Olihan minullakin hevonen.
Musta, kuin yö,
ja sen silmissä leiskuivat kiihkeät kipinät.
Sen hevosen nimi oli Rakkaus.
Ei antanut se toisten itseään suitsia.
Ei vieraan selkäänsä nousta.
Minut se kuljetti seikkailuihin,
joista enää unta vain näen.
Yön sylissä, tähtitaivaan alla
minä lensin sen selässä kohti pilvilinnoja.
Kavioiden rytmikkään kumun kiiriessä pimeyteen.
Se oli minun hevoseni.
Ehkä sinä olit vain utelias?
Ehkä halusit ratsastaa etsimään jotain suurempaa?
Sanoit, että halusit vain kokeilla,
kun veit sen salaa yöllä jäälle.
Ehkä luulit, että liukkaalla jäällä
pääsisit sen selkään ja voisit ratsastaa sillä.
Luulit, ettei se voisi liukkaalla jäällä
nousta takajaloilleen karistaakseen ratsastajansa.
Olit siinä oikeassa, ei se voinutkaan.
Silti se yritti, kaatui ja taittoi jalkansa.
Kun minä ammuin sen, näin kuinka
kipinät sen silmissä sammuivat.
Oli minullakin hevonen,
musta, kuin yö
ja sen silmissä leiskuivat kiihkeät kipinät
Sen hevosen nimi oli Rakkaus.
Se oli minun hevoseni.
Musta, kuin yö,
ja sen silmissä leiskuivat kiihkeät kipinät.
Sen hevosen nimi oli Rakkaus.
Ei antanut se toisten itseään suitsia.
Ei vieraan selkäänsä nousta.
Minut se kuljetti seikkailuihin,
joista enää unta vain näen.
Yön sylissä, tähtitaivaan alla
minä lensin sen selässä kohti pilvilinnoja.
Kavioiden rytmikkään kumun kiiriessä pimeyteen.
Se oli minun hevoseni.
Ehkä sinä olit vain utelias?
Ehkä halusit ratsastaa etsimään jotain suurempaa?
Sanoit, että halusit vain kokeilla,
kun veit sen salaa yöllä jäälle.
Ehkä luulit, että liukkaalla jäällä
pääsisit sen selkään ja voisit ratsastaa sillä.
Luulit, ettei se voisi liukkaalla jäällä
nousta takajaloilleen karistaakseen ratsastajansa.
Olit siinä oikeassa, ei se voinutkaan.
Silti se yritti, kaatui ja taittoi jalkansa.
Kun minä ammuin sen, näin kuinka
kipinät sen silmissä sammuivat.
Oli minullakin hevonen,
musta, kuin yö
ja sen silmissä leiskuivat kiihkeät kipinät
Sen hevosen nimi oli Rakkaus.
Se oli minun hevoseni.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Aivan ihana runo !!
Meinasin ensin huudahtaa; " En tiennytkään että kirjoitat !! "
Luulen että se olisi ollut iloisesti yllättynyt huudahdus... mikrosekunnin sen ajatuksen jälkeen tajusin, että ei, kyllähän sinä kirjoitat.
Hyvin kirjoitatkin.
Runosi kuljetti minut erääseen kirjaan, jonka olen joskus lukenut... ja ajatuskuplani sai jatkoa - ehkä hän lukee myös. Niin sen täytyy olla !
Hän lukee paljon, intohimoisesti... niin että joskus, istuessaan bussissa, hän ajaa vahingossa pysäkkien ohi ja havahtuu vasta kun kuljettaja yskäisee päätepysäkin merkiksi.
Ja ulkona sataa...
Lämmin kiitos kannanotostasi rygseck.
Tokihan minä kirjoitan, vaikka ehkä vähemmin runoja, vaikka kyllähän niitäkin tältä sivustolta löytyy.
Luenhan minäkin, luen runoja, luen proosaa. Täälläkin joku rygsek kirjoittelee aivan mielettömän mahtavia runoja, joissa kukkii herkän kauniisti myös huumorin kukka. Runoja on mukava lukea, varsinkin, jos ulkona sattuu satamaan.
Tänne on viimeaikoina pesinyt jotain , mikä ei antibiootillakaan lähde ja ajattelin antaa kiusanhengelle hieman ravinnetta. Josko tämäkin ruusu jaksaisi hevosenlannalla pukata pelkkien piikkien lisäksi myös kukkaa.
Tätä olin jo odottanutkin, saada lukea runojasi
kun useimmiten kommentoit muiden.
Tämäkin todistaa taitosi käsitellä sanoja
ja koota ne hienoksi kokonaisuudeksi.
"sen hevosen nimi oli rakkaus" olin epävarma
oliko tämä vertauskuva ihmisten väliselle rakkaudelle
nyt en tiedä mitä luulla, mutta oli sitten niin tai näin
lopputulos oli yhtä kaunis.
Kiitos sinulle Liona antamastasi palautteesta.
Niin, yön musta hevonen, jonka nimi oli Rakkaus. Kyllä sinä mielestäni lähdet hakemaan aivan oikeaa vertauskuvaa.
Toki en halua, enkä voisikaan lähteä tulkitsemaan omaa runoani perusteellisesti, tai edes perusteellisemmin.
Runothan aukeavat jokaiselle lukijalle eritavoin, jokainen muodostaa omat mielikuvansa runon sanoman perusteella, joten oikeaa, tai väärää tulkintaa ei ole olemassa.
Musta hevonen rakkauden symbolina jää ehkä kaukaiseksi monelle ja kuva saattaisi selkeytyä , jos kirjoittaisin myös valkoisesta hevosesta, kuten tarkoitukseni oli.
Runoa seuraavien kommentointien joukkoon mahtuu myös kirjoituksia, jotka eiät tällä hetkellä innosta aiheen uudelleen käsittelyyn.
Minä kiitän sinua kommentistasi.
Ceero
Ja hevosesi laukkasi.
Muuttuen runoratsuksi.
Ja minä nautin lukea.
Yön mustaa ratsua.
Ja aamulla vilkutan.
Hyvää huomenta Ceero.
Rakkaus on ihmeellinen.
No, vihdoin ja pitkästä aikaa,
sinustakin kuulin.
Seuraamme kyllästyneen
sinun jo luulin.
Lämmin ja suuri kiitos nyt sinulle,
kun runoni luit
ja annoit palautteen minulle.
Ceero
V i t t u!
Kaksitavuinen runo, tästäpä ei juuri runoa pelkistetymmäksi saane.
Lyhyydestään huolimatta runo pystyy ilmaisemaan kirjoittajansa koko mielikuvamaailman täydessä laajuudessaan.
Todella mielekkäästi kirjoittaja toteuttaa runossaan vanhaa viisautta: "Lyhyestä virsi kaunis." Mitäpä tuota suottapäiten lähteä asioita korulausein kivertämään, hukkuu vielä kallis perusajatus turhan hienostelun alle.
Yhden sanan kaksitavuinen rakkausruno. Eipä siihen juuri ole arvostelun sijaa jätetty. Siihen on kiteytetty kaikki olennainen, mitä kirjoittaja rakkaudessa omaksuu.
Minähän kiitän erinomaisesta vastarunosta kirjoittajaa nimimerkin "yks jätkä vaa" takaa.
"Yks jätkä vaa" on ilmiselvästi ranskalaisen eksistentialistisen koulukunnan kasvatti. Hänen eksistentialistinen näkemyksensä representoi omassa diskursissaan postmodernin nykyistä vaihetta.
Pidin kummastakin runostasi. Ne poikkeavat siitä, mitä on totuttu näkemään ja ei ole helppoa kirjoittaa runoa vertauskuvien kautta tulematta väärinymmäretyksi. Onnistuit runoissasi. Oli mukava lukea ne.
Kiva kun tykkäät tämmösestä pelkistetystä ilmaisusta.
Mä olen kans sitä mieltä, että se on tehokas ja puhutteleva tapa kirjottaa lyrikkaa.
Noi kun on lukenu kirjallisuustiedettä, ne sanoo että se on eksistenttialismii.
Kai se sitten on kun ne nii sanoo.
Kiitos mahdotonyhtalo.
On miellyttävää havaita, että runo on otettu vastaan myönteisenä.
Joskus tekee mieli kokeilla jotain erilaista ja myönnettävä on, että harkitsin jonkin aikaa laitanko pakettia sivuille lainkaan.
Palaute, jota alkoi tulla oli sitten melkoisen kaksijakoista ja olin jättämäisilläni jalkimmäisen osion kokonaan pois.
Ehkä niin olisi pitänyt tehdä, ehkä ei. En nyt osaa vieläkään varmuudella sanoa.
Jäi jotenkin tunne, että tarina ei aukea ilman jälkimmäistä osaa.
Ainakaan niin, kuin itse sen toivoisin avautuvan.
Toivoin saavani kahdella runolla aikaan tavallaan kolme kertomusta.
Kummallakin runolla omansa ja sitten vielä niiden yhteinen.
Osasiko kukaan lähteä lukemaan ja kokemaan runoyhtälöä noin, Sitä on vaikea lähteä arvelemaan.
Joskus tekee mieli osallistu kirjoittajanakin, Ei vain nauttia toisten tuottamista tunnelmista.
Lämmin kiitokseni sinulle mahdotonyhtalo