Olemme hankkimassa ensimmäistä koiraamme. Minä haluaisin Rhodesiankoiran ja avomieheni englanninbulldogin. Tahtoisin mielipiteitä ja neuvoja miten edetä.
Olisiko parasta ottaa narttu ja uros. Sitten olisi kyllä ongelmia juoksaikoina. Tuleeko kahdesta uroksesta liikaa ongelmia?
Olemme haaveilleet jo monta vuotta ja odottaneet että kaikki puitteet olisivat sopivat. Alamme olla malttamattomia, mikä on aina huono koiraa ottaessa. Tiedän että olisi hyvä olla vähintään pari vuotta ikäeroa, ja ainakin Rhode on aika hitaasti aikuistuva koira. Onko esimerkiksi vuoden ikäero liian pieni ja kumpi kannattaisi ottaa ensin?
Olisiko parasta ottaa narttu ja uros. Sitten olisi kyllä ongelmia juoksaikoina. Tuleeko kahdesta uroksesta liikaa ongelmia?
Olemme haaveilleet jo monta vuotta ja odottaneet että kaikki puitteet olisivat sopivat. Alamme olla malttamattomia, mikä on aina huono koiraa ottaessa. Tiedän että olisi hyvä olla vähintään pari vuotta ikäeroa, ja ainakin Rhode on aika hitaasti aikuistuva koira. Onko esimerkiksi vuoden ikäero liian pieni ja kumpi kannattaisi ottaa ensin?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Siis ootko tosissasi rhodesian koira on energinen ja vaatii paljon toimintaa ja engl.bulldoggi laiska liikkuja.. Millaiset lenkit meinaatte tehdä?
Miksi haluatte nämä rodut?
Rhode on usein dominoiva saman sukupuolen koiria kohtaan, mutta omaan laumaan sopeutuu kuten muutkin koirat. Tosin alussa voi olla hierarkianselvittelyä ja pieniä tappeluja sen vuoksi, kunnes arvojärjestys selviää.
Mielestäni jos päädytte samaan sukupuoleen on parempi ottaa rhode ensin ja muutenkin vahvistaa sen johtajuutta selkeästi vielä bulldoggin saavuttua taloonkin, esim: antamalla rhodelle kuppinsa ensin aina ruoka-aikaan, päästämällä sen ovesta ulos ennen bulldoggia jne.
Tämä siksi että rhode on voimakasluonteisempi ja myös fyysisesti vahvempi eli parempi ettei se joudu haastamaan myöhemmin tullessaan ensin talossa johtajakoirana ollutta bulldoggia (yleensä vanhempi on alussa johtaja).
Jos vahvistatte rhoden johtajuutta tarpeeksi, voi olla että välienselvittelyltä vältytään sillä bulldoggi ei välttämättä yritä dominoida samassa määrin. Mutta varautukaa silti siihen, jos saman sukupuolen koirat otatte.
Jos päädytte eri sukupuoliin, ehkä helpompi ottaa bulldoggiuros ja rhodenarttu. Bulldoggin on kömpelön fysiikkansa vuoksi hyvin vaikea kavuta rhodenkokoisen koiran selkään, vaikka olen kyllä lukenut koiralehdestä tapauksesta jossa mäyräkoira onnistui astumaan rotikan, mutta bulldoggi on vielä mäyräkoiraakin kömpelömpi ja huomattavasti raskasrakenteisempi.
Ei voi olla totta! Siis ensikoiraksi Rhode? Koira jonka tehtävänä ollut orjien kurissa pitäminen ja pakojen estäminen sekä valkoisen miehen iloksi tapahtuva leijonan metsästys. Loistavaa! Etpä parempaa ensikoiraa voisi itsellesi valita.
Toivottavasti asut jossain novosibirskin lähettyvillä, sen lähempänä meitä en todellakaan haluaisi sinä rhode-yhdistelmääsi nähdä.
Vaikka omaa koiraa ei vielä ole ollut niin muuten kokemusta ja tietoa koirista ja muutenkin eläimistä onkyllä. Ja tukiverkko ympärillä jos jotain ongelmia ilmenee.
Meillä on avomieheni kanssa juuri tämä ongelma kun on niin erilaiset koiramaut. Minä haluan suhteellisen energisen harrastus ja näyttelykaverin, mies taas on koko ikänsä haaveillut bulldogista.
Kyllä se lenkkeily yhdessä onnistuu kun vedetään vaikka ensin yhdessä pienempi lenkki ja jatketaan isomman kanssa sitten vielä toinen siihen perään.
Mutta tuo toinen vastaus oli kyllä hyvin valaiseva. Kiitos siitä.
Just joo kuvia on selvä nyt tehdään pesää pinkit rillit silmillä. Ensin hankitaan koirat ja sitten vauveli ja kun koulutus mennyt vituralleen niin sitten hankkiudutaan koirista eroon ajanpuutteen ja koirankasvatusongelmien takia. Näitä apula täynnä.
Kyllä sun avomiehesi aattelee viksummin. Ja valitsee rodun jonka kanssa pärjäätte myös perheenlisäyksen tullessa.
Et tiedä meidän tilanteesta kyllä yhtään mitään. Tätä on kyllä harkittu kauan ja pidän kyllä huolen, että koirat saavat kunnon koulutuksen ja vähän enemmänkin. Olen eläinihminen henkeen ja vereen ja valmis oikeastaan mihin vain koirien vuoksi. Ja inhoan huonosti käyttäytyviä koiria. Koirissa minua kiehtoo juuri se että mitä kaikkea niille saa opetettua.
Ja ensimmäinen pesä rakennettiin jo neljä vuotta sitten, että pinkit rillit on kyllä kadonnneet jo kauan sitten.
"Koirissa minua kiehtoo juuri se että mitä kaikkea niille saa opetettua."
- Eikö siksi riittäisi villakoira eli puudeli. Se on oppivainen eläin joten siinä riittää haastetta yhdeksi vuosikymmeneksi. Eikä tarvi muiden koiranomistajien kulkea karttu kädessä, siltä varalta että henkeen ja vereen koiraihminen ei pärjääkään pikkukultamussukkansa kanssa. Eikä tule yllätystä itsellesi kun se ihana perhekoira raatelee muksusi. Usko pois, et varmasti halua jos terve olet.
- Olet muuten ymmärtänyt jotenkin väärin käsitteet haasteellinen ja oppivainen. Oppivaiselle koiralle ehdit opettamaan elämän aikana paljon enemmän asioita(joista osa jopa hämmästyttäviä), kuin haasteelliselle. Jolle on jo saavutus että uskallat kuljettaa ilman kuonokoppaa julkisella paikalla.
Jos joku minulle koiramaisia koiria ihannoivana ehdottaisi puudelia rhoden sijaan, niin ottaisin kyllä nokkiini!
Sen sijaan jos aloittajalle halutaan rhoden sijaan löytää joku vähemmän energinen rotu, suosittelisin itse broholminkoiraa. Onko ap tutustunut siihen?
On aika paljon rhoden näköinen, tosin ilman ridgeä ja on jonkin verran kookkaampi, mutta seurakoiramaisempi. Jotkut jopa sanovat bronkkuja laiskoiksi, mutta haluttaessa soveltuu myös harrastuksiin, olematta kuitenkaan samalla lailla aktiivinen ja vaativa harrastuskoira kuin rhode.
Luonnetta kyllä löytyy, mutta vaatimus tulee bronkulla lähinnä vain siitä itsepäisyydestä, kun taas rhodella vaativuus johtuu sekä vahvasta omasta tahdosta että myös energisyydestä ja tarpeesta purkaa energiaa.
Broholminkoirat ovat rantautuneet Suomeen joskus 2001-2002 paikkeilla, ja nyt ovat kovaa vauhtia vakiintumassa tänne. Kasvattajiakin taitaa olla jo 3 kun vielä pari vuotta sitten oli vasta yksi. :)
joopa joo voit sanoa olevasi eläinihminen vasta kun oikeasti olet omistanut koiran arkineen kaikkineen..kyllä vahvasti pesävietti meneillään. :(
Ennuste ei hyvä kun et oikeasti mieti asiaa arjessa.
apula todellakin täynnä näitä stooreja.
koira valitaan ulkonäön perusteella ajattelematta sen tarpeita. Ja kun hankitaan lapsia niin koirat veks. :(
Itsellä on 3v rhodeuros. Lisäksi energinen narttukoira.
Ehkä itse miettisin vielä sitä lenkkeilyä, onhan kaksi ihan erityylistä koiraa liikunnallisessa mielessä. On kurjaa jättää toinen kotiin yksin ja jatkaa rhoden kanssa lenkkiä- mitä jos toinen teistä kahdesta ei olekaan kotona seurana. Kuitenkaan tuotakaan ei voi ennustaa, voittehan ottaa rhode pentueen rauhallisimmasta päästä olevan koiran ja hieman energisemmän buldoggipentueesta?
Itsellä on sellainen ongelma että rhodesialaiseni on todella laiska! Kaiken aktivoinnin lisäksi koirani ei yhtään tykkää lenkkeillä normi lenkkejä, vaan koko ajan pitäisi olla uusia seutuja ja hajuja. On siis todella itsepäinen. Mitään muita ongelmia ei ole- paitsi ettei siedä muita uroksia... Mutta meillä on tässä myös taustalla ilmennyt vähän selkäongelmia joten ruutiinit vielä hakusessa.
Mutta jos haluat koiraa jolle saat opetettua kaikenlaista ei välttämättä ole paras vaihtoehto Rhodesiankoira? Koirat ovat todella älykkäitä, mutta läheskään kaikki eivät mielyttämisenhaluisia ja kun jokin asia ei niitä kiinnosta niin parhaatkaan namut ei auta.. Ja tätä rotua ei voi oikein käskeä, vaan haluttu käytös saadaan viekkaudella koulutettua. Sanon suoraan että helppo pilata tämä koira, varsinkin narttu, jos ei ole ennen kouluttanut kokonaan jotain koiraa ja tiedä miten se parhaiten tehdään.
Mutta ehkä jos ottaisin itse molemmat koirat tekisin näin:
Ensiksi uros rhodesialaisen ja sitten narttu bulldogin. Jos meinaatte pitää koirat "ominanne" eli olette kumpikin vastuussa omienne kouluttamisesta ja aktivoinnista pääasiassa ei minusta koirien ikäerolla ole merkitystä. Jos taas toinen teistä kouluttaa kummatkin ja harrastaa niin silloin se pari vuotta ainakin, tai kunnes kaikki sujuu hyvin.
Ja perusteluni tälle on, että ottaisin edelleen mieluummin rhode uroksen koska ovat vähän kovempipäisiä ja koulutus on vaikeampi pilata ensikertalaisena. Kun narttu tulee taloon sen voi ekojen juoksujen jälkeen leikata, ellei tietty ole tarkotus jalostukseen käyttää.. Itse en pitäisi edes samassa taloudessa erikseen kiimaista narttua ja urosta vaikka olisi mahdoton astua tai eri huoneissa, kyllä se on parin viikon ajan aika stressaavaa aikaa molemmille kun vietit veisi..
Mutta vinkki sinulle. Kysele, kysele ja kysele kiinnostavasta rodusta ja tutustu eri yksilöihin ja omistajiin, ei välttämättä vain kasvattajiin! :)
Olemme keskustelleet monen rhodeihmisen kanssa näyttelyssä ja käyneet koiria katsomassa myös muualla. Nyt pitäisi ottaa yhteyttä kasvattajiin, joille on tulossa pentuja. Eivätköhän hekin suoraan sano, jos meille ei rhode sovi, mutta uskon että pärjään sen kanssa mainiosti.
Arjesta eläinten kanssa on kokemusta kuuden kissan ja parin gerbiilin sekä tuttujen koirien verran. Kissan pitämistä ei sinänsä voi verrata koiran pitämiseen, kun ovat pienempiä ja vaarattomia. Mutta yhtälailla niitä pitää hoitaa: ruokkia, tyhjentää hiekkalaatikko, hoitaa turkkia, joiltain leikata kynnetkin sekä lääkitä tarvittaessa. Ja aika ajoin kissatkin rikkovat ja sottaavat kotia ja kyllä niillekin säännöt ja rajat on asetettu.
Ymmärrän että moni ei haluaisi kenenkään ottavan rhodea ensikoiraksi, mutta kun olen niitä käynyt katsomassa, en enää halua mitään muuta rotua. Eikä kyse ole pelkästään ulkonäöstä. Ja ihan oikeasti ympärilläni on paljon koiran omistajia, jotka varmasti kertovat jos teen asiat väärin. Ja pentukouluun on tarkoitus mennä myös, kunhan on sen aika.
Olen lukenut varmaan kaikki koirakirjat, joita kirjastosta löytyy ja katsonut kaikkia koiraohjelmia, joita telkkarista tullee, että sikäli teoria on hallussa. käytänrtö on tietysti sitten ihan eri asia. Olen kyllä yrittänyt tehdä kaiken oikein.
Niin joo vielä yksi asia mitä olemme myös miettineet, että pyytäisimme jonkun tutun koiran hoitoon ennen oman koiran ottamista. Siinä sitä olisi sitten arkea nähtäväksi =)
"Niin joo vielä yksi asia mitä olemme myös miettineet, että pyytäisimme jonkun tutun koiran hoitoon ennen oman koiran ottamista. Siinä sitä olisi sitten arkea nähtäväksi =) "
Tämä on kannatettava idea. Ja pienenä vinkkinä että kun valitset tuttua jolta pyydät koiraa "lainaksi", niin älä valitse häntä jolla on se kaikkein kiltein puudeli, vaan pyydä joltakulta jonka koiralla on pahin mahdollinen murrosikä käynnissä ja vielä juoksut tai urosjuoksut samanaikaisesti päällä. Mieluiten vielä kooltaan jotain samanlaista kuin koira jota olet ajatellut.
Ja silti, "lainaksi" saamasi koira saattaa olla vieraskorea, joten siihen mitä viikossa koet lisää vielä viisinkertaiseksi kaikki tuho, uho ja tottelemattomuus niin alat vähitellen päästä jyvälle mitä se pahimmillaan voi olla.
Tärkeintä kuitenkin on asenne: ENNEN helvetti JÄÄTYY KUIN TALOSTA KOIRA LÄHTEE.
Pysy erossa molemmista roduista,bulldogin kanssa saat varautua eläinlääk. juoksemiseen,rhodesian koira tarvitsee tiukan isännän,ei ensikoiraksi suinkaan.Jos asutte kt-asunnossa,niin se tiputtaa jo monta rotua laskuista.
"Jos asutte kt-asunnossa,niin se tiputtaa jo monta rotua laskuista."
Kuinka niin? Rhode voi asua kerrostalossa, samoin bulldoggi. Suomen rhodesiankoirayhdistyksen sivuilla sanotaan että rhode on kerrostalossa onnellisempi ja helppoluonteisempi kuin maalla koska "kerrostalossa sille ei kehity samanlaista vahtiviettiä".
Moni muukin aktiivinen rotu voi asua kerrostalossa jos pennusta asti sinne totuttaa.
Toiset ajattelevat myös naapureiden hyvinvointia eivätkä lähde riskeeraamaan sitä, että tuovat pihapiiriin vuosikausiksi räksyttävän kiusankappaleen.
Rhodesiankoirat eivät ole mitään räksyttäjiä... enemmän ne pienet mussukat räksyttävät, kun ei niitä uskalleta kouluttaa... Talossa jossa asun, on kolme isoa koiraa ja kaksi pientä, ja nuo pienet, tipsu ja kääpiöpinseri, nostavat aina mekkalan kun rapussa kulkee.
"Suomen rhodesiankoirayhdistyksen sivuilla sanotaan että rhode on kerrostalossa onnellisempi ja helppoluonteisempi kuin maalla koska "kerrostalossa sille ei kehity samanlaista vahtiviettiä"."
On eri asia mitä joku koirayhdistys asiasta sanoo ja mitä taas sanoo isännöitsijä tai osakaskokous. Ettei tule äkkilähtöä taloyhtiöstä. Sitäkin on sattunut ettei kaikki muut asukkaat olekaan samaa mieltä kuin rotuyhdistys.
Taloyhtiö laittaa varmasti rohodesiankoiran pihalle se on selvä.Koirat eivät voi yleensä asua kerrostaloissa äänekyytensä vuoksi naapurit valittaa.
Asumme nyt omakotitalossa. Siksi koiranottaminen onkin nyt mahdollista, kun edelliseen asuntoon ei koiraa saanut ottaa. Ja olen kyllä tiukka emäntä =)
Itseänikin kyllä huolestuttaa nuo bulldogin sairaudet, mutta se asia ei ole pelkästään minun hallinnassni.
Eikö miehesi voisi vaihtaa bulldoggin vanhaenglanninbulldoggiin tai amerikanbulldoggiin? En tiedä ovatko yleisesti muihin koirarotuihin verrattuna ihan terveimmästä päästä, mutta ainakin huomattavasti englantilaista versiota terveempiä!
Sanonpahan vaan että itselläni on oma ensimmäinen koira joka on rhode uros, ja ikää minulla itselläni on vasta 15 vuotta. Luonnetta mulla löytyy samoin kuin koirallakin ja silti kaikki menee loistavasti ja koira käyttäytyy hyvin. Ei aina tavritse niitä ääripää esimerkkejä vetää jokakohtaan. Useimmiten rhodet testaavat käskynantajaa mutta sen jälkeen tottelevat. Niiden kanssa voi harrastaa mitä tahansa, mutta jos tavoiteet ovat korkeat kisoihin niin silloin en ihan rhodea suosittelisi. Me asumme rivitalossa. Koirani ei hauku paitsi pentuna ollessaan haukkui vain tahtoessaan leikkiä. Ei koskaan hauku ovikelloa eikä hauku myöskään vastaantuleville räyhääjä koirille. Itse olen kokonaan koirani kouluttanut. Ei pure pieniä lapsia vaan rakastaa niitä ja suojelee niitä. Eli uskoisin että tuo aviopari varmasti pärjäisi kyseisen rodun kanssa. Koirien ikäero kannattaa kuitenkin olla tosiaan se 2 vuotta ja itse ottaisin ekaksi rhodeuroksen ja sen jälkeen vasta buldoggi nartun teidän tapauksessa. Huomioikaa että bulldogeilla on sairauksia vaikka muille jakaa eli harkitkaa sitä vielä tarkoin. Sen ominaisuudet muutenkaan eivät oikein sovi rhodelle kaveriksi.
Olen tavannut vain hyväluonteisia Rhodeja, kaikki! Esimerkkinä yksikin Rhodeuros joka pysyi rauhallisena vaikka oma kääpiöpinserini yritti kaikin keinoin ajaa sitä kauemmas. Erittäin hieno koira. Ja miksei ensimmäiseksi koiraksi, jos on aikaa panostaa. Anna mennä vaan.
Olipa mukavaa lukea näitä kommentteja näin 2.5 vuotta jälkeenpäin.
Otimme kuin otimmekin Rhodesiankoira uroksen ensimmäiseksi koiraksi.
Ja voin sanoa, ettei se toinenkaan tule olemaan bulldoggi. Kyllä se tulee olemaan toinen Rhodesiankoira uros.
Aivan fantastinen rotu, niin paljon hienoja ominaisuuksia ettei a4 mahtuisi.
Muutamalle, jos sattuisi olemaan ilmoitukset päällä ja tulisivat lukemaan tätä. Pakko sanoa, ettette kommenteista päätellen ole itse ikinä omistaneet Rhodesiankoiraa. Eikä teillä edes ole kokemusta ko. rodusta tai sitten olette itse kasvattaneet koiranne huonosti.
Koska meillä ei Rhodesiankoiran kanssa ole ollut mitään ongelmia.
Omalla tavallaan vaativa kouluttaa, mutta sekin on sujunut hienosti meiltä. Energiaa on vaikka muille jakaa, mutta riittävät harrastelut ja aivo/aktivointi pelit/leikit väsyttää vieläkin herran mukavasti.
Onnellinen ketjun aloittaneen puoliso.
Hieno homma! Olen sitä mieltä, että ensikoiraksi voi sopia mikä tahansa - kunhan on todellakin motivoitunut ja tiedostaa omat kykynsä ja on itselleen rehellinen.
Itsekin vuosia sitten haaveilin rhodesiankoirasta, mutta päädyin muuhun.
Tiedän erään perheen missä on kaksi rohdesiakoira urosta, eikä minkäälaista ongelmaa ole poikien välillä ollut. Et sitä sitten toinen rohdesia uros vaan hommaamaan jos kerran tykkäätte rodusta ja välttämättä haluatte ottaa toisen haukun. Sitten vaan lauleskelee biisiä leijonaa mä metsästän.
Tuurillahan ne suuretkin laivat seilaa... Hienoa että kaikki meni hienommin kuin odotettiin.