Terveisiä osastolta T3

Ote nicotinellin päiväkirjasta......

Olin istunut osaston ruokalan nurkkapöydässä jo pitkään. Seurakseni olin ennen poliisien tuloa hakenut paikallisesta alkosta pullollisen vodkaa Rovaniemen torilta,sillä tiesin jo ennen virkavallan saapumista mitä tästä seuraisi,että olin intoutunut naapurin ukon sonnilla ravikilpailuihin osallistumaan ja ajokkini hallinnan menetettyäni kaupungin johtajan vaimonkin ennen maaliintuloa kyyttiin noukkimaan.Sitä nyt kaatelin jalasta ottamaani sukkaan pöydän alla, ja imin,imin kuin viimeistä päivää,toivoen etteivät hoitajat noteeraisi minua uutena asukkaana entisiä kummemmin. Minut oli vallannut alakulo,joka uhkasi yltyä vallan synkkämielisyydeksi. Kaikkien onneksi - vaikka ruokala tyhjä olikin - vodkan aiheuttama nousuhumala sytytti sisimmässäni pontevia tunteita,niin pontevia,että tasaiseen tahtiin turaurin kivisessä salissa kaikuvia melkeinpä varrellisia narauksia.Mietin siinä istuessani,että vaikka asiat nyt ovatkin kehnonlaisessa jamassa ja mie pakkopaidassa vain isovarpaat vapaana, ei auta itku markkinoilla. Siinä istuessani ja sukkaani salaa imiessä hämärässä nurkassa kehitin haparoivassa mielessäni suunnitelmaa paremmasta elämästä,elämästä,jossa kirmaan pakkopaidassa ja knallihattu päässä appiukon heinäpellolla,emännän kutitellessa varpaita heinänkorrella,ja minun hihittäessä niin että sylki pärskyy suupielistä. Se ei olisi aivan yksinkertaista, sillä kuten lääkehumusta ja salakuljetetusta vodkasta huolimattaitsekin tiesin, ei minua oltu siunattu hengen lahjoilla eikä järjen riemuvoitolla. Mutta rohkeutta, rakas,lievästi hullu - puhuttelin sammaltaen itseäni. "Ehkä sattuma tuo kohdallesi jonkin ainutkertaisen tilaisuuden, ja Naapurin hilta tuo osastolle vahvan pinkan lettuja.