Luojan antia.

Olen aina uskonut,että joku voima minua ohjaa.Luen iltarukouksen samoin aamurukouksen,aamurukous on kiitos hyvinnukutusta yöstä.
En sais edes unta jollen turvais kaikkivaltiaaseen.
Mummoni oli uskova ja hänen siunauksensensa siivittämänä kuljen tätä maista polkuani.

Miksi kukaan ei halua antaa omaa käsitystään tästä asiasta.
Mielenkiintoinen aloitus , aivan erilainen kuin pitkiin aikoihin on edes osattu oivaltaa,
Onhan meillä jokaisella oma käsityksemme näistäkin asioista, minä itse en usko mihinkään muuhun kuin ihmisten itsensä oma aloitteesuutensa.
Jos meillä olisi joku suurempi ohjaaja, ei kaikki näin järjettömästi maailmassa menisikään

monet kerran nämä jutut tälläkin palstalla ja onhan ne henkilökohtaisia, siitä saa usein loat naamalleen .

Jokainen tulee uskollaan autuaaksi, sanotaan. Minä uskon Luojaan, eli johonkin suurempaan voimaan. en voi uskoa johonkin partasuuhun pilven reunalla.

Ateismi on merkillinen usko kun se kieltää Jumalan. Se missä pitäisi olla Jumalan, onkin aukko, kuin reikä ilman tulppaa.

Jokaisella on suolelusenkelinsä, joka taluttaa kädestä. Nämä ovat kuitenkin maahisia ja siis vanhojen luontouskontojen jäänteitä

Kyllä uskon Jumalaan. Ainakin kunnes joku kertoo minulle mihin avaruus päättyy. Ja jos se päättyy tiiliseinään, niin mitä sen takana on.

Kirkkoväärtien isä meidän hymistelystä ja virsien kailottamisesta en kuitenkaan ole varma. Voihan olla, että Jumala antaisi enemmän arvoa, jos me syntiset katumusharjoituksissamme hakkaisimme päitämme ränniin.

Uskon Kaikkivaltiaaseen taivaan ja maan Luojaan.
Tosin kovimmissa koettelmuksissa voi uskoni horjua, ajatus miksi juuri minulle taas käy näin, kuitenkin paluu uskoon käy helposti.
Olen maininnutkin jo täällä että suvussani on pappeja, heidän armollisella avustuksella löydän paikkani arjessa, monesti ovat joutuneet minun tenttiini, mutta olen myös kuunnellut nöyränä.
Läheisiäni on myös tutkimustyössä heitä kuunnellessa putoilen taivastieltäni tuon tuostaan.
Olen vain ihminen ja huokaus "Armias ole suojani" riittää useinkin anteeksipyynnöksi ja siunaukseksi.

Usko horjuu aina kun jossain kaivauksissa löytyy sitä ja tätä. ajalta ennen ajanlaskujen alkua. Eiköhän se raamattu ole lampaannahkaan kirjoitettu satukirja. Siinä on kaikki suolapatsaat, meren yli kävelemiset, noakin arkit, Viidellä leivällä kansansyöttämiset, kuolleista nousemiset ym satuja.
Uskon johonkin johdatukseen, mutta en raamattuun totena.

Jokainen meistä joutuu jossakin vaiheessa uskonsa Jumalaan punnitsemaan, ja usein se on horjunutkin. Mutta kun niin monet minua paljon suuremmat ajattelijat ovat päätyneet suuren älyn, kutsuttakoon sitä sitten Jumalaksi, mikä minä olisin kieltämään-

Minusta Eino Leino tulkitsee *Aurinkolaulussaan* tuon kokemuksen, niinkuin sen olen myös kokenut luontoa katsellessani.

Oi, ootteko silloin te tunteneet
maan luonnossa maailman Luojan?
Oi, ootteko silloin te löytäneet
yön aaveilta armahan suojan?
Ja ootteko silloin te itkeneet
ja hyviä olleet ja hymyilleet,
oi, ootteko silloin te lempineet?
- sitä lempeä unhota et.

Ei pelkästään maan, vaan koko universumin Luojan, uskon olevan kaiken takana.

Kyllä, uskon Jumalaan. Usko on kantanut silloin kuin elämä on ollut pelkkää mustaa toivottomuutta.
Iltarukouksen luen aina, muuten en varmaa osasi edes nukkua. Koen myös, että rukouksiini on vastattu kun olen toivottomana jättänyt asiat Taivaanisän haltuun.

Tuskin on mitään Jumalaa, täällä maan päällä tehdään jumalilla satoja miljardeja ihmisten uskolla, myös tapetaan miljoonia.
Ilman rahaa ei ole pappeja eikä uskosta puhuvia. Voi vain olla sexsuaaliseja roistoja kylläkin.
Olen kirkonjäsen koska se on ollut tapa en tiedä jatkanko.
"Sielun" kuolemattomuus voi olla, mutta pitään jumalaa ei siihen tarvita, samoin toiset ulottuvaisuudet joista emme tiedä.

Minäkään en koskaan puhu Jumalasta, minulle on vain "Joku" joka ohjaa ja johon vaikeissa asioissa turvaan.

Myönnän sen että maailmassa tehdään paljon pahaa USKOnkin voimalla, mutta se on erilaista mitä minä uskon, enkä sen mukaan elämääni mitenkään muuta.

Uskon vain siihen että minulla täytyy olla joku joka ohjailee teitäni.
Minullekin on elämän varrella vaikeita tapahtumia sattunut, mutta kuitenkin elän ja olen näinkin paljon vuosia viettänyt, liikunta kykyisenä, ja kohtalaisen terveenäkin.

Onko se ollut sattumaa,vaiko muuten vain kohtalo.
On vaikea sanoa mitä kenenkin kohdalle sattuu, mutta laajemmin ajateltuna kyllä joku suuri on kaiken luonut. Ihmiset vain ovat jatkaneet , kuka mitenkin onnistuen,

Vaikka en askaroi ajatuksissani tämän aiheen kimpussa, silti jotain..
Minusta ateismi ei ole usko, ei perustu siihen. Eivät ateistitkaan väitä tietävänsä kaikkea, mutta pyrkivät kuitenkin siihen, että myös "hengenasioita" asioita on todistettava eikä pelkästään uskottava.

Ateisteillakin on pieniä eroja suhteessa jumaliin. Positiivinen ateismi lähtee siitä, että on perusteltua olla uskomatta. Negatiivinen ateismi taas, että on usko jumaliin ei ole perusteltu. Näin se lyhyesti taitaa mennä, yhteistä varsinaista aatettahan ateisteilla laajasti ottaen ei ole.

Kun ateismin vastakohta on teismi, se tarkoittaa kaikkia uskontoja, niin kristillisiä kuin islameja, myös vaikkapa toteemipaaluun ja sen tehoon sokeasti luottavia, kunhan ympärillä on riitävästi "uskovaisia." Joskus olen ajatellut, millä oikeudella jotain uskontoa nimitetään "pakanauskonnoksi." Minusta ne seisovat kaikki samalla viivalla, turhana tai "oikeana." Eihän se minun ongelmani ole, koska en kuulu "kinkeripiireihin."

Uskonnothan ovat lähtöisin paljon vanhempia, kuin raamatun kirjoittamiset. Jumaluuskysymyksen ratkaisemiseksi sen eduksi ei raamattu, julistajat, näkyjen näkijät, tuntemukset ja olettamukset riitä. Eikä uskovaisuus ole tae ihmisen "hyvyydestä", kyllä ne ovat ihan maalliset näytöt. Jokaisen se on otettava itse vastuunsa.

En odota tuonpuoleista elämää, enkä sieluni vaellusta. Se kuva, mikä jäljelle jää mahdollisesti joillekin muistoksi, se on itse rakennettava. Muutoinhan ei tarvitse aiheettomasti "syntisenä piehtaroida" joidenkin saarnamiesten mukaan, että muka "kaikki ihmiset ovat syntisiä syntymästä lähtien lähtien."

Tiedän, että parempi olisi ollut kirjoittamatta. Enkä tätä julistusmielessä teekään, mutta menköön näkökantani.

Luoja on aina rinnallani, menin minne vaan, hyvinä ja huonoina aikoina, ainoa joka kannattelee elämääni.
" vaikka minä kulkisin pimeässä laaksoossa en minä mitään pelkäisi sillä luojan mun kanssani "

Tuli mieleen tämä.....

http://www.youtube.com/watch?v=AMVTjaxNbP4

Agnostikkona myönnän aivan rehellisesti, etten t i e d ä.

Silti t u n n e n Luojan läsnäolon joinain hetkinä luonnossa väkevästi, samoin läheisissäni ja lähimmäisissänikin.

Luojaan uskon läheiseni sielun palaavan takaisin kuoleman hetkellä, itsekin toivon samoin häneen palaavani takaisin.

Tämä on minun oma vilpitön uskontunnustukseni.

***
Alun toisella kymmenellä ollessani jouduin pois kotoa koulukaupunkiin, jossa kaikki oli outoa ja uutta, kielikin suureksi osaksi vierasta. Koulussa ei ollut edes ruokalaa.

Koin Luojan olevan lähelläni aina, kuljin hänen kanssaan, hän vastasi rukouksiini.

Koulusta pidin ja melkein kaikista aineistakin pidin, ainoastaan historia ja uskontotunnit 'Muumion' pitäminä pitkästyttivät, koko tunnin ajan toivoin välitunnin alkavan.

Muumion mielestä Luoja-Jumalaan uskominen oli lapsellista.

Minusta taas tuo sodan ja sotajoukkojen avulla tänne tuotu ristiinnaulitsemisoppi kidutuskuolemineen oli aivan keksitty juttu, jolla ruotsalaiset laskivat Suomen valtansa alle.
Elleivät esi-isämme uskoneet, kuolemantuomio ilman oikeudenkäyntiä pantiin toimeen!
Kuinka paljon hienoja, lahjakkaita kalevalaisia suomalaisia surmattiinkaan!
Ruotsin vallan alta viimein päästiin, samoin Venäjänkin!
Minusta oli tosi l a p s e l l i s t a jäädä sitä oppia jankkaamaan, kun heidät vihdoinkin saatiin täältä pois!

OLISINPA voinut sen Muumiolle sanoa!

.

Mitä enemmän olet opillista ja tietellistä tietoa itseesi ammentanutt, sen vähemmmän pystyt uskomaan mihinkään kaiken luojaan ja muuhun sellaiseen hömpötykseen.
Näin se vaan on kovassa reaalimaailmassa kun järjellä ajattelee.
Katsopa kirkossa veisaajia. Eikö ne olekin vanhoja huivipäisiä mummuja, jotka ovat hädintuskin kansakouluakaan käyneet läpi.

Ajatuksiani vielä:

"Kysyttäessä jo yli satavuotiaalta arkkiatrilta, Arvo Ylpöltä, joku toimittaja kysyi, uskooko hän kuolemanjälkeiseen elämään. Ylppö vastasi että elämä jatkuu uusissa sukupolvissa."

Omasta energiastamme, 'kipinästämme' olemme antaneet heille elämän niin kuin Luoja on tarkoittanut.
Siinä ei ole mitään 'syntiä' eikä äitiä olisi tarvinnut 'kirkottaa' missään koskaan,
eikä pappien / piispojen tavitse elää naimattomina...

Eikä kukaan ihminen ole 'pyhä'.

Syntiä on itsensä tai toistensa vahingoittaminen.

on tähän pakko lainata puheenvuoro "Jocus*-nimimerkiltä,
koska se sanoo jotain, minkä olisin halunnut sanoa:

"Joku viisas on sanonut rakastavansa totuuden etsijöitä, mutta pelkäävänsä niitä, jotka ovat sen jo löytäneet. En väittänyt, että olisit paheksunut ateisteja ihmisinä, vaan sitä, että hekin haluavat keskustella uskonnosta. Ateistitkin voivat olla etsijöitä."

n

Uskon jumalaan, mutta uskooko jumla minuun silloin kun olen uupunu enkä enään jaksa rukoilla, jos jollaki on vastaus kiitos siitä ?

Eihän Sadun lainaamassa Ylpön sanomisessa mitään ristiriitaista ole minunkaan maailman katsomukseni kanssa. Niinhän se elämä jatkuu, niin luonnossa kuin elänkunnassakin. Jotkut lajit elävät "omaa elämäänsä" muutamista päivistä, toiset satoja vuosia. Sen jatkuvuuden on taannut sopeutuminen ja myös "perintönä" kasvanut kyky levitä ja selvitä muuttuvissa ja uusissakin olosuhteissa.

Ihminen on mielestäni poikkeus luonnon kehitysjärjestelmässä niin hyvässä kuin pahassakin. Niistä mutaatioista on modostunut olio, jolla on kyky tuhota ja levittää sellaistakin, joka on ristiriidassa vapaasti toimivan luonnon kanssa. Eikä siihen erityistä luojaa minun käsitykseni mukaan tarvitse. Se väittämä, jota joskus kuulee, että "ihminen alistaa luonnon haluamaansa käyttöön", on minusta väärän yliöpäinen. Ei alista - viimekädessä. On vain ajasta kysymys. Eikä siihenkään luojaa tai maailmanlopun ennustuksia tarvita.

Kunnioitan kyllä vanhojen mummujen vilpitöntä uskoa, enkä erehdy yleensä kinaamaan. Monelle se on ihan hyvä tuki elämässään. Niin kunnioitan myös muidenkin erilaisia käsityksiä, uskon kysymyksissähän ne herkimmin törmäävätkin. Siksi olen koko aihetta yleensä vältellyt. Jos jollain on varma, erehtymätön, koskematon tieto hallussaan, turhapa siitä on kinata. En kuitenkaan maailmankatsomustani piilottele, jos siitä aihe esille nousee.

Olen saanut käsit yksen, että mm. Satu pystyy keskustelemaan aiheesta, huolimatta vipittömästä uskostaan Luojaan.

Eihän tämä meidän uskontomme ole ollut mitenkään pakkoa, eikä kirkkoon kuulumattomat eroa mitenkään kirkkoon kuuluvista.
Uskonnon vapaus on kaikilla, uskovat ne sitten vaikka sitsontiaiseen, ainakin se on todettavissa näköaistilla.
Tama Tampereen juttukin jossa saarnaaja teki 'ihmeitä' ja sitten loppui ihmeet piti tehdä aivan maallista näpelöintiä
Kaikkea on vaikea tulkita, eikä tarpeenkaan kun tulkitsijatkin ovat vain ihmisiä.
Se mitä jotkut korkeasti koulutetut sanovat tai tekevät, ei ole sen ihmeellisempää kuin tavallisen kadunmiehen/-naiset tekemiset tai sanomiset.
Halutaan vain sillä tavalla tulla esille, höpö höpö

Uskosta on puhuttu palstalla paljonkin, ja hyvin samanlaisilla linjoilla kanssani on Satu ja käsittääkseni myös Texsanell. Usko on nimensä mukaan uskon asia, sisäinen varmuus. Omatunto on selvimpiä todisteita minulle Jumalan olemassaolosta.

Luomiskertomus ei sodi ajatusmaailmaani eikä oikeastaan Raamattuakaan vastaan, koska Jumalalle yksi päivä on tuhat vuotta ja tuhat vuotta yksi päivä. Kristillisissä kouluissa tietääkseni opetetaan, että Jumala loi maailman, tiedemiehet kertovat aikataulusta. Mitään erikoisempaa hengellistä heräämistä en ole kokenut, usko on paljolti suvun perintöä, mutta ei missään tapauksessa aivopesua. Tunnen henkilökohtaisesti tiedemaailman korkeasti koulutetun, joka uskoo Jumalaan Luojana ja maailmankaikkeuden ohjaajana, eikä hän ole ainut.

Ynnämuu puhuu vilpittömän uskon yhteydessä vanhoista mummoista. Heitä istuukin uskollisesti jumalanpalveluksissa. Olin hiljattain Lasse Heikkilän suunnittelemassa erittäin suurta suosiota saaneessa Suomalaisessa messussa, jossa käydään laulujen avulla läpi Suomen historian kipukohtia ja nykypäivän ongelmia , esim. kiireisen isän poissaoloa lastensa elämästä. Maaiman nälkäänäkeville on oma laulunsa. Musiikki on hyvin mukaansatempaavaa, on rummut ja viulut, haitarikin.

Seurakunnissa on paljon eri-ikäisten toimintaa, esimerkiksi perheille tuikitärkeät päiväkerhot ja lähes koko ikäluokan kattava rippikoulu, on kuoroja, perheneuvontaa, diakonitoimintaa. Kirkko tekee paljon sosiaalityötä kotimaassa ja lähetystyön lisäksi auttaa kehitysmaita, toteuttaa käytännössä rakkauden käskyä. Kritiikkiä kirkko on saanut ansaitustikin, mutta ei se mitätöi sen tekemää hyvää.

Arkkipiispa Kari Mäkinen sanoi, että jos minä en uskoisi Jumalaan, Jumala uskoo kuitenkin minuun.

yli kolme neljännestä suomalaisista uskoo Jumalaan, mutta paljon pienempi määrä Raamatun oppiin. Mahtuu siihen monenlaista , huivipäistä mökin mummoa ja oppinutta tohtoria. Mitä kaikkia asioita niin puhki miettimään, kun järki parka ei kuitenkaan tajua tätä maailmankaikkeutta.

Kouluajoilta muistuu mieleeni oiken kaunis virsi.
Maan korvessa kulkevi lapsosen tie
Hänt ihana enkeli kotihin vie,
niin pitkä on matka ei kotia näy.
Vaan ihan enkeli vierellä käy.
En muista oliko sanat ihan oikein, mutta kun ajatellaan miten mailmassa miljoonat lapset näkevät nälkää ja kuolevat nuorena, miten sodat tappavat lapsia ja muita ihmisiä. En usko tällaiseen tarinaan, eihän Jumala voi olla näin paha.
Yli viisikymmentävuotta olen ollut erossa kirkosta, en kiellä etteikö kirko tekisi jotain hyvääkin, mutta suuria syntipukkeja uskonnot mielestäni ovat.
Tulkoon jokainen kuitenkin uskollaan autuaaksi.
Minäkin tulen omallani. Ter: Late

on vapaa tahto tehdä hyvää tai pahaa, ja on olemassa pahan voimat myös, Raamatussa sekin sanotaan.

Olen lukenut tekstejänne ja lukeudun ja sovin sakkiin jotenkin. Olin lapsena niin uskova kuin lapsi voi olla. Tieto helvetistä ja sinne joutumisesta piti uskon osoitinta ainakin varttia vailla asennossa.

Vaikka taivaan sokeri on edessä ja helvetintuli persuksissa, niin perille en näytä osaavan. Jos viime hetkillä sitten tulee ikäänkuin tarjous paremmasta, sellaisesta josta palestiinalaispojatkin unelmoivat, niin käännän kelkkani kuten Barrabas ristillä. Kerkiäähän tuon, eiks juu!
Viimeiset hetkeni ovat hyvinkin nurkan takana ja vielä ehdin tulla kostetuksi niinkuin Jumala on luvannut tehdä kolmanteen ja neljänteen polveen. Vihannut en ole mutta sellaiseksi tämä kuitenkin lasketaan.

Vahiko, ettei netti ole levinnyt vielä edes helvettiin. Olisi mukava lukea jonkun velmun viestejä tuonpuoleisesta.

Kunhan se sieltä kirjoittelee, niin sitten uskon minäkin.

Yksi kauneimmista runoista on Lauri Viidan kirjoittama.
Se liittyy aiheeseen, ja vaikka en noin konkreettisena itse sitä 'tuonpuoleista' näekään, niin silti runo koskettaa ja liikuttaa.

Lauri Viita:


Äidit vain, nuo toivossa väkevät,
Jumalan näkevät.
Heille on annettu voima ja valta
kohota unessa pilvien alta
ja katsella korkeammalta.

Alfhild, hän joka synnytti minut,
jo joka yö sinne purjehtinut,
missä nyt Eemeli tullen ja mennen
murahtaa vain, kuten täälläkin ennen.

Siellä he kulkevat tähtien rivissä
kirkasta vanaa,
isä ja äiti, peräkanaa.
Sieltä he katsovat kotoista mäkeä,
kissoja, koiria, tuttua väkeä,
viittoen, luikaten parhaansa mukaan,
ettemme loukkaisi Pispalan kivissä
jalkaamme kukaan.

Siellä he jollakin planeetalla
puutarhakeinussa pihlajan alla
viipyvät ääneti nuoruudenmuistoissa
morsiusparina Tampereen puistoissa -
ostaen kahvit ja pullat kai,
jos sattuu olemaan perjantai. -

Ja sitten, kun Pispala aamun saa,
äitini vuoteen valmistaa
ja linnut, linnut helää --.
-Oi kuinka on ihana elää
ja tuutia lastenlapsiaan
ja kertoa kauniita uniaan !

Niin suuri on Jumalan taivas ja maa,
oi lapseni, rakastakaa !

Helpompaa tämä kulkeminen,kun voi Jeesusta pyytää matkakaveriksi
ja varsinkin hädän hetkellä saa pyytää apua.

Armon lapset,riemuitkaa,
soittakaa ja veisatkaa,
kiitos tuokaa Herralle,
pelastuksen tuojalle.

Jos/kun korkeampi voima on, luulisi että hän on niin paljon yläpuolellamme että viis veisaa uskooko joku pieni ihmispolo häneen.
Olen päättänyt olla ajattelematta koko asiaa, kaikki ratkeaa ajallaan, tavalla tai toisella. Ikuinen uni ja rauha olisi ihan hyvä vaihtoehto.

lainaamatta "jocus'n* viestiä, loska siinä on sanottu se. mitä itsekin haluan sanoa:

" En tiedä, olenko aivan hakoteillä, mutta mielestäni karman lakiin liittyy jälleensyntyminen tai sielunvaellus. Edellisen elämän hyvät ja pahat teot vaikuttavat seuraavassa elämässä, ja ehkä myös tämän elämän kohtuuttomuudet korvataan seuraavassa. Tässä uskomuksessa toteutuu jonkinlainen oikeus, ja siinä suhteessa se on loogisempi ja helpompi ymmärtää ja hyväksyä kuin kristinuskon "sovitusoppi", jossa ei ole jälkeäkään oikeudenmukaisuudesta tai loogisuudesta. Kristinusko myös väheksyy järjen käyttöä ja asettaa ihanteeksi sokean yksinkertaisen uskon, mikä sekin on vaikeasti tajuttava detalji. "

Minusta jokailella ihmisellä pitäisi olla oikeus omaan uskontunnustukseensa, sillä hänhän itse tietää, mihin uskoo.

On todella nöyryyttävää kuin lammaslaumana toistella pitkää luetteloa, mihin kaikkeen m i n ä uskon.
Oikein emävalhe vieläpä Jumalan edessä!

Nöyryyttävää sanella ulkoa päin, mihin MINÄ uskon, minä vain keilutan huuliani kuin lampaat läävässä.
Mutta nöyryyttäminen oli tietenkin valloittajan nautintoa.
Mitä oudompi tarina pantiin uskottavaksi, sen nöyryyttävämpää on valehdella, että minä uskon.

"Minä uskon Isään, Jumalaan, kaiken Luojaan." Piste.

Luoja antoi meille järjen ihan omaa ajattelua varten.
On synti ellei sitä käytetä omaksi ja läheisten sekä lähimmäistenkin parhaaksi. Satu* tässä mietiskelemässä.

.

Uskonsodat, "ristiretket", jälkimmäinen onkin sota-sanaa välttelevä, kaunisteleva ilmaisu,
sillä "retkellä" tapettiin ihmisiä sodan aikana, oli tauteja ja nälänhätää, ihmisten elämä pantiin ylösalaisin, isiä ja poikia kuoli taisteluissa.

Myöhemmin 1500-luvulla nuo GustavVasa-kuninkaan pojat sotivat keskenäänkin, vallasta!
Ja silloin muutenkin alistettu,( sotiin pakotettu miehet ) alistettu kansahan siinäkin aina joutui kärsimään.

Nikki "laiska-lasse" kirjoitti näin:

>>Yksi esimerkki ainoan oikean uskon puolustamisesta.

30-vuotisessa sodassa katolinen Ranska rahoitti Ruotsin sotimista Itävallan keisaria vastaan.
Samassa sodassa Suomi pakotettiin pitämään Ruotsin joukoissa nykyiseen väestöpohjaan verrattuna noin 240000 sotilaan armeijaa koko ajan.

Ryöstösaaliista 98% meni Ruotsiin.

Tuloksena 'pyyteettömästä' uskon puolustamisesta Ruotsi otti mm. Itämeren hyvin tulleja tuottavat jokien suut haltuunsa.

Kaikkinensa, historiamme on kirjoitettu ruotsalaisten suotimien läpi, ja täydestä menee!

oikein liputetaan , Kustaa Aadolfin päivänä, hyi olkoon !

Menkää ja tehkää kaikki kansat opetuslapsikseni!
Minun ajatusmaailmani hyväksyy sanoman ja uskonnon levittämisen, mutta,,,
ei kaikista ole saarnaajaksi eikä taas kaikkia tarvitse käännyttää on omasta halusta uskooko vai ei.
Olenkohan sitten 'kevyt' uskossani, tunnen hyvän olon ja jopa jonkun läheisyyden mitään muuta selostusta ei ole kuin minulla on suojelusenkeli joka seuraa askeleitani.
Tämä on vain silloin kun olen yksin enkä edes ajattele mitään erikoista.
Kaksi kertaa olen ollut siirtymässä pois elävien maailmasta molemmilla kerroilla vain hyvät asiat kulkee kuvina silmissäni.
Ihan hyvää elämää ilman turhia erikoisia tuntemuksia haluan elää, mitään peräti ihmeellistä en ole kokenut.

Niitä jotka ovat kokeneet jonkun valon, lämmön tai jonkun muun ihmeellisen kokemuksen tunnen kyllä niistä on keskusteltu.

Jokainen ilta, ennen unen tuloa, rukoilen iltarukoukseni.
En tiedä, onko Jumalaa, kenpä sen tietäisi. Onko se vain taikauskoa?
Uskoa uskoon, sen kaikkivoipaan voimaan?

Kirkko, kai sen asema aikoinaan oli sivistää ihmiskuntaa. Pitää pahat teot rankaistavina, ja helvettiin johtavina? Opettaa ihmisille aakkoset, kuten Jukolan veljiksille.

Taivas ja helvetti, kaksi toisistaan kaukana olevaa. Minusta meille monille maanpäällinen elämä on jo tarpeeksi helvettiä. Jos on armahtava Jumala, miksi hän sitten enää ketään helvettiin tuomitsisi?

liitymään takaisin kirkkoon
yhteislaulujen ja oikean uskonnollisuuden 'kuuloon'!

Kirkkoon liittyisi paljon ihmisiä takaisin, niin uskon, mikäli verta ja syyllistämistä siivottaisiin pois uskonnosta.

Kirkko rakennukset uuteen sivistävään ja yhteisölliseen uskonnolliseen käyttöön!

Eikä enää kiduttavasta ristiinnaulitsemisesta sanaakaan!

Kotiseurakuntani järjesti 1936 syntyneille 75 vuotis juhlat, johon osallistuin. Se olikin yllättävän hieno tilaisuus. Oli meitä ainakin 50 osallistujaa.
Oli runsaasti ohjelmaa, mm viulunsoittoa, runonlausuntaa, ja laulurkuoron esiintyminen. Laulukuoro oli koottu venäläissyntyisistä naisista eräästä lähiön seurakunnasta, jossa asuu paljon maahanmuuttajia.
Saimme kuulla sydämiin käyvää slaavilaista musiikkia, ihan tuttuja venäläisiä sävelmiä niin suomeksi kuin venäjäksi, mm Uralin pihlaja.
Totesin kuinka eri tahtia ihmiset vanhenevat noin päältä katsoen. Naureskelimme vierustoverin kanssa että olemmekos me noin vanhoja kuin muutkin. Kovin olivat miehet harvalukuisina edustetuina, silti minä sain viereeni komean pitkän, hoikan ja valkotukkaisen miespuolisen ikävellon.
Juhla piristi päivän.

Kirkkorakennukset19.8.2011 15:49 3 SULJE
meillä ovat upeita. Me olemme ne kustantaneet ja niiden ylläpidon myös vuosisatoja maksaneet kirkollisveron muodossa, me, vanhempamme ja isovanhempamme jne.

Ne olisi saatava laulupäivien ja musikkiväen käyttöön .

Sen ristiinnaulitsemis-jargonin, samoin kuin neitseestäsyntymis-valehtelun VOISIVAT jo jättää vähemmälle.

Mutta kirkkorakennnukset meidän kokooontumispaikoiksemme.

Jouluna juhlitaan SYNTYMISEN ihmettä, jonka Luojamme suo.

Pääsiäisenä juhlimme LUONNON uudelleenheräämisen
ihmettä, kiitos Luojalle siitä.

Juhannus LUONNON kohokohta, Luojaa kiitämme siitäkin!

Ja kirkkoja hoidetava hyvin, kuten ennenkin. ne ovat sen arvoisia!

kissatkin pentuja saadessaan, edes "kirkottaa" pitäisi se emo!

Mitäs se on, kun ihminen sanoo uskovansa
Jumalaan, mutta toimii vastoin käskyjä?
Minusta tällainen uskon asioissa valehteleva
on suurin syntinen. Ja niitähän riittää tälläkin
palstalla. Missä muuten ovat ne suvaitsevat
uskovaiset? En täällä ole vielä tavannut!

Nyt olet lukenut ymmärtämättä tekstiä, onhan täällä oikein nimetty ketkä ovat oikeita uskovia hi hiii.
Meillä taitaa siihen olla vielä pitkä matka, voi aika loppua kesken sen autuuden tavoittelussa.
Parempi vaan kun on mitä on eikä yritä ylilaulaa puheiden.
Lausutaan ja hymistellään, eikös se ole sitä ulkokullaisuutta.
Kun on sitä mitä on, ei ainakaan odotukset ylitä palkkiota.

Tietenkin hyvä henkinen tila auttaa ihmistä fyysisesti. Mitä minä muista pitkään eläneitä eivät he tehneet kävelylenkkejä jne.
Pari suklaapalaa (musta) tutkimuksen mukaan vastaa 30 min. kävelyä (korkea kaakao)

Monta kertaa on kuin joku olisi antanut ohjeen (jätä tekemättä tai tee se) täytyy vain todeta, että oikeita olivat.

että Jumalaan uskovakin on mitä on.
Miksei saisi kertoa uskostaan johonkin suurempaan, ei se itsensä korotusta ole, päinvastoin. Kristiuskoon kuuluu tietoisuus omasta vajavaisuudesta mitä suurimmassa määrin. Onkos joku näistä nikillään Jumalan olemassaoloon uskovista täällä palstalla tuominnut muita ? En ole huomannut. Uskovia sen sijaan pilkataan olan takaa.
Mistä tulevat ne tutkimustulokset, että yli 3/4 suomalaisista uskoo Jumalaan, täällä palstalla tuntuvat olevan halveksittu vähemmistö ihan vain lähtökohtaisesti. Kummasti kelpaa useimmille kristillinen kaste, vihkiminen ja hautaus kirkossa .

On huomattu ettei kaikissa tilaisuuksissa eikä täälläkään kannata tietoisesti kantaansa ilmaista, kyllä aina löytyy niitä joiden arvostelun kohteksi joutuu yksi jos toinen.
Tai no sitten on joitain ystävystyneitä jotka puolustavat toisiaan, huomattu on sekin ja huomataan vastaisuudessakin.
En halua sanoa ketään tunnistettavasti muttei kaikessa kannata olla perusteellisen rehellinen, joutuu vaan 'hampaisiin, syyttä suotta.
Uskoni ja suhteeni Taivaalliseen Isääni on vain minun asiani, sen tarkemmin siitä selkoa tekemättä.

Ainahan kautta maailmansivun on juuri kristityt olleet vainottuja, uskon sotia on käyty on uskonto mikä tahansa, islamilaiset käyvät pyhää sotaansa, en kyllä näe siinä mitään pyhää.
Samoin itsemurhat samassa uskonnosa, saavat neitsyitä palkaksi,
Kristinuskossa tuomitaan itsemurhat tai toisten murhaaminen, puolustus sodissa kuka tietää mikä on oikein.

Siis luokittelu siitä kuka on uskovainen ja kuka ei, vaikea tietää.

Jos sanoo uskovansa Jumalaan, ei kai se vielä uskovaista tee. Se nimitys on jo leimaa antavampi ja vaativampi kantaa. Ns. uskovainenkin on paljon muuta, ennen kaikkea tavallinen ihminen. Joku uskoo sosiaalidemoratiaan, mutta hänkin voi olla ihan normaali ihminen.
Ei täällä palstalla kirjoittelu ylipäätään sinänsä kannata, mutta kiva lisä päivän kulkuun ja tapaahan täällä miellyttäviä ihmisiä...nimiä mainitsematta.

tuosta, että miellyttäviä ihmisiähän täällä liikuskelee palstoilla.

Ja tuostakin, että kirkkorakennukset meillä ovat upeita. Me olemme ne kustantaneet ja niiden ylläpidon myös vuosisatoja maksaneet kirkollisveron muodossa, me, vanhempamme ja isovanhempamme jne...

Koko elämäni olenminäkin kirkollisveroni maksanut.
Olen käynyt kirkossakin, mutta en ole häpeämättä niitä luetteloita kuorossa luetellut!

Kirkkorakennukset olisi saatava laulupäivien ja musikkiväen käyttöön .

Sen ristiinnaulitsemis-jutun, samoin kuin neitseestäsyntymis-jutunn VOISIVAT jo jättää pois.

Mutta kirkkorakennnukset meidän kokooontumis- paikoiksemme:

- Lapsemme kastettaisiin kirkollisen seurakunnan jäseniksi,
- rippileireillä kerrottaisiin paitsi Taivaan Isästä, Luojasta, myös aikuisen ihmisen velvollisuuksista ja tehtävistä seurakunnassa. N.s. ehtoollisen sijasta olisi kehitettävä jokin uusi seremonia, mikä ei ole ollenkaan vaikeata.

- Avioparit vihittäisiin kikolliseen avioliittoon,

- Syntymäpäivienkin viettopaikkana kirkkorakennukset ja seurakuntasalit ovat hyviä. Katleia siitä kertoikin.

- Kirkolliset hautaustoimitukset suoritettaisiin omaisillemme.
Ja itsellemmekin sitten, kun sen aika on.

- Jouluna juhlitaan SYNTYMISEN ihmettä, jonka Luojamme suo.

- Pääsiäisenä juhlimme LUONNON uudelleenheräämisen
ihmettä, kiitos Luojalle siitä.

- Juhannus on LUONNON kohokohta, Luojaa kiitämme siitäkin!

Ja kirkkoja hoidettava hyvin, kuten ennenkin. ne ovat sen arvoisia!

tuo hänen ympärilleen jälkeenpäin kehitetty stoori on pakanallisten uskontojen perua.

Sekin, m i t e n sitä on levitetty sodalla, armeijan ja aseiden voimalla, tappaen ja tauteja tartuttaen, alistaen valtansa alle, verotuksen alle kansan laskien, köyhdyttäen, sairastuttaen, pakolla vieden miehet sotiin...

SEKIN todistaa, miten RAAKA oppi on kyseessä. LÄHIMMÄISENRAKKAUDESTA siinä ei ole häivääkään!

Ja samaa on helvetillä pelottelu. Pelkkää vihaa ja ilkeyttä.

Kun se on muka uskoon käännyttämistä, se saadaan naamioitua.

Muslimeilla on kunniamurhat ja tyttöjen sukuelinten silpomiset, pyhä sota ja ja ympärileikkaus, pakkorukoukset ja paastot. Joku todella suvaitseva varmaan osaa vastata tähän.Hinduilla sittisontiainenkin on tärkeämpi kuin ihminen. Pienuskonnopista jehovat vastustaa verensiirtoja ja pojat joutuu vankilaa, kun armeijaa ei saa mennä. Lestadiolaisten vaimot näännytetään lapsien teolla jnejne. Eikä kaikki kristityt homoja vastusta, se vihkiminen kirkossa tuntuu vaan aika oudolta.
Ainakin Suomen vankiloissa on mamujen osuus huomattavan suuri heidän lukumaaraan nähden, todella suvaitseva voi varmaan selittää sen.

Oletko kuullut mainittavan nimikristityistä?

Ketjun aloittajan aiheena oli kysymyksenä uskooko joku Korrkeimman Luojan olemassa oloon.
Miksihän koko ketju on muuttunut muodoltaan uskon sodaksi,
Siitä ei ole aloituksessa mainittu laisinkaan.

Eihän täällä monikaan otsikko joillekin merkitse mitään, on saatava kinaa ja eripuraa aikaiseksi.
Luetun ymmärtäminen ei oikein luista.

No siihen kysymykseen tulisi lyhyet vastaukset. Uskon tai en usko. Sitten seuraisi perustelut ja sen jälkeen perustelujen teilaukset jne, jne...
Kyllähän nämä viestit liittyvät aiheeseen ja kertovat kirjoittajien suhtautumisesta.

Usko on arka aihe käsiteltäväksi maltilla tällaisella palstalla.
Minulle se on yksityisasia, enkä edes usko ketään kiinnostavan mihin uskon

Yleensä tämän ikäiset voivat keskustella kaikista aiheista, mikä tekee uskosta jotenkin tabun tai hävettävän ? Paljonhan täällä puhutaan muitakin yksityisasioita seksiä myöten. Kuulut kirkkoon, kerroit niistä srk:n järjestämistä syntymäpäivistä. Ilmeisesti sinut on kastettu ja konfirmoitu . Luulisi että jokainen ev.lut. kirkkoon kuuluva uskoo Jumalaan, miksi teeskennellä kristittyä ja maksaa siitä verot ?
Eihän Jumalaan uskovan tarvitse kaikkia kirkon oppeja hyväksyä.

Olen lueskellut läpi tämän ketjun ja melkein kaikki osallistuneet sanovat lukevansa iltarukouksen ja jotkut jopa aamurukouksenkin. Tämä meidän sukupolvi on oppinut sen lapsuudessaan ja kenties vielä meidän lapsemmekin sen tekevät, mutta jatkosta en tiedä enkä myöskään tiedä onko se hyvä vai paha.

Henkilökohtaisesti voin kuitenkin sanoa, että iltarukouksen lukeminen antaa rauhallisen olon ja unen. Liekö ulkokullaisuutta kun sen teen. En elä ainaisessa Jumalan pelossa, mutta kuitenkin uskon, niinkuin monet täällä, että Hän on elämäämme ohjaava voima. Ehkä tulee käännyttyä Jumalan puoleen kuitenkin vain silloin kun hätä on suurin. Harvoin tulee mieleen kiittää, kun kaikki hyvin menee. Tietysti iltarukouksen yhteydessä kiitoskin tulee mieleen. Vanha sananlaskukin sanoo että "Kun hätä on suurin, niin apukin on lähellä".

Kunnioitan ihmisiä, jotka ovat todellisia uskovaisia ja se näkyy heidän kaikessa jokapäiväisessä elämässä. He ottavat huomioon kanssaihmiset ja eivät osoita ilkeyttä ketään kohtaan. Eivät myöskään yritä saarnata joka käänteessä siitä uskostaan ja hyvyydestään.

Lieneekö syynä nykyisten lasten pahoinvointiin se, että heille ei opeteta perususkontoa koulussa. Kun koditkin ovat niin maallistuneita, ettei uskonnosta puhuta, niin lapset eivät opi edes iltarukousta lausumaan. Antaisihan se jonkinlaisen turvallisuuden tunteen lapselle tietäessä, että hän voi uskoa jonkin korkeimman voiman suojaavan häntä.

Kai minulla on säilynyt tällainen lapsenusko, jonka olen kotoani mukaani saanut ja sellaisen toivoisin olevan jokaisen lapsen elämän ohjeena ja turvana.

ja toivon, että uskon puhdistaminen vaikuttaisi sen, että kotonakin tulisi Luojasta puhuttua ja iltarukoukset opetettua.

Ihmisiä on loukannut tuo "mahdottomuuksien uskottelu",


-neitseestäsyntyminen pyhän hengen vaikutuksesta,
-ristinkuolema ja kuolleista nouseminen,
-sovitus 2000 vuotta ennen tehtyä 'syntiä',
-oma "syntisyys", sen alituinen uskottelu

Kun siivotaan valheelinen "kidutus js veri" saarnoista pois ja puhutaan siitä Luojasta, minkä ihminen itse tuntee, kokee,
silloin siitä voi puhua lapsillekin.

"Levolle laskeun, Luojani,
armias ollos suojani!
Jos sijaltain en nousisi,
taivaaseen ota tykösi."
Aamen.
Hyvää yötä!

(Silloin kirkko saa tuhansia uusia jäseniä.)