Vanhempaa Hotakaista: Bronks

Joskus Bonniers-WSOYkin osaa tehdä hyviä päätöksiä. Kuten julkaista pokkaripainos vanhasta (1993) ja loppuunmyydystä Bronksista. Kiitos ny tästäkin vähästä ja uutta alkua ootellessa. Siis noin kustannuspoliittisesti.
Asiaan.
Toisessa proosateoksessaan Kari-setä etsii vielä ominta ääntään. Eräänlainen yhteiskuntakuvaus tämä on, tragikoomisella tavallaan. Samalla analyyttinen dystopia ja fantasiaromaani, epärealistinen satu jossa kaikki on totta.
Kirjoittamisen aikanahan Suomeen iski pahin lama sotien jälkeen. Valuutan devalvointi nosti ulkomaisten luottojen velkasaldon yhdessä yössä kolmanneksella. Moni pienyritys kaatui, pankit ja asianajajat jakoivat konkurssipesiä ja yrittäjien taloja näin veljien kesken eikä oikeudenkäyntien päättymistä näy vieläkään.
Tästä viitekehyksestä ponnistaa Hotakaisen arvomaailma ja analyysi, katsoen eteenpäin. Hämmästyttävän tarkasti nykytodellisuuteen verrattuna.
Kirjan maa, ehkä Suomi, jakautuu Joutomaahan ja Keskustaan. Joutomaalla on ennen tehty ruumiillista työtä, Keskustassa ajateltu ja siirrelty papereita. Näinhän se on nytkin, tosin paperien tilalla on digivälineet. Tämäkin.
Hotakaisen scifimaailman väestö jakautuu selviin luokkiin. Nimet kuvaavia, harkittuja.

Mielensivelijät
Täyspäiset
Työssäkäyvät
Toistaitoiset
Työttömät

Joutomaalla paria viimeistä ryhmää on liikaa. Aluettakin pitäisi raivata ja tyhjentää uutta käyttöä varten. Ihmisten poistamiseen tarvitaan oma ammattiryhmänsä, Siirtäjät. Joita Keskustan Mielensivelijät aikovat palkata Joutomaan työttömistä. Kuten maansiirtelyyn tottuneen minäkertojan, Raimo Kallion. Pienen ikänsä maata Joutomaalla eestaas siirrelleen, metallilla kehoaan vahvistaneen omituisen otuksen.
Kahinaa ja rähinäähän sitä syntyy, mahtipontisesti sanottuna kulttuurin eloonjäämistaistelua. Lopulta katsotaan kuka vierelles jää...

Hotakaisen kieli on jo päätymässä omalle uralleen, niukan ja tiukan täsmäilmaisun mestariksi. Haapuilua ja hörhöilyä sanan käytössä on vielä, mutta uskollisesti ja loogisesti tarina kulkee omaa mahdotonta tietään julmaan loppuun.

Ihailen kaukonäköisyyttä ja suosittelen tätä pientä kirjaa isoista asioista