Oletteko jo liian vanhoja paneutumaan allaoleviin ominaisuuksiin ihmisessä.
itte rupesin hahmottelemaan sanan - boheemi - merkitystä, erään kanssakirjoittelijamme mainittua siitä.
Toki voitte ottaa selvittelyn alle jonkin muunkin ominaisuutta määrittelevän sanan.
Aloin boheemisuutta miettiä, mutta en vielä päässyt kuin alkuun, ja nyt ei ole mahdollisuutta, eikä kärsivällisyyttäkään paneutua tiukemmin "ajattelemaan." Olen enemmän toiminnallisella päällä, arkiset asiat päällimmäisinä.
Ehdottamani käsitykset ovat....käsityksenne niistä:
-boheemius
- elämäntapa-ihminen
- moralisti
- pikkusielu
- maailmanparantaja
- kelpo kansalainen
- luuseri
Jos on tulossa sadepäivä, siinäpä jotain pohtimista ajankuluksi. Sopinee myös laihdutuskuurilaisille, kuulemma aivotyökin kuluttaa kaloreita, jouleja. Ja yksikin askel pysyä kauempana dementoitumista tekee hyvää.
itte rupesin hahmottelemaan sanan - boheemi - merkitystä, erään kanssakirjoittelijamme mainittua siitä.
Toki voitte ottaa selvittelyn alle jonkin muunkin ominaisuutta määrittelevän sanan.
Aloin boheemisuutta miettiä, mutta en vielä päässyt kuin alkuun, ja nyt ei ole mahdollisuutta, eikä kärsivällisyyttäkään paneutua tiukemmin "ajattelemaan." Olen enemmän toiminnallisella päällä, arkiset asiat päällimmäisinä.
Ehdottamani käsitykset ovat....käsityksenne niistä:
-boheemius
- elämäntapa-ihminen
- moralisti
- pikkusielu
- maailmanparantaja
- kelpo kansalainen
- luuseri
Jos on tulossa sadepäivä, siinäpä jotain pohtimista ajankuluksi. Sopinee myös laihdutuskuurilaisille, kuulemma aivotyökin kuluttaa kaloreita, jouleja. Ja yksikin askel pysyä kauempana dementoitumista tekee hyvää.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Tartuin asiaan ihan omalta kannaltani ja ajatusmaailmani pohjalta, eletyssä elämäässä luultavasti olen tavannut jokalaatua.
Ainahan ei mene samalla kaavalla kuin toisen ajatukset ja tottumukset, hyvä niin on asioita joista voi vaikka olla täysin erimieltä.
Boheemi - tulee mieleen taiteijat (joka alalta), elävät omaa elämäänsä luontevasti maailman hurlumheissä, tottuvat omalla tavalla asioiden hoitoon, säännöllisen epäsäännöllisesti.
Elämäntapa ihminen - on suuntautunut antaumuksella johonkin esimerkiksi ruokailutottumusten ja luonnon ehdoilla.
Moralisti - minusta pahin ihmisen vihollinen, näkee kyllä toisessa epäkohdat ja valmis huomauttamaan niistä, itse kyllä suojaa olemuksensa sanoin ja selityksin. (Älkää tehkö niin vaan miten minä sanon) Mielestäni kaksinaamainen.
Pikkusielu - sekin on omasta mielestäni ahdasmielinen herkkä lähtemään mukaan johonkin houjurukseen, epäonnistuu ja selitystä tulee tulvimalla.
Maailmanparantaja - se on vähän kuin Havukka-ahon ajattelija, funtsii ja laskelmoi, kannattaako vai ei. On monessa mukana muttei saa mitään aikaan, hauskuttaja paremminkin.
Kelpo kansalainen - se suomalainen sisukas puurtaja, tekee työnsä, kasvattaa lapsensa, käy kirkossa ainakin 2 kertaa vuodessa, on ajantasalla asioistaan ja kunnioittaa kanssaihmisiä.
Luuseri - liian heikko luonteinen, häviää kanssaihmisille, niitäkin tarvitaan että me 'kunnolliset' saamme vertauskohdan.
Silti yhteiskunta kelpoinen vippaskonsteilla pärjäävä.
Dementia - mikä se on (o.o)?
Minä taas mietiskelen, mitä teinimäisyys minulle tuo mieleen. Olin teini 60-luvulla, murrosiän pahimmat myrskyt jo ohittanut. Murrosiästä ei ennen meidän sukupolvea paljon puhuttu, lastenkaan erityislaadun ymmärtäminen ei ole kovin vanhaa perua. Nuorisokulttuuri ei ole kovin vanha käsite Suomessa. Olen toiseksi vanhin lapsi, ja isosiskoni tavallaan koulutti vanhempani murrosiän ja teini-iän ymmärtäjiksi. Nykyisin teini-iäksi luetaan yleensä englantilaisen sanamallin mukaan vuodet 13-19, mutta käsitteenä teini on jo Agricolan aikainen ja varttuneempia opiskelijoita tarkoittava. Ennen nämä teinit keräsivät rahaa mm. lauluilla.
Lukioaikanani Teiniliitto oli kova sana, nuorisopolitikoinnin kulta-aikaa. Muutenkin ihanteellisuus, maailmantuska ja maailmanparantaminen oli nuorison sydämellä. Hyvinkin porvarillisissa kodeissa kasvoi radikaaleja, joista monet istuvat nytkin kansakunnan korkeimmilla palleilla. Nykyisin nuorison arvot tuntuvat olevan keskimäärin materiaalisempia. Alettiin tiedostaa kolmannen maailman kokemia vääryyksiä, lehtikuvat Biafran nälkäänäkevistä itkettivät. Muistan ikäni sen kuvan, jossa afrikkalaispienokaisen lasittuneissa silmissä ryömivät kärpäset, vatsa oli nälän pullistama.
En liittynyt kuitenkaan mininkään poliittiseen ryhmään, minun aikani vei koulun lisäksi kirjallisuus ja ehkä yllättäenkin urheilu. Tuntui usein, että mielenliikkeitä on vaikeampi hallita, kaikkialla löi vastaan uutiset epäoikeudenmukaisuuksista. Runokirjoissa upposin elämännälän ja tuskan syövereihin, liikaakin. Oman aikani lasten tavoin liikuimme kesät talvet, uimme ja hiihdimme, pyöräilimme ja urheilimme. Aloin teini-iässä käydä naisvoimistelussa, pääsin tanssikurssille, innostuin kaunoluistelusta. Huomasin, että nautin valtavasti, kehityn, hallitsen kroppani. Sain hyvää palautetta ja sen mukana itsevarmuutta.Teinikonvareissa tanssittiin sydämen kyllyydestä, alkoholista kukaan ei edes puhunut. Liikunnassa oli pelastus minulle, loppu eräänlaiselle musta-valkoisuudelle ja yltiöidealismille. Teinikuoroon liityin, kävimme esiintymismatkoilla ja hitsaannuimme tiiviisti yhteen. Hiljattain olimme muutaman kuorolaisen voimin entisen kuoronjohtajamme hautajaisissa, tapaamme kesäisin toisiamme. Monella meillä on yhteinen lapsuuskin.
Musiikki- ja liikuntaharrastuksiin kannustimme omia lapsia ja sama perintö jatkuu. Nykyisin teinikuntien tilalla on oppilaskunnat, eikä niiden toiminnassa varmaankaan mitään aattellista enää ole, viihteellistä enemmänkin.
Onpa mukavan innostava sää, kuulen tuulen riuhtovan puita, pimeästä ei vielä nää. Tällaisilla säillä minun energiani lisääntyy, mieliala on kevyt.
Moraalista minä tällaisena aamuna, taiko moraalittomuudesta. Tällaiset sanathan ovat joskus miettijöiden mielissä syntyneet, ei se ole ollenkaan paha sana, vaikkakin turhan ankara.
Mitä se on, sitä on tarkemmin turha ruveta tarkkaan analysoimaankaan, moraali riippuu niin paljon ajasta, ympäristöstä, totutuista tavoista, omista kokemuksista.
Puhunkin mieluummin moraalittomuudesta, se ei ole niin ankara sana. Täällä on usein tuskaisia ketjuja rakkauden kaipuusta...miksi...no, ollaan liian moraalisia. Eikö muka voi rakastella ilman "rakkautta." Mitä on sitten rakkaus, moni liittää siihen niin paljon henkisyyttä, että kyllä jäävät kokematta monet tunteet. Mistä nyt vanhemmalla iällä sen "oikeaksi" nimitettävän "rakkauden" koppaisi.
Miksi miehet ovat moraalittomampia kuin naiset....koska miehet uskaltavat olla aistillisempia, toteuttavat rohkeammin kuin naiset halunsa tähä luonnolliseen asiaan kuten seksi. Miksi naiset "pihtaavat", tuleeko huono omatunto moraalittomuudesta, jota se ei kuitenkaan ole. Sitten kaihoillaan kuitenkin sen perään tämän tästä.
Varsinkin näin vanhempana, olisi terveellisempääkin olla enemmän moraalittomampi, kuka meitä määrää, mikä on moraali. Sehän on kahden ihmisen asia. Miksi kuihtua lemmenkaipuussaan, sanoa, että vain rakkaudesta mennään sänkyyn...vierekkäin tai päällekkäin.
Lisää ikääkin tulee tästä "moraalittomuudesta." kyllä se antaa uutta puhtia elämään, sitä ei voi varmasti kieltää.
Siihen en puutukaan, jos terveyssyistä tai hormonaalisten muutosten takia nämä himot ja halut ovat esteenä.
Parempihan onkin pitää seksi vain seksinä, jos siitä tykkää. "Rakkaus" on jo turhan rasittavaa, sitovaakin ja monimukaista.
Kehottaisin, näin moraalittomana, että seuraavan kerran, kun...jos..ystävä, josta pidät, on mukava olla seurassaan, tulee käymään, yllätä hänet, ota kädestä kiinni, johdata tai tuuppaa sänkyyn. Enpä luule hänen vastaankaan panevan.
Ei voi sanoa ajatuksiani moraalittomiksi...eihän vahingoita tai loukkaa ketään, jos on näitä "terveyshetkiä."
Ensi kerralla otetaan sitten boheemius käsiteltäväksi.
Miehistä ja heidän moraalittomuudesta en tiedä, mutta minulla on aivan vastapuolinen kuva joka on 100% varma. Myös tehdyillä tutkimuksilla on sama tulos, tietenkin Te täällä olevat olette niin kuin kirjoitette .
Lähes 40 vuotta kotona olleena ja aina uskollisena tulivat nämä asiat vastaan. Minun unelma rakkaudesta loppui lyhyeen monta kertaa, viimeinen kesti viikon ja kahta viimeistä voi kutsua H naisiksi koska tulivat kalliiksi kustannuksissa.
Tämän hetkinen on hyvä ja luotettava, luulen hyvän koulutuksen ansiota.
palstalle sus MARS!samoin korppis ja texanelli.Vanhaoillekin varmaan kyllä löytyy seuraa.
Ei näy löytyvän seuraa kun pitää tiukasti hameenhelmoissamme roikkua. Hus itselles..
tämä on ei porno-alko-seuranhakusellainen!
epätoivoinen raukka tuo korppis. Täällä nyt joka ketjussa kyylää.
Etsi aloituksistani pornoa, seksiä tai seuranhakua , odotan mielenkiinnolla ; )
Ja sinä kuljet perässä kuin Jukolan lude ; )
ja seuranhaku oliskin liian reilua ja tervettä tuollaiselta.
silmälasit- tekarit- kalju-
Voi kuinka halajaisin nähdä valokuvan sinusta, kuvan jossa esität solakkaa vartaloasi, säihkyviä silmiäsi ja puhtaita valkeita hampaasi .
Taitaa jäädä vain unelmaksi ; )
Hienoja vastauksia alussa, kiitos, sitten tulivat nämä jotka eivät ota lääkkeitä tai ovat terveitä suomalaisia joihin eivät lääkkeet auta.
Itse olen vesimies, että näkyy sen persoonassa.
Moraalin moraalittomuus.
Kuvailevasti moraali on ihmisen toiminnan ohjenuora, jota pidetään auktoriteettina oikean ja väärän suhteen. Moraalin luo ja määrittelee yhteisö, filosofia, uskonto tai yksilön omatunto. Mielelläni olisin alleviivannut tuon viimeisenä mainitun, mutta näppäimistössäni ei ole sellaista viivaa.
Sanoisin tälle, tai näille melkeinpä joka ketjussa riehuville, ilman omaatuntoa oleville, että olette vajonneet moraalin rappiotilaan ilmituomalla tuskaista vihaanne kaikkea ja kaikkia kohtaan, erityisesti itseänne kohtaan. Neuvoja en osaa antaa sen parantamiseen.
On turha kierrellä omaa kirjoittamaa, kenellä on vihaa? Ei minulla, vaikka rahaa on palanut ja koko ajan olen tietänyt mikä on loppu tulos.
Nyt ei ol aikaa pohtii pitempään sitä miten ihmisen eettisyys ja moraali ihmisen taimeen oikein rakentuu.
Varmaan kasvatuksellisilla olosuhteilla tähän on ratkaiseva merkityksensä. Katulapsen moraalikäsitteet ovat 'eri', kuin perheessä kasvatetun lapsen.
Poheemi luonne vanhemmuuten on alkanu vaivaamaan, ei jaksa enään samoin kuin nuoruudessa, siivottiinki vähintään kerranviikossa vaikka olimme työelämässä, ja lapset pieniä.
Kelpokansalainen kuvaa vahvasti persoonaani hyvin,
maailman parantajaa on hieman,
moraali löytyy, mutta ei moralisti asioista pitää keskustella joka kantilta katsottuna, usein asiat ei ole yksinkertaisesti sitä miltä näyttää.
On tyyni nyt, ei tuule nyt, ja tuulikin on tyyntynyt. Kyllä olen niin tuulen mukana riepoteltava, huomaa taas eilisen Pirkko-hurrikaanin hännän mentyä ohi. Ajattelun virtakin on ihan ehtynyt, tuli vaan mieleen säkeet...Makeasti oravainen makaa sammalvuoteellansa. Sinnepä ei Hallin hammas eikä metsämiehen ansa ehtineet milloinkaan. Anteeks Aleksis, jos vielä siteerauskin on väärin muistettu.
No nyt vielä tästä boheemisuudesta, kun tuli sanotuksi, että jotain ajatuksia siitä.
Yllättävän vaikea ja monipuolinen aihe olisikin, jos perinpohjaisesti rupeisi tutkimaan. Minä vain ihan ihki omani esitän.
La Bohème- ooppera tuli ensin mieleeni, Puccinin säveltämä, kertoo Pariisista vuonna 1830.Ranskalaisen kirjailijan Henri Murgerin kirjan teksti pohjana, suomennettu vuonna 1924 nimellä Boheemielämää.
Ranskaahan on pidetty aina boheemi-käsitteen alkuperäismaana, lukuisten taiteilijoittensa ansiosta. No, jos on nähnyt tämän oopperan, ymmärtää, mitä boheemisuudella siihen aikaan tarkoitettiin.
Käsitehän mielletään yleensä taiteilijoihin. Nykyaikana totuus on aika toisenlainen, juuri tietynlaista "boheemi"elämää eläviä on taiteilijoissakin harvassa. Mielestäni esimerkkeinä voisivat olla Matti Pellonpää ja Juice, todelliset itsensä toteuttajat ja omana itsenään eläneet, rehellisesti.
Boheemius ei ole samaa kuin holtittomuus tai laiskuus, hällä-väliä-tyyliin.
Haluta olla boheemi ja olla boheemi on totisesti eri juttu.
Esimerkiksi vaikkapa Arto Melleri ei kuulu boheemeihin, vaikka hän itse sitä tietynlaisilla elämäntavoillaan yritti osoittaa, uskotella. Eikä kummoinenkaan runoilija, mielestäni.
Ajattelen, että boheemisuuteen liittyy tietty elämäntapa, vaatimaton, ei varakas voi olla boheemi, ja siihen liittyvät olennaisesti mukaan monipuoliset elämänkokemukset, elämästä pitää tietää muutakin kuin vain kauniit puolet.
Mutta voimmehan sanoa olevamme boheemeja, jos jätämme siivoukset, putsaukset ja sensellaiset vähemmälle !!!
Boheemi-sanaan on liitetty jotenkin yliarvostava asenne, pitäähän taiteilijoita ymmärtää, hehän ovat boheemeja. Näin oli ehkä ennen.
Olla erioikeutettuja käyttäytymään niin ja näin. Aiemmin taiteilijat, joiden elämä saattoi heidän omassa välinpiämättömyydessään olla yhtä kaaosta, välittämättä yhteiskunnan normeista, vähät välittivät elämäntavoistaankin julkisesti, suhtauduttiinhan taiteilijoitten edesottamuksiin ylen lempeästi.
Mutta olla "oikea" boheemi....boheemi-käsite voi ollakin arvonimi. Uskollisuus periaatteilleen, se vähääntyytyväisyys ja kliseenäkin käytetty ..."omana itsenään uskaltaminen", ehkä poikkeavanakin pidettynä rohkeus kulkea omaa tietään.
Huhhuh, olipa vaikea aihe, ihan hiki tuli tässä kirjoittaissain.
P.S.
Aznavour´in laulu La Bohème ei liity millään lailla boheemisuuteen. Se kertoo haikean lempeästi menneestä rakkaudesta, ymmärtäen sen olleen ihana periodi, jonka tarkoitus oli ollakin ohimenevä...vilkutus asemalaiturilla...au revois ma cherie!
Korpikirjailijalle jotka ovat sisaruksia mitä todennäköisimmin.
"Narsistiselle persoonallisuushäiriölle on tyypillistä erilaiset suuruuskuvitelmat, voimakas ihailun tarve ja empatian vähäisyys. Häiriöstä kärsivä kokee olevansa oikeutettu erikoiskohteluun, on kateellinen tai ylimielinen ja voi käyttää muita häikäilemättä hyväkseen." (Wikipedia)
Narsistisesti naurahtaen ( suuruudenhullun naurukin on hyvin erikoista), ylimielisen häikäilemättä käytän sinua hyväkseni yksinkertaisuutesi toteamisessa ja epäempaattisesti otan osaa elämän sinua kaltoin kohdellessa.
No nyt vakavoiduin. Näsäviisaillen tuossa ensin vastasin ajattelemattoman, asioista tietämättömän rustailuun enkä enempää sitä pohdikaan, tuleehan näitä.
Mutta kun nyt olen ollut huomaavani, että tätä narsisti- sanaa käytetään uutena jonkun kirjoittajan mollaamissanana, niin kehoittaisin niitä, jotka ovat tällä nimikkeellä joitain nimitelleet, harkitsemaan sen verran, että ottavat selvää sanan merkityksestä. Vaikkei yksinomaan selityksen lukemisella wikipediasta tule hullua hurskaammaksi, sen käyttäjä kyllä tietää loukkaavansa toista kirjoittajaa aika pahasti, mikä onkin hänen motiivinsa, ikävä kyllä.
Narsistiksi nimittely on nyt "muotisana", en tiedä kyllä miksi.
Narsismi-sairaus on miltei pahinta, mitä ihmisen kohdalle voi sattua, voi olla verrattavissa pahanlaatuiseen syöpään, johon ei ole parannuskeinoa. Sen enemmän selittelemättä tähän sairauteen liittyviä ominaisuuksia tai syitä (onkin vaikeaa vielä toistaiseksi).
Sanon vaan lopuksi, että narsistin lähipiiriin vaikkakin pakosta joutuminen, on pahimpia asioita, mitä ihmisen kohdalle voi sattua. On todettu, ettei parannuskeinoja ole, narsisti tuhoaa kaikki lähiympäristössään olevat.
Enkä uskoisi narsistin tulevan tänne meidän vaatimattomille palstoillemme ketään nitistämään, hän tykkää isommista foorumeista. Se siitä asiasta.
Pidin lukemastani. Paras lause tekstissäsi joka valaisti ajatuksiani oli toteamuksesi, että
"Enkä uskoisi narsistin tulevan tänne meidän vaatimattomille palstoillemme ketään nitistämään, hän tykkää isommista foorumeista."
Minulla ei ole henkilökohtaisia kokemuksia narsistista lähipiirissäni, liekö niin, että narsisti kammoksuu naisenergiaa ja etsii uhrinsa alistujista.
Voi sinnu susmorsiin, miul tulj tämä kotmaine La Bohème asemalaitureinee ja Hilimoinee tuost mielee.
http://www.youtube.com/watch?v=UDdSfSNjH1E
ojkee mielenkiintone on ketjuis
Lissään viel tuoho et, Aznavour´in säestäjän lienee soittant Musette-harmonikkaa ku Matti Jurvaa säesti ihan suomalaine kurtunsoittaja.
Nii...i, voi minnuu! Täytyy ihan tunnustaa, että hellyydellä itteeni kohtaan sanoin tuon voi minnuu. Ja monta kertaa hymyilyttää, joskus jopa naurattaa omat koheltamisein, kyllä saapi oottaa sitä, että millonha minustakkii aikuinen tullee.
Miks helekatissa tuonki mahottoman pitkän sepustuksen tuossa yllä kirjotin, ja edellisetkii, ei mittää tolokkuu!
Mutta ymmärtäkkää hyvät ihmiset, että kun kaiken niin tosissain otan, mihin ryhdyn, nii jopa ajattelemisesta voipi tulla hiki. Sanokaapas nyt rehellisesti, oonko peräti tosikko vaiko infantiili?
Poistin tuon viestin, jossa kerroin lukevani aina kirjoituksesi,oli ne sitten vaikka pitkiäkin. Vastasin vielä tuohon kysymykseesikin tosikkoudesta.
Siitä tulikin sitten paluupostia.
Mikä lie torakka jostain viemäristä taas palstalle löytänyt inha hajunsa ketjuihin jättämään. Hyi olkko.
ala tehdä listaa tosikoista ja veitikoista.
Eiköhän olisi paljon rehdimpää kaikkia kohtaan että nuo "musta tuntuu" fiilikset jää omiksi tiedoiksi.
Täällä jo ihmetellään miksi ei ilmesty kirjoituksia, ja ne vähäsetkin jo arvostelleen naaman mukaan.
saa vain mielistelijän maineen kun kehuu noin henkilöä ja varsinkin kun kertoo jaottelevansa kirjoittajia. Eiköhän tätä sisäpiiriä ole ihan tarpeeksi jo ennestään.Viestin sisältöön voi vastata, jos se antaa aihetta. Ei kehun saajakaan mahda aina ilahtua, siinä saa vaan kateelliset peräänsä. Ei täällä toisaalta kannata mitään asiallista asiaa tuoda julki, sekin antaa joillekkin aiheen tulla nälvimään.
ovelistakin viekkain ja kirjottaa nikitönnä toisin kuin tuolla sinisellä nikillää.Sit se sillä kehuu joitakuita.