näin anonyymisti. Ansaitset ainakin pienen tuuleen puhalletun kiitoksen, jos se on kaikki mitä musta irtoaa. Jokatapauksessa haluan, että jotenkin tiedät.
Aloitin yhden harrastuksen sen vuoden syksyllä/loppukesästä, kun täytin 14. Harrastustoiminnan ohjaaja oli noin 45-vuotias mies. Sä liityt asiaan sillä tavalla, että tykkäsin kävellä kotiin sieltä harrastuksesta, vaikka matkaa oli muutama kilometri, joutui kävelemään maaseudulla, missä ei ollut katulamppuja ja illat oli pimeitä. Mä tykkäsin kävellä, koska sai olla ihan yksin hiljaisuudessa. Ajattelin usein sua. En mitenkään haaveilevan romanttisesti, vaan hämmentyneenä miettien, miksi aiheutit mussa niin suuren reaktion, että oli kuin sisin olisi mennyt solmuun. Miksi, miksi, miksi. Kävelin jopa sateessa mielelläni kotiin, koska tuntui että tarvitsen sellaisen rauhallisen hetken ajatella. Sä olit se syy, miksi halusin ajatella. Muuten yritin ajatella sua hyvin vähän. Se kävelymatka oli hetki, jolloin pyörit luvan kanssa mielessä, koska en saanut susta selvää.
Se harrastustoiminnan ohjaaja halusi aina viedä mut kotiin. Muutenkin se aina pyysi autoonsa. Siellä oli muitakin ihmisiä, mutta olisin ollut viimeisenä sen ajoreitillä. Se ei koskaan tykännyt siitä, että halusin kävellä. Ajoi melkein rinnalla huudellen kyytiin siihen asti, kun alkoi sellainen kävelyreitti, josta oikaisin. Olisin varmaan mennyt sen kyydillä, jos en olisi halunnut kävellä jostain hyvästä syystä. Mutta mä en siis koskaan mennyt. En edes talvella. Tosin se pyytelikin lämpimällä ilmalla paljon enemmän, vaikka jokaikinen kerta halusikin heittää kotiin.
Se kävi välillä kaupassa ja kysyi mitä haluan, pyysin muumilimsaa ja se toi aina siideriä. En halunnut juoda niitä. Tuntui ajan tuhlaukselta. Nyt kun sitä ajattelee, niin monesti odotin sitä kävelymatkaa ja oli pää jotenkin täynnä outoja tunteita enkä olisi jaksanut olla siellä harrastuksessa yhtään pidempää ja halusin keskittyä olennaiseen, jotta pääsen nopeasti lähtemään kotimatkalle. Kerran join sen ostaman siiderin, mutta en enää suostunut ottamaan lisää ja se joi itse koko sen illan.
Se lähetti luultavasti humalassa viestejä. En muista enää kaikkia viestejä. Muistan joitain. Yhden sisältö oli suurinpiirtein tällainen: "Työnnyn suhun ja vien neitsyytesi..." Ja niin edespäin. Muistan, kun luin ensimmäisen kerran tuollaista tai mikä tahansa muukaan kerta, niin en osannut reagoida ollenkaan. En tiedä oliko se lamaantumista vai vaan sitä, että ei kertakaikkiaan tiennyt miten reagoida. Ei tiennyt oliko se vitsi vai mikä se oli tai miksi kukaan kirjottaisi niin. Sitä on vaikea selittää kuinka suurta se reagoimattomuus oli. Puhuttiin niistä kyllä lopulta samassa harrastuksessa käyvien kanssa ja joku kysyi siltä, miksi se lähetti sellaista ja se sanoi, että sen lapset on leikkineet sen puhelimella.
Nykyään se on saanut käräjäoikeudessa tuomion lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Se oli houkutellut jonkun 14-vuotiaan asunnolleen alkoholin ja huumeiden avulla ja oli tämän sammuttua pannut sitä.
Mun on vaikea selittää sitä omaa pään sisäistä maailmaa, johon vaikutit, enkä ehkä haluakaan sen enempää selittää, mutta luulen, että mun pitää kiittää sua ja kertoa, että vaikutit paljon. Ei mitään muuta asiaa, tällaista vaan...
Aloitin yhden harrastuksen sen vuoden syksyllä/loppukesästä, kun täytin 14. Harrastustoiminnan ohjaaja oli noin 45-vuotias mies. Sä liityt asiaan sillä tavalla, että tykkäsin kävellä kotiin sieltä harrastuksesta, vaikka matkaa oli muutama kilometri, joutui kävelemään maaseudulla, missä ei ollut katulamppuja ja illat oli pimeitä. Mä tykkäsin kävellä, koska sai olla ihan yksin hiljaisuudessa. Ajattelin usein sua. En mitenkään haaveilevan romanttisesti, vaan hämmentyneenä miettien, miksi aiheutit mussa niin suuren reaktion, että oli kuin sisin olisi mennyt solmuun. Miksi, miksi, miksi. Kävelin jopa sateessa mielelläni kotiin, koska tuntui että tarvitsen sellaisen rauhallisen hetken ajatella. Sä olit se syy, miksi halusin ajatella. Muuten yritin ajatella sua hyvin vähän. Se kävelymatka oli hetki, jolloin pyörit luvan kanssa mielessä, koska en saanut susta selvää.
Se harrastustoiminnan ohjaaja halusi aina viedä mut kotiin. Muutenkin se aina pyysi autoonsa. Siellä oli muitakin ihmisiä, mutta olisin ollut viimeisenä sen ajoreitillä. Se ei koskaan tykännyt siitä, että halusin kävellä. Ajoi melkein rinnalla huudellen kyytiin siihen asti, kun alkoi sellainen kävelyreitti, josta oikaisin. Olisin varmaan mennyt sen kyydillä, jos en olisi halunnut kävellä jostain hyvästä syystä. Mutta mä en siis koskaan mennyt. En edes talvella. Tosin se pyytelikin lämpimällä ilmalla paljon enemmän, vaikka jokaikinen kerta halusikin heittää kotiin.
Se kävi välillä kaupassa ja kysyi mitä haluan, pyysin muumilimsaa ja se toi aina siideriä. En halunnut juoda niitä. Tuntui ajan tuhlaukselta. Nyt kun sitä ajattelee, niin monesti odotin sitä kävelymatkaa ja oli pää jotenkin täynnä outoja tunteita enkä olisi jaksanut olla siellä harrastuksessa yhtään pidempää ja halusin keskittyä olennaiseen, jotta pääsen nopeasti lähtemään kotimatkalle. Kerran join sen ostaman siiderin, mutta en enää suostunut ottamaan lisää ja se joi itse koko sen illan.
Se lähetti luultavasti humalassa viestejä. En muista enää kaikkia viestejä. Muistan joitain. Yhden sisältö oli suurinpiirtein tällainen: "Työnnyn suhun ja vien neitsyytesi..." Ja niin edespäin. Muistan, kun luin ensimmäisen kerran tuollaista tai mikä tahansa muukaan kerta, niin en osannut reagoida ollenkaan. En tiedä oliko se lamaantumista vai vaan sitä, että ei kertakaikkiaan tiennyt miten reagoida. Ei tiennyt oliko se vitsi vai mikä se oli tai miksi kukaan kirjottaisi niin. Sitä on vaikea selittää kuinka suurta se reagoimattomuus oli. Puhuttiin niistä kyllä lopulta samassa harrastuksessa käyvien kanssa ja joku kysyi siltä, miksi se lähetti sellaista ja se sanoi, että sen lapset on leikkineet sen puhelimella.
Nykyään se on saanut käräjäoikeudessa tuomion lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Se oli houkutellut jonkun 14-vuotiaan asunnolleen alkoholin ja huumeiden avulla ja oli tämän sammuttua pannut sitä.
Mun on vaikea selittää sitä omaa pään sisäistä maailmaa, johon vaikutit, enkä ehkä haluakaan sen enempää selittää, mutta luulen, että mun pitää kiittää sua ja kertoa, että vaikutit paljon. Ei mitään muuta asiaa, tällaista vaan...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olit lapsi. Aikuinen toimi väärin. Hän käytti valtaansa väärin. Se ei ollut sinun syysi. Reagoimattomuus on seuraus siitä, ettei pahaa voi käsittää. Kun se ylittää ymmärryksen, se vie voimat. Se ei ollut sinun syysi. Sinä et voinut vaikuttaa.
Niin... mutta vaikeahan sitä on miettiä, että miksei reagoinut mitenkään. Miksei edes lopettanut käymästä siellä harrastuksessa, meni vaan seuraavana päivänä sinne niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Muistan kyllä hyvin selkeästi sen, että mitään reaktiota ei vaan millään tullut. Joskus hävettää ja ärsyttää, että ei osannut tehdä mitään. Koko asiaa on osannut (joutunut?) miettimään vasta sen miehen tuomion jälkeen. Tuntuu tosi pahalta ajatella sitä, että jos olisin edes kertonut jollekin aikuiselle, niin ehkä se mies olisi laitettu pois toiminnasta, jossa on lapsia ja niille toisille lapsille ei olisi käynyt mitään. Ei saisi jossitella, mutta aika kipeä ajatus.
Allekirjoitan tämän täysin: "Aikuinen toimi väärin. Hän käytti valtaansa väärin. Se ei ollut sinun syysi. Reagoimattomuus on seuraus siitä, ettei pahaa voi käsittää. Kun se ylittää ymmärryksen, se vie voimat. Se ei ollut sinun syysi. Sinä et voinut vaikuttaa." Vihdoinkin tuntuu että joku ymmärtää.
Sinun pelastuksesi oli että olit ihastunut ja tahdoit omaa aikaa. Olipa hyvä. :)
Vaikka rankkakin kertomus, mutta sinä säästyit ehkä joltakin kuitenkin.
Sinä pärjäät - olethan tietoinen siitä mitä tahdot ja teet niin :) Kävelet kun kerran tahdot.
Mä olenkin usein ajatellut, että kun vaan tuosta ihastuksesta olen hengissä selvinnyt, niin jään aina plussan puolelle, tapahtui mitä vaan. Samalla se vähän surettaa ja omatunto kalvaa, että tuntuukohan hänestä samalta. Jos ei ole jäänytkään musta plussalle ja toivoisi mielummin, että koko meidän juttua ei olisi ollut olemassakaan. Mä kuitenkin olen hänelle kiitollisuuden velassa aina jollain tavalla.
olisi suojellut sinua. Olet ollut neljätoista vasta.Siinä iässä rakastutaan helposti, ja nimenomaan rakkaus jää haaveasteelle. Todella hienoa että selvisit nuoruuden haaveen avulla joltain todella pahalta. Se miten tuohon ohjaajaan suhtauduttiin ja miten muita nuoria suojeltiin oli aikuisten vastuulla.