Timo T.A. Mikkonen

Samoin minä
Olen itsekin ollut neurologisella osastolla aivoverenkiertohäiriön takia.
Minulla ei ollut aivoinfartia.
Pojat tarvitsevat isää joten toivon paranemista.
Olihan se televisio esiintyminen,korostettua isänmaallisuutta tai oman egon korostamista,en päässyt sisälle siitä touhusta.Lapsille oli kaiketi ajettu ideologiaan tietty malli,tuntui aika vieraalta näin suomalaisesta näkökannasta ja tämä on vain minun mielipiteeni

rouvakin nyt joutuu töihin menemään ja alkaa ymmärtää niitä äitejä, joitten pitää laittaa lapset tarhaan.

Miksi toisen sairaudelle ilkutaan, sokeutuminen on pahimpia mitä tiedän, se on niin suuri muuto elämään eikä sille voi mitäöän.
Katkeruus on pahinta ja joku tulee sen tänne sivulle ilmaisemaan kuin toisen sairauden nojalla.
Kukaan tervejärkinen ei voi ymmärtää tuollasta 'purkausta' , johan meilläkin on elettyä ikää ja kokemuksiakin, pitäisi edes oman edun takia ymmärtää ja jättää ilkeilyt tämän kaltaisen asian yhteydessä.

Taitaa kirjoittaja""" hk""" olla tyhjä tynnyri kun noin kolisee.

ketään yleensä jalostakkaan. On Mikkosten suusta kuultu paljon pahaa mieltä aiheuttanutta arvostelua ja panettelua.Silti ei ole hyvien tapojen mukaista ilkkua toisen sairaudella. Mutta tämä palsta onkin katkeruuden kaatopaikka.

Olen aikoinaan kovastikin ärsyyntynyt Mikkosen tavasta esiintyä, mutta en todellakaan haluaisi hänelle tuollaista vastoinkäymistä, joka nyt häntä on kohdannut. Elämä tuntuu koettelevan joskus aivan liian rankasti. Koko perheen elämä menee uusiksi.

Taisi mennä Mikkosen entisenkin perheen elämä uusiksi, kun isä jätti nuoren naisen takia. Ja onhan vähintään isoisän ikäisellä isällä aikamoinen riski sairastua vakavasti.

Olkoon Luoja armollinen hänelle, niin että hän pääsisi perheensä pariin tervehtyneenä ja näkönsä takaisin saaneena. Kaikkihan on mahdollista.
Ei pidä lyödä lyötyä eikä vanhoja muistella.

Minäkin toivon vaimon ja lasten takia, että Mikkonen kuntoutuisi ja saisi näkönsä takaisin. Olettaisi kuitenkin hänellä olevan hyvän peruskunnon ainakin raamien perusteella, joten toivon todellakin paranemista.

ainahan aikuiset pärjää,mutta lapset,ei ole rahasta kii jos vain muuten pärjäävät,,

Vastuutonta olisi äidin nyt lähteä työhön, mies juuri sokeutunut hän tarvitsee tukea ja lapset myös.
Tuo sairauskohtaus jättää varmasti muutakin, toiminnot hidastuu oma mielentila muuttuu huomattavasti, voihan olla liikkuminenkin vaikeaa, ja vielä tuo näkökyvyn menettäminen.
Alkaa rankimmasta päästä elämän uudelleen opetteleminen.
Kyllä tuo on koskettanut äitiäkin, mutta nyt kaikki jää hänen hartioilleen, on saatava henkinen tasapaino koko perhe kuntoon ja mietittävä vasta sitten.
Naisilla on lisävoimavaraa aina jostain saatavissa, silloin kun tarvitaan ne löytyy.
Tämä on sellainen koettelemus ettei varmaan ole yhtään oikotietä jatkaa normaalia arkea.

On surullista ettei empatiaa enää tunneta.
Ketä vain voi kohdata vastaavanlainen vastoinkäyminen jossain muodossa, entä sitten jos nämä ilkeilijät odottavatkin edes jotain kuuntelijaksi tai vaikka vain olemaan läsnä kun sitä joskus jokainen tarvitsee?
Pahaamieltä ja ilkeilyä voisi kyllä rajoittaa, siihen pystyy jokainen.

Minullekin napsahti syöpä. Mutta päivä kerrallaan. Aikansa se on herrojenkin
hyvällä ololla.

Älä Taneli masennu tuo päivä kerrallaan on hyvä ohje, nyt on hyvät hoidot ja tietoa paljon miten hoidetaan.
Tämän tiedän omakohtaisesti,. olen sairastunut syöpään, leikattu 2005 ja nyt viimeisessä tarkastuksessa noin pari viikkoa sitten sain puhtaat paperit toistaiseksi.
Kontrolleissa käyn kerran vuodessa

Sisäsiittoisuuden tietää vain sisäsiittoinen.
Tämä paise on pahinta näillä palstoilla, hajusta päätellen...äly hoi!