Hei Keskiyö!
Tunnustelisitko tilannettani. Olen ehkä tavannut kaksoissieluni. Tapasimme erikoisissa olosuhteissa, kummankin ollessa sairaalahoidossa. Kun katseemme kohtasivat, koin sanoinkuvaamattoman tunteen yhteydestä, tuttuudesta häneen, myös jostakin salaperäisestä. En uskaltanut heti puhua hänelle, mutta pian aloimme jutella, ja olemme sen jälkeen kyenneet puhumaan avoimesti aivan kaikesta maan ja taivaan väliltä.
Koska kumpikin olemme juuri tahoillamme eronneet seurustelusuhteista, olemme hieman varuillamme ja ihmeissämme tästä uudesta kohtaamisesta, ettei vaan mikään menisi pilalle. Tiedostamme, että edellisen suhteen asiat ja ero olisi varmaankin hyvä käsitellä ennen kuin sukeltaa seuraavaan suhteeseen, mutta yhteenkuuluvuuden tunne välillämme vaan on niin voimakas, ettemme kykene estelemään. Kummallakin on jo nyt viikon kestäneen tuttavuuden jälkeen sellainen tunne, että haluiaisimme olla yhdessä, emmekä kykene olemaan pelkkiä ystäviä. Meillä on valtavasti yhdistäviä asioita, emmekä joudu selittelemään itseämme tai omaa (joskus omituista) käyttäytymistämme toiselle, vaan välillämme on jonkinlainen todella syvällinen yhteys ja ymmärrys. Minun on hyvin vaikea kuvitella että kumpikaan tuomitsisi eroavaisuutta toisessa tai ei uskaltaisi jostakin asiasta puhua toiselle. Ikävöimme toisiamme jatkuvasti.
Tänä iltana olen lueskellut kaksoissieluista ensimmäistä kertaa ja kaikki mitä niistä kerrotaan, tuntuu osuvan kohdalleen minun ja tämän juuri hiljattain kohtaamani ihmisen kohdalla. Vaikka olin juuri aikeissa viettää elämää itsekseni, itsenäisenä ja ilman minkäänlaista romanttista suhdetta, tämä ihminen vain ilmaantui jostakin ikäänkuin kaukaa avaruudesta siihen minun silmieni eteen. Olemme hyviä peilejä toisillemme ja olemme myös kokeneet hämmästyttävän paljon samankaltaisia asioita elämässämme. Jo muutamassa päivässä olen havainnut, mitkä ovat niitä tärkeimpiä asioita, mitä hän voisi opettaa minulle ja vastaavasti mitä minä hänelle.
Kirjoitin näin pitkään kaiketi selventääkseni omia ajatuksiani, kovin on ihmeellistä ja hämmentävääkin tämä kaikki. Hyvin kiitollinen tästä kohtaamisesta olen, sillä tuon ihmisen seurassa oleminen tekee minulle todella hyvää ja kaipaan olla hänen lähellään.
Mitä näkisit, olisiko tämä minun kaksoissieluni, jota olen koko elämäni etsinyt?
Tunnustelisitko tilannettani. Olen ehkä tavannut kaksoissieluni. Tapasimme erikoisissa olosuhteissa, kummankin ollessa sairaalahoidossa. Kun katseemme kohtasivat, koin sanoinkuvaamattoman tunteen yhteydestä, tuttuudesta häneen, myös jostakin salaperäisestä. En uskaltanut heti puhua hänelle, mutta pian aloimme jutella, ja olemme sen jälkeen kyenneet puhumaan avoimesti aivan kaikesta maan ja taivaan väliltä.
Koska kumpikin olemme juuri tahoillamme eronneet seurustelusuhteista, olemme hieman varuillamme ja ihmeissämme tästä uudesta kohtaamisesta, ettei vaan mikään menisi pilalle. Tiedostamme, että edellisen suhteen asiat ja ero olisi varmaankin hyvä käsitellä ennen kuin sukeltaa seuraavaan suhteeseen, mutta yhteenkuuluvuuden tunne välillämme vaan on niin voimakas, ettemme kykene estelemään. Kummallakin on jo nyt viikon kestäneen tuttavuuden jälkeen sellainen tunne, että haluiaisimme olla yhdessä, emmekä kykene olemaan pelkkiä ystäviä. Meillä on valtavasti yhdistäviä asioita, emmekä joudu selittelemään itseämme tai omaa (joskus omituista) käyttäytymistämme toiselle, vaan välillämme on jonkinlainen todella syvällinen yhteys ja ymmärrys. Minun on hyvin vaikea kuvitella että kumpikaan tuomitsisi eroavaisuutta toisessa tai ei uskaltaisi jostakin asiasta puhua toiselle. Ikävöimme toisiamme jatkuvasti.
Tänä iltana olen lueskellut kaksoissieluista ensimmäistä kertaa ja kaikki mitä niistä kerrotaan, tuntuu osuvan kohdalleen minun ja tämän juuri hiljattain kohtaamani ihmisen kohdalla. Vaikka olin juuri aikeissa viettää elämää itsekseni, itsenäisenä ja ilman minkäänlaista romanttista suhdetta, tämä ihminen vain ilmaantui jostakin ikäänkuin kaukaa avaruudesta siihen minun silmieni eteen. Olemme hyviä peilejä toisillemme ja olemme myös kokeneet hämmästyttävän paljon samankaltaisia asioita elämässämme. Jo muutamassa päivässä olen havainnut, mitkä ovat niitä tärkeimpiä asioita, mitä hän voisi opettaa minulle ja vastaavasti mitä minä hänelle.
Kirjoitin näin pitkään kaiketi selventääkseni omia ajatuksiani, kovin on ihmeellistä ja hämmentävääkin tämä kaikki. Hyvin kiitollinen tästä kohtaamisesta olen, sillä tuon ihmisen seurassa oleminen tekee minulle todella hyvää ja kaipaan olla hänen lähellään.
Mitä näkisit, olisiko tämä minun kaksoissieluni, jota olen koko elämäni etsinyt?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei
tuo kirjoitus oli sinulle samalla terapiaa, mitä tarvitset herkälle sielullesi.
olet yksinjätetty ja kärsit hiljaa, sinä tarvitset lohtua ja ymmärrystä. samoin on tämän toisen henkilön kanssa.
te näette toisissanne kaikki ne kohdat, mitkä teistä itsestänne tällä hetkellä puuttuvat. teistä tuntuu, että puhuessanne palapelin palat loksahtavat paikalleen.
tällaiselta tuntuukin silloin, kun kohtaa sielunpuolikkaansa.
mutta tällaiselta tuntuu myös silloin, kun kohtaa ihmisen, joka edustaa kaikkia niitä ajauksia ja odotuksia, joita itselleen niin kovasti odottaa. toiveet on projektoitu uuteen henkilöön niin vahvasti, että kaikki tuntuu suoraan sanoen mielettömän ihanalta.
sinä kaiketi tarkoitat sielunpuolikasta kaksoissielullasi? jotkut puhuvat kaksoisliekistä, ihmiset käyttävät kovin erilaisia nimiä näistä kokemuksista.
minä puhun sielunkumppanista tai sielunpuolikkaasta.
mutta et voi vielä tietää mihin asiat menevät, koska ette kumpikaan ole vielä surreet menetettyä ihmissuhdettanne loppuun. surutyöt ovat vielä kesken.
näen asian niin, että te voitte aivan hyvin lähteä kokemaan ja oppimaan toisistanne, olettehan te kumpikin nyt vapaita ihmisiä.
mutta varoitan kuitenkin, että täysissä voimissanne te ette kumpikaan ole, teillä on vaaleanpunaiset silmälasit päässänne.
en tahdo ottaa tuulta purjeistasi, mutta elä vain päivä kerrallaan ja seuraa tunteitasi. tunteet harvoin seuraavat järkeä, mutta ne puhuvat sinulle rehellisesti
t: Keskiyö
Suurkiitokset. :) Pidän nämä sanasi mielessäni...