Mikä sinun eläämääsi vie eteenpäin?

Soon niinnotta mnuun elämääni vie eteenpäin tahtotila, kattoo kuinka kapeaksi elintila jää ennen 'lmavoimiin' siirtymistä.
Tunnettu venäläinen klassikkokirjailija kysyi; kuinka paljon ihiminen maata tarvitsoo. 'Kaminaratkaisun' jälkeen uurnalle riittää pienehkö tila. Notta.

Minulla on tarpeeksi menoja, jokaiselle päivälle jotain, tänäänkin palailin vasta n tunti sitten.
Melkoisessa vesisateessa ajelin ja tuo pimeys on kuin laput silmillä olisi tuolla liikenteessä, hyvin pärjäsin vielä.
Pojan tytär kyllä pyysi jäämään yöksi, vaan kun heillä koulutehtäviä oli vielä tekemättä, katsoin parhaaksi iltapalan jälkeen surauttaa omaan kotiin.
Kyllä lapsenlapsen ovat minulle aivan ykkössijalla, heidän kanssa touhuaminen ja keskustelu koulukuulumisista on kantavinta voimaa.

Ihmissuhteet on etusijalla, ne antavat mielekkyyden ja sisällön elämääni. Tietenkin oma elämäni järjestäytyneisyyskin, määrättyine tehtävineen, itsensä ja asioidensa hoitaminen, harrastukset, uinti ja maalaaminen.

Lukeminen on aina kuulunut elämääni, on vaikea ajatella etteikö kirjallisuutta olisi. Yleensä elämää sulostuttavat asiat, unelmointikin saavat sijansa.

Suunnittelu ja viini.

Aamulla Hesarin saavuttua keitän kahvia ja suunnittelen päivän ajastukset. Minulla on kaksi tallentavaa digiboksia enkä katso yleensä livenä tv-ohjelmia. Handan on tehokkaampi ja voin tallentaa neljä ohjelmaa samanaikaisesti; kaksi aina yhdeltä kanavapaketilta. Topfieldiin voi samanaikaisesti tallentaa vain kahta ohjelmaa. Kapasiteetti riittää.

Siispä laadin kahvia juodessani ensin päivän tallennussuunnitelman. Sitten käyn aamugöntzällä ja sen jälkeen suoritan teknisen ajastuksen.

Viiniä nautin pitkin päivää paitsi jos tiedän, että minun on ajettava seuraavana päivänä autoa. Viihdyn pikkuhiprakassa.

Käyn kyllä joka päivä Suomi24´ssä katsomassa onko Ruuneperi ja Reino viestittäneet 70 palstalle jotain elämää suurempaa juttua.

Näin se päivä käynnistyy.

Elämäni pysyy reilassa, jos pitää päivärytmin kunnossa. Tietysti perhe on se kantava voima ja tietysti kaikki harrastukset ja niissä tapaamani ihmiset.

Lukeminen tahtoo jäädä tuonne yötunneille. Muutaman sivun jaksaa lukea ja sitten alkaa uni kutsua. Lukuhetki on kuitenkin ihan välttämätön ennen unentuloa. Ilman sitä tuskin osaisin nukahtaa.

Unelmointi taitaa jäädä aika vähäiseksi. Ehkä siitä lottovoitosta:>), niin ja tietysti terveydestä ja pitkästä elämästä.

Eivät ne kommentit täällä aina niin ihania ole. Minunkin kommenttejani asioihin suorastaan vihataan. Hyvä jos henki säilyy.

Et sinä täällä ainoa korven kasvatti ole. Minäkin olen? Tuo vaatimaton sivistykseni on tainnut osan siitä tappaa. Ollaan ylpeitä osastamme ja yritetään hoitaa vielä loppukin.

Sinä taidat olla niitä syvien kansankerrosten ihmisiä, joiden varassa koko maailma makaa. Siinä meille jokaiselle on hommaa kun pidetään tätä "pollaa" pistyssä.

Minä en ole koskaan pistynyt liikkumaan niin, että niveliini olisi tullut rikko. Vammaisuus on estänyt. Nivelrikot eivät täällä palstalla vaivaa mutta kivut kyllä.

Toivon, että tämä virtuaalimaailma tuo iloa ja viihtyisyyttä meidän kaikkien päiviin!

Aamuterveiset sinne teijän maalle :D

http://www.youtube.com/watch?v=lvswMjA-o0s

Korpi on minunkin mielipaikkojani, paljon olen kertoillut metsäläisyydestäni täällä minäkin. En ihan korvessa kasvanut, mutta isäni piti huolta, että hänen lapsensa saivat likeisen tuntuman Suomen kansallisaarteisiin, niin metsiin kuin vesistöihinkin. Mitenkähän monta puun tainta olenkaan istuttanut elämäni aikana, tuhansissa ainakin. Olen korvannut varmasti ne puut, joita olen hyödyntänyt. Metsän suoja ja veden avaruus antavat hyvää vastapainoa toisilleen, niitten rytmiin vaihtuvat vuodenajat. Luonnonläheisyys on parasta perintöäkin, ihminen tajuaa luonnossa asioiden mittasuhteet. Saa kokea olevansa osa suurempaa kokonaisuutta, kuitenkin omalla paikallaan pieni ja erehtyväinen.

Vaikeita asioita olet Ama kokenut lapsuudessasi, sinulla on kuitenkin sisua ja elämäniloa. Kipeista asioista kertominen taittaa pahimman kärjen kivulta, ja toivonkin ettei täältä palstalta tule lisää taakkaa avautumisesi takia. Ihmisten myötätunto varmasti painaa vaakakupissa enemmän kuin kylmyys.

Olenkin kertonut, että löysin liikunnan ilon murkkuikäisenä, se on kuin huumetta. Liikunnan voimaan uskon vaivojen ennaltaehkäisyssa ja onhan meillä tämä neliveto houkuttelemassa lenkille, samat metsäpolut ovat meille tuttuakin tutumpia. Koiraystävä huomaa terävien aistiensa avulla monta luonnon ihmettä ennen minua ja aina tapaa lenkeillä muita koiraihmisiä, joitten kanssa ei varmaan muuten tulisi juteltua.

Maailma muuttuu, meissäkin muuttuu, mutta emme perusolemukseltamme ihmisinä muutu.

Lämmin tervehdykseni !