kissa ja koira samassa perheessä

Meillä on koira ja kolme kissaa, ja yhteiselo jujuu mutkitta. Totuttaminen aluksi oli aikaa vievää, mutta se kannatti. Kissat meni omalla tahdolla tutustumaan koiraan, eikä erimielisyyksiä pahemmin sattunut. Tietenkin silloin kun ollaan jo muka kavereita ja juoksutetaan kissaa ympäri asuntoa, kissa saattoi napata kuonolle, mutta se oli vain oppia! Tässä pitää olla ihmisen tarkkana ettei kynnet osu silmiin tai saa opetuksesta liian pahaa JÄLKEÄ PENNULLE!!!! Siis pikkuhiljaa totuttaen ja eläinten ehdoilla, ei saa kantaa kissaa väkisin koiran viereen, et katos mikä tämä on! Nykyään sohvalla makaa koira keskellä ja kissat päätyissä ja pahimmassa tapauksessa koira ajetaan pois, menemällä tassujen väliin nukkumaan.

Meidän kolli on joutunut elämässään muutaman isomman muutoksen eteen;

Kun lapsuudenaikainen sakemannimme kuoli vanhuuteen, päätimme ottaa tilalle kissan. Kissa eli kuninkaana talossa pari vuotta, kunnes sittenkin päätimme pelastaa erään 1½ vuotiaan sheltin huonoista oloista. Tästähän ei kunkkumme pitänyt lainkaan, vaan karkasi kotoa reilun viikon ajaksi. Routa se porsaan kuitenkin kotiin ajaa - ja vaikka kesä olikin, niin nälkä taisi iskeä kun kolli päätti sittenkin palata kotiin. Jonkin aikaa vielä kyttäsi jonkun tuolin alta, muristen uudelle tulokkaalle.

Ei aikaakaan kun nämä kaksi olivat jo kuin paita ja peppu - takaa-ajoleikit toimi molemmin päin, kun eläimet olivat hyvin saman kokoisia. ;) Reilun 8 vuoden kuluttua koira sairastui ja hänestäkin aika jätti. Kolli jäi jälleen yksin - ruokahalut katosi ystävän katoamisen myötä, ja aina niin itsenäinen kissa ryhtyikin (vanhuudenhöpsöyttään?) hakemaan ystävää ihmisistä.

Kissan ollessa 12 vuotias meille tuli jälleen koirakuume. Perheeseen saapui melko hyväkäytöksinen (=rauhallinen) monirotuinen pentu. Liekö kollin korkea ikä, vai mikä, kun ei enää jaksanut ottaa pulttia. Jonkin aikaa tarkkaili jostain koiran ulottumattomista, mutta tänä päivänä ovat jo hyviä kavereita.

Koira joskus hiukan "kovakouraisesti" nuuskuttaa tai pökkii, mutta (nykyään jo 16 v.) kolli osaa hyvin pitää puoliaan. Se on huvittavan näköistä kun kissa ottaa kostoksi kynsin hampain kiinni noutajan kokoisen koiran HYVIN KARVAISESTA pärstävärkistä. Seuraavat pari minuuttia kuluukin sitten karvoja syljeskellessä. ;)

Meillä ei siis olla mitenkään väkisin yritetty totuttaa näitä eläimiä toisiinsa, vaan ajan myötä ja omalla painollaan on asiat aina järjestyneet.

Lycka till!

Muutin vuoden vaihteessa kotipaikalleni nyt vuoden ikäisen koiran kanssa ja täällä oli jo ennestään 11v kissa. Yhteiselo on sillä tasolla, et kissa asustaa alakerrassa ja koira yläkerrassa. Portaikossa ne sit joskus kohtaavat ja lähinnä kissa siihen hieman reagoi. Kissa pääsee vapaasti kulkemaan portaita pitkin yläkertaan, mut koira ei uskalla mennä portaita pitkin alas. Koira ei hauku enää kissaa, haluis kai siitä enemmänkin leikkikaverin, kun taas kissa hieman kiertää kaukaa koiraa. Pitää kuitenkin huolen kynsillä, ettei koira tuu liian lähelle. Katsotaan nyt tottuvatko koskaan olemaan yhdessä.

Meillä on kaksi n. kahdeksanvuotiasta kissaa. Edellinen koira (joka oli perheessä pennusta asti) pystyi kissojen kanssa saman katon alla asustamaan, eivät ylimpiä ystäviä olleet, mutta ei aivan hirveitä riitojakaan. Joskus vähän sähinää ja murinaa, muttei vakavaa. Sitten, koira kuoli, ja aloimme miettiä sille seuraajaa. Kohdalle osui kolmevuotias ylijäämäkoira, tuttavan keskiaasianpaimenkoira. Koira oli pennusta asti ollut kissojen kanssa, ja kaikki lähti loistavasti käyntiin, eka päivästä lähtien olivat kuin vanhat tuttavat. Noh, kului nelisen kuukautta, ilman minkäänlaista ongelmaa, mutta sitten, eräs kaunis päivä töistä kotiin tullessa oli koira tällä väliä käynyt kissan päälle. Kissa selvisi kyllä, lääkärissä tietysti käytiin, mutta sen verran epäluotettavaksi osoittautui rotu, että koira sai lähteä. Ei kiinnostanut kokeilla, koska seuraavan kerran napsahtaa. Ikävää, että näin... Ikinä ei voi luottaa, ja kyllä niiden on pennusta asti totuttava toisiinsa, siihen nimenomaiseen ykseilöön, ei mihin tahansa kissaan. Riippuu tietysti rodustakin, keskari ei ole muutenkaan helpoimmasta päästä. Kissoista luopuminen ei käynyt mielessäkään, ovat olleet vuosia, ja tuon jälkeen ei tietty voinut yhteiseloakaan jatkaa.

Ensin otetaan koira ,vasta sitten kissanpentu taloon, hyvin menee kun koira aikuisena saa kissa kaverin