Mitä teen,ahdistaa ja masentaa?!

dark_thing kirjoitti:

Oon ollut masentunut monta vuotta,olin 14 kun sain lääkityksen (seronil).Kävin silloin myös psykologilla mutten pystynyt puhumaan sille paljon ja kertomaan ongelmistani kun pelkäsin joutuvani lastenkotiin.Aloitin seitsemänne luoken koulussa mutta se meni huonosti kun olin niin masentunut,jouduin Harjavaltaan psykiatriselle suljetulle osastolle pariksi kuukaudeksi.Siellä oloni parani hiukan ja pääsin kotiin mutta jouduin pian takaisin ja sen jälkeen perhetukikeskukseen.Olin siellä pari kuukautta ja pääsin taas kotiin ja mulla alkoi menemään tosi hyvin,en viillellytkään enää vaikka ennen ensimmäistä Harjavalta-reissua viiltelin kerran.Elin jokseenkin normaalia elämää,kuitenkin jatkuvasti masentuneena koska perhetilanne oli vaikea.Olin 16 kun elämä alkoi sujua oikeasti hyvin enkä ollut niin masentunut enää.Menin vapaaehtoisesti Porin nuorisopsykiatrian osastolle tutkimuksiin,mun piti olla siellä enintään kuusi viikkoa ja päästä sitte kotiin.Masennuin kuitenkin kun mulla oli niin kamala koti-ikävä ja olin huolissani perheestä,mä oli aina ollut se joka lohdutti muita kun niillä oli kamala olo,kukaan ei lohduttanut mua mutta koin auttamisen velvollisuudekseni.En päässytkään Porista kotiin vaan jouduin perhetukikeskukseen,siellä masennuin pahemmin ja mut pakotettiin alottamaan kymppiluokka enkä pystynyt käymään sitä,halusin vaan kotiin.Jouduin sitte taas Harjavaltaan ja siellä aloin viiltelemään taas koska kukaan ei ymmärtänyt että kotona mulla oli paljon parempi olo enkä halunnut asua laitoksessa,masennus oli tosi paha mutta selvisin mukavien potilaiden ja hoitajien ansiosta.Kaikki meni pieleen kun jouduin tänne kuntoutuskeskukseen,oon asunut täällä melkeen kolme vuotta.Täällä ollessani oloni on pahentunut todella paljon ja alkaa olla ihan sietämätön.Eri lääkkeitä on kokeiltu,sertralinia,venlafaksiinia,risperidonia ja mirtatsapiini.Nyt menee sertralin,risperidon ja mirtatsapin mutta olo ei parane.Oon koko ajan masentunut ja varsinkin iltaisin alkaa ahdistaa ihan hirveästi.Kun alkaa ahdistaa niin se tuntuu iahn sietämättömältä,kuulen ääniä,tärisen ja itken ja välillä hakkaan seinää,viiltelen tai puren käteni verille koska olo on niin kamala enkä tiedä mikä siihen auttaisi.Jos otan diapamin ennen kuin olo alkaa olla ihan hirveä niin se auttaa mutta välillä on todella vaikeaa käydä hoitajien toimistossa sitä pyytämässä kun ne ei yleensä ole tossa yleisissä tiloissa vaan toimistossa tai tauolla syömässä.Mun pitäisi muuttaa jossain vaiheessa asuntolaan,paikkaa etsitään jo mutta pelkään että oloni pysyy samanlaisena,entä jos en paranekaan enää.Haluaisin käydä psykologilla mutta pelottaa sellaisen kanssa puhuminen.Mulla on sosiaalisten tilanteiden pelko ja valikoiva mutismi joten mun on vaikeaa puhua ihmisille varsinkaan henkilkohtaisista ja vaikeista asioista.Ja kuitenkin tiedän että mun pitäisi puhua niistä jonkun kanssa koska ne vaivaa mua tosi paljon.Mitä ihmettä voisin tehdä??

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä