pelottavaakin on se, että moni näistä viesteistä on kuin suoraan minun päästäni. Ja kuin minun kirjoittamiani. En kyllä tänne viestittele, tämä eka , ja ehkä myöskin vika kerta. Kun en usein näitä ees ennätä lukeakaan. Mutta toivoa teidän kaikkien kaipaaviin sydämiin.
jännää ja
ohikulkija-82
4141
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niih, tämmöstähän täälä aina on: Suurta draamaa. ja lopputulos Kaikille Sama.Vain Kolkko yksinäisyysMutta jokainen tiensä valitsee..
Hyvää yötä
http://www.youtube.com/watch?v=fU6hyVgVmk4
Niinhän se on. Emme ole ainoita tuntevia ja samoissa tilanteissa pyöriskeleviä. Siksi täällä ei voikaan tunnistaa.
Toivon paras kaveri on uskallus. Ilman riskiä tutustua, ilman riskiä uskaltaa, ilman riskiä saada paljon, mutta myös riskiä haavoittua/haavoittaa. Toivo jää yksinäiseksi. Mitä isommat tunteet sitä isompi panos, voitto ja haavoittuminen samassa suhteessa. Elämää. Liian tasainen on tylsää ja jää valjuksi, ei tuoksu eikä maistu eikä tunnu miltään. Jos taas valitsee rohkea tien, voi käydä kuin chilin kanssa: puraisu tuottaa kiksit ja kipakkuutta, tai saa poltteessa kyyneleet valumaan. Mutta chilinkään kanssa ei tarvitse syödä uhkarohkeasti kokonaisena, vaan maistella varovasti tai maustaa sillä ruokansa ;-)
Totta on! JA erehtymisen vaara on suuri.