Esittelen nyt lyhyesti oman kantani palstalla aiemminkin puheena olleeseen useilla nimimerkeillä keskusteluun itsensä ja muiden kanssa. Se liittyy kiinteästi eilisiltaisestakin tapauksesta käytyyn keskusteluun otsikolla 'Merkillinen asia', jonka tunteminen voi havainnollistaa kysymyksenasettelua.
En ole tähän kysymykseen aiemmin ottanut kantaa enkä juuri tulevaisuudessakaan osallistu siitä käytävään keskusteluun. Rajaan keskustelupuheenvuoroni tästä aiheesta 'todellisen elämän' vuorovaikutustilanteisiin tai tieteellisiin ja muihin ei-fiktiivisiin julkaisuihin. -- ('Todellinen elämä' tässä biologisen ja psyykkisen yhdistävä elämisenmaailmamme, missä minä näen kasvosi ja sanon päivää.)
Minulle edelläkuvattu toiminta ei henkilökohtaisesti ilmene ahdistavana, sivuutan sen ikään kuin kohinana (omasta tutkimuksellisesta taustastani käsin). Mutta yhteisöllisesti näen tällaisen toimintatavan riskit Suomi24-foorumilla enkä itse toimi sillä tavoin. Syyni ovat viime kädessä ajankäytölliset. Uskon että ajankäytöllisistä syistä ihmisten enemmistö ei kykene toimimaan tällaisen kommunikaation varassa ajautumatta väkivaltaan. Itse kannatan väkivallattomuutta. -- (Ajankäytöllisiä yhteisölliseen reaktioviiveeseen liittyviä syitä esittelen kysymyksen laajuuden vuoksi muussa yhteydessä.)
Esittelen seuraavaksi sellaisia mahdollisia yksilöllisiä toimintastrategioita, joiden kaikkien käytöstä itse yhteisön jäsenenä pidättäydyn. Pyrin olemaan lempeän ymmärtäväinen.
1. Pidän yhtenä mahdollisuutena, että kyse on jakautuneesta persoonallisuudesta. 2. Todennäköisempänä mahdollisuutena kuitenkin pidän, että joku henkilö (tai jotkut henkilöt) harjoittavat senlaatuista mediassa toimimista, missä he eri nimimerkkejä käyttäen tietoisesti ilmentävät persoonansa eri puolia (tai eri persooniaan, miten he ehkä sen kokevat). Ja heille on skitsofreenikon tavoin luonnollista myös kommunikoida itsensä kanssa.
Viittasin edellä sulkeissa vielä yhtenä mahdollisuutena ("tai ryhmä hänen takanaan") 3. kollektiivisesti persoonattomaksi jakautuneeseen multipersoonallisuuteen. Tämä voisi olla kenties jonkinlaista kommunikaatioanarkismia samaan tapaan kuin vaikkapa seksuaalianarkismi, joka pyrkii edistämään omia vähemmistössä olevia arvojaan soluttautumalla ikään kuin kommunikaation tai "mielen" rakenteisiin.
Edellämainittu toiminta on siis kaikissa edelläolevissa ilmenemismuodoissaan omasta mielestäni ideaalitason ratkaisumalli. Historiallisista, yhteiskuntaan kuuluvien ihmisten ajankäyttöön liittyvistä syistä, se on hyvin epäkäytännöllinen. Tällaiseen kommunikaatiomuotoon liittyy sekä etuja että haittoja. Etuna voi olla persoonallisuutensa eri puoliin kosketuksissa oleminen, joka mahdollistaa tervehtymisen joustamattomista toimintamalleista. (Henkilökohtaisella tasolla pidän tätä etua tärkeänä ja olen siihen tässä yhteydessä tarjoutuneesta mahdollisuudesta kiitollinen.) Haittavaikutukset osaamme kuitenkin kaikki helposti arvioida, koska jokainen ymmärrämme 'pirstaloituneisuuden' aiheuttamat mielelliset ja välillisesti yhteisölliset ongelmat.
Pidän siis mahdollisena jonkinlaisen skitsoanalyysin näkökulmasta toimia tietoisesti edellämainitulla tavalla ja epäilen näin ehkä olevan tässäkin tapauksessa. (En myöskään kiistä sen mahdollisia etuja yhteisesti sovitussa suljetussa yhteisössä.) Toistan oman kantani: Hyvin käytännöllisistä ajankäyttöön liittyvistä syistä pidän tällaista toimintamallia tällä palstalla ideaaliratkaisuna, joka ei ole toimiva. En harjoita tällaista toimintaa itse, vaan näen persoonan eheyden ja oman reviirinsä/rajojensa koskemattomuuden tässä.
Olemme yhteisön jäseniä. Yhteisön jäsenellä ei ole mahdollisuutta ylittää yhteisön toisen jäsenen koskemattomuutta olematta 'militantti', 'rikollinen' tai 'sairas'. Tämä kantani ei nyt käsillä olevassa tapauksessa ole jyrkän moralistinen, vaan huolehtiva, hyvin käytännöllinen, ajankäyttöön liittyvä. En myöskään käy tässä yhteydessä keskustelua em. termien määrityksistä. *Halaus*
Lopuksi: Vaikka keskustelu on käyty narsismi-diskurssin alla, niin otan loppuponneksi vertauksen muusta kuin narsismiin liittyvästä diskurssista, koska toivon sen ilmentävän tällä tavoin toimivalle hänen omalakisuutensa ongelmallisuuden. Kuvaan esilläolevaa toimintamallia yhteisön näkökulmasta 'kommunikatiivisena kohdehäiriönä' seuraavasti:
Liudentaessaan rajat itsensä ja muiden yhteisön jäsenten välillä ja ylittäessään omalakisesti persoonaa eheyttävät kommunikatiiviset rakenteet kommunikatiivisen yhteisön jäsen toimii samoin kuin hän, joka biologisen ja psyykkisen yhdistävässä 'todellisessa elämässä' yhtyy kuolleeseen, eläimeen, ihmislapseen tai muulla tavoin on yhteydessä suostumustaan tähän yhtymiseen vailla olevaan.
Tämä puheenvuoroni on kielto.
En ole tähän kysymykseen aiemmin ottanut kantaa enkä juuri tulevaisuudessakaan osallistu siitä käytävään keskusteluun. Rajaan keskustelupuheenvuoroni tästä aiheesta 'todellisen elämän' vuorovaikutustilanteisiin tai tieteellisiin ja muihin ei-fiktiivisiin julkaisuihin. -- ('Todellinen elämä' tässä biologisen ja psyykkisen yhdistävä elämisenmaailmamme, missä minä näen kasvosi ja sanon päivää.)
Minulle edelläkuvattu toiminta ei henkilökohtaisesti ilmene ahdistavana, sivuutan sen ikään kuin kohinana (omasta tutkimuksellisesta taustastani käsin). Mutta yhteisöllisesti näen tällaisen toimintatavan riskit Suomi24-foorumilla enkä itse toimi sillä tavoin. Syyni ovat viime kädessä ajankäytölliset. Uskon että ajankäytöllisistä syistä ihmisten enemmistö ei kykene toimimaan tällaisen kommunikaation varassa ajautumatta väkivaltaan. Itse kannatan väkivallattomuutta. -- (Ajankäytöllisiä yhteisölliseen reaktioviiveeseen liittyviä syitä esittelen kysymyksen laajuuden vuoksi muussa yhteydessä.)
Esittelen seuraavaksi sellaisia mahdollisia yksilöllisiä toimintastrategioita, joiden kaikkien käytöstä itse yhteisön jäsenenä pidättäydyn. Pyrin olemaan lempeän ymmärtäväinen.
1. Pidän yhtenä mahdollisuutena, että kyse on jakautuneesta persoonallisuudesta. 2. Todennäköisempänä mahdollisuutena kuitenkin pidän, että joku henkilö (tai jotkut henkilöt) harjoittavat senlaatuista mediassa toimimista, missä he eri nimimerkkejä käyttäen tietoisesti ilmentävät persoonansa eri puolia (tai eri persooniaan, miten he ehkä sen kokevat). Ja heille on skitsofreenikon tavoin luonnollista myös kommunikoida itsensä kanssa.
Viittasin edellä sulkeissa vielä yhtenä mahdollisuutena ("tai ryhmä hänen takanaan") 3. kollektiivisesti persoonattomaksi jakautuneeseen multipersoonallisuuteen. Tämä voisi olla kenties jonkinlaista kommunikaatioanarkismia samaan tapaan kuin vaikkapa seksuaalianarkismi, joka pyrkii edistämään omia vähemmistössä olevia arvojaan soluttautumalla ikään kuin kommunikaation tai "mielen" rakenteisiin.
Edellämainittu toiminta on siis kaikissa edelläolevissa ilmenemismuodoissaan omasta mielestäni ideaalitason ratkaisumalli. Historiallisista, yhteiskuntaan kuuluvien ihmisten ajankäyttöön liittyvistä syistä, se on hyvin epäkäytännöllinen. Tällaiseen kommunikaatiomuotoon liittyy sekä etuja että haittoja. Etuna voi olla persoonallisuutensa eri puoliin kosketuksissa oleminen, joka mahdollistaa tervehtymisen joustamattomista toimintamalleista. (Henkilökohtaisella tasolla pidän tätä etua tärkeänä ja olen siihen tässä yhteydessä tarjoutuneesta mahdollisuudesta kiitollinen.) Haittavaikutukset osaamme kuitenkin kaikki helposti arvioida, koska jokainen ymmärrämme 'pirstaloituneisuuden' aiheuttamat mielelliset ja välillisesti yhteisölliset ongelmat.
Pidän siis mahdollisena jonkinlaisen skitsoanalyysin näkökulmasta toimia tietoisesti edellämainitulla tavalla ja epäilen näin ehkä olevan tässäkin tapauksessa. (En myöskään kiistä sen mahdollisia etuja yhteisesti sovitussa suljetussa yhteisössä.) Toistan oman kantani: Hyvin käytännöllisistä ajankäyttöön liittyvistä syistä pidän tällaista toimintamallia tällä palstalla ideaaliratkaisuna, joka ei ole toimiva. En harjoita tällaista toimintaa itse, vaan näen persoonan eheyden ja oman reviirinsä/rajojensa koskemattomuuden tässä.
Olemme yhteisön jäseniä. Yhteisön jäsenellä ei ole mahdollisuutta ylittää yhteisön toisen jäsenen koskemattomuutta olematta 'militantti', 'rikollinen' tai 'sairas'. Tämä kantani ei nyt käsillä olevassa tapauksessa ole jyrkän moralistinen, vaan huolehtiva, hyvin käytännöllinen, ajankäyttöön liittyvä. En myöskään käy tässä yhteydessä keskustelua em. termien määrityksistä. *Halaus*
Lopuksi: Vaikka keskustelu on käyty narsismi-diskurssin alla, niin otan loppuponneksi vertauksen muusta kuin narsismiin liittyvästä diskurssista, koska toivon sen ilmentävän tällä tavoin toimivalle hänen omalakisuutensa ongelmallisuuden. Kuvaan esilläolevaa toimintamallia yhteisön näkökulmasta 'kommunikatiivisena kohdehäiriönä' seuraavasti:
Liudentaessaan rajat itsensä ja muiden yhteisön jäsenten välillä ja ylittäessään omalakisesti persoonaa eheyttävät kommunikatiiviset rakenteet kommunikatiivisen yhteisön jäsen toimii samoin kuin hän, joka biologisen ja psyykkisen yhdistävässä 'todellisessa elämässä' yhtyy kuolleeseen, eläimeen, ihmislapseen tai muulla tavoin on yhteydessä suostumustaan tähän yhtymiseen vailla olevaan.
Tämä puheenvuoroni on kielto.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ajankäytölliset ongelmat tulee itsellekin heti ekana mieleen =)
Ja se kaikki vaiva.
Toisaalta, nykyaikana tietyiltä osiltaan eristäytynyt ihminenhän voi helposti tappaa aikaa näin ja saada siitä jotain tyydytystä, muodossa tai toisessa. Se on tämä hieno moterni nykyaika netteineen.
Aihe on muuten niin väsynyt kyllä.
2 vaihtoehto lienee yleisin, luulisi. Tai ei niin marginaali. Luulisi =)