Kuinka

Ajattelen samalla tavalla. Toiselta kantilta ajateltuna, en vieläkään ole varma miksei se söpöys olisi edelleen olemassa. Katkeraa ja suloista, saa nähdä kumpi painaa vaakakupissa lopulta enemmän.

Niin en tiedä kumpi puoli oli totta...ehkä molemmat?

En tiedä, mitä olet(te) tehneet väärin, mutta eihän elämä mene kuin elokuvissa, eivätkä elokuvatkaan vaikeuksitta etene :-)

Harmittava epävarmuus. Tuntuu että tasapainoa ei löydy ennen kuin tilanne ratkeaa. Siihen asti, jatkan poukkoilua. Ehkä se vastaus on jo selvä, ehkä en vain tiedä miten siihen kuuluu reagoida.

Epävarmuuspa hyvinkin..sen kanssa täytyy varmaan elää? Ei kai sekään, mutta kun on kauhee ikävä kaikesta huolimatta. Se on pahinta.

Jos voisin, antaisin kaiken liikenevän varmuuteni hänelle yhtä ratkaisevaa askelta varten. Mutta kun en voi, ja kai sekin on hyvä niin... Pahinta on ikävä, jolle ei näy loppua.

niin..ikävä joka ei koskaan lopu, saa täyttymystä..voiko pahempaa olla? täytyy vaan suunnata ajatuksia muualle parhaansa mukaan.

Toivottavasti se loppuu. Alan kyllästyä tähän pintakaasulla elämiseen. Sujuu se näinkin, mutta on niin älyttömän kuluttavaa. Päällimmäinen ajatus on hän, ja se sumentaa monessa tilanteessa muiden ajatusten tehoa. Ikävä häiritsee elämää.