Linnun kuolema antoi osviittaa,että elämä jatkuu..
Olen sen kertonut aiemminkin,mutta kerron sen taas,koska se tapahtuma puhuttelee minua sillointällöin.
Se lintu oli hernekerttu jolta kissani oli pyrstösulat repinyt.Pelastin sen linnun ja vein sen kasvihuoneeseeni suojaan.Siellä se hyppelehti iloisena ja seurasin sen elämänkaarta,kun luulin,että se selviää.
Otin sen kämmenieni suojaan,kun huomasin,ettei se pärjää ja tulin tupaan.
Sen linnun verkkalvoille oli jo laskeutunut,mikä lieneekään verkkokalvo,siis silmät olivat täysin kiinni.Äkkiä tämä lintu työnsi päänsä minun sormieni lävitse ja kurkoitti katseensa ylös ja lauloi,siis se lintu näki jotain sellaista mitä minä en nähnyt.Olin lumoutuneena,sanattomana tätä luojan antamaa tapahtunaa ja sen
linnun hautaansaatossa ne kyyneeleet virtaavat vieläkin kun muistanAma
Kuolemaa en pelkää
4
84
Vastaukset
- Laritsa M
Kova rituliini_38, kun ei pelkää kuolemaa. Minä en tiedä pelkäisinkö, jos olisi tosipaikka edessä ja pitäisi suorittaa nopea valinta. Kuvittelen etten pelkää, mutta pelkäänpä että pelkäisin.
Kuinka niin kova?Pehmennyt paremminkin vastaanottamaan elämän realiteetit,kuten kuoleman.
Olemmehan sitoutuneet kuolemaan jo syntyessä.
Poikani arkun äärellä tunsin,että me kohtaamme vielä,siis jälleennäkemisen ihanassa toivossa,kuten joskus muistokirjoituksessa sanotaan.
En ole uskova sanan varsiaisessa mielessä,mutta omaan tietyn uskon tai uskomuksen joka kantaa elämää eteenpäin
- syntinen tässä
En voi uskoa uskontoon vaikka uskovaisesta kodista olen kotoisin.
Kuitenkin se lapsuus on jättänyt sisimpääni Jumalan pelon ja pelkään kamalasti sairastumista ja erityisesti halvaantumista ennen kuolemaa koska olen elänyt syntistä elämää.
Kyllä kuolema mietityttää nyt 78 vuotiaana kun alkaa tulla kaikenlaisia pieniä vaivoja ja viime viikolla polvi oli kipeä niin oli vaikea nostaa jalkaa lavuaarin, jossa aina olen ne pessyt iltaisin. Tunsin itseni vanhaksi silloin.
Vaikka en usko sellaiseen jumalaan josta meille on kerrottu niin silti rukoilen ja pyydän apua kovassa hädässä.
Kukaan ei ole pystynyt todistamaan mitään kuoleman jälkeisestä elämästä. - kuolema ei pelota
kuolema on suuri helpotus!
Olin hyvin lähellä kuolemaa, äkillinen sydänleikkaus, ensimmäine reaktio oli tässäkö oli elämä, kuolema ei pelottanu, pelkäsin leikkausta, kuvittelin kauhulla kun rinta avataan, sydän nostetaan ulos, se kuvitelma oli ihnhottava, olin hyvin hyvin väsyny, oli helpotus vaipuaa uneen, toivoin etten enään heräisi tähän maailmaan, pettymys oli suuri, kun joskus ehkä vuorokaudenkuluttua leikkauksesta heräsin teho osastolla, kauhistus olenko taas täällä, enkö päässykkää pois, lapset lapsenlapsineen kävi kattsomassa, tytäreni kertoi ensimmäisen näkemyksensä, en ollu tunnistettavissa, olin täysin vieraan näkönen, olin valtavan turvoksissa, nestekeräymä oli valtavaa, ilmeisesti oli tullu jokin komplikaatio jossain vaiheessa, harmi kun siitä selvisin, olin ollu kuoleena jonkin aikaa, josta itse en tienny mitään, en nähnyt yhtikäs mitään rajan tuollapuolen, vain pimeää josta en olisi haluunnu enään herätä.
Suhteelisen nopeasti kuntouduin, lääkärin kertoman mukaan en ilman hyvää yleiskuntoa olisi selvinny leikkauksesta, yleiskuntoni oli hyvä, jonka olin hankkinu pitkin elämää aktiivisella liikunalla,
nyt elämä jatkuu kohti vanhuutta, elämä on kovaa työtä yllä pitää kuntoa selviytyäkseen päivästä toiseen kohtuullisen hyvin, olen itse työllistäny itseni pitämään kuntoa yllä selviytyäkseni itseellisesti elämstä päivästä toiseen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Alahan tulla paikkaamaan tekojas
Ja lopeta se piilossa oleminen. Olet vastuussa mun haavoista. Vien asian eteenpäin jos ei ala kuulumaan.315226- 363651
Onko kenellekään muulle käynyt niin
Että menetti tilaisuutensa? Kaivattu oli kuin tarjottimella, osoitti kiinnostusta vahvasti, silmät ja olemus täynnä rakk1833243- 112435
- 282006
- 121937
- 1631836
- 1051332
- 141238
- 1371134