Miten on, kun aikaa on kulunut 20v. ja kun biol. lapsenne (joko ette ole häntä tavanneet tai olette jossain määrin) mennee naimisiin ja/tai tullee itse isäksi/äidiksi, niin oletteko halukkaita tietämään asiasta?
? biol.isille
maatuska
161287
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Minäkin haluaisin mielelläni kuulla edes jonkun vastaavan tähän.
Mutta tiedän tämän asian olevan niin vaikea,että tähän tuskin löytyy vastausta.
Ja lisäkysymyksenä kysyisin, miten mies voi sulkea pois mielestään/elämästään lapsensa? Ehkä sellaiset "isät" ei tätä palstaa lue, mutta muut miehet voisivat osata valaista ehkä asiaa, kun tuntevat paremmin miesten ajatustenjuoksun.
Itse ihmettelen miksi yhdeyden pitäminen
omaan lapseen on niin vaikeaa?
Olen jo aikuinen, mutta silti välillä tulee
purettua kiukkua ja usein ajattelen että kaikki
sitä lapsia saavatkin, kun ei niistä sit välitetä.
Omia lapsia mulla ei vielä oo eikä häitäkään vielä,mutta näiden kauttahan vois tietty kostaa...
ihmismieli on niin moninainen ja nuoruuden epävarmuus asioista ja tilanteista ja ei oikein osata olla edes itsensä kanssa...
Ajanoloon asia unohdetaan ja pidetään poissa mielestä. Mikä on pois silmistä on pois mielestä.
Perhe perustetaan ja ehkä eletään salaisuudessa tai näennäisessä salaisuuden verkossa (asiasta ei puhuta), kunnes jossain vaiheessa asia tulee julkiseksi tai asianomainen huomaakin olevansa yksin lasten lähdettyä maailmalle tai tulee se surullisen kuuluisa 50-villitys ja haikaillaan menneisyyttä. Etc.etc..
Kostoa en haikaile. En niinikään kasvattanut lastani kostajaksi, vihanpitäjäksi enkä syyttäjäksi. Sitä pelkoa ei siis ole.
Kysymykseni tarkoitus vain on selvittää miesten tuntoja, kun aika on patinoittanut mielen.
Tilanne on tällä hetkellä ns. päällä, enkä oikein tiedä ilmoitanko tämän asian vai en tulevalle biologiselle ukille.
Niin miehet... asialliset palautukset ovat tervetulleita.
Toivon myös palautetta vaimoilta, joilla on tieto miehensä (exsänsä) aviottomasta lapsesta
Tää on kyllä aika montaa koskettava asia. Ja vieläkin näköjään niin tabu, arka, että ihan pahaa tekee. Ehkä sitten jotkut on vain niin tunnevammasia, etteivät piittaa lapsistaan, ja valitettavasti omien kokemusteni perusteella ei todellakaan myös lapsenlapsistaan. Surullisinta on että nämä lapset (pienet ja isot) kantaa ikuisesti kuitenkin tiettyä hylätyksi tulemisen tunnetta sisällään, kuitenkin. Miksi isä/vaari ei minua rakastanut, pitänyt tärkeänä.
Hei kamoon, eihän tämä asia enää ole mikään tabu tai arka asia. Ei lapsista ole pakko pitää, varsinkaan jos kyseessä on vahingonlaukaus. Sattuuhan sitä paremmissakin piireissä. Äitien pitäisi miettiä tätä asiaa enemmän, ennen kuin päättävät synnyttää lapsen. Jos ukko ei halua lasta -> abortti?
Have a nice day!
snacky
Ja lapsen siis syyttää äitiään vai, että vi**uako menit sitä mul**ua naim**n?????????? Jos nyt nainen ottaa vastuun tekosistaan niin luulis miehessäkin sen verran mun** olevan???????Miksi naisen pitäis päättää miehen mielen mukaan, mutta miehet vain levittää siemeniään auliisti. Mutta ei niistä miehiksi ole ollenkaan tosipaikan tullen. Mädätköön vanhana yksin ja itkekööt kohtaloaan ne luuserimiehet.Have a nice day too :D :D Sillä se parhaiten nauraa kuka viimeksi nauraa.
Hei sysopit, voisko tän tyypin heittää jotenkin pihalle täältä rähisemästä?
Ja mikä pakko niitä pentuja on synnyttää? Vai oletko samassa jamassa kuin se Kuopion äityli?!!!
Have a nice day
snacky
kerrohan kummasta ne vahingonlaukaukset tulee?!
Ja mikä pakko niitä vahinkoja on laukaista?
No ei kai kukaan tahallaan vahinkoja tee???!!!! Tiedän tosin tapauksen, jossa typy oli tahallaan "unohtanut" pilsut ja kieltäytyi tekemästä aborttia, ellei kaveri olisi maksanut 5000 eikkaa! Kundi joutu ottaan kulutusluottoa r-kioskilta :)
Aina kannatta käyttää kondomia.
Ei tule tahallisuuksia!!!
Jos kumppani on epäluotettava vs. kumppani on herkkäuskoinen.
Hyvä keksintö (Nobelin ansaitsisi), ehkäisee myös sukupuolitauteja!!!
Kortsut hajoaa aika usein :( Mutta vielä on katumuspillerit ja viimeisenä abortti eli tilanne ei ole välttämättä niin paha. Voi tosin olla parempi olla kajoamatta amatööreihin tyystin...
Kyllä tota juttua riittää vaimojen läskiperseistä, mutta ei itse isyydestä. Siinä kai vastaus kaikkia meitä askarruttavaan kysymykseen...
..mitä miehet ( tai lapsensä hylänneet äidit ) ajattelevat, tuskinpa kokonaan voivat lastansa unohtaa. On lapsen syntymäpäivä & muut juhlapyhät, uskon, että lapsi -jo aikuinenkin- tulee useita kertoja vuodessa mieleen, mielestä on kuitenkin helppo karkoittaa..
Minullakin tulevat samat pohdinnat eteen muutaman vuoden päästä..pitäisikö isälle ilmoittaa? Jos lapseni ei aikuisena halua ottaa itse isäänsä yhteyttä, luulen että lähettäisin kirjeen. Lapsenlapsista ehdottamasti kertoisin, jotenkin tuntuu että se olisi velvollisuutenikin isää sekä lapsenlapsia kohtaan.
Näin mietin nyt, mutten tiedä mitä teen kun asia on ajankohtainen. Vaikeita asioita -ainakin minulle- ja koen, että aihe on monelle hyvin vieras, vaikea ymmärtää: parhaat keskustelut käyn yh-äitien kanssa, jotka ovat samassa tilanteesta syystä tai toisesta.
Olisit toivonut ( kuten moni muukin äiti ) miehen näkökulmaa asiaan: miehen joka jostain syystä ei pidä yhteyttä lapseensa. Luulen -vain luulen- että asia on liian kipeä. On luonnotonta hylätä lapsensa ( kyseessä voi olla äitikin ) ja usein tilanteeseen liittyy salailua: ystävät ja suku eivät tiedä lapsesta tai siitä ettei mies pidä suhteita yllä lapseensa.
Nämä olivat vain omia pohdintojani, voi olla että jokin meni "metsäänkin" :)..Hyvä että pohdit, harva meistä joutuu näitä miettimään. Toivottavasti sinullakin on äiti-ystäviä samanlaisessa tilanteessa ja voit jakaa tunteita ja ajatuksia heidän kanssaan.
Oli hienoa lukea viestisi täältä, joskus sitä on aika yksin näiden pohdintojen kanssa -helpottaa kun muutkin pohtivat.
Hyvää ja onnellista Juhannusta :)
Itse en ole biologista isääni koskaan tavannut.
Mutta olen omannut maailman ihanimman isäpuolen. =)
Äitiäni ei ole ikinä kiinnostanut olla tähän mieheen missään yhteydessä ja minäkin olen vaivaiset tietoni "isästäni" saanut häneltä kaivaa. Mitään äitini ei enää muista vain hänen nimensä ja siskon nimen.
"Isäni" tietää olemassaolostani mutta yhteyttä ei ole koskaan ottanut. Itse sain tietää hänestä ollessani 11v., 13 vuotta sitten. Sen jälkeen on aina välillä tehnyt mieli selvittää kuka hän on, miltä hän näyttää, onko minulla olemassa muita sisaruksia ym. Aikaiseksi ei vain ikinä ole saanut.
Ensimmäiset askeleet on otettu ja olen ottanut selvää missä hän asuu ja mikä on hänen numeronsa. Tiedän myös hänen siskonsa numeron. Mietin aina välillä soittaisinko hänen siskolleen ja kyselisin suvusta ym. "isälleni" en viitsi soittaa, koska en tiedä mitä sanoisin. Jotenkin tuntuu, että helpompi olisi soittaa hänen siskolleen.
Periaatteessa "isäni" ei minua kauheasti kiinnosta mutta hänen suvustaan ja siellä esiintyvistä sairauksista olisi kiva tietää, koska oman perheen perustaminen on lähellä. Helpottaisi paljon, jos tietäisi mitä sairauksia on mahdollista periä.
No aika näyttää mitä tulen tekemään. Luultavasti koskaan en saa itseäni otettua niskasta kiinni, että ottaisin yhteyttä.
olisi helpointa ottaa yhteyttä. Olet selvittänyt yhteystiedot ja asiaa mietiskelet.
Sanoit, että perheen perustaminen on lähellä. Perinnöllisistä sairauksista olisi hyvä tietää ja saattaahan sinulla olla sisaruksiakin ja toiset isovanhemmat elossa.
Jos soittaminen on vaikeaa, oletko ajatellut kirjoittaa? Kertoisit kuka olet -siskoon ehkä helpompi ottaa yhteyttä- ja ehdottaisit tapaamista. Kukaties tuntematon tätisi ilahtuisikin?