Ehkä se

Kyllähän sen sitten toisaalta ymmärtää. No, minä masokistina haluan nähdä ihmistä, vaikka sillä on aina pienet jälkivaikutteet. Näemme silloin tällöin ja olkoon yksipuolista kaipailua, en kuitenkaan roiku kenessäkään. Siinä menee raja. Elämäni kulkee omaa rataansa, hänen toisaalla. Nähdään joskus enkä ystävyydestä haluaisi luopua. Ajattelen, että jotenkin aikuinen ihminen osaisi käsitellä ja hyväksyä tunteensa. Kai sitä voi silti sisällään tykätä ihmisestä paljonkin. Hyväksyen, että perhana näin on ja minkäs teet. Outo tallustelija lienen.

Onpa outoa kirjoitti:

Kyllähän sen sitten toisaalta ymmärtää. No, minä masokistina haluan nähdä ihmistä, vaikka sillä on aina pienet jälkivaikutteet. Näemme silloin tällöin ja olkoon yksipuolista kaipailua, en kuitenkaan roiku kenessäkään. Siinä menee raja. Elämäni kulkee omaa rataansa, hänen toisaalla. Nähdään joskus enkä ystävyydestä haluaisi luopua. Ajattelen, että jotenkin aikuinen ihminen osaisi käsitellä ja hyväksyä tunteensa. Kai sitä voi silti sisällään tykätä ihmisestä paljonkin. Hyväksyen, että perhana näin on ja minkäs teet. Outo tallustelija lienen.

Toinen outo kuittaa. Kuvailit melko tarkasti tilanteen missä olen. Kaikki jutut ei ole mulle selviä, että miksi tapahtuu tai miksei tapahdu, mutta toimivin tapa on suhtautua niihin tilanteen mukaan. En myöskään takerru, ei huvita ahdistella ihmisiä. Jotenkin tuntuu, että olosuhteet tai joku tietoisuus pitää meitä toistaiseksi eri teillä, välillä risteytyen ja sitten taas erkaantuen. Samalla "tiedän", että ikävöinti ei ole kummallakaan yksipuolista. Odotan, opettelen kärsivällisyyttä ja nautin omasta elämästäni. Olen sitten valmis, KUN tiet lopulta johtaa samaan osoitteeseen.