Tapasin kesällä n. 3 kk sitten ihanan miehen. Hän vaikutti kaikin puolin täydelliseltä. Vei minua veneilemään, kahville, uimaan, mökkeilemään, autoilemaan ja pyrki täydellisyyteen kaikessa mitä teimme. Kaikki tuntui todella hyvälle, oikeastaan liian hyvälle ollakseen totta. Huomasin ajan kuluessa viettäväni suurimman osan ajastani hänen kanssaan ja melkein kaikki viikonloppuni kului hänen kanssaan. Ajattelin että ehkä nyt vihdoin löysin sen unelmieni miehen, mitä olin nyt niin kovasti toivonut elämääni ja häntä myös etsinyt.. Jossain vaiheessa aloin heräämään "illuusiosta". Hän harrastaa autoja ja on myös erittäin muotitietoinen ja omistaa hyvin paljon vaatteita. Paljon enemmän kuin minä ikinä ja olenhan sentään nainen :D Hän menetti siis yhden "autoistaan" jossa ei ollut vakuutusta ja näin ollen myös rahansa sen suhteen. Näimme seuraavana päivänä ja en juuri huomanut mitään hänessä, mutta jokin minussa vaistoi jotakin hänessä... Aloin yhtäkkiä tuntemaan inhoa häntä kohtaan...
Aloin tajuamaan asioita ja huomasin hänen olevan mustasukkainen ystävistäni ja jos vietinkin heidän kanssa aikaa. Hän kertoi itse usein, että ei hänellä ole kavereita ja myös siitä että on suututtanut ihmisiä hyvin pahasti ja menettänyt välinsä heihin. Hän usein käytti ilmaisua "olen täysin samaa mieltä" kun sanoin jotain.. Hänellä ei ikinä soi puhelin kun olemme kahden? Kukaan ei koskaan soita hänelle, mikä on myös pistänyt miettimään? Hän saattoi sanoa jotain ja jos ihmettelin asiaa selittikin sen kohat hienosti uudelleen. Alussa ensimmäisenä tapaamispäivänä hän kertoi pitävänsä erittäin paljon eräästä Artistista ajan kuluessa hän ei ole kuitenkaan maininut kyseisestä artistista enää mitään se on ikäänkuin unohtunut??? Emmekä ole sitä kuunelleet? Hän ei edelleenkään ole esitellyt minua vanhemmilleen, näin heidät kerran ohimennen ja senjälkeen hänen mielestä olin "tavannut" heidät?? Hän on myös avoimesti kertonut valehtelevansa paljon jo työssään ja olevansa siinä hyvä! Mutta ei kuulemma tietenkään käyttäisi sitä minuun :D Alussa uskoinkin sen mutta nyt olen alkanut epäilemään? Onko tämä selkeä tapaus?
Aloin tajuamaan asioita ja huomasin hänen olevan mustasukkainen ystävistäni ja jos vietinkin heidän kanssa aikaa. Hän kertoi itse usein, että ei hänellä ole kavereita ja myös siitä että on suututtanut ihmisiä hyvin pahasti ja menettänyt välinsä heihin. Hän usein käytti ilmaisua "olen täysin samaa mieltä" kun sanoin jotain.. Hänellä ei ikinä soi puhelin kun olemme kahden? Kukaan ei koskaan soita hänelle, mikä on myös pistänyt miettimään? Hän saattoi sanoa jotain ja jos ihmettelin asiaa selittikin sen kohat hienosti uudelleen. Alussa ensimmäisenä tapaamispäivänä hän kertoi pitävänsä erittäin paljon eräästä Artistista ajan kuluessa hän ei ole kuitenkaan maininut kyseisestä artistista enää mitään se on ikäänkuin unohtunut??? Emmekä ole sitä kuunelleet? Hän ei edelleenkään ole esitellyt minua vanhemmilleen, näin heidät kerran ohimennen ja senjälkeen hänen mielestä olin "tavannut" heidät?? Hän on myös avoimesti kertonut valehtelevansa paljon jo työssään ja olevansa siinä hyvä! Mutta ei kuulemma tietenkään käyttäisi sitä minuun :D Alussa uskoinkin sen mutta nyt olen alkanut epäilemään? Onko tämä selkeä tapaus?
Vastaukset 14
Vanhimmat
No. Epäluuloisuus ei ainakaan ole hyväksi parisuhteelle. Mutta toisaalta, jos uskot sokeasti, sinun voi käydä huonosti.
Sanoisin, että vuoristorataa tiedossa joko syystä A tai B tai vaihtoehtoisesti ABC.
Kerroit, että ajattelit tavanneesi unelmiesi miehen. Sitten huomasit, että hän ei kai olekaan sellainen. Eli petyit? Toisin sanoen, mihin petyit? Petyitkö omiin odotuksiisi?
Jos tunnet inhoa häntä kohtaan, teillä on tuskin yhteistä tulevaisuutta. Ja suosittelen tietysti, että luotat omiin tunteisiisi.
KErroit, ettei hänellä ole ystäviä. Hän on siis ilmeisen yksinäinen. Hän ei ehkä osaa ihmissuhdetaitoja. (Monella suomalaisella miehellä ei ole paljon ystäviä.)Tarkoittaako se sitä, että hän on narsisti? Ei, tuskinpa. Luonnollisesti hänen olisi hyvä opetella niitä.
Valehteleminen on luonnollisesti aika etovaa.
Mitä aiot tehdä? Oletko vielä hänen kanssaan, vaikka tunnet inhoa häntä kohtaan? Uskotko epäilyjäsi vai jatkatko yhdessä huolimatta kaikista noista tunteistasi?
Onko hänessä sinusta mitään hyvää? Mitä tunnet häntä kohtaan?
Toivottavasti ymmärrät, että keskustelupalstan perusteella et voi tehdä hänestä diagnoosia. Etenkin, jos et ole psykiatri. Tällä palstalla kukaan ei myös todennäköisesti sellainen ole.
Keskustelupalstan perusteella en todellakaan ole tekemässä diagnoosia. Haluaisin vain kuulla minkälaisia kokemuksia muilla on siitä kun aloittivat suhteensa narsistin kanssa ja miten sellaisen huomaa...
Olen aina luottanut omiin tunteisiini ja luotan niihin myös tässä tapauksessa..
En tiedä varmuudella onko varsinainen narsisti, mutta pääsääntö on että älä ala suhteeseen sellaisen kanssa johon et voi luottaa. Varsinkin jos on jotain epäilystä ilmassa kuten sinulla tuntuu olevan. Se pahenee liitossa vielä suuremmaksi. Jotain omituista kuvauksesi perusteella on, ei hyvä, jarrut päälle.
> pääsääntö on että älä ala suhteeseen sellaisen kanssa johon et voi luottaa
... sillä ilmeisesti et kuitenkaan voi luottaa keneenkään muuhunkaan. Ryhdy siis toistaiseksi poikamieheksi ja hanki yliopistokoulutus.
Aloittajalle: Jotain kummaa vaikuttaa tässä ihmisessä olevan, ole toki varuillasi. Mutta oletko tullut huomanneeksi, että saatat olla aika ailahtelevainen ihminen itsekin? Tai, ailahtelevainen on ehkä vähän väärä sana.
Kuitenkin, ihminen joka väkisin yrittää tehdä jotain johtopäätöksiä asioista, joista vain puolet kuulostavat hälyttävältä... Vaistosi voivat varoittaa ihan aiheesta, mutta joskus myös tunteet vaan lopahtavat kun ihminen ei ollutkaan se täydellinen ihanuus johon alussa uskoi. Ihan senkin perusteella voi lopettaa, varsinkin noin alussa olevan suhteen, jos todella tuntuu siltä, että omat odotukset ovat realistiset ja joku muu voi oikeasti ne täyttää. Aika sitten näyttää, oliko vika ihmisessä vai odotuksissa.
Ei siinä tarvi ihan vainoharhaisesti etsiä syitä. Viittaan esimerkiksi tuohon mainittuun artistiin ja siihen, ettei siitä myöhemmin olekaan puhetta.. vähän hakemalla haettua, eikö vain? :)
Olet aivan oikeassa, kun alkaa tulemaan epäilyksen tunne alkaa syitä etsimään kaikesta mistä sen voisi löytää... Olemme jo puhuneet asiasta, en tietenkään ole häntä narisistiksi syyttänyt, mutta kerroin etten ole ymmärtänyt häntä ja hänen käyttäytymistään ja hän kertoi, että näin on käynyt ennenkin ja saman asian kuullut ennenkin...? Hän ei osaa hirveästi selitellä tunteitaan ja käyttäytymistään? On kertonut myös että päästää ketään hyvin harvoin lähelleen...Ja minun olevan yksi niistä harvoista...Mutta nyt en tiedä jatkammeko enää. Hän on ilmeisen loukkaantunut ja pettynyt "syytöksiini" häneen ja olen myös itsekkin hyvin surullinen tilanteesta. Tuli olo että olen kuitenkin vetänyt väärät johtopäätökset ja tämä on enemminkin minun vikani... Mitä enemmän asiaa ajattelen sen huonommin tuntuu että tajuaisin tilannetta, mistä oikeastaan on kyse??
Et mielestäni ole aivan järjissäsi.
Et esittänyt mitään syytä vihata tätä henkilöä ja rakkautesi kääntyi vihaksi omien sanojesi mukaan koska "Hän menetti siis yhden "autoistaan" jossa ei ollut vakuutusta ja näin ollen myös rahansa sen suhteen. Näimme seuraavana päivänä ja en juuri huomanut mitään hänessä, mutta jokin minussa vaistoi jotakin hänessä... Aloin yhtäkkiä tuntemaan inhoa häntä kohtaan... "
Hän menetti autonsa, ei reagoinut tai välittänyt. Ja sinä aloit siitä vihaamaan häntä? Häh?
Hän ei ole ollut mitenkään ikävä sinua kohtaan, päin vastoin.
Kaikki mitä sinulla on on "huono fiilis" tyypistä ja tulet tänne ihan kuin hänessä olisi se vika. Mitä haluat oikein kuulla?
Aloituksesi kuulosti osittain siltä, että yritit tekemällä tehdä ihmisestä narsistia. Siitä tunteesta nousivat karvat pystyyn hitusen verran. Viimeisimmällä kommentoijalla näköjään hitusta enemmän. Tämä vastauksesi kuitenkin osoittaa, että taustalla on aitoa huolta ja halua ymmärtää.
Toisaalta diagnoosilla ei ole väliä, toisaalta se voi kasvattaa ymmärrystä ja mahdollisuuksia selviytyä eri tilanteista molemman osapuolen parhaaksi.
Avomiehelläni on todettu add. Pari kertaa hän on ongelmatilanteissa pyytänyt minua lukemaan asiasta. Ei sillä, että saisi vain olla sellainen kuin on, pistäen kaiken diagnoosinsa syyksi. Se on enemmänkin hänen tapansa pyytää anteeksi ja pyytää ymmärrystä/kärsivällisyyttä. Olen melkein ottanut itseeni, ihan niin kuin en olisi lukenut, ja ihan niin kuin en olisi ymmärtänyt ja jaksanut ja tukenut? Totta puhuen, tekee kuitenkin hyvää joskus lukea "oirelista" läpi (avomies on suurilta osin mallitapaus) muistuttaakseen itseään siitä, mistä useimmiten on pohjimmiltaan kyse.
Itse näen asian niin, että meillä kaikilla on tietynlaisia piirteitä ja aivokemian toimintoja (koostavat yksilön persoonan). Osalla nämä ovat tarpeeksi vahvoja ja selkeitä johtaakseen varsinaiseen diagnoosiin. Itsestäni löydän esimerkiksi joitakin aspergerin piirteitä, mutten usko, että minua sellaiseksi arvioitaisiin.
Tästä nyt puuttuu aasinsilta, mutta jatketaan:
Älä toki syyllistä itseäsi liikaa. On hienoa, että kissa on nyt pöydällä. Vaikka molemmilla on juuri nyt huono olla, tämä on hyvin lupaava tilanne. Ainakin kertomasi perusteella tämä on juuri se tilanne, jossa asioilla on mahdollisuus muuttua ja ihmisillä sekä suhteella mahdollisuus kehittyä!
Hän kokee itsensä syytetyksi (hyvä ettet suoraan niin tehnyt!) ja on puolustuskannalla. Lupaavaa on, että hän myöntää ettei kyseessä ole ensimmäinen kerta. Toivottavasti saat keskustelun jatkumaan! Vältä edelleen syyttelyä (sinun syysi ei ole, jos toinen sen sellaisena tästäkin huolimatta ottaa, etenkin jos sanot ettei se ole tarkoituksesi), kerro tunteistasi ja pyri kysymään hänen tunteistaan näihin asioihin liittyen.
Se on sitten eri asia, kannattaako suhdetta jatkaa. Sen voit yksin sinä tietää. Kuten joku jo sanoikin, kovin tasaista matkaa tuskin on tämän henkilön kanssa tiedossa. Ratkaisevaa on, onko suhde sen vaivan arvoinen. Mitä tämä ihminen sinulle antaa, millainen ihminen sinä voit olla hänen kanssaan?
Onnea ja jaksamista! Pidä huoli itsestäsi. Ihmissuhteet voivat olla taistelun arvoisia, mutta eivät sen arvoisia että siinä itsensä rikkoo. Kohtuullinen siipeensä saaminen kasvattaa, mutta lentokykyä ei saa itseltään tai muilta viedä. (aamuinen runohetki..)
"...tekemällä tehdä ihmisestä narsistia".
On yks käytännön esimerkki ihmisestä joka taas ei halunnut nähdä sitä narisismia. Syy siihen taisi olla ettei tiennyt narsismista mutta kuitenkin....Nuori naistuttavani eleli sinkkuna ja paranteli haavoja joita narsistinen poikystävä oli tehnyt, itsetuntoa kasattiin terapeutilla jne. Luottamus miehiin oli tosi alhaalla. Mutta sitten hänen elämäänsä astui unelmien prinssi. Näin kaverin kerran ja olin kauhuissani, kaverista paistoi lipevyys ja epärehellisyys kilometrin päähän. Seurasin sivusta suhteen etenemistä ja miehen tempaukset olivat sitä luokkaa että luulisi kellojen soineen kenellä tahansa mutta ei, nainen ei halunnut nähdä miehessä mitään muuta kuin hyvää. Hän kaivamalla kaivoi pieniä juttuja joissa mies oli käyttäytynyt eri tavalla kuin entinen ja piti niitä todisteena miehen erinomaisuudesta. Noilla pikkujutuilla hän kuittasi paljon isommat ja vakavammat merkit vastuuttomuudesta, itsekkyydestä ym. Se oli sitten se perinteinen kuvio: äkkiä lapsi, muutto pois naisen läheisten luota (naisen rahoilla) ja työpaikan vaihto. Kun muutaman vuoden kuluttua kuulin naisesta niin tämä tappeli oikeudessa lapsesta. Turpaan oli tullut, tappajilla uhkailtu ja lähetymiskielto haussa. Sellainen prinssi se....
Kaksi narsistisuhdetta peräkkäin jossa molemmissa idealisoi vastapuolen projisoimalla kaikesta huolimatta tämän hyväksi ; klassinen ohutnahkainen narsisti kuvattuna.
Odottaa "pelastajaa", sitä joka lopulta antaa hänelle sen hyvän mitä on "ansainnut" mutta asettuu kuitenkin kerta toisensa jälkeen sadomasokistisen suhteen masokistiseen rooliin. Uhrautuu ja elää toisen kautta.
Harmillista.
"On yks käytännön esimerkki ihmisestä joka taas ei halunnut nähdä sitä narisismia. Syy siihen taisi olla ettei tiennyt narsismista mutta kuitenkin...."
Rakkahin Linssis
Ihmisissä voi olla narsistisia piirteitä. Ihmisissä voi olla narsistisen persoonallisuushäiriöiden piirteitä. Yksittäiset piirteet eivät vielä välttämättä tee ihmisestä narsistia ainakaan silloin kun narsistisesta persoonallisuushäiriöstä puhutaan. Nämä kaksi käsitettä sotkeutuvat täällä kuitenkin melko utuiseksi sekasotkuksi kahden ääripään välillä. Kukin käyttää sanaa ja lukee sanan omalla tavallaan. Siinä tulee välillä vähän tulkinnan ja ymmärryksen vaikeuksia ihmisten kesken.
Minun viestini oli tämä:
Jos yritetään ymmärtää ihmistä tai omaa käytöstä tämän ihmisen seurassa (ymmärtääkseni tähän aloittaja pyrki) johonkin (maallikko)diagnoosiin perustuen, ei kannata hätiköidä johtopäätöksissään.
Otettakoon tosin huomioon, että vaikkei ihminen täyttäisikään narsistisen persoonallisuushäiriön kriteereitä, voi hän olla sellainen itsekäs toisista välittämätön kuspiä, että kannattaa todellakin pysyä kaukana. Sinä olet ehkä eri mieltä asiasta, mutta omasta mielestäni ihan jokainen aloittajan kuvaama yksityiskohta ei ollut raskauttava todiste tai aihe huoleen. En tyrmännyt ajatusta huolesta sinänsä.
Narsismista tietäminen? Olen kohdannut joitakin itsekkäitä ja julmia muiden manipuloijia, mutta vain yksi on todella ollut lähes varma narsistisen persoonallisuushäiriön tapaus (käytös, taustat, maailmankuva, jne.). Valitettavasti seurustelin kyseisen yksilön kanssa muutaman vuoden. Lääkärin diagnoosia minulla ei ole esittää, mutta jälkeenpäin aloin ymmärtää tapahtumien kulkua tästä häiriöstä tarkempaa tietoa lukiessani. Pitkään sain korjailla itseäni ja tehokkaasti murennettua itsetuntoani sen suhteen jäljiltä. Tässä prosessissa oli tiedosta paljonkin apua.
Näetkin nyt varmaan että puhuimme hieman eri asioista saman aihepiirin sisällä. Sellaista se on täällä keskustelupalstoilla :)
Kertomasi tarina on hyvä muistutus vanhasta sanonnasta: Moni kakku päältä kaunis, mutta sisällä voi kurnuttaa melkoinen konna. Rakastuminen huullannuttaa, mutta silmät ja korvat on hyvä pitää auki - vainoharhaisuuteen sortumatta.
Vaikea sanoa onko selkeä tapaus.
Luin tämän ketjun lopusta alkuunpäin ja odotin saamistasi vastauksista päätellen, että minkälainen kamaln tuntuinen ihminen siellä aloituksen takana mahtaa ollakaan. Nyt lopuksi luin aloituksesi ja tuli mielikuva, että ihan tavallinen ihminen, joka pohtii suhdettaan ja kaverinsa mahdollista narsismia. Ja ihminen, joka ei kenties tiedä paljoakaan narsismista.
Sen vain halusin sulle sanoa, että älä nyt herrajumalasentään tällaiselta palstalta neuvoa kysy, saattaa olla että moni vastaus on narsistin itsensä kirjoittama ja sen mukainen. Etsi tietoa asiantuntijien kirjoittamista teksteistä, niitä löytyy netistä vaikka kuinka paljon. Tuo että valehtelee paljon, ei kerro hyvää hänestä.
Ei sillä ole väliä onko selvä tapaus ja jokainen vähänkin ensin rauhoittuneena tajuaa ettei nettidiagnoosi ole oikea tapa lähestyä ihmissuhdeongelmia.
Jos ahdistaa ja toinen inhottaa niin ei muuta kuin menoksi, mitä sitä sellaista suhdetta rakentamaan muutaman kuukauden jälkeen tai yleensäkään.
Voi olla että on narsisti, voi olla että ei, mutta jos itseä (!) inhottaa toisen seurassa niin mitä ihmettä siinä nyt pitäisi neuvoa ?
Lähde menee ja unohda koko kyyppari.
Voi olla ettei äijässä ole mitään kummempaa vikaa mutta ihmissuhteessa on vikaa jos toinen ällöttää.