MeedioMirelle

Hei,
Olen 37-vuotias nainen,seurallinen mutta joskus niin loputtoman kyllästynyt olemaan yksin.Välillä tuntuisi niin hienolta jakaa elämä puolison kanssa.Ajatuksissani pyörii tiuhaan eräs mieshenkilö mutta hän ei puhu omista tunteistaan mitään ja toisinaan tuntuu että tämä on vain jotain hauskaa leikkiä hänelle.Silloin tällöin olen lukevinani rivien välistä että kiinnostan häntä kovastikin.Itse kyllä tiedän omat tunteeni häntä kohtaan.Välillä on todella surullinen ja ahdistunut olo,ihan kuin roikkuisi jonkun tyhjän päällä,enkä saa otetta mistään.Jotenkin tuntuu etten ole nyt oikein oma itseni.
Näetkö minulle yhtään valoisampaa hetkeä lähitulevaisuudessa?Joudunko olemaan yksin pitkäänkin?
1<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

LJR
Et kai nyt tosissasi hukkaa aikaasi "häneen" joka ei ilmeisestikään ole sinua ansainnut !
Unohda jo rivien väleistä lukemaan opettelusi :) ja tunnutkin niin tekevän kuin
myös tunnut saavan laput silmiltäsi todellisesti tulevaisuutesi suunnan määrittämiseksi mieleisempääsi suuntaan ja arvoisesi seurustelukumppanin löytämiseksi jne.
Kohtaat vielä erään "kapteenin" joka arvostaa sinua olemalla itsekin avoin, kertomalla tunteistaan ja tavoitteistaan, toki myös vaadit niitä ominaisuuksia ja jos ei heti kättelyssä niitä arvoja puheissaan esiin nouse niin eikun "uutta kehiin" ja huumoriakin hieman peliin, sillä mies ilman huumorintajua on samaa kuin yrittäisit rivienvälistä taas opetella lukemaan ajatuksiaan jne.

Näen siis sinulle uuden uljaan huumorintajuisen sielunpeilisi nousevan kehiin tuoden syksyysi mystiikkaa ja selkeyttä, huumoria ja vakavastiotettavan parisielusi.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


LJR kirjoitti:

Hei,
Olen 37-vuotias nainen,seurallinen mutta joskus niin loputtoman kyllästynyt olemaan yksin.Välillä tuntuisi niin hienolta jakaa elämä puolison kanssa.Ajatuksissani pyörii tiuhaan eräs mieshenkilö mutta hän ei puhu omista tunteistaan mitään ja toisinaan tuntuu että tämä on vain jotain hauskaa leikkiä hänelle.Silloin tällöin olen lukevinani rivien välistä että kiinnostan häntä kovastikin.Itse kyllä tiedän omat tunteeni häntä kohtaan.Välillä on todella surullinen ja ahdistunut olo,ihan kuin roikkuisi jonkun tyhjän päällä,enkä saa otetta mistään.Jotenkin tuntuu etten ole nyt oikein oma itseni.
Näetkö minulle yhtään valoisampaa hetkeä lähitulevaisuudessa?Joudunko olemaan yksin pitkäänkin?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu