olen vain niin hukassa..

Kärsin pitkäaikaisesta vaikeasta masennuksesta. Mulla on mielialalääkitys ja unettomuuteen määrätty kanssa lääkettä. Mutta eivät ne auta. Lisäksi käyn säännöllisesti psykiatrilla.

Mä juon. Viikot menee selvinpäin mutta viikonloput.. En osaa yhtään hillitä itseäni kun olen juonut. Eilenkin rupesin huutaan eksälleni puhelimessa ja aamulla heräsin omasta verestäni eikä mitään muistikuvaa mistään. Kädet täynnä viiltelyjälkiä. Mies valvonut koko yön ja vahtinut mua etten enään tee itselleni mitään.
Tämä ei ole uutta. Aina juodessani olen yrittänyt tehdä itselleni jotain ja tehnytkin. Olen yrittänyt tappaa itseni, tumpannut itseeni jne. Mennyt haastamaan riitaa tuntemattomien kanssa.
Olen joutunut myös isoihin ongelmiin juomisen takia. Edellisen takia meni poikki koska join, valehtelin ja petin jatkuvastu. Mut on raiskattu, ryöstetty, olen heränny tuntemattomasta paikasta tuntemattomien luota lukemattomia kertoja.

Välit vanhempiin on huonot. En vain jaksa enään tätä elämää. Ennen olin kiltti, en valehdellut, en huutanut, en haastanut riitaa mutta nyt.. Valehtelen jatkuvasti, teen sellaista mitä en olisi ennen tehnyt. Haastan riitaa pienimmästäkin asiasta ja vähät välitän itsestäni.

En saa tyydytystä juuri mistään. Ainoa asia mistä nautin on nukkuminen ja painon lasku. Minulla on myös syömishäiriö, sekin kestänyt vuosia.

Päällisin puolin elämä näyttää olevan kunnossa. Poikaystävä, paljon kavereita, olen suosittu, kaunis jne. Ja näytän myös onnelliselta. Olen hyvä näyttelemään ja piilottamaan todelliset tunteeni.

Mitä mä teen? Pitäisikö mun anoa itselleni osastopaikkaa? Kuinka helposti sinne edes pääsee?

Pahoittelen sekavaa tekstiä. Ei tässä mielentilassa tule normaalia tekstiä.. Jaksa vain enään.
5169
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Jos tuntuu ettei omat siivet kestä on parempi hakea apua vaikka sieltä osastolta. Soita ja kysy ennen kuin satutat itseäsi vahingossa liian pahasti.

Äänestä

Lopeta se dokaaminen. Se vain lisää masennusta. Hakeudu A-klinikalle.


Oletko koskaan käynyt psykoterapiassa?

Äänestä

Psykoterapiassa en käy, erikoispsykiatrilla kylläkin joka osaa asiansa mutta tapaamisia on vain aivan liian harvoin..

Itse koen että kun masennus helpottaa niin helpottaa myöskin juominen. Mutta milloin se helpottaa?

Ja pääseekö osastolle tosiaan jo näillä perusteilla? Vai vaaditaanko sinne pääsemiseksi itsemurhayritys?

Äänestä

Ei siihen itsemurha yritystä vaadita. Riittää että ajatukset ovat itsetuhoisia.
Hae apua!

Äänestä

Yleensä kyllä psykoterapiaa tarjotaan nuorille aikuisille.

Ja dokaaminen todellakin syventää masennusta, joten tekosyysi, jotta juon koska olen masentunut ei mene läpi.

Hakeudu vaikka sinne osastolle ja kerro oikeasti siitä juomisesta.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


19vnainen kirjoitti:

Kärsin pitkäaikaisesta vaikeasta masennuksesta. Mulla on mielialalääkitys ja unettomuuteen määrätty kanssa lääkettä. Mutta eivät ne auta. Lisäksi käyn säännöllisesti psykiatrilla.

Mä juon. Viikot menee selvinpäin mutta viikonloput.. En osaa yhtään hillitä itseäni kun olen juonut. Eilenkin rupesin huutaan eksälleni puhelimessa ja aamulla heräsin omasta verestäni eikä mitään muistikuvaa mistään. Kädet täynnä viiltelyjälkiä. Mies valvonut koko yön ja vahtinut mua etten enään tee itselleni mitään.
Tämä ei ole uutta. Aina juodessani olen yrittänyt tehdä itselleni jotain ja tehnytkin. Olen yrittänyt tappaa itseni, tumpannut itseeni jne. Mennyt haastamaan riitaa tuntemattomien kanssa.
Olen joutunut myös isoihin ongelmiin juomisen takia. Edellisen takia meni poikki koska join, valehtelin ja petin jatkuvastu. Mut on raiskattu, ryöstetty, olen heränny tuntemattomasta paikasta tuntemattomien luota lukemattomia kertoja.

Välit vanhempiin on huonot. En vain jaksa enään tätä elämää. Ennen olin kiltti, en valehdellut, en huutanut, en haastanut riitaa mutta nyt.. Valehtelen jatkuvasti, teen sellaista mitä en olisi ennen tehnyt. Haastan riitaa pienimmästäkin asiasta ja vähät välitän itsestäni.

En saa tyydytystä juuri mistään. Ainoa asia mistä nautin on nukkuminen ja painon lasku. Minulla on myös syömishäiriö, sekin kestänyt vuosia.

Päällisin puolin elämä näyttää olevan kunnossa. Poikaystävä, paljon kavereita, olen suosittu, kaunis jne. Ja näytän myös onnelliselta. Olen hyvä näyttelemään ja piilottamaan todelliset tunteeni.

Mitä mä teen? Pitäisikö mun anoa itselleni osastopaikkaa? Kuinka helposti sinne edes pääsee?

Pahoittelen sekavaa tekstiä. Ei tässä mielentilassa tule normaalia tekstiä.. Jaksa vain enään.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu