Onkohan tuo aivan utopistinen toive? Olenko kauhea ja itsekäs ihminen, jos en tahdo "ongelma" lasta, itsellä riittäisi kyllä energiaa ja mielenkiintoa, mutta oman lapseni takia, haluaisin hänelle "normaalin" ja mukavan lapsen seuraa.
Ovatko kaikki sos.toimen asiakkaiden lapset jollain tavalla "vaikeita"?
Kokemuksia kuulisin mielellään.
Ovatko kaikki sos.toimen asiakkaiden lapset jollain tavalla "vaikeita"?
Kokemuksia kuulisin mielellään.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tukiperheitä tarvitsevia lapsia on paljon ja perheitä vähän. Etusijalle tukiperhettä valittaessa menevät lapset jotka ovat lastensuojelun piirissä. Eli eräällä tavalla huostaanoton uhka on päällä ja tukiperheen avulla tilannetta eräällä tavalla pitkitetään. Lapsilla saattaa olla jo jos jonkinlaista ongelmaa.
Ilman tukiperhettä jäävät ne tavalliset lapset, yleensä yh-äidin lapset. Lapset voivat hyvin ja äiti pystyy hyvin lapsistaan huolehtimaan mutta tarvitsisi joskus lepoa ja omaa aikaa. Valitettavasti tällainen äiti lapsineen on jonon hännillä kun tukiperheitä lapsille annetaan.
Tämä ei nyt ainakaan meidän kunnassa pidä paikkaansa. Meidän lapsilla on tukiperhe, olemme lastensuojelun asiakkaita, mutta ihan tavallisia ihmisiä tässä ollaan. Tukiperhettä tai muuta lastensuojelun apua ei ainakaan täällä saa ilman asiakkuutta, mutta asiakkuuteen voi hakeutua vaikka itse, jos siltä tuntuu. Minkäänlaista huostaanoton uhkaa ei ole koskaan edes väläytelty, eikä vanhemmuutemme laatua ole kukaan epäillyt. Ongelmana on vanhemman sairauden ja lapsen vaikeavammaisuuden aiheuttama kuormittava elämäntilanne, ja juuri tämänkaltaisessa tilanteessa tukiperhe on paras auttamiskeino. Vanhemmat saavat huilata, ja lapset saavat nauttia huolettomasta vapaa-ajasta jaksavien tukivanhempien kanssa. Hoitohaluisia sukulaisia ei ole, eikä ystäviä voi jatkuvasti rasittaa lastenhoidolla, kun itse ei pysty tarjoamaan vastapalvelusta. Avun tarvitsijoita olisi varmasti paljon, mutta kuntien rahavaratkin ovat rajalliset - vaikka perheitä olisi tarjolla joudutaan kunnissa väkisinkin miettimään kenen kohdalla tukiperheestä on eniten hyötyä.
Voihan esittää toivomuksia ja aina on oikeus kieltäytyä, jos lapsi vaikuttaa liian ongelmaiselta. Ehkä suhteellisen pieni lapsi voi olla vielä helpommin ohjailtavissa. Omien lasten kannalta ajateltuna vaikea tukilapsi on tosiaankin hankala juttu. Riippuu kyllä omistakin lapsista millainen tukilapsi joukkoon sopisi. Sossun tädit ovat kyllä aika hyviä yhdistämään toisilleen sopivia perheitä. :)
Meillä oli vaihe, kun omat muksut pelolla odottivat tukilapsen vierailuja mutta siitä selvittiin. Itselläkin oli aika rankkaa ison lapsijoukon kanssa kun yksi ei toiminut minkään "normaalin" säännön mukaan. Esimerkiksi ulos lähteminen kesti monta tuntia, kun taistelimme joka asiasta (pesut, vaatteet, ruoka, leikkien keskeytys jne), toiset sitten odottivat vaatteet päällä tätä yhtä...
Vinkkinä sanoisin, että kannattaa käydä ahkerasti esim PeLan järjestämissä koulutuksissa ja hankkia mahdollisimman paljon tietoa näistä "hankalista" lapsista. Sitten kun on oppinut muuttamaan omaa käytöstään lapselle sopivaan suuntaan, hommat alkavat sujua vähän paremmin. Lastensuojelun tukitoimiin päätyneillä lapsilla on useimmiten täysin erilainen kokemus perheessä toimimisesta ja se heijastuu pahimmassa tapauksessa ihan kaikkeen. Hassulta tai "väärältä" vaikuttavien tapojen taustalla voi olla ihan joku muu asia kuin ensin luulisi. Tiedän esimerkiksi lapsen joka juoksi aina ensin ulko-ovelle ja avasi ja sulki sen ennen kuin pystyi menemään minkä tahansa talon yläkertaan. Hän varmisti näin, ettei aiemmin yläkerrassa pahaa tehnyt tyyppi ollut näköpiirissä... Todennäköisesti tämäkin tapa poistui puhumalla.
Tietysti jokainen haluaa mieluummin ihan mukavia ja helppoja lapsia, ei sitä tarvitse hävetä. Omat lapset on aina muistettava pitää ykkössijalla!
Olemme nyt neljättä vuotta tukiperheenä kahdelle melko " tavalliselle " lapselle.Alku aina hankalaa, mutta nyttemmin sujuu melkoisen hyvin.
Tietysti välillä kummastuttaa ja ärsyttääkin jotkut tavat ,lienee ihan yleistä.Meillä ainakin poika ( ainoa lapsi ) odottaa aina innolla lapsia saapuvaksi. Eikä ole itse omaksunut mitään "ihmeellisyyksiä", jos sitä ajoit takaa.
Kaiken kaikkiaan olen ollut tyytyväinen, Pelan valmennukset kannattaa ehdottomasti käydä, se ei vielä sido mihinkään. Siinäkin vaiheessa voi vielä perääntyä, kun lapsia tulee tutustumiskäynnille.
Jo vain menkää ihmeessä pelan valmennukseen se on rahoissaan.
Hyvä kun lähtökohtasi onkin "kaverin" saaminen!
LS:n kautta on aika kätsyä etsiskellä kamuja omalle "pesueelle". Niitä voi ihan hyvin kokeilla ja jos ei syystä tai toisesta "istu" se kokelas teidän kokoonpanoon, niin siitä vaan rohkeasti kokeilemaan josko seuraava oisi parempi ratkaisu!
Tää ystäväinetsintä on tärkeetä toimijuutta, huomaa, että ihan tosissanne välitätte lapsistanne ja ymmärrätte kaverien merkityksen.
Ymmärrän kyllä että jokaikisellä lapsella joka apua tarvii, pitäisi sitä apua saada.
Mutta varmaan pitäisi niille vaikeimmille tapauksille etsiä sellainen tukiperhe, jossa lapset ovat isoja, tai lapsia ei perheessä ole ollenkaan. Silloin tukilapsikin saisi kaiken tarvitsemansa avun, huomion ja tukivanhempien ajan.
Kyllä jokaiselle vanhemmalle se oma lapsi/lapset on kaikkein tärkein, pitäisi ainakin olla. Valitettavasti, jos tukilapsesta olisi selvästi haittaa omalle lapselleni, luopuisin koko hommasta. Vaikka olisin kuinka kiintynyt tukilapseen.
Me etsimme tukilapseksi ainoaa lasta, joka yhtälailla hyötyisi "siraruksesta/kaverista" kuin omammekin. Jos ei löydy, niin eipä voi mitään.
Jos oma ja tukilapsi ei voi olla kavereita keskenään, ymmärrät varmaan, tilanne olisi kestämätön.
Voisiko nämä katkerat biovanhemmat pysyä siellä omalla palstallaan muita haukkumassa. Täällä kun yritetään keskustella asiallisesti ja aloittajalla oli todella hyvä pointti, itsekin tuota aikoinaan mietiskelin.
Oikein hyvä pointti olikin tuolla alottajalla, koskapa sinäkin sitä mietiskelit :)
Katkeraa bioo ei tarvita hyvää pointtia ja mahtavaa keskustelua pilaamaan. Se on totinen tosi. Katkeran bion piltti saa luvan olla mukava ja iisi kun henkilö haluaa vain mukavaa toveria eikä sen kummempaa pointtia edes vaadi.
Kaikki sos.toimiston asiakkaiden lapset eivät ole "vaikeita." Riippuu hyvin paljon perhetaustoista, millaisesta perheestä lapsi tulee. Osa lapsista ovat hyvinkin mallikelpoisia, kilttejä ja nöyriä. Sen luontoisille lapsille on myös kysyntää. Olen valitettavasti huomannut ettei heistä helpolla luovuta laitoksista tai sijaisperheistä. Yksi syy voi olla ettei haluta tilalle uutta lasta joka mahdollisesti olisi ns. "ongelma" lapsi. Kaikissa perheissä ei ole alkoholi ongelmaa, huumetaustaa tai perheväkivaltaa.
Esimerkki tapaus: Väsynyt yh äiti pienten lasten kanssa, tukiverkosto kaukana äidin ja lasten asuin paikkakunnasta. Tilapäinen kriisi jonka seurauksena äiti sairastuu masennukseen. Lapset otetaan huostaan. Kenelläkään lapsista ei ole diagnoosia, ei allergioita, ei mielenterveys tai käytös ongelmia. Luonteeltaan lapset ovat rauhallisia, hiljaisia, avuliaita, ehkä jossain määrin myös ujoja. Pidemminkin myötäilevät aikuista.
Se on hyvä että tunnistaa omat voimavaransa varhaisessa vaiheessa ja on rehellinen itselleen. Suosittelen miettimään kuitenkin asioita myös pitkälle tähtäimelle. Millaisia ongelmia voi tulla esiin murrosiässä kun aijemmin kiltti lapsi alkaa tiedostamaan asioita, menetyksiään jne.
Edellinen kirjoitus on hyvä vastaus siihen, mistä niitä katkeria biovanhempia tähän maahan oikein ilmaantuu.
Ja miksihän siellä biopalstalla lähes jokainen hyvä ja asiallinen keskuseluyritys sabotoidaan ilkeiden, typerien, rahanahneiden ja ymmärtämättömien sijaishuollon edustajien kirjoituksilla, jotka lasten taustoista yleensä kaikkein vähiten tietävät, mutta ovat tietävinään sitäkin enemmän...
toniseiskat täällä ovat välittävinään lapsista, vaikka todellisuudessa joka ainut lapsista välittävä aikuinen tarvittaisiin nousemaan lastensuojeluun ujuttautuneita vääriä käytäntöjä vastaan.
Jos toniseiskakin olisi kuunnellut lapsensa itkua joka ilta puhelimessa ja häneltä olisi riistetty laittomasti kaikki mahdollisuudet ja oikeudet lapsensa puolustamiseen, niin ehkä hänkin ymmärtäisi paremmin sitä dynamiikka, mistä katkeria vanhempia ilmaantuu.
Mutta ei, eivät toniseiskat halua lapsia puolustaa muuta kuin omia vanhempia vastaan, koska jos toniseiskalle selviäisikin, että lapsi onkin täysin laittomasti erotettu vanhemmistaan, niin siinä ilmeisesti hyväntekijän sädekehä saisi jonkinlaisen kolauksen. Siksi on parempi, että katkerat vanhemmat pysyvät pois silmistä puhumassa ikävistä tosiasioista, niin toniseiskat saavat tuntea valheellista ylemmyyttä ontuvassa hyväntekijän roolissaan.
Se perhe-elämä mikä toiselle on normaalia, on toiselle täysi kauhistus. Et varmaan itse näe "metsää puilta" eli pidät omaa elämääsi aivan hyvänä lapsen elää... Muuten en pysty tuota kirjoitustasi ymmärtämään.
Moni lapsi elää juuri tälläkin hetkellä sellaisia oloissa, missä en itse pystyisi edes pyörähtämään...
Jos jonkun heistä saisi turvaan ja rauhaan hetkeksi... iso asia pienelle ihmiselle.
Ja pahemman kerran väärin! Mutta on niin, niin tyypillistä sijaishuollolle, että ei minun tilannettani tietysti ymmärrettäkään, ennakko-olettamat lastensuojeluperheistä ovat niin vahvat.
Kyse oli siitä, että
huostaanotto oli laiton ja
lisäksi sijaispaikka hirvittävän huono.
Sen takia lapsi itki minulle joka ilta puhelimessa, koska hän ei ollut tiennyt niin kauheita paikkoja tiennyt olevan olemassakaan.
Ymmärsivät sen sossutkin, kun tapasivat lapsen. Järjestettiin kotiutus, vaikka sijaishoitajat tietysti vastustivat sitä raivoisasti. Lapsi on sieltä asti ollut kotona, laittomasta huostaanotosta on nyt aikaa jo kohta 7 v ja nyt hän todellakin voi hyvin, toisin kuin kotiutumisvaiheessa. Joten oletuksesi, että en näe metsää puilta oli totaalisen väärä ja tyypillinen sijaishoitajan antama arvio.
PS. On pakko mainita vielä, että kotona ei ollut muuttunut mikään, ei yhtään mikään olosuhteissa, eikä minun käytöksessäni tai periaatteissani tuon lyhyen sijoituksen aikana. Joten säästä minut vakiofraaseilta, että "olin muka saanut asiat kuntoon" ja muuta vastaavaa, sellaisesta ei ollut kyse ollenkaan.
No vaikea ymmärtää kun et kerro, miksi lapsi vietiin.
Mutta, tässä ketjussa on nyt kysymys tukilapsesta joten ei ehkä kannata puhua "sijaishuollosta" tai sijaishoitajista, huostaanotoista tai sijaispaikoista.
Me tarjoamme jollekin lapselle kerran kuussa viikonlopun luonamme, ja tästä yleensä vanhemmat ovat kiitollisia. Emme ole viemässä keneltäkään lasta, yksi oma lapsi kiitos riittää vallan hyvin :)
Meillä on kolme tukilasta ja aivan ihania ja normaalia lapsia ovat. Omiakin lapsia on melkoinen lauma ja tulevat kaikki ihanasti keskenään toimeen. Äiti on iloinen kun sai tukiverkosto itselleen, lapset tulevat mielellään ja omat odottavat aina kovasti koska tukilapset tulevat. Lienenkö poikkeuksellisen onnekas vai místä johtuu, että meillä homma toimii hienosti. Tukiperhe saa itse valita muutamista vaihtoehdoista millaisia lapsia haluaa. Ja jo valmennusvaiheessa sai ilmoittaa miten suhtautuu erilaisiin asioihin kuten maahanmuuttajuuteen, alkoholiongelmiin, tms. Me sanoimme, että meille käy mikä vain ja vähintään kaksi lasta. Kun sitten meille tarjottiin vaihtoehtoja, valitsimme porukan jonka uskoimme istuvan perheeseemme parhaiten.