Onko kellään vastaavia kokemuksia?
Minulla on 13 vuotias pinseri narttu, joka on todennäköisesti mennyt raskaudestani täysin sekaisin. Olen raskaana 8:lla kuulla ja viimeinen kuukausi on ollut tosi rankkaa koirani kanssa. Alkuraskaudessa koirani oli vähän enemmän vahtaava ja seuraileva, mutta nyt tämä on mennyt aivan mahdottomaksi. Meillä ei ole lapsia entuudestaan.
Koirani valvoo yöt sängyn vieressä, tärisee ja on jännittynyt. Selvästi koira on tosi stressaantunut ja itsekin olen aivan epätoivoinen. Koira herää yöllä klo 24-01 välillä ja aloittaa valvomisen koppansa vieressä, joka on meidän sängyn vieressä ja välillä teputtelee sängyn läheisyydessä. Sitten mieheni kanssa herätään ja mietitään miten saadaan se rauhoittumaan, ollaan rauhoiteltu, silitelty ja toisinaan taas kokeiltu komentamista omaan koppaan ja siellä pysymistä.
Päivät koira on vähän levollisempi, mutta seurailee vähän väliä, ettei omistaja vaan katoa näköpiiristä. Huoli näyttää koiralla olevan kova.
Aiemmin koira on nukkunut kuorsaten lähes ympäri vuorokauden, paitsi syödessään ja lenkkeillessään. Koira ei ole seuraillut, eikä vahdannut meitä kumpaakaan 13 vuoteen. Koira on energinen (juoksee lenkkejä päivittäin) ja muuten terve.
Kävin koirani kanssa eläinlääkärissä varmuuden vuoksi, ettei olisi ainakaan mitään kipuja. Lääkäri ei löytänyt koirasta mitään vikaa, mutta syötin lääkärin määräyksestä koiralleni kuitenkin viikon kipulääkekuurin, jotta poissuljettiin mahdolliset kivut. Mikään ei kuitenkaan muuttunut.
Nyt alotimme käyttämään DAP:ia, josta erittyy huoneilmaan koiralle rauhoittavaa "emohormoonia". Tämä ei ole ainakaan toistaiseksi auttanut, sillä viime yön valvoin taas huolestuneena koirani kanssa.
Mikä avuksi, en tiedä. Onko lopulta vauvan kotiintulo vasta helpottavatekijä, en tiedä...
Kuulisin mielelläni, jos jollakin on vastaavia kokemuksia. Saisin varmuuden siitä, että tämä tosiaan voisi kuulua raskauteeni, jonka koirani nyt vaistoaa.
KIITOS jo etukäteen !!!
Minulla on 13 vuotias pinseri narttu, joka on todennäköisesti mennyt raskaudestani täysin sekaisin. Olen raskaana 8:lla kuulla ja viimeinen kuukausi on ollut tosi rankkaa koirani kanssa. Alkuraskaudessa koirani oli vähän enemmän vahtaava ja seuraileva, mutta nyt tämä on mennyt aivan mahdottomaksi. Meillä ei ole lapsia entuudestaan.
Koirani valvoo yöt sängyn vieressä, tärisee ja on jännittynyt. Selvästi koira on tosi stressaantunut ja itsekin olen aivan epätoivoinen. Koira herää yöllä klo 24-01 välillä ja aloittaa valvomisen koppansa vieressä, joka on meidän sängyn vieressä ja välillä teputtelee sängyn läheisyydessä. Sitten mieheni kanssa herätään ja mietitään miten saadaan se rauhoittumaan, ollaan rauhoiteltu, silitelty ja toisinaan taas kokeiltu komentamista omaan koppaan ja siellä pysymistä.
Päivät koira on vähän levollisempi, mutta seurailee vähän väliä, ettei omistaja vaan katoa näköpiiristä. Huoli näyttää koiralla olevan kova.
Aiemmin koira on nukkunut kuorsaten lähes ympäri vuorokauden, paitsi syödessään ja lenkkeillessään. Koira ei ole seuraillut, eikä vahdannut meitä kumpaakaan 13 vuoteen. Koira on energinen (juoksee lenkkejä päivittäin) ja muuten terve.
Kävin koirani kanssa eläinlääkärissä varmuuden vuoksi, ettei olisi ainakaan mitään kipuja. Lääkäri ei löytänyt koirasta mitään vikaa, mutta syötin lääkärin määräyksestä koiralleni kuitenkin viikon kipulääkekuurin, jotta poissuljettiin mahdolliset kivut. Mikään ei kuitenkaan muuttunut.
Nyt alotimme käyttämään DAP:ia, josta erittyy huoneilmaan koiralle rauhoittavaa "emohormoonia". Tämä ei ole ainakaan toistaiseksi auttanut, sillä viime yön valvoin taas huolestuneena koirani kanssa.
Mikä avuksi, en tiedä. Onko lopulta vauvan kotiintulo vasta helpottavatekijä, en tiedä...
Kuulisin mielelläni, jos jollakin on vastaavia kokemuksia. Saisin varmuuden siitä, että tämä tosiaan voisi kuulua raskauteeni, jonka koirani nyt vaistoaa.
KIITOS jo etukäteen !!!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Monet koirat haistavat/vaistoavat raskaana olevan, ja käyttäytyvät erilailla. Paljon olen tapauksia kuullut - mutta se ei kuitenkaan taida olla kaikille koirille ominaista.
Enpä osaa mitenkäään neuvoa... ehkä se menee ohi kun vauva syntyy, ja koira alkaa sinun sijasta vahdata vauvaa. Ehkä dap auttaa, siihen tosin menee jopa kuukausi enimmillään, ennenkuin tulokset näkyvät. Tai ehkä koirasi on tulossa vanhaksi. Koirillakin on jonkinlaista "dementiaa", mikä saa ne käyttäytymään oudosti. Nuo yöheräilyt ja stressaaminen kuulostavat toisaalta siltä. Mutta, toivotaan että koiralla vain on korkea hoivavietti ja vauvan tultua maailmaan, koirakin alkaa voimaan paremmin... :)
Älä suotta huoli, kunhan vain saat jotenkin nukuttua :). Lemmikipalstat.netissä on joskus ollut keskustelua aiheesta ja aika monella oli koira ensinnäkin havainnut raskauden ennen raskaana olevaa ja muuttunut käytökseltään. Nimenomaan tuo ylisuojeleva asenne oli monelle tullut. Mutta ootas vaan kun lapsi syntyy ja alkaa sen vahtaaminen :). Onhan se hyvä kun on apuri mammalla!
ja lisäksi luulen, että koirasi vaistoa sinun muuttuneen ja huolestuneen mielenlaatusi. Kyllähän vanha koira tajuaa, että huoneessa läsnä on nyt myös pieni lapsi.
On muuten mielenkiintoista, että sikiön tunnelmista ei paljon puhuta, ehkä viime aikoina on alkanut olla tutkimusmateriaalia.
Kun olen itse vanha kätilö, kehottelisin sinua ottamaan yöt levon kannalta keinolla millä hyvänsä, sillä teillä valvoo nyt samaan aikaan myöskin neljäs perheenjäsen ja hänkin mahd. tietää, että öisin jotain erikoista on tekeillä, ei ainaakan nukuta. Älä ainakaan hämmenny sitten kun tämä yöheräämisiin tottunut pienokainen alkaa yöllä seurustelua vaatimaan.
Tiedän paljon vauvoja, jotka nukkuvat samassa rytmissä kuin vanhempansa. Esim.sairaalan valvoville ihmisillä on rytminsä kadottaneita lapsia.
Jospa lapsellasi on kuitenkin rauhallinen tempperamentti ja hän ehtii sairaalssa saada hyvän unirytmin ja ei pienistä piittaa.
mielenkiintoinen juttu tuo koiran huoli kuitenkin on. Oletko näyttänyt vauvasi koiralle, siis massusi siten, että se oikein tajuaa, että vauva on siéllä vielä ja voi hyvin.
Varmasti hyvin lapsirakas koira eikä dementoitunut lainkaan.
Onnea synnytykseen. Koira ei kai pääse mukaan:) VArmaan tulisi,mutta sairaalat ovat vielä niin takapajuisia ettei kaikkia perheenjäseniä holita, Kotisynnytyksissä meillä on joskus ollut koirulikin mukana.
Minulla on 5-vuotias collienarttu joka vahtaa minua kuin hai laivaa. Raskausviikkoja 32.
Jos löhöilen sohvalla koira usein tulee viereeni ja asettelee kuononsa mahani päälle, välillä tökkii nenällään. Joskus herään öisin siihen kun se tulee sänkyyn nuolemaan mahaani jos peitto sattuu päältä luistamaan.
Luulis että potkut kuonoa vasten tuntuis hieman epämukavilta, mutta ei kai sitten..
Koiraa ulkoiluttaessani se kävelee ihan opaskoiratyylisesti eikä yhtään salli reippaita lenkkejä. Mieheni kanssa liikkuu kuitenkin ihan normaalisti.
Ehkä se on vaan se koiran hoivavaisto... =)