa ja rikastuu yhä, saituri kitsastelee ja köyhtyy" (Sananl. 11: 24). Tämä viisas pyytää Herralta: "Älä köyhyyttä, älä rikkautta minulle anna; anna minulle ravinnoksi määräosani leipää, etten kylläisenä tulisi kieltäjäksi ja sanoisi: 'Kuka on Herra?' ja etten köyhtyneenä varastaisi ja rikkoisi Jumalani nimeä vastaan." (Sananl.30:8-9).

Minua ilahduttavat Apokryfikirjojen joukosta löytyvän viisaan Sirakin opetukset omaisuudesta:
"Hyvä ja paha, elämä ja kuolema, köyhyys ja rikkaus tulevat Herralta." Sir. 11:14
"Rikkaus on hyvästä, jos se ei rakennu synnille, köyhyys on pahasta, jos siihen liittyy röyhkeys." Sir. 13:24
"Kun elät vauraasti, muista nälänhädän aikaa, kun olet varoissasi, muista köyhyyttä ja puutetta." Sir. 18:25

rovasti Taneli-pappi