koittakas jaksaalukea tämä ja kertokaa jos tulee jotain mietteitä mistä buddhalaisuuden haarasta voisi olla kyse. Mutu-tuntumatkin ovat enemmän kuin tervetulleita!
----------------------------------
Jos tässä on buddhalaisuuden päähaarat:
Hinayana eli Theravadabuddhalaisuus=vanhempi ja alkuperäinen, eteläinen suuntaus
Mahayanabuddhalaisuus=nuorempi, pohjoinen suuntaus
Lamalaisuus
Zen-buddhalaisuus,
niin mistä voin löytää tietoa eri perinteistä? Siis eri buddhalaisista perinteistä, sillä oletettavasti noiden päähaarojenkin sisällä on erilaisia buddhalaisuuden muotoja?
Itselläni on täysin selviä ja koko ajan voimistuvia muistikuvia edellsestä elämästäni munkkina alkaen pienen pojan elämästä intiasta, kultaisista pyhistä esineistä, buddhapatsaista ja joistakin jumalatar-patsaistakin. Muistan jotain siitä opistakin jonka mukaan elimme ja tunnistaisin kyllä niitä sanoja, jos niitä jossain kuulisin, sillä muistan liiankin hyvin lauseiden ja sanojen sekä mantrojen "soinnin" (toistaiseksi sanskriitin tai palin kieli on onnistunut kuulostamaan lähes täydellisesltä kun taas tiibetin kieli kuulostaa aivan oudolta "mongerrukselta"). Siitä olen varma että kyseessä EI ole tiibetin buddhalaisuus. Mitä luultavammin siinä elämässä munkkina tutustuin myös joogan maailmaan ja tässä elämässä enimmäisen kerran jooga nähdessäni tiesin että olen tuota tehnyt aiemminkin.
Emme niinkään opiskelleet tekstejä monotonisesti ulkoa, vaan pyrimme niiden syvälliseen ymmärtämiseen. Chakrojen manipuolointi ja niiden kanssa työskentelminen oli aivan yleistä. Kundaliinivoimat olivat niin ikään kaikille luostarissamme oleville täysin tuttuja. Kuitenkin vain luostareissa voitiin antaa syvällisempää opetusta, koska kaikki ohjeet eivät ollet tarkoitetut kaikille ihmisille. Siten siellä oli myös niitä "salaisia" tekstejä, jotka olivat vain niiden käytettävissä, jotka olivat osoittaneet "taipumuksia" ja kykyjä niiden ymmärtämiseen ja niiden hallintaan. Meillä ei myöskään ollut perinnettä siitä että ei voisi olla buddhalainen jos ei olisi ensin tehnyt joitain erityisä turvautumislupauksia tai opiskellut luostarissa xx-vuotta kuten esim. tiibetin buddhalaisuudessa usein vaaditaan. Myöskään jumalatar- jumala aspektit eivät olleet meille mitään veraita (olimmehan Intiassa), mutta toisaalta taas se ei mielestäni ollut aivan hindulaisuuttakaan. Opettajat meillä oli ja monesti opettaminen tapahtui enemmän oivaltamisen kautta asioihin silti monet asiat tehtiin "oppikirjojen" mukaan. Tässä on myös suurimmat erot tiibetin buddhalaisuuteen; opettajan edessä ei tarvinnut kumartua, opettajat eivät eristäytyneet esimerkiksi syömään toiseen tilaan, opettajan ei tarvinut istua oppilasta korkeammalla, se kunnioitus opettajaa kohtaan tuli aina sisältäpäin, sitä ei ollut välttämätöntä rituaalinomaisesti toistaa tai näyttää tai tuoda esille. Silti opettajan sana oli sellainen jota kunnioitettiin ja jota kuunneltiin ja se osoitettiin toki, mutta ei noin rituaalinomaisesti kuin tiibetin buddhalaisuudessa. JOllain tasolla se oli paljon "vapaamielisempi" ja nykyaikaisempi verratuna esimerkiksi tiibetin buddhalaisuuteen.
Toistaiseksi mahayana buddhalaisuus on "tuntunut" tutuimmalta, mutta en ole silti varma asiasta, koska en tiedä voisiko se olla joku muu muoto?
Mietteitä?
----------------------------------
Jos tässä on buddhalaisuuden päähaarat:
Hinayana eli Theravadabuddhalaisuus=vanhempi ja alkuperäinen, eteläinen suuntaus
Mahayanabuddhalaisuus=nuorempi, pohjoinen suuntaus
Lamalaisuus
Zen-buddhalaisuus,
niin mistä voin löytää tietoa eri perinteistä? Siis eri buddhalaisista perinteistä, sillä oletettavasti noiden päähaarojenkin sisällä on erilaisia buddhalaisuuden muotoja?
Itselläni on täysin selviä ja koko ajan voimistuvia muistikuvia edellsestä elämästäni munkkina alkaen pienen pojan elämästä intiasta, kultaisista pyhistä esineistä, buddhapatsaista ja joistakin jumalatar-patsaistakin. Muistan jotain siitä opistakin jonka mukaan elimme ja tunnistaisin kyllä niitä sanoja, jos niitä jossain kuulisin, sillä muistan liiankin hyvin lauseiden ja sanojen sekä mantrojen "soinnin" (toistaiseksi sanskriitin tai palin kieli on onnistunut kuulostamaan lähes täydellisesltä kun taas tiibetin kieli kuulostaa aivan oudolta "mongerrukselta"). Siitä olen varma että kyseessä EI ole tiibetin buddhalaisuus. Mitä luultavammin siinä elämässä munkkina tutustuin myös joogan maailmaan ja tässä elämässä enimmäisen kerran jooga nähdessäni tiesin että olen tuota tehnyt aiemminkin.
Emme niinkään opiskelleet tekstejä monotonisesti ulkoa, vaan pyrimme niiden syvälliseen ymmärtämiseen. Chakrojen manipuolointi ja niiden kanssa työskentelminen oli aivan yleistä. Kundaliinivoimat olivat niin ikään kaikille luostarissamme oleville täysin tuttuja. Kuitenkin vain luostareissa voitiin antaa syvällisempää opetusta, koska kaikki ohjeet eivät ollet tarkoitetut kaikille ihmisille. Siten siellä oli myös niitä "salaisia" tekstejä, jotka olivat vain niiden käytettävissä, jotka olivat osoittaneet "taipumuksia" ja kykyjä niiden ymmärtämiseen ja niiden hallintaan. Meillä ei myöskään ollut perinnettä siitä että ei voisi olla buddhalainen jos ei olisi ensin tehnyt joitain erityisä turvautumislupauksia tai opiskellut luostarissa xx-vuotta kuten esim. tiibetin buddhalaisuudessa usein vaaditaan. Myöskään jumalatar- jumala aspektit eivät olleet meille mitään veraita (olimmehan Intiassa), mutta toisaalta taas se ei mielestäni ollut aivan hindulaisuuttakaan. Opettajat meillä oli ja monesti opettaminen tapahtui enemmän oivaltamisen kautta asioihin silti monet asiat tehtiin "oppikirjojen" mukaan. Tässä on myös suurimmat erot tiibetin buddhalaisuuteen; opettajan edessä ei tarvinnut kumartua, opettajat eivät eristäytyneet esimerkiksi syömään toiseen tilaan, opettajan ei tarvinut istua oppilasta korkeammalla, se kunnioitus opettajaa kohtaan tuli aina sisältäpäin, sitä ei ollut välttämätöntä rituaalinomaisesti toistaa tai näyttää tai tuoda esille. Silti opettajan sana oli sellainen jota kunnioitettiin ja jota kuunneltiin ja se osoitettiin toki, mutta ei noin rituaalinomaisesti kuin tiibetin buddhalaisuudessa. JOllain tasolla se oli paljon "vapaamielisempi" ja nykyaikaisempi verratuna esimerkiksi tiibetin buddhalaisuuteen.
Toistaiseksi mahayana buddhalaisuus on "tuntunut" tutuimmalta, mutta en ole silti varma asiasta, koska en tiedä voisiko se olla joku muu muoto?
Mietteitä?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Andrew Skiltonin Buddhalaisuuden historia -teoksessa esitellään buddhalaisuuden eri suuntauksia, tosin ei ehkä sinun toivomallasi tarkkuudella. Mutta ehkä jokin herättää kaikuja sydämessäsi...
täytyypä lukea. onneksi muistan lähellä olleen vuoren joten olen päässyt suurinpiirtein selvyyteen maantieteellisestä alueestakin, se helpottaa uteliasta mieltä paljon. :-)
En ole mikään asiantuntija, mutta kyllä minulle tulee mieleen että tuo olisi jonkin sortin tantralainen buddhalaisuudenmuoto.
Ehkäpä kyseessä on ollut jokin aivan omintakeinen ryhmä, joka melko pian buddhalaisuuden kehittymisen jälkeen Intiassa on vapaamuotoisesti yhdistellyt hinduille tuttuja oppeja Buddhan opetuksiin vaikkapa jonkun hyvin vapaamielisen ja/tai edistyneen ja henkisesti kehittyneen tyypin innovaation myötä...
Pahoin pelkään kyllä että nuo mahayanat ja hinayanat eivät ehkä kolahda, koska ne saattavat olla myöhäisempää tuotantoa kuin tuo kokemasi. Ja varsinkin jos kyseessä oli aivan ainutkertainen kommuuni...
Tantralaisuutta olen itsekin joskus miettinyt, mutta katsotaan mihin pääsen...
Onko sillä oikeastaan väliä, mikä haara oli kyseessä? Et kuitenkaan enää elä sitä elämää. On totta kai hyvä tuntea dharman kaikki muodot, mutta tärkeintä on että siinä on totuuden maku.
Jos sinun "olisi pakko" jatkaa samaa dharman harjoitusmuotoa kuin aiemmin, olisit varmaan syntynyt sinne. Seuraa sydäntäsi.
odottaa kommenttia siitä että en enää elä sitä elämää .
En ole aikeissa vaihtaa elämänkatsomustani tai kääntyä "täysipäiväiseen" buddhalaisuuteen, oma elämänkatsomus on jo löytynyt, eikä todellakaan tässä elämässä ole tarkoitus jatkaa tuon dharman muodon opiskelua kokonaisuudessaan. Silti tiedän ja olen aina tiennyt, että minun on osattava tässä elämässä niitä taitoja, joita osasin tuossa elämässä. Ja luultavasti siksi myös muistan eräitä harjoitteita hyvinkin yksityiskohtaisesti. Vieraat ihmisetkin ovat joskus kommentoineet "nähneensä" minut selvästi intialaisena hengen tien kulkijana tai vastaavana ja ihmetelleet itseään kun kuitenkin olen aivan suomalaisen näköinen.
Sielun suunnitelmasta ja sielun iästähän riippuu pitkälle se mitä elämiään muistaa ja se onko niitä ylipäänsä tarvis muistaa. Siten ei voi oikein sanoa että tässä elämässä eletään tätä elämää tarkoittaen että ei kannata kaivella "menneitä" sillä me emme voi aina tietää kenen kuuluu mitäkin omalla polullaan tehdä. Totta on että kaikkien on (tietenkin) elettävä tätä elämää, tämän elämän ehdoilla, mutta joskus jonkun ihmisen nykyiseen eläämään kuuluu kiinteästi entiset elämät vaihtuvissa mittakaavoissa, riippuen aina siitä mitä asioita polulla on suunniteltu läpikäytäväksi. Toisaalta ei minun tarvitsisi edes tietää mikä haara oli kyseessä, sillä muistan ne harjoitteemme ynnä muut sen verran selvästi ja olen niiden käytön muutenkin aina hallinnut, mutta utelias mieleni tarvitsee tyydytyksensä tässä asiassa.
Sydäntäni ja ennen kaikkea Polkuani siis seuraankin, mutta samalla tyydytän utelaisuuteni ,-)
alkuperäinen opin pyörä pysyy pääoppina.!
opin pyörä = dharma-pyörä?
Se muuten taitaa olla niin että aika monessa uskonnossa on perusteena ne samat asiat kuin dharma-pyörässä.
? oikea keskittyminen ,oikea tarkoitus...jne ...ole
vastaavia.
Buddhalaisuuden mukaan muidenkin uskonnollisten liikkeen jäsenet voivat olla aitoja bodhisattvoja ja muidenkin liikkeiden jäsenet voivat valaistua. Eikä aito bodhisattva tai valaistunut välttämäti ole minkään uskonnollisen tai filosofisen liikkeen jäsen. Bodhisattva on tärkeä käsite buddhalaisuudessa, hän on kuka tahansa henkilö, joka sitoutuu auttamaan kaikkia olentoja pois kärsimyksestä, riippumatta siitä onko hän buddhalainen vai ei.
Jeesus ja Muhammad?!?
Jeesusta monet buddhalaiset pitävät valaistuneena olentona.
buddha näytti meille opin, yhä vielä tuijotamme hänen sormeaan,
buddha näytti tien sisimpään,yhä vielä sekoilemme
kirjaviisauksissa,typeriä yksilöitä!
Ketkä me? Ketkä me typerykset? Vain valaistunut voipi puhua kaikkien puolesta ja tietää ketkä on typeriä, ketkä vähemmän typeriä :P
valaistunut puhui(kirjoitti)sen.
minäkin olen ymmärtänyt. Tosin liian usein tunnun törmäävän myös vastakkaisiin näkemyksiin.
Silti mulla on sisäinen varmuus siitä että buddhalainen voi olla ilman julkista sitoutumistakin ja valaistuakin voi kuka vain sopivaan sielun kypsyyteen päässyt. Tai että buddhalaisia kirjoituksia ja niiden "salaisuuksiakin" voi ymmärtää ilman buddhalaisuuden uskonnon leimaa, se vain riippuu siitä omasta kutsumuksesta. buddhalaisuudessahan opetetaan että se totuus löytyy jokaisen sisältä miksi sitten jotkut buddhalaiset haarat tai opettajat tai lamat suhtautuvat niin tiukkapipoisesti buddhalaisuuteen ja ovat sitä mieltä että ei pääse eteenpäin olematta buddhalainen tai ottamatta jotain erityisiä valoja? Eikö se ole aika ahdistava ajatus?
Harmi että vieläkin on olemassa tiukkapipoisia buddhalaisia opettajia, sillä se saa minulle mieleen aina ajatukset lohkoista ja uskonnollisesta tyranniasta. Onneksi on myös vapaamielisiä buddhalaisia.
Tiibetin buddhalaisuus on myös Mahayanaa...