Olen itse ollut pitkään työelämässä niin yksityisellä kuin julkisella sektorilla ja erilaisissa esimies- ja asiantuntijatehtävissä. Yllättävän paljon törmää sellaisiin reserviupseereihin, joilla ei ole mitään pyrkyä esimiestehtäviin työpaikoilla. Olen tavannut jopa reservikomppanian päällikön koulutuksen saaneita kavereita, jotka sanovat suoraan, että haluavat jättää kaikki esimiestehtävät muille. Tai sitten toimitaan vain 2-3 hengen tiimin vetäjinä. Onhan se tietty hyvä että löytyy kokeneita vanhempia asiantuntijoita eri tehtäviin, mutta olen kyllä sitä mieltä, että joku esimieshomma uran jossain välissä antaa myös enemmän näkemystä ammatista.
Suorastaan yllättävän paljon haluttomuutta noihin esimiestehtäviin nykynuorison keskuudessa on. Luulisi että peruskokemus kokelaana tai ryhmänjohtajana toimimisesta antaisi itseluottamusta siviilipuolellakin.
Suorastaan yllättävän paljon haluttomuutta noihin esimiestehtäviin nykynuorison keskuudessa on. Luulisi että peruskokemus kokelaana tai ryhmänjohtajana toimimisesta antaisi itseluottamusta siviilipuolellakin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Oletko huomannut, miten taktisesta joukkueenjohtajasta kasvaa vähitellen strategisesti ajatteleva manageri?
Sodassa on pakko toimia, mutta siviilissä voi hommat työntää innokkaammille ja yksinkertaisemmille.
Näinm muodostuu tyypillinen yrityksen keskijohto, jossa vanhat ja viisaat kahvinjuovat katsovat, kun esimiehet tulosvastuulla kaatuva ja hakeutuvat uudelleen koulutukseen työvoimahallinnon puolella.
Jos erikoistuu siviilijohtajaksi, menettää vähitellen tehtäviinsä liittyvän ammattitaidon ja arvostuksen.
Oletko pistänyt merkille, miten turhauttavaa puuhaa siviilijohtaminen on tänä päivänä? Julkisella sektorilla vakivirassa olevat vanhat työntekijät sanelevat toiminnan ehdot välittämättä toiminnan tuloksettomuudesta pätkän vertaa. Yksityisellä sektorilla ammattiliittojen edustajat kätyreineen kyseenalaistavat koko ajan tehokkaan johtamisen. Tiimissä laiskoja ja kateellisia typeryksiä ei tarvitse katsella. Ei myöskään reservin kertausharjoituksissa.
Ei se ole nuorista vänrikeistä kiinni. Pelatkoot pelejään sun muita survival gamejaan. Vanhat upseerit ja aliupseerit pitävät tämän maan niin hallinon kuin taloudenkin koukerot kuosissa, niiden väliin vaan on pesiytynyt mitäänsanomattomia missejä ja bodybildingöitä, sun muita katalaisia kansansa myyjiä.
Vanha sukupolvi puolustaa tätä maata ja haluaa pitää Suomen itsenäisenä viimeiseen eläköityvään aitosuomalaiseen saakka. Olen yksi niistä ja toivon, että rinnallani olisi muitakin Suomen sotaveteraanien ja -invalidien tukijoita!
Mitä sitten työelämään tulee kysymääsi, ei nykynuorten SA johtoportaisiin sijoitetut edes halua ottaa vastuuta tehtävistään, niin siviilissä kuin kovissa joukoissa. Ne ketkä haluavat viedä tätä maata kuin pässiä narussa, ovat sivareita ja pyrkyreitä ja vieläpä pressaehdokkaita!
Aitosuomalainen ei ole sitä, johtajuus on sitä syntyäsyvempää, joka sikiää suomalaisesta sydämestä. Se otetaan, mitä tarjotaan, mutta tosisuomalainen ei sitä väkisin ota!
Järjellä täällä on asioita hoidettu... ennen edellistäkin hallitusta!
Oletko sosiologi, kun näin hyvin olet asioista perillä? On varmaan helppoa olla sinä, sinulla tuntuu olevan ratkaisu kaikkeen! Olisipa hienoa tavata, olet varmasti päässyt pitkälle elämässä. Selvästi osaat helposti päästä asioista yli katkeroitumatta mistään!
Kaikki tämä edellä mainittu on hyvä todistus siitä, että 3 kk:n kurssilla ei opita muuta kuin käskemään. Johtamistaidot ovat täysin alkeellisia. Senhän sanoo joj ärkikin, kukaan ei opi johtajaksi siinä ajassa, josta puolet on vielä muuta, kuin johtamistaitoa. Reservin upseeri on hyvä käskijä, mutta huono johtaja. Tänä päivänä johtaminen ja vastuunkanto on jotain muuta. Ehkä tämän vuoksi sotilas/upseeripassia ei juurikaan työpaikkahaastatteluissa kysytä.
Itselläni on alaisina upseereitakin pari, vaikka olen sivari. Ei tuo sotilasarvo tai koulutus anna juurikaan valmiuksia käytännön johtamis tehtäviin. Nykyjohtajien pitää osata olla demokraattisia johtajia ja ohjata ihmisiä rauhanomaisin tavoin. Ylhäältä alas auktoritäärinen johtaminen on vanhanaikaista ja todisteusti tehotonta siviilissä. Mielestäni armeijan johtajilla sosiaaliset kyvyt ovat monesti heikkoja.
Ihmettelen tätä (vanhaa) avau(tumi)sta. Miksi joku olettaa, että RUK:lla tai yleensä armeijasuorituksella olisi automaattisesti mitään tekemistä siviili(työ)elämän kanssa? Sen enempää valmiuksien kuin mielenkiinnonkaan suhteen.
(Ja muuten, olen sitä mieltä, etteivät ne inttinatsat anna mitään valmiuksia siviilielämän esimiestehtäviin. Näin jo siksi, että ne natsat yleensä hankitaan niin nuorina, ettei vielä ole oikein mitään elämänkokemusta eikä edellytyksiä muuksi kuin leikkiesimieheksi.)
Itse asiassa upseerit ei osaa johtaa mitään, mutta tuurilla ne laivatkin seilaa.