Odotimme mieheni kanssa kauan toivottua esikoista ja olimme raskaudesta onnellisia. Rakenneultrassa selvisi, että lapsi on niin vakavasti sairas ettei siitä ole eläjäksi ja meille suositeltiin raskaudenkeskeytystä. Se oli elämäni vaikein päätös enkä tule koskaan pääsemään siitä yli. Tämän jälkeen päätimme ettemme yritä lasta hetkeen. Minä käyn psykologin puheilla ja meillä on parisuhteessa paljon parantamista. Tapahtuneesta on nyt nelisen kuukautta. Tein parisen päivää sitten raskaustestin ja yllätys yllätys se näytti positiivista. Ainoa asia jota tunsin oli viha ja ajatus siitä etten halua tätä lasta. Olen vieläkin niin rikki edellisestä raskaudesta enkä koe pystyväni tätä lasta pitämään. Olen miettinyt aborttia, adoptiota ja lapsen pitämistä. Kaikki vaikuttavat ylitse pääsemättömiltä. Miehenikin on sitä mieltä että nyt ei ole oikea aika. Ikää minulla on vasta 22 ja toivoisin pystyväni saamaan lapsia vielä tulevaisuudessa. Olen lukenut uuden abortin riskeistä ja yrittänyt ottamaan selvää. Mitä enemmän mietin sitä paremmalta vaihtoehdolta abortti tuntuu juuri nyt. Koen etten pysty tätä lasta rakastamaan, mutta en myöskään antamaan kenellekkään toiselle. Onko muilla vastaavia kokemuksia? Olisi kiva saada vähän tietoa että ajatukset selkiäisi...
Vaikea tapaus!
Särkynyt_sielu88
71581
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 55 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 71
Vanhimmat
Abortissa ei sen enempää riskejä kuin synnytyksessäkään. Tai taitaa synnytyksessä olla vielä enemmän. Jos et lasta halua, tee abortti. That´s it, päätös on sinun.
Ongelmana on se, että mä en halua/pysty/kykene olemaan tämän lapsen äiti. tahdon aikaa ittelleni toipua ja miettiä omaa elämääni eteenpäin. parisuhteessa ollaan siinä vaiheessa että pohditaan jatketaanko. halu yrittää yhdessä eteenpäin on kova mutta rahkeet eivät tunnu riittävän. koen että tämä lapsi olisi vain korvike, kaikilla on oikeus olla haluttuja, toivottuja ja rakastettuja omina itsenään. tänään ultrassa selvisi että olen viikolla 10 ja ainot heränneet tunteet oli viha/pettymys/häpeä. lapsi on tällä hetkellä viimeinen asia mitä tahdon ja toivon. siksi ihmettelen että olen niin varma miksi edes kirjoitan tänne? toisaalta järki sanoo ettei voi tietää miltä tuntuu esim synnytyksen jälkeen. ei vain tunnu järkevältä ottaa sitä riskiä etten koskaan tule tätä lasta rakastamaan. mielenterveydellisistä syistä läheiset suosittelevat aborttia myöskin. saisi ensin käsitellä asiat loppuun ja sitten miettiä elämää eteenpäin, ellen tulevaisuudessa saa lapsia niin sitten en saa.. onhan adoptiot keksitty..
on nyt muuttaa asennettasi. Mistä olet saanut päähäsi ettet voisi rakastaa tätä lasta ja ettei hän olisi jo oma itsensä ja ainutkertainen persoona? Abortilla ei ainakaan paranneta mielenterveysongelmia. Eikä se adoptiokaan mikään varma juttu ole, kriteerejä tiukennetaan kokoajan, lapsia on vähemmän saatavilla ja neljä viidestä tiukan seulan läpäisseestä parista jää lopulta ilman lasta! Ja abortit ym. mielenterveysongelmat hakijan historiassa tuskin näyttää kovin hyvältä..
Lapsesi on jo ulkoisestikin pieni ihminen!
http://www.ehd.org/prenatal-images.php?thum_id=398
Millainen ehkäisy sinulla oli?
Miten mielesi noin on muuttunut, tehän viestisi perusteella yrititte kauan sitä ensimmäistä raskautta?!
Jos tämä uusi tuntuu sinusta korvikkeelta, niin miten sitten jatkossa jos mahdollisesti raskaudut, eikös sekin tuntuisi sitten korvikkeelta koska kukaanhan ei voi korvata tätä esikoistanne...
10 rv:lla sikiö on 7 viikon ikäinen, eli olet tullut nopeasti uudelleen keskeytyksen jälkeen raskaaksi...
Et halua olla tämän uuden tulevan lapsen äiti, näin kerrot. Edelleenkin, miten ehkäisitte keskeytyksen jälkeen? Kun kerran ette halunneet heti keskeytyksen jälkeen yrittää uutta raskautta.
"10 rv:lla sikiö on 7 viikon ikäinen, eli olet tullut nopeasti uudelleen keskeytyksen jälkeen raskaaksi..."
Rv10 sikiö on 8 viikon ikäinen (kuukautisten alusta hedelmöitykseen kuluu yleensä 2 viikkoa).
Minusta kommenttis on ihan hyvä, jos vielä olisit jättänyt tuon "julman aborttiväen" tuosta kirjoituksesta pois. Pitääkö joka kommentissa solvata ja nimitellä jotakuta?
Kommentoni nyt tähän vaan:
"Kun otat vastaan elämän otat vastaan onnen".
Voihan tuo pitää paikkansakin, mutta minusta aika naiivi käsitys on, että joku teko automattisesti toisi kaikkea hyvää, ja joku muu teko pelkkää pahaa. Ja että kun tekee vaan lapsia, niin kaikki ongelmat ratkeaa. :)))) Olisi totuudellisempaa sanoa, että lapsi tuo mukanaan hirvittävän vastuun, tekee oman elämän toisarvoiseksi seuraavaksi 20 vuodeksi. Yöunille saa heittää hyvästit 3 vuodeksi ja taloudellinen tilanne romahtaa. Tosin tuskin aloittajalla, koska maksajian on kaksi. Sitten on nitä lapsiperheen ilojakin, onhan lapsi suuri ilo ja rakkauden lähde, joka rakastaa aidosti sillä rakkaudella millä vanhemmatkin häntä. Jos lapsi siis on toivottu. Tämä on minusta kaiken rakkauden lähtökohta: vapaus. Pakolla ei lapsikaan rakasta vanhempiaan.
Minusta nyt tuntuu, että sekä sinä että miehesi yksin ja teidän parisuhteenne kipuilee sen kauan kaivatun esikoisen menetystä, ja se on asia mihin teidän tulisi nyt ensisijaisesti apua hankkia. Jotenkin epäilen, mahtaisiko uusi aborttikaan sitten jälkeenpäin, kun on pahimman yli päässyt eikä enää ole henkisesti niin riekaleina, enää tuntuakaan oikealta ratkaisulta, kun taustanne on kuitenkin perhe, jossa lasta toivotaan. Jotenkin minusta tuntuu, että se viha, pettymys ja häpeä. mitä tunnet, johtuu kokemastasi menetyksestä, jonka nyt kanavoit uuteen raskauteen. Sinuna miettisin kuitenkin nyt sitäkin puolta, että voisiko taustalla olla pikemminkin pelko uudesta menetyksestä, kuin se, ettei oikeasti lasta haluaisi.
Se, että te halusitte lasta ja sitä kauan toivoitte vielä noin lyhyen aikaa sitten, puoltaisi minusta sitä, että tuo halu on vieläkin olemassa. Suru on nyt vain niin suuri että sen läpi ei näe. Sanoit myös, ettet tule koskaan toipumaan tuosta abortista. Miten sitten uskoisit toipuvasi seuraavastakaan? Vai onko taustalla sittenkin se, että haluat rankaista itseäsi jostain, missä koet epäonnistuneesi, vaikket syypää olekaan?
Oletko psykologillesi kertonut uudesta raskaudesta ja tunnelmistasi sen suhteen? Mitä hän on asiasta ollut mieltä? Kerroitko lääkärille tästä? Jos et ole ammattilaisen kanssa juuri tästä puhunut, niin suosittelen, että teet sen ensitilassa, ennen aborttipäätöstä. Jotenkin minusta tuntuu, että kärsit nyt traumanjälkeisistä reaktioista, joilla ei itseasiassa olekaan juuri tekemistä tämän lapsen kanssa ja joita ei välttämättä abortilla parannetakaan...
Keskeytyksen jälkeen minulle laitetettiin ehkäisykapseli ja ajattelin sen antavan 3 vuotta miettimisaikaa elämään. kysyin abortista jo neuvolassa, minulle suositeltiin että puhun asiasta ensin psykologini kanssa ja meille suositeltiin parisuhdeterapiaa. tällä hetkellä abortti tuntuu helpolta ratkaisulta, mutta enhän minäkään osaa ennustaa tulevia tunteitani. me tosiaan yritimme esikoista kauan ja hän oli toivottu. keskeytyksen jälkeen vain olen alkanut ajatella asioista erilailla. meillä ei ole ollut parisuhteessa mitään suuria kriisejä ennen tätä ja tämän myötä olen löytänyt itsestäni sekä kumppanistani piirteitä joita en olisi tahtonut huomata. ja jatkoa on toisaalta niin vaikea ajatella. tällä hetkellä en enää edes tiedä rakastanko häntä, koska yritin puhua tästä tapauksesta niin hän vain kohauttaa olkapäitään tai haukkuu minua. jos pitäisin lapsen ehkä pärjäisin yksinkin ja hakisin edelleen tarvitsemaani apua. en tiedä tunnenko enää vihaa lähinnä pettymystä ja pelkoa. en lopulta tiedä olisiko minusta loppujen lopuksi ollut äidiksi edes ensimmäiselle lapselle. tuntuu vain etten tunne itseäni enkä ole valmis ottamaan niin suurta vastuuta. helpointa olisi vain jatkaa tätä ihan yksin. olen menossa psykologini luokse maanantaina ja aion ottaa asian todellakin puheeksi. tämä tilanne on niin kauhean sekava ja me tosiaan tarvitsemme paljon apua jotta tästä päästään eteenpäin joko yksin tai yhdessä. kiitos kaikille asiallisista kommenteista, saitte minut ajattelemaan asiaa vähän toiseltakin kannalta. ei vain ole tällä hetkellä oikein ketään kelle puhua. kaikki tuntuvat syyttelevän minua esikoiseni kuolemasta, koska jouduin syömään lääkkeitä sairauttani varten raskausaikana.
Ehkäisyimplantti siis petti.....
Olitko milloin käyttänyt minipillereitä? Niitähän käytetään ennen kalliin implantin laittoa, sillä testataan sopiiko implantti vai ei.
Millainen lääkitys sinulla oli esikoista odottaessasi? Kait sen sopivuus raskausaikaan selvitettiin? Ja kuka sen selvitti? Minkä alan lääkäri?
Onko sinulla nytkin lääkitys vai oliko sairautesi ohimenevää?
Sinunhan pitää toimia ripeästi ellet aio lasta pitää....
Söin minipillereitä aikoinaan ennen kuin aloimme lasta yrittämään. Sairastin ja sairastan edelleenkin epilepsiaa. lääkeasiat selvitettiin lääkärin kanssa siis asiallisesti ennen kuin edes aloimme yrittämään lasta ja niistä ei pitänyt olla haittaa. tosin muut eivät tätä faktaa ymmärrä ja syyttävät minua.
Usea epilepsialääke on sellainen ettei pelkkä keltarauhashormoni suinkaan riitä ehkäisyksi. Itse asiassa monen epilääkkeen kanssa ei yhdistelmätkään riitä...eli moni epilepsialääke _heikentää_ e-pillereiden tehoa (asia jonka varmasti tiesitkin....)
Mikä/mitkä epilääkkeet sinulla on käytössäsi?
Itselläni on epilepsia, ollut jo parisenkymmentävuotta, lääkitykseni on sellainen että se heikentäisi e-pillereiden tehoa joten vallan muu ehkäisy on käytössä.
En ihan ymmärrä ensin haluaa lapsen ja sitten vihaa ajatusta? Käy ihmeessä terapiassa niin kauan, että tiedät mitä ylipäätään haluat. Sitä en tiedä mitä tälle tulevalle reppanalle teet. Hoh hoijaa
Anna tälle
yllätyslapselle mahdollisuus!! Hän voi olla täysin terve. Et voi tietää
saatko sitten myöhemmin enää lapsia kun haluat. Hän on uusi valopilkku
elämäänne! Miksi kostaisit katkeruuden ja vihan tälle lapselle?
Aborttikohan nyt auttaisi muka surussa joka seurasi sairaasta lapsesta,
vai toisiko vain lisää kuoleman surua...
Ehkä toisilla, mutta useimmilla on hyvä olla parisuhteessa ilman lapsia. Monet eroavat kun lapset ovat pieniä, vaativat kaiken ajan parisuhteelta. Itselleni sopii lapsettomuus.
Tämän päivän terapian jälkeen olen edelleen päätynyt aborttiin. Varasin jo ajan ja lääkäriin pitäisi mennä parin päivän päästä. Tämä tapaus on nyt selvä ja jatkan elämääni sinkkuna.. Sattuu niin hemmetisti koko tilanne, mutta olen päätökseni tehnyt..
"onkin sitten varmaan parempi että saa etsiä itselleen kunnollisen naisen"
Sulla on aina tämä pikaratkaisu kaikkiin mahdollisiin ongelmiin:
Parisuhteen lopettaminen ja jo syntyneiden lasten hylkääminen abortin perusteella pienenkin vastoinkäymisen ja mielipide-eron vuoksi ja toisen leimaaminen kelvottomaksi ihmiseksi. Näinkö heikoissa kantimissa arvelet muiden ihmisten kiintymyksen ja rakkauden toisiaan kohtaan olevan?
Voi elämän kevät, kuinka lyhytjännitteinen ja hermoheikko joku ihminen voi olla...
Eikö toisten ihmisten haukkuminen murhaajiksi ja tappajiksi ole kunnianloukkausta?
Sekö on todenmukaista? Miksi me abortintekijät emme istu vankiloissa, jos mielestäsi olemme lapsia murhanneet?
niin kauan kun ei ensimmäistäkään todistetta näy sille etteikö abortissa tapettaisi suunnitellusti ihmisiä.
Kuten miljoonasti ennenkin todettu, tappaminen ei oo aina laitonta.
"Kuten miljoonasti ennenkin todettu, tappaminen ei oo aina laitonta."
Tappaminen on AINA LAITONTA, sen todistaa rikoslaki.
Abortti ei ole laiton eikä se ole tappamista; se on laissa sallittu tietyillä perusteilla.
Tappamista on myös LAILLISTA sorttia, vai oliko joskus eläimen asianmukasesta lopetuksesta, itsemurhan yrityksestä tai siihen avunannosta, tai passiivisesta etutanasiasta langetettu rangaistuksia???!!! Ja mietippä nyt miksei se aborttikaan oo laillista enää tiettyjen viikkojen jälkeen ja täysin vapaasti jos se kerta ei ois tappamista ;)
Hei särkynyt_sielu88,
todella paljon voimia raskaaseen päätökseesi. On ymmärrettävää, että haluat kuulla toisten kokemuksia, mutta kuuntele omaa sydäntäsi ja tee sellainen päätös, jonka kanssa sinun on parasta elää. Älä anna kenenkään syyllistää sinua, sillä vastuu omasta hyvinvoinnistasi sekä tietenkin mahdollisesti tulevan lapsesi hyvinvoinnista on vain sinulla itselläsi. Itse tein aborttipäätöksen 5 erittäin pitkää viikkoa mietittyäni. Tilanne oli sellainen, että suhde lapsen isään ei olisi jatkunut ja itse tunsin, etten pysty tulemaan juuri tällä hetkellä äidiksi. Tullessani raskaaksi, ensimmäinen ajatus oli, että ei koskaan aborttia! Tarkan harkinnan ja monien keskustelujen jälkeen päätös oli selvä ja nyt en tunne syyllisyyttä tai katumusta asian suhteen. Päätös oli minun kohdallani oikea, vaikkakin todella todella vaikea.
Abortti/lapsen pitämispäätös on aina todella hankala, toivottavasti sinulla on mahdollisuus ottaa vapaita hetkiä päivästäsi ja miettiä asiaa.
Paljon voimia!
äidinvaisto? Se ajatus joka ensin tuli spontaanisti mieleen, olisi ollut se oikeamielinen, terve ajatus.. joka sitten tehokkaasti tukahdutettiin kylmäävällä "järjellä" ja itsekkäällä julmuudella.
Varmasti jollain tasolla halu äitiyteen täytyy tuossa prosessissa tukahduttaa. Samoin kuin lapsen isä joutuu tukahduttamaan "lisääntymisviettinsä". Vaikka järjellä joskus tekeekin valintoja, ei se tee kenestäkään kylmää eikä julmaa. Ei ne lämpimät tunteet sieltä mihinkään katoa, jos järkeään käyttää. Samoin kuin eivät ikävämmät tunteet, kuten ahdistus, pelko, yksinäisyys, hylätyksi tulemisen tunne, jos antaa tilaa äidinvaistolle ja rakkaudelle.
mikä on 'valinnan' eli tekemisen tulos. Useimmista lienee kylmäävän julmaa hyökätä surmaamisaikeissa viattoman ja puolustuskyvyttömän lapsen kimppuun.
Osoitatko siis, että useimmat vastustavat myös jälkiehkäisyä, jossa myöskin hyökätään surmaamisaikeissa puolustuskyvyttömän kimppuun.
Siis elinolosuhteiden heikentäminen = kimppuun hyökkäys?!
"Useimmista lienee kylmäävän julmaa hyökätä surmaamisaikeissa viattoman ja puolustuskyvyttömän lapsen kimppuun."
Juu, kyllä näin on. Onhan lapsenmurhaaja vankilassakin alinta pohjasakkaa, tässä asiassa olet kyllä ihan oikeassa.
missä tahansa, huomattava osa myös vapaalla jalalla.. valitettavasti.
Jos Sinusta nyt tuntuu siltä, että abortti on oikea ratkaisu muuttuisiko se synnytyksen myötä? Muuttuuko viha rakkaudeksi ja haluattomuus haluksi? Kipeä päätös ja tilanteesi on todella vaikea! Mutta Sinun täytyy elää niin, miten sydämesi sanoo.
Minä jouduin tekemään abortin, koska lapsi olisi syntynyt niin syvälle *elvettiin. En itse nauti silloisesta sekä nykyisestä elämäntilanteesta, joten tuskin lapsella olisi ollut sen parempi olo kuin minulla - lapsen elinolot olisivat olleet tuhoisat! Ja tämän lisäksi minulla oli vielä syömishäiriö, mikä puhkesi pahemmaksi kylläkin aborin jälkeen.
Minä jäin aborin kanssa yksin (mieheni vähät välitti) ja siksi myös olisin jäänyt lapsen kanssa. Vaikka abortti kaduttaa valtavasti, olen tyytyväinen päätökseeni (niin sairaalta kuin se kuulostaakin).
Nostan Sinulle valtavasti hattua: olet selvinnyt upeasti tähän asti ja varmasti vahvuudellasi selviät kaikesta muutakin - oli se ikinä mitä tahansa. Päätös on vaikea, mutta helppo, kun tietää että se on oikea!
Paljon haleja ja hyviä vointeja! Kyllä kaikki vielä parhaaksi muuttuu :)
lapsellasi olisi ollut todennäköisesti hyvä ja onnellinen elämä rakastavien adoptiovanhempien luona, mutta sinun itsekkyttesi vei julman voiton hänen koko hennosta ihmiselämän alustaan. On turhaa vääntää omista tuhoamishaluista minkäänlaista etua tuhon viattomalle uhrille.
Olisitko siis tehnyt lapsesi elämästä sellaisen *elvetin että kuolemakin olisi tuntunut sitä paremmalta?
Hei, oletko itse saanut lapsen todella vaikeaan elämäntilanteeseen (sairauksia, köyhyyttä, tuhoisa parisuhde?) ja selvinnyt siitä, eli sinulla ja lapsellasi on auvoisa ja onnellinen elämä? Jos ei, niin mielestäni on todella julmaa, kylmää ja itsekästä tulla tänne haukkumaan muita ja neuvomaan, miten heidän pitäisi elämäänsä elää.
Minä olen myös tyytyväinen ratkaisuuni. Välillä itken ja suren sitä, että annoin tämän asian tapahtua ja jouduin tekemään elämäni vaikeimman päätöksen. Mutta niin kuin sanottu, ainut ja oikea päätös, jota en kadu. Ainahan sitä voi pelätä, että asia alkaa vainoamaan ja harmittamaan minua tulevaisuudessa, sitähän ei tiedä... Mutta jos osaa käsitellä vaikeita asioita, tällaisestakin pääsee yli ja vielä vähän vahvempana ihmisenä, luulen.
On ihan tervettä olla tyytyväinen päätökseensä! Olemme vastuullisia ihmisiä, jotka kykenevät vaikeisiin päätöksiin, joissa on ajateltu myös omaa hyvinvointia. Tulemme vielä olemaan hyviä äitejä, jos luoja suo :)
Eipä oo tarvinnu pienintä hetkeekään katua lapsen elämää.
Kumpi nyt sitten onkaan julmaa, kylmää ja itsekästä.. tappaa mukavuudenhalusta muita, vaiko kertoa että se on väärin ja älä tee niin..?
Outo käsite abortista: mukavuustappo. Siitä on mukavuus kaukana.
Ne, jotka puhuvat täällä vastaavia eivät selvästi ole elänyt siinä, mistä monet täällä puhuvat.
Haluaisitko itse asua äidin kanssa joka sairastaa anoreksiaa ja aiheuttanut sinulle vammoja sen takia? Viihtyisitkö väkivaltaisessa perheessä?
pitäisi asua? Olisin mieluummin elossa.
Terveellä lapsella on aina mahdollisuus hyvään elämään.
Anorektikoille pitäisi järjestää pakkohoito (-syöttö!) raskauden ajaksi jos sairas käytös voi vahingoittaa lasta.
En mä kellekään oo vahinkoo tekemässä.
Ehkä ei kannattas lukee ollenkaan tätä palstaa jos toisten mielipiteet ottaa noin koville.
minkälaista vastuuta ja miten kannetaan suojattomia lapsia mukavuustappamalla?
Itsekkyyden puhkiruosteista sädekehää on turha kiillotella.
Oletko tosissasi sitä mieltä, että pakkohoito on ratkaisu? Ihminen joka ei halua apua ei anna kenenkään auttaa.
Minä ymmärrän täällä niitä, jotka ovat aborttia vastaan - olin minä itsekin ennen kunnes astuin tilanteeseen, missä jouduin miettimään pitemmällä kaavalla. Olin ennen yksi teistä, jotka huutavat abortin olean tappamista.
Kuten muissakin, on myös tässä kääntöpuoli. Kaikki eivät ole niin yksinkertaisia mitä voisi kuvitella - tällaisesta asiasta voi puhua vain ihminen, joka on joutunut vaikeaan tilanteeseen. Puheestasi huomaa, ettet sinä ole.
Ja toiseksi sellainen asia, et jos olisin pitänyt lapsen, sinä olisit yksi niistä, jotka osoittaisivat sormella ja kauhistelisivat lapsen oloja. Onko hienoa, että äiti, jolla on todella vakava sairaus yrittää samassa elättää vauvaa, kun itse hädin tuskin hengissä pysyy? Lääkärissä tähän olisi puututtu..
Perustele väitteesi käyttämättä sanaa "mukavuustappo". Perustele järkevästi mielipiteesti - jos et sitä tee, on sinun turha tulla minulle niitä jakelemaan.
tässä jostain mukavuusTAPOISTA oot horissu. Tappaminen sen sijaan on ihan yleisesti hengen riistoa tarkoittava termi.
"jos olisin pitänyt lapsen, sinä olisit yksi niistä, jotka osoittaisivat sormella ja kauhistelisivat lapsen oloja."
Mistä sä sellasia voit tietää? Minä en nosta hattua niille jotka ei viitsi edes yrittää.. Lääkärissä ois tosiaan puututtu ruokavalioon ym. eli yritetty auttaa.
"tällaisesta asiasta voi puhua vain ihminen, joka on joutunut vaikeaan tilanteeseen. Puheestasi huomaa, ettet sinä ole."
Ja senkin sä "tiedät", mistä??
Mulle ei yksinkertasesti VOI TULLA sellasta tilannetta että (enää) koskaan tulen harkitsemaan lapsen mukavuustappamista. Piste. Ehkä mä tiedän oman elämäni ja ajtukseni paremmin kun sinä tai kukaan tällä palstalla.
Hienoa, että olisit yksi niistä, jotka vain "yrittäisit antaa lapselle hyvät olot". Minä en yrittäisi, minä antaisin.
Eli sun mukaan 'hyvät olot' = kuolema?
Ennen hermostuin vastaavasta *askasta. Et ole ensimmäinen, joka minulle tuollaista latelee. Mutta ilokseni ymmärsin, että Sinunkaltaiset ihmiset ovat putkinäköisiä, eikä minun tarvitse tuollaisista välittää :) Oletko itse ollut minun tilanteessa? Oletko halunnut pitää lapsen ja kantanut itselläsi samaa sairautta kuin minä, elänyt väkivaltaisessa suhteessa ja silti päättänyt, ettet lasta pidä? Ei se adoptio ole helppo.
PS. Vakava anoreksia olisi todennäköisesti aiheuttanut vakavia vammoja lapseen.
oiva motiivi sullekin parannella ittees... vaan kuinkas sitten kävikään, paraniko se abortilla?
Joillekin ikävät tosiasiat ovat 'putkinäköä'. Liekö tämä sitten sitä umpimielistä lappusilmäisyyttä.
Miksi muuten "oikeita" ratkasuja joutuu selitteleen, oikeutteleen ja puolusteleen noin paljon?
ja en muuten kaipaakaan sinun kaltaisilta minkäänlaisia hatunnostoja ;)
Tämä pätee myös siihen jos sinut raiskataan?
Sitä vähän minäkin!
Miksi viattomanlapsen pitäisi maksaa hengellään jonkun toisen tekemästä rikoksesta? Miksi hankkisin itselleni vielä enemmän traumoja abortilla raiskauksen lisäksi?
Miksi on niin vaikea uskoa; mukavuusabortti EI SOPISI minulle!
... vaikka oma isäsi raiskaisi sinut? Tällä en tarkoita mitään henkilökohtaista. Haluan vain tietää mihin asti olet valmis menemään kun kieltäydyt abortista noin vahvasti.
ei taas näköjään kestäny edes sitä että joku muu tietää 100% varmaksi ettei ainakaan koskaan mukavuustappaisi minkään ikäisiä lapsiaan.
sukurutsan tuloksetkaan välttämättä oo sairaita, epämuodostuneita tms. elinkyvyttömiä.. mutta hyväksyn myös ne lääketieteelliset syyt jos lapsi on vakavasti sairas.
Miten toi vastasi yhtään mihinkää?
Ensimmäiset lääkkeet saatu ja ylihuomenna paluu osastolle. Olo on jo parempi ja tahdon alkaa suunnittelemaan elämääni uudelta pohjalta. Tahdon parantua ja todeta jonain päivänä olevani onnellinen. Päätimme mieheni kanssa antaa suhteelle vielä uuden mahdollisuuden ja pyrimme selvittämään kaikki asiat. Ehkä meillekin tulee vielä se hetki jolloin taas tahdomme lapsen, nyt se ei vain ollut. Mutta elämä kantaa! Kiitos kaikista asiallisista kommenteista, ne auttoivat todella paljon :)
Ja se on sinun elämäntehtäväsi?
Tiedätkö, että kaikki ei ole samaa mieltä kanssasi? Kovinkaan moni ihminen ei pidä aborttia "väärintekemisenä". Varsinkaan, jos tuntee oman tilanteensa, eikä halua lasta. Kirveltävä totuus on SINUN totuus, muttei toisten.
Enemmän niitä yhteiskunnan varoja menee synnytyksiin, lapsen terveydenhuoltoon ja lapsilisiin, kuin abortin lääkkeisiin!
"Enemmän niitä yhteiskunnan varoja menee synnytyksiin, lapsen terveydenhuoltoon ja lapsilisiin"
mutta siinä maksetaan ELÄMÄÄ ja yhteiskunnankin tulevaisuutta, ei kuolemaa josta ei koskaan ole tulossa mitään takasin mm. verotuloina.. päinvastoin, lisää mielenterveyshoitojen kulujakin.
"oikein"tekemisten totuuksia joudutaan kiistään?
Ei ole näyttöä, että abortit lisäisivät mielenterveyden häiriöitä.
Ja on muutenkin yksioikoista vetää johtopäätöksiä kuluista ja menoista. Naisille on tärkeää saattaa koulutus päätökseen ja aloittaa myös työura. Jos jää yksin lasten kanssa, tämä voi olla hyvin hankalaa. Tässä yhteiskunnassa kaikkein epävarmimmassa asemassa (uhkaa pätkätyöt ja pienituloisuus) ovat juuri yksinhuoltajat.
On kaikkien kannalta parasta, että yhteiskunta tukee ihmisten omia valintoja. Niissä yhteiskunnissa, joissa on salliva aborttilaki, abortteja tehdään vähemmän kuin maissa, joissa se on kiellettyä tai muuten hankalaa. Jos nainen haluaa abortin, hän hankkii sen vaikka laittomin keinoin. Tämä taas uhkaa naisen terveyttä ja henkeä, eikä suinkaan ole verotulojenkaan näkökulmasta ajateltuna toivottavaa. Saatikaa inhimillisten kärsimysten näkökulmasta.
On ymmärrettävää, että aborttia vastustetaan eettisistä syistä, eikä kukaan meistä ns. puolustajista varmastikaan pidä sitä suotavana ja toivottavana! Ei todellakaan, ei koskaan. Kuitenkin joskus elämä vie tilanteisiin, jossa tällaisia vaikeita päätöksiä on pakko tehdä. Naisia pitäisi tukea näissä tilanteissa ja myös vaatia miehiltä vastuunkantoa!
Näyttöjä on vaikka millä mitalla ja lukusista tutkimuksista!
"Naisille on tärkeää saattaa koulutus päätökseen ja aloittaa myös työura."
Onneksi useimmilla oman lapsen elämä menee kirkkaasti tällästen toissijasuuksien edelle.
"On kaikkien kannalta parasta, että yhteiskunta tukee ihmisten omia valintoja."
Aha. Ulottaisimmeko nämä "valinnat" myös syntyneiden murhaamiseen?
"Niissä yhteiskunnissa, joissa on salliva aborttilaki, abortteja tehdään vähemmän kuin maissa, joissa se on kiellettyä tai muuten hankalaa. "
Ei pidä läheskään aina paikkaansa. Esimerkit löytyy heti naapurimaista.
Kehitysmaien tilannetta ei tietenkään voida suoraa verrata Suomen kaltasten maiden oloihin.
"Jos nainen haluaa abortin, hän hankkii sen vaikka laittomin keinoin."
Valtaosa ei ryhdy rikollisiksi ja riskeeraamaan omaakin henkeään. Tekijöiden ns. kärsimykset ei paljoa paina kun toisessa vaakakupissa painaa jonkun toisen koko ihmiselämä! Itseppä kärsimyksensä hankkivat.
Kenenkään ei ole pakko antaa tukea sellaiseen mitä ei hyväksy!
Kiitos, että jaksoit yrittää esittää vasta-argumentteja. Tästähän syntyy kohta ihan oikea keskustelu ;)
"Onneksi useimmilla oman lapsen elämä menee kirkkaasti tällästen toissijasuuksien edelle."
Lapsen saanti ei tietenkään automaattisesti tarkoita koulutuksesta tiputtautumista eikä työuran lopahtamista. Ne ovat kuitenkin tärkeitä äidin ja lapsen tulevalle hyvinvoinnille ja on aika voimakkaasti sanottu, että ne ovat toissijaisuuksia. Tässähän puhuttiin nyt yhteiskunnalle koituvista menoista, eikö?
"Aha. Ulottaisimmeko nämä "valinnat" myös syntyneiden murhaamiseen?"
Abortti ja vastasyntyneiden murhaaminen ovat mielestäni eri asia. Samoin kuin en vedä yhtäläisyysmerkkejä ehkäisyn ja abortin välille. Ehkäisyn hyväksyn 100 prosenttisesti, aborttia en. Vastasyntyneen murhaaminen on tietenkin murha sanan varsinaisessa merkityksessä.
"Ei pidä läheskään aina paikkaansa. Esimerkit löytyy heti naapurimaista.
Kehitysmaien tilannetta ei tietenkään voida suoraa verrata Suomen kaltasten maiden oloihin."
Mahdollisesti totta, myönnän että tutkittuani asiaa, olen saanut ristiriitaista tietoa. Kävin lukaisemassa Guttmacher Instituten sivuilta, että abortin laillisuuden/laittomuuden ja niiden määrän välillä ei ole yksiselitteisesti korrelaatiota (yhteyttä). Argumentti toimii toisinkin päin; abortteja tehdään siitä huolimatta, vaikka lainsäädäntö olisi tiukka. Jos siis täytyy valita, valitsen että aborttia tarvitsevat naiset hoidetaan asiantuntevasti ja heidän ihmisarvoaan ja terveyttään kunniottaen.
"Valtaosa ei ryhdy rikollisiksi ja riskeeraamaan omaakin henkeään. Tekijöiden ns. kärsimykset ei paljoa paina kun toisessa vaakakupissa painaa jonkun toisen koko ihmiselämä! Itseppä kärsimyksensä hankkivat. "
Tämä on erittäin ikävä argumentti ihmisten yhdenvertaisuutta ajatellen. Mies ja nainen saattavat lapsen yhdessä alulle, mutta nainen kantaa vastuun vaikka hengellään. En tiedä mitä tarkoitat valtaosalla, mutta WHO:n mukaan maailmassa tehdään n. 22 miljoonaa laitonta aborttia vuosittain (tieto vuodelta 2008): http://www.who.int/reproductivehealth/publications/unsafe_abortion/9789241501118/en/index.html
"Kenenkään ei ole pakko antaa tukea sellaiseen mitä ei hyväksy! "
Olen samaa mieltä. Olet oikeutettu mielipiteeseesi. Kannattaa kuitenkin yrittää nähdä asia useammalta kantilta. Jyrkillä mielipiteillä on harvoin saatu aikaan hyvää.
"Abortti ja vastasyntyneiden murhaaminen ovat mielestäni eri asia. Samoin kuin en vedä yhtäläisyysmerkkejä ehkäisyn ja abortin välille."
abortti ja syntyneen murha ovat kumpikin yhtä paljon ihmisen tappamista, kun taas ehkäisyssä useimmiten vain estetään sukusolujen yhtyminen, eli ihmisen muodostuminen.
"aborttia tarvitsevat naiset hoidetaan asiantuntevasti ja heidän ihmisarvoaan ja terveyttään kunniottaen."
MIten jonkun ihmisarvoa kunnioitetaan sillä että annetaan lupa tappaa ja polkea jonkun toisen kaikki ihmisoikeudet ja -arvo?
"En tiedä mitä tarkoitat valtaosalla,"
Valtaosa ei liene rikollisia? Eli miksi siihen ryhdyttäisiin aborttienkaan kohdalla, etenkään kaiken hyvinvoinnin keskellä.
"Mies ja nainen saattavat lapsen yhdessä alulle, mutta nainen kantaa vastuun vaikka hengellään."
Niin, biologisille seikoille ei voi mitään. Useimmiten kuitenkin nainen saa valita ryhtyykö seksiin (ja riskiin) vai ei. Kukaan ei varmaan ole vastustanut abortteja hengenlähtö-syyllä. Niitä tosin Suomessa on aborteista max. 0,4%.
"abortti ja syntyneen murha ovat kumpikin yhtä paljon ihmisen tappamista, kun taas ehkäisyssä useimmiten vain estetään sukusolujen yhtyminen, eli ihmisen muodostuminen. "
Jos abortti on aina murha, eli alkio on jo ihminen, eli silloin jo myös hedelmöittynyt munasolu on ihminen, eikö vain? Laboratoriossa hedelmöitetyllä munasolulla on samat oikeudet kuin esimerkiksi sinulla (tai vaikka lapsellasi). Jos teidän asetetaan rinnakkain valintatilanteessa, niin tilanne on 50-50? Heitetään kolikkoa ja päätetään kumpi saa elää. Eli missä kohtaa syntyy ihminen? Ymmärräthän, että rajanveto sille, missä kohtaa syntyy ihminen, on veteen piirretty viiva ja määrittelykysymys?
"MIten jonkun ihmisarvoa kunnioitetaan sillä että annetaan lupa tappaa ja polkea jonkun toisen kaikki ihmisoikeudet ja -arvo?"
Luepa argumenttini uudestaan. Tarkoitin, että abortteja tehdään joka tapauksessa, ihan sama miten paljon niitä yritetään estää tai rajoittaa. Tätä et voi kieltää. Ja siinä tapauksessa, että koska niitä tehdään, olisi se paras tehdä naisen terveyttä ja arvokkuutta kunnioittaen. Mielestäni nainen eikä kukaan ihminen (vaikka rikolliset vankiloissa, psykopaapit, murhaajat) menetä itseisarvoaan sillä, että tekee pahaa. Ja valitettavasti, aborttitilanteissa syntymättömältä lapselta kielletään elämä ja se on aina hyvin hyvin surullista. Tämä ei kuitenkaan poista abortin tehneen naisen ihmisoiekeuksia ja -arvoa.
"Valtaosa ei liene rikollisia? Eli miksi siihen ryhdyttäisiin aborttienkaan kohdalla, etenkään kaiken hyvinvoinnin keskellä. "
Tarkoitin, että keitä tarkoitat "valtaosalla", jotka eivät ryhdy aborttiin. Voi olla, että suuri osa ei ryhdy laittomaan aborttin. Mutta oli miten oli, 22 miljoonaa laitonta aborttia on todella paljon! Eli niihin ryhdytään...
Viimeinen kommenttisi ei ansaitse vastausta, koska et suostunut ottamaan huomioon minun argumenttiani.
"Heitetään kolikkoa ja päätetään kumpi saa elää."
kuka tässä nyt _hengenhädässä_ niitä on asettamassa vastakkain??
Aborteissa vähintään 97%sesti on kyse pelkästä mukavuudenhalusta ilman mitään lääketieteellisiä, kuolemanvakavia syitä.
Ihmisyys ei riipu ihmiselle annetusta arvosta. Yritä nyt erottaa nämä toisistaan.
"Tarkoitin, että abortteja tehdään joka tapauksessa, ihan sama miten paljon niitä yritetään estää tai rajoittaa."
Mutta niitä tehtäs mitä todennäkösimmin huomattavasti vähemmän, et kai voi kieltää tätä? Vai yhtä moniko niistä ryhtyis myös rikollisiksi?
Mielestäni kukaan ei menetä itseis- eikä ihmisarvoaan "vääränlaisten" ominaisuuksien, kuten ikänsä tai kehittymättömyytensä takia. Omaa arvoaan voi mielestäni laskea tekemällä muille vääryyttä ja riistämällä viattomien ihmisoikeuksia.
"Mutta oli miten oli, 22 miljoonaa laitonta aborttia on todella paljon! Eli niihin ryhdytään... "
Jep, varmaan jossain ambomaissa missä kuollaan nälkäänkin ym..
"Viimeinen kommenttisi ei ansaitse vastausta, koska et suostunut ottamaan huomioon minun argumenttiani. "
???
Onhan se helpottavaa päästä survoon lapsi viemäriin.. ainiin tarvii muistaa ne psyyken lääkkeet, vaikka kai tässä jokatapauksessa on lopullisesti sekoomassa!
Saanko kysyä minkä ikäinen olet? Arvaisin siinä 15-19 v. Toivottavasti käyt koulusi loppuun. Anyway, vastaan vielä keran ihan vain huvin vuoksi.
"kuka tässä nyt _hengenhädässä_ niitä on asettamassa vastakkain??
Aborteissa vähintään 97%sesti on kyse pelkästä mukavuudenhalusta ilman mitään lääketieteellisiä, kuolemanvakavia syitä.
Ihmisyys ei riipu ihmiselle annetusta arvosta. Yritä nyt erottaa nämä toisistaan. "
Tämä oli teoreettinen kysymys ja vaatii teoreettisemman lähestymistavan. Valitettavasti sinulla ei vielä riitä kyvyt sellaiseen. Et seuraa argumentointiani, harmi.
"Mutta niitä tehtäs mitä todennäkösimmin huomattavasti vähemmän, et kai voi kieltää tätä? Vai yhtä moniko niistä ryhtyis myös rikollisiksi?
Mielestäni kukaan ei menetä itseis- eikä ihmisarvoaan "vääränlaisten" ominaisuuksien, kuten ikänsä tai kehittymättömyytensä takia. Omaa arvoaan voi mielestäni laskea tekemällä muille vääryyttä ja riistämällä viattomien ihmisoikeuksia. "
niin kuin aikaisemmin sanoin, tutkimusten mukaan rajoittamisella ja aborttien määrällä EI ole yksiselitteistä yhteyttä. Ja niin kuin alla kirjoitin, WHO:n (eli maailman terveysjärjestö) mukaan maailmassa tehdään vuosittain 22 miljoonaa laitonta aborttia. Abortin laittomaksi julistaminen ei edesauta aborttien vähentämistä, ainoastaan lisää naisten kärsimyksiä.
Mielestäni "abortti on murha":n huutaminen kertoo älyllisestä löyhyydestä, eikä edistä kenenkään asiaa. Valitettavasti niitä tapahtuu aina, halusimmepa tai emme. Naisten syyllistäminen ei valitettavasti myöskään hyödytä ketään, koska jokaisen naisen tilanne on ainutkertainen ja mukavuusabortista puhuminen karkeaa yleistystä (niitäkin tapahtuu varmasti, mutta ei oikeuta syyllistämään kaikkia naisia).
Joka tapauksessa, lopetan tämä huvittavan keskustelun nyt ja toivotan kaikkea hyvää jatkossa. Muista pitää huolta omasta hyvinvoinnistasi; turha kiihkoilu voi nostaa verenpainetta.
jossa sinä pyrit jatkuvasti vähättelemään tai tekemään toisen argumentit olemattomiksi, ei ole enää mitään järkeä. Lopulta vielä alat halventaa vastapuolta kun ei omat argumenttisi enää riitä eikä ne harmiksei kumoakaan mitään.
Luultavasti olen vanhempi kuin sinä. Olet varmaankin syntynyt 80-90-lukujen vaihteessa.
"Abortin laittomaksi julistaminen ei edesauta aborttien vähentämistä, ainoastaan lisää naisten kärsimyksiä."
Kuten jo todettu, kehitysmaita ei voi verrata suoraan Suomen kaltasiin hyvinvointivaltioihin. Tiukempaa lakia ei kai ole kokeiltukaan vielä missään hyvinvointivaltiossa jossa uskontokaan ei rajota ehkäsyiden saatavuutta ja käyttöä. Ei siis voida mitenkään tietää miten Suomessa kävisi.
"Mielestäni "abortti on murha":n huutaminen kertoo älyllisestä löyhyydestä, eikä edistä kenenkään asiaa. Valitettavasti niitä tapahtuu aina, halusimmepa tai emme."
Ei voida mitenkään tietää moniko abortti on jäänyt tekemättä siksi että kaunistelemattomia totuuksia on kerrottu ajoissa, ja huomataan mitä mukavuusaborteista todellisuudessa ajatellaan.
Aina on niitä jotka sortaa heikompiaan ja toimii mielivaltaisesti, mikä ei tarkoita sitä että siksi mm. murhat pitäisi kokonaan laillistaa eikä edes yrittää estää.
Yritin avata argumenttejasi, mutta et monessakaan kohtaa pyrkinyt vastaamaan niihin. Keskusteluhan alkoi väittämistä, joiden mukaan abortti on vain taakka veronmaksajille. Ainakin tämä keskustelu jäi täysin kesken.
Kieltämättä viimeisessä viestissä asetin itseni yläpuolellesi ja halvensin sinua. Pahoittelen.
Uskoisin, että moni nainen on huomattavasti inhimillisempi kuin uskotkaan ja rakastaa lastaan/lapsiaan (myös sitä joka ei saanut syntyä). Todella isolla osaa abortin tehneistä naisista nimittäin on jo ennestään lapsia ja näissä tilanteissa ajatellaan myös niitä lapsia, joista jo pidetään huolta. Valitettavasti resursseja ei kenelläkään ole loputtomasti. Tuntuu tietysti taas kylmältä puhua resursseista kun kyseessä on uuden ihmise alku, mutta näin se menee. Joskus on oltava itsekäs pystyäkseen pitämään huolta itsestään ja toisista itselleen rakkaista ihmisistä.
No mutta, kiitos keskustelusta ja kaikkea hyvää :)
"Uskoisin, että moni nainen on huomattavasti inhimillisempi kuin uskotkaan ja rakastaa lastaan/lapsiaan (myös sitä joka ei saanut syntyä)."
No en kyllä parhaalla tahdollakaan pysty näkeen minkäänlaista rakkautta väkivallassa ja surmaamisessa, kun toisinkin voisi toimia. Ei siinä todellisuudessa ajatella ketään muuta kuin omaa etua ja mukavuutta. Miksi tämän myöntäminen on monelle niin vaikeaa...ehkä omat itsekkäät teot on jotenkin helpompi kestää kun niistä yrittää löytää edes jotakin jalomielisyyttä mitä niissä ei ole?
"Joskus on oltava itsekäs pystyäkseen pitämään huolta itsestään ja toisista itselleen rakkaista ihmisistä."
Tällöinkin kuitenkin voisi antaa lapsen jatkaa elämäänsä siellä missä niitä resursseja riittää. Kukaan ei menetä adoptiossa mitään, ei ainakaan tärkeämpää kuin koko ihmiselämä...
Vai että elämä kantaa...yök, mitä tekopyhää horinaa. Eipä sitten
kantanut pienen uhrisi elämä, koska sinä itsekkyydessäsi päätit niin.
Voimia pikkuiselle poloiselle kuolinkamppailuunsa. Jälleen yksi turha
kuolema synkkiin tilastoihin..
Tuleeko joku onnelliseksi lasten tappamisesta? Parantaako lasten
viemäriin survonta jonkun? Huhhuh, kaikesta sitä "hyvää oloa"
revitäänkin. Sairasta. Eiköhän mies löydä vielä jotain parempaa, joka ei
oikuissaan tapa hänen lapsiaan.. jospa et saakaan enää koskaan lapsia,
vaikka kuinka hinkuat.
RIP, lapsi parka.
No tietenkin
se missä "lääkkeet" (siis myrkyt) irrottaa lapsen elämän lähteestään ja
tukehduttaa hänet kuoliaaksi!!
Mistä mä oisin tuskissani? Päinvastoin, tuntuu oikein hyvältä kertoo
itsekkäille väärintekijöille kirveltäviä totuuksia niiden teoista :)
Toisen ihmisen tappamisessa ja vielä yhteiskunnan varoja haaskaten ei
ole mitään 'henkilökohtaista'!
Buaahhahahhaaaaa, "kiihkoot ja kerjäät säälittävänä täällä hyväksyntää julmurimaisille veriteoilles"
Kuule, ei tarvitse kerjätä eikä sääliä, en tarvitse hyväksyntää. Mulle riittää, että tiedän itse milloin on lapsen aika ja milloin abortin. Minä tunnen oman elämäni ja sen tilanteet paremmin kuin yksikään muu ihminen, saati tämän palstan kirjoittelijat.
Säästä säälisi niille, jotka sitä tarvitse! :)