Minä kömmin hänen viereensä
peiton alle lämpimään
Kun ulkona sataa
Ja aamu on vielä kaukana
harmaiden pilvien takana
peiton alle lämpimään
Kun ulkona sataa
Ja aamu on vielä kaukana
harmaiden pilvien takana
Saa sataa
rygseck
16183
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mys., runossa ei ole mitään vikaa, päinvastoin se on hyvä kuvaus raukeasta aamuhetkestä. Mutta ehkäpä lukijatkin torkkuvat.
Tee...
Viimepäivien valossa on ihan hyväkin jos lukijat hieman torkkuvat ;D
Se yks ainakin..
Sinua kiitän valveillaolosta !!
Nyt tullaan jo siihen kysymykseen, saako silloin olla sanaton, kun on sanaton.
Runon herkkä maailmahan saattaa säröytyä, jos sitä alkaa asemoida.
Upean herkässä runossasi sanot kaiken tarpeellisen, eikä siihen osaa juuri edes kommenttia antaa, pelätessään rikkovansa harmonian runosi sisällä.
Pidän asteikolla 1 - 10 noin 16 asteen verran, tai paljon enemmän. Eihän näitä voi edes paremmuusjärjestykseen laatia, ovat kaikki toisiaan parempia.
Tälläisellä runollahan rauhoittaisit maanjäristyksenkin. Tosin mustat hevoset vain innostuisivat, mutta se on kokonaan toinen juttu.
Huomenta, Ceero =)
Riippuu sanattomuuden laadusta, luulen ma - sitä kun on sanattomuuttakin niin montaa sorttia...
Ku olsis sanottava, ei ol tilaisuut
ja ku olsis tilaisuus, ei ol sanottava
Vai kui see meni ??
Itse olen ollut tänäaamuna sanaton muutamaankin otteeseen, kun lueskelin tuolla toisaalla.
Ihan kuin piuha aivojen sanojatuottavan nystyrän ja sormien välillä olisi poikki :O
Ihan käsittämätöntä !!
(minulle)
Ymmärrän pointtisi - joskus jotain luettavaa (yleensä runoja) on lähestyttävä silkkihansikkain ja varovasti kuin arkaa metsäkaurista.
Joskus taas teksti lähes vaatii rummutusta, symbaalien soittoa ja riemusaattoa osakseen.
Minenoo moinaankaa vaik joku vähä joskus tryykääki =)
Kiitos sinulle !!!
Ylläni viilentyneet
kesäpeitteeni
allani maa huokuu
viileyttään
sataa vaahteran kokoisia
särmikkäitä kyyneleitä
- väreineen -
ja taivas aukeaa
aamun sarastukseen
pilvettömältä taivaalta
syyspeittoni lämpiää
syleilyn huumaan
&
huumassa syleilyn
taikaa.
Kun en tohdi kommentoida,niinpä
runonmuodossani ujutan itseni
runosi huomaan.
Syysvärejä vaahteran katveessa
Sinulle Ystävä Hyvä !
Dolan =)
Sinä tiedät että olen otettu noista !!!
Runo jonka saan ihan ittelleni omia - minä kiitän !!
Ei muuta sanottavaa kuin että,lyhyestä virsi kaunis...
Mutta itse pidän juuri tämänkaltaisista runoista.
Herkkähipiä =)
(kiva nimimerkki)
Minä kiitän sinua kauniista sanoistasi !!
soon nyt niin, että toi ceero sanoi jo kaiken tästä
jätän vain jäljen
ihan pienen
etten riko hennon hetken tunnelmaa
Minä kiitän sinua kun jälkesi jätit =)
Sinäkin Mys, kuten darladykin osaatte
kirjoittaa minimaalisesti sisällön
siitä kärsimättä.
Älyttömän hieno runo!
Kiitos Lio =)
Mua vaan laiskotti ja halusin mennä takaisn nukkumaan, siks tosta nii lyhyt tuli =)
"Ku olsis sanottava, ei ol tilaisuut
ja ku olsis tilaisuus, ei ol sanottava"
Täh????
Nymmää kyl oo aiva lyäty ällikäl .. Saiskoon iha piäne selvitykse?
Anny ees yks...iha piän vaa...jooko?
Noo... muistanet että etunimeni on Mysteriet ??
Ei simmosta nimee turhaan anneta :O
Oikeesti - seurasin vaan toiselle tallattua polkua ja matkan varrelta löytyi vaikka ja mitä...
*nauraa*
Kiitos myös selvityksestä Mys. Kyl mää sit valla hämmästyin.
Uskoin tallanneeni sen polun aikoinaan niin pitkävetisesti, ettei sitä kukaan lähtisi mittaamaan pelkästä kiinnostuksesta.
Mukava havaita, että kuljit kuitenkin sen. Tarkoitus oli pitkävetistellä , jotta nämä Leksat ja muut Eenokit eivät eksyisi vahingossakaan niille niityille.
Tuo myös tuossa alussa tarkoittaa, että olen antanut itselleni luvan olettaa sinun tutustuneen tuohon pieneen maailmaamme polun päässä.
Kiitokset myös siitä, että olet sisäistänyt tavoitteeni ja antamasi palaute on jäljittämätöntä itseäsi. ( uskonpa vahvasti, että kaikki muut ovat tässä vaiheessa pudonneet pitkospuilta )
Ryg:)
Kyllä maar mää tierän että
kissan viereen kapusit...kehräys
kuului korviini asti:)