ja vietän sen mieleni mukaan.Laitan lapsille perunamuussia ja lohta sekä salaatin ja ruusubnarjajiisselin,Saavat kaikki nauttia .Ei tarvitse eineksiä syödä ja lisäaineita.Onneksi sinne keitaalle tulee toinen keittäjä täksi päiväksi. ja onneksi se on vapaaehtoista,vaikka kyllä siellä olen viihtynyt,on mukavia ihmisiä monia joihin olen tutustunut.
Tänään pidän vapaapäivän
-ra
2684
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Kuinka pieniä sinun lapsesi ovat,-ra?
Eikö ole ihnaa välillä olla kotona koko päivä lasten kanssa,leikkiä ja touhuta kaikenlaista ipanoitten kanssa.
Meilläkin nämä lapset tykkää perunamuussista, eineksiä en laita koskaan lapsille,teen aina kotiruokaa.
Lisäaineet aiheuttavat ties mitä pienille lapsille,pakkaseenkin on helppo tehdä ruokaa sellaisia päiviä varten,jolloin ei ehdi valmistamaan.
Tänään laitan risottoa ja jälkiruuaksi teen vadelma-mustikka kiisselin kesälläpoimituista ja pakastetuista marjoista.
Iran pienokaiset ovat 40v,35v, ja 15 v. Kivaa kun -ra pitöö heistä hyvää huolta je keittelee "ruusubnarjajiisselin" varmaan tosi herkullista.Hyvää päivää kaikille jotka viettävät lastensa kanssa.
Väärin arvattu lasten iät.Yhden ainoan on oikein toiset ovat väärin.
Ohhho,eivät lapsesi ainkaan pieniä enää ole,kuten kirjoituksistasi päättelin,minun lapseni ovat 4,6 ja 8.vuotiaita.
Joudut laittamaan ruokaa keski-ikäisille lapsellesikin ,eiköhän heidän ole jo aika itsenäistyä ..;)
-Ra on kirjoittanut paljon lapsistaan palstalle,selviää että vanhin lapsi,poika on noin 40v,keskimmäinen tyttö on muutaman vuoden päälle 20v ja kuopus taitaa täyttää joulun alla 15v.
Että ei ihan pieniä lapsukaisia enää kukaan heistä.....
Minusta on ihanaa laittaa ruokaa aikuisille lapsilleni, kokoonnnumme tämän tästä syömään meille. Yhdessäolo on kivaa. Ei sen takia etteivät osaisi laittaa itse vaan sen takia että on paljon mukavampaa syödä yhdessä.
Niin,nuorin täyttää 15 vuotta joulukuussa, toiseksi nuorin on 13 vuotta vanhempi kuin A. ja vanhin poika M. 13 vuotta sisartaan vanhempi.
Minäkin laitan noin kerran kuukaudessa aterian kaikille lähellä asuville lapsilleni ja heidän perheilleen.
Mutta en jaksaisi päivittäin heitä passasta,kaikki neljä lastani oppivat jo kotona asuessaan itse laittamaan ruokaa,myös heidän puolisonsa ovat ruuan laitto taitoisia.
Välillä saan itse kutsun jonkun lapseni perheeseen sunnuntai lounaalle,näin meillä, mutta jokainen taapalaa tyylillään.
Ennen usea sukupolvi asui yhdessä saman katon alla eikä sitä katsottu kenenkään passaamisena.
Pikku lapset on sulosii :)
Koiranpennut vielä suloisempia, kuin lapset.
Joskus elämä voi olla sekunneista kiinni.Meinasin jäädä ratikan alle hyppäämällä juuri ennätin alta pois.
Kuinkas noin, olitko ajatuksissasi, ratikoita pitää aina väistää niin jalankulkijoiden kuin autojen. Toisinaan on kyse sekunneista, totta.
Olin ajatuksissani ja auti jono seisoi paikallaan,lähdin autojen välistä ylittämään tietä kun ratikka pyyhälsi muutaman sekunnin kuluttua esiin.
Olisi voinut tulla viimeinen päiväni,niin häilyvää on elämä.
-ra eikös ne elinpäivät ole ennalta määrätyt?
Näinhän ne on jo syntymä hetkellä.Minun aikani ei ollut vielä.
Ei ollu sun aika kun tänne naputat,oliko rillit taa hukassa kun tolleen koikkelhdit sielä kadulla.
Tuota vähän ihmettelen, kun ei ne ratikat kulje äännettömästi, kyllä ratikan tulon kuulee jopa keskustassa ja näkee. Täytyy olla lähes kuuro tai lähes sokea tai muuten sairas.
Mäkin meinasin kualla - siis jos olisin ylittäny kadun minuuttia aikasemmin enkä olis huomannu kuorma-autoa - olisin voinu kualla!!!
Kotonakin meinasin kompastua mattoon - olis voinu kualla!
Tuolta tuntuu, mitä vaan voi sattua missä vain, muillekin. Kahvi voi polttaa suuta, leipään tukehtua, pesulla liukastua ja lyödä päänsä, kompastua mattoon, kaatua pihalla ym.ym. On toisilla käsittämätöntä huomion hakua.
Ei se ole huomionhakua,Yleensä onnettomuudet sattuu kun on väärään aikaan väärässä paikassa.Juuri äsken yksi mies jäi ratikan alle ja Elielin aukiolla linjaauton alle,Onnettomuuksia voi sattua milloin vaan ja kenelle vaan,eikä niitä aina voi välttää.Tänään mennään taas onnella tai epäonnella päivää kohti.Mahdollisimman hyvän päivän tästä aion tehdä.Toivon kaikille muillekkin hyvää alkanutta päivää.
Elikkä elät normi elämää.Hyvä kun kerroit tästä tapahtumasta tänne syöpäpotilaille.
Syöpäpotilaiden ilot ja surut ovat "normielämää".
Niin ovatkin, mutta missä ovat esim. v.2008-2010 täysin toipuneiden syöpäpotilaiden kirjoitukset? Tämä ei koske lyhysuolisia potilaita.
julkiselle kesksutelupalstalle kirjoittaa hän joka katsoo tarpeelliseksi. Ei täällä voida alkaa kirjoittajia rajata tai kahlita. Ihmeellinen ajatusmaailma täällä joillain. Sensijaan että keskityttäisiin aiheisiin, täällä keskitytään siihen kuka kirjoittaa, kuka saa kirjoittaa ja mitä saa tai ei saa kirjoittaa. Halu hallita vallitsee.