Mitäköhän sanoisi.

paljonkin. kirjoitti:

No, mä en tehnyt viime kesänä mitään sellaista, etteikö se olisi tapahtunut miehen kanssa, jolle annoin sydämeni ja ruumiini vilpittömin mielin. Näin vain hänet. Olin ihastunut. Tosissani, mutta myös tunteissani tavattoman herkkä. Olin puolustusvalmiudessa koko ajan, koska en silloin ymmärtänyt tarjonnan ja tarjonnan lakia. Tai siis en uskonut, että toinen ei ehkä tuntisikaan samoin. Mun sydämeni murtui kun kuulin, että hän oli viettänyt aikaa muiden kanssa, kun aikaa tai halua minun tapaamiseeni ei löytynyt. Siinä meni jalat alta ja kaikki usko minkäänlaiseen tulevaisuuteen. Vihoittelin aikani, mutta sekin meni ohi. Sitten tapasin miehen, jonka tunsin entisessä elämässä. Hän on mukava ja erilainen kuten silloinkin, kun olin häneen hiukan ihastunut. Mutta nyt tämän kokemuksen jälkeen, en oikein usko, että voin aloittaa entisen ihastuksen pohjalta mitään. Odotan erilaista tunnetta. Hän varmasti kaverini ja pidän hänestä, mutta suhteeseen en ole pyrkimässä. Jotenkin nyt tuntuu hyvältä, että on tämä kaveri ja toisaalta ei ole mitään kiikarissa. On jotenkin vapaa ja levoton olo. Luulen, että minun täytyy työstää asioita ennen kuin voin yrittää uutta suhdetta.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä