Olen samaan aikaan surullinen ja hämmentynyt. Kaikki loppui niin äkkiä, ja TÄYSIN yllättäen. Tuntuu kuin olisin törmännyt kovalla vauhdilla päin seinää tai mennyt pyörremyrskyn läpi, ja nyt aivan pökerryksissä ihmettelen, mitä oikein tapahtui...
Surusta huolimatta tunnen itseni jotenkin vapaaksi. Tuntuu, että voin nyt tehdä ihan mitä huvittaa. Kuin olisin isossa risteyksessä, enkä tiedä, mihin suuntaan lähteä.
Elämä on solmussa, mutta kaikki tiet kuitenkin avoinna. Ehkäpä pääni tästä ajanmittaan selkiytyy.
Surusta huolimatta tunnen itseni jotenkin vapaaksi. Tuntuu, että voin nyt tehdä ihan mitä huvittaa. Kuin olisin isossa risteyksessä, enkä tiedä, mihin suuntaan lähteä.
Elämä on solmussa, mutta kaikki tiet kuitenkin avoinna. Ehkäpä pääni tästä ajanmittaan selkiytyy.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tuntisinpa minä samoin. En vain vielä koe itseäni vapaaksi. Unelmoin yhä. Olet kaikki.
Oletko nainen vai mies?
En ole ihan varma.
Nainen olen, jos sillä tiedolla nyt jotain väliä on :)
En selvinnyt ihan kolhuitta. Saattaisin tuntea oloni höynäytetyksi, jos en tietäisi että hän on oikeasti mukava ja hyväntahtoinen ihminen. Tai sitten olen liian sinisilmäinen.
Olet oikeasti sinisilmäinen, mutta älä välitä. Niin ovat muutkin olleet. Huoh.