Sanotaan, ettei narsisti tunnista tilaansa, mutta miksi ihmeessä hän oli neljän seinän sisällä hirviö, manipuloiva tapaus, mutta muiden nähden hauskuuttaja, aina iloinen ja esillä- sai minut näyttämään siltä v-mäiseltä eukolta. Itse olin taas neljän seinän sisällä se, joka yritti kaikin tavoin piristää, olla ystävällinen, tehdä mieliksi, rakastaa, olla hellä. Ja kuitenkin narsisti kykeni aikaansaamaan ihmisille käsityksen itsestään jonakin enkelinä, joka on pelastanut minut itseltäni. Hänen ns. synkkä puolensa ei koskaan tullut esille monille ystävilleni.
Tämän saman olen huomannut ex-miehessäni, mutta myös kouluaikaisessa narsistiystävässäni. He onnistuivat pitämään pedon kurissa. Onko tällä jotakin tekemistä narsistisen lähteen kanssa? Enkö minä enää tarjonnut sitä, annoinko liian helposti? Ei tarvinnut esittää kanssani, minä jo tiesin, mutta moni ei?
Tämän saman olen huomannut ex-miehessäni, mutta myös kouluaikaisessa narsistiystävässäni. He onnistuivat pitämään pedon kurissa. Onko tällä jotakin tekemistä narsistisen lähteen kanssa? Enkö minä enää tarjonnut sitä, annoinko liian helposti? Ei tarvinnut esittää kanssani, minä jo tiesin, mutta moni ei?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ehdotan erääksi tarkastelunäkökulmaksi:
Koska hänessä on näin näkyvästi esillä kaksi puolta, asia liittynee häpeään? Häpeä aiheuttaa kulissi-elämistä kodin ulkopuolella.
Sinua kohtaan hän on taas häpeämätön.
Häpeän takana lienee pelko(ja)
Pystytkö päättelemään itse eteenpäin, kun tunnet tapauksen parhaiten?
Kuulostaa kyllä varteenottevalta ajatukselta. Toisinaan mietin, että hän oli minun kanssani enemmän oma itsensä, sai olla, koska olin idiootti ja annoin. Mutta seurassa oli ihan kuin "päällä" koko ajan. Toki ihmisille esimerkiksi koti yleensäkin edustaa paikkaa, jossa voi olla vähän enemmän ns. eläin. Kaivaa vaikkapa nenää tms. Ja tämä kai taas liittyy juuri tuohon häpeän ajatukseen. Mutta ex-mieheni kohdalla se oli jo räikeää. Oli kuin kaksi eri ihmistä. Kotiminä, joka hyvä että moita sanoi minulle, väänsi riitaa monesta asiasta, eikä oikein muusta keskustelu kun hänen olotiloistaan. Ja sitten se toinen minä, joka oli aikamoinen kulissin pitäjä ja valehtelija. Joskus erilaisissa tilanteissa en voinut kuin kummastella, miten herran käytös muuttui sekunnissa ja yhtäkkiä hän oli muiden läsnäollessa todella ihana. Joskin minua hän mitätöi sillä tavalla, ettei kukaan muu huomannut. Hän saattoi puputella ja muuta, mutta seuraavassa hetkessä kaulaili jotain toista naista. Uskomatonta elämää sitä on suostunut viettämään..
Merkillinen juttu, tulee mieleen omanarvontunnon ja itsevarmuuden puutteesta johtuva julkisuudelta naamioituminen, joka sitten ehkä ylikompensoitui liialliseksi ajattelemattomaksi itsevarmuudeksi sinua kohtaan, kaikilta ulkopuolisilta piilossa. (ulkona patoutuneet tunteet purkautuivat kotona 'turvassa katseilta'...valitettavasti olit siellä sinäkin)
Naamioelämän tuskaa.
No, jokatapauksessa, hänen käsittelemättömät tunteensa ovat hänen vastuullaan. Sinä jouduit kärsimään, mutta sun vastuu on vain parantaa oma olosi. Se paranee kyllä aikaa myöten.
"No, jokatapauksessa, hänen käsittelemättömät tunteensa ovat hänen vastuullaan."
Kyllä narsu tunteita käsittelee tehokkaasti, ylemmyyden, itsesäälin, vihan, halveksinnan tunteita. Empatian ja rakkauden tunteet narsulta puuttuu kokonaan, joten niitä ei voi käsitellä. Naamiona on terve mieli peittämässä sairasta minää.
Mitä tunteita tällainen ihminen sinussa herättää ?
Sinullahan on jo toinen narsistisuhde menossa.
Anteeksi henk koht lähestyminen sen varjossa etten pidä siitä perustaltaan, mutta miksei tällaisiin kysymyksiin (suoriin) ikinä saa vastausta ?
Et ole velvollinen vastaamaan mutta makes me wooonder.... mutta sehän on elämäsi. Keep it. Be happy.
"Pyhimyksen vaatteissa kulkeva piru? Narsistin julkisivu on usein kunniallinen. Todellisuus kotioven takana on kokonaan toisenlainen, sanoo haastateltava, isänsä ja sisarensa narsismin ja henkisen väkivallan uhri."
Kopioitu linkistä, jonka laitoin omaksi ketjukseen otsikolla "narsistien piinaamille"
Hohhoijaa... mietippä ihan oikeasti että olisiko niin että kaikki ihmiset ovat kotona ihan vapaampia, myös purkamaan paskaa oloaan, kuin ihmisten ilmoilla?
Omassa lapsuuden kodissani oli näin, kaverieni vanhemmat olivat samanlaisia, sisarukseni tappelevat puolisoiden kanssa kotona,muuten ovat kunnolla, kaverini samaten...
En taas ymmärrä mistä näitä todellisuudesta irtaantuneita ihmisiä löytyy! Kuka teille on opettanut että elämä on täydellistä ja ihmiset ovat aina ihania? Ei ainakaan elämä. Olisiko jossakin kuplassa kasvettu vanhempien puolesta?
"Onko tällä jotakin tekemistä narsistisen lähteen kanssa? Enkö minä enää tarjonnut sitä, annoinko liian helposti? Ei tarvinnut esittää kanssani, minä jo tiesin, mutta moni ei?"
Narsistilla on eri käsitys parisuhteesta kuin normaali ihmisellä, puoliso ei oikeasti ole puoliso, vaan esine jota käyttää omiin tarpeisiinsa, hän ei pysty tuntemaan rakkautta toista kohtaan.
Olet yrittänyt olla rakastava, sen narsisti tulkitsee heikkoudeksi jota käyttää vain hyväksi, häntä myös ärsyttää kun puoliso osoittaa tunteita ja esim. halaa häntä.
Et olisi pystynyt vaikuttamaan kovinkaan paljon hänen käytökseen, kohtelee lähes poikkeuksetta puolisoaan huonosti. Kuten sanoit
"hän oli neljän seinän sisällä hirviö, manipuloiva tapaus,"
" Hänen ns. synkkä puolensa ei koskaan tullut esille monille ystävilleni."
Mulla taas se kokemus että kyllä se synkkä puoli tuli esiin siellä maailmallakin, mutta se varmasti vei jonkin aikaa ennenkuin ihmiset tajusivat mistä on kysymys. Ne hetket olivatkin mulle oikein juhlahetkiä kun sain aina välillä hengähtää hetken ja olla rauhassa.
Kun itse tajusin melko alkuvaiheessa jo että kyseessä on nph, olin jo sen verran pahasti koukussa, toisinsanoen luotin täysillä, ettei siitä ihan heti pystynyt itseään henkisesti keräämään kokoon. Ensinnäkin se pettymys masensi ja sen päälle kaikki loukkaukset ynnä muut syyllistämiset ja mustamaalaukset, niin kyllä niitä voimia piti ihan tosissaan kerätä eroamiseen varsinkin kun toinen piti kynsin hampain kiinni ja välillä esitti taas sitä parasta ystävää, jota ei missään muualla ole.
En kyllä sitä lähdettä antanut sitten enää mutta sehän saikin narsistiraukan hermostumaan ja ihmettelemään missä vika ja osaltaan ajoi myös etsimään sitä kodin ulkopuolista lähdettä. Joskus melkein säälin niitä ihmisiä jotka joutuivat kanssaan tekemisiin mutta toisaalta myös nautin kun sain itse olla rauhassa sen ajan :)
Tässä kohtaa on tyypillinen tilanne jossa häpeäaltis ihminen (se ei ole haukkumasana sitten) ottaa itseensä toisen tunteita joita se toinen ei kykene itse käsittelemään ja sysää "uhrinsa" niskaan.
"Käsittele tunteeni koska en osaa!"
Ja se toinenhan osaa.
Siinä on osa koukkua mikä muodostuu molemminpuolin.
Vähemmän häpeäaltis (en nyt hauku edelleenkään) ei ota vastaan sellaista vaan loukkaantuu terveellä tavalla eikä ota sitä kannettavakseen ja jättää sen säkin eteiseen.
Joillakin tämän harjoitteleminen "tarvitsee tarpeeksi tuollaisia kokemuksia" jotta oppii väsyessään erottelemaan tunteet jotka itselle kuuluu tunteista jotka eivät kuulu. Sitten tapahtuu ero. Vasta.
Narsisti kokee niin suurta häpeää syvällä sisimmissään että ei pysty myöntämään sitä itselleen ja siksi siirtää sen häpeäntunteen muden, yleensä uriensa, kannettavaksi.
Totta.
Ja häpeäaltis ihminen ottaa sen vastuulleen.
Joillekin (huom joillekin) se on syy olla tällaisten ihmisten "kohteena" toistuvasti ja he ulkoistavat omat tunteensa joita eivät osaa kohdata heihin.
Jatkuvat sarjauhrit varsinkin saa miettimään tätä ja montaa muutakin pointtia.
Nyt en sano aina... vaan näinkin on ja siitäkin on hyvä keskustella välillä.
"Narsistilla on eri käsitys parisuhteesta kuin normaali ihmisellä, puoliso ei oikeasti ole puoliso, vaan esine jota käyttää omiin tarpeisiinsa, hän ei pysty tuntemaan rakkautta toista kohtaan.
Olet yrittänyt olla rakastava, sen narsisti tulkitsee heikkoudeksi jota käyttää vain hyväksi, häntä myös ärsyttää kun puoliso osoittaa tunteita ja esim. halaa häntä"
Aivan, oma n-persoonani teki comebackin, ja minä tollo uskoin häntä sen kriittisen hetken. Hän uskotteli ikäväänsä ja välittämistään, yhteisiä aikoja ja yhteistä tulevaisuutta. Heti kun itse aloin uskotella ikävääni ja välittämistäni, hän pakitti ja kaikki tunteet katosi yhtäkkisesti, yhdessä yössä ;-). Uskomattoman ihmeellistä, käsittämätöntä, ei kukaan tervepäinen toimi noin, yhtäkkisesti hän oli kylmääkin kylmempi. Hän kävi vain testaamassa vieläkös olisin valmis, paholainen hän on.