Araknofobia

Mulla oli joskus nuorempana aivan kauhee araknofobia kans. En voinut kuvitellakkaan, että voisin nukkua jos huoneessa olisi hämähäkki, ja tallilla tai muualla, missä hämähäkkejä on paljon, olin aina varuillani ja säikähtelin kovasti jos olin yhdenkin jossain puunraossa nähnyt. Mökilläkin ollessani poikaystäväni joutui tappamaan kaikki hämähäkit ennen kuin uskaltauduin varovasti hiipimään huussiin tai saunaan.
Hakeuduin sittemmin opiskelemaan eläintenhoitajaksi ja kävin ulkomaillakin, jossa näin isompia hämähäkkejä kuin täällä. Näin myös kaikkea muuta oksettavaa, esim. kuolleita koiria ja rottia kasassa! Sitten itsekin olen ollut töissä navetoissa ja talleilla ja koulussakin meidän piti siirtää iso karvainen hämähäkki terraariosta toiseen. Jostain syystä pelkoni vain lieveni. Syy on siedätyksessä, uskoisin, missä muussakaan. Jotenkin kun kasvoin ikää ja näin maailmaa enemmän ja koin asioita niin ajattelin, että hämähäkit ovat vain yksi asia luontoa. Ja asenteeni luontoa kohtaan on muuttunut kovasti lähivuosien aikana positiiviseen suuntaan. Toivottavasti voisit korjata pelkosi jotenkuten parempaan suuntaan.. Uskon että se onnistuu! Eli tsemiä vain ja työn iloa navetassa

Minulla on myös hankala araknofobia, aika samanlainen kuin sinulla. Minullakin tämä on ollut aika nuoresta asti, mutta se on vain pahentunut vuosien mittaan.
Tiedän kyllä tuon tunteen, se oikeasti hankaloittaa elämää. Esim. jos pitää istua ulkona johonkin penkille tms. aina katson tarkkaan ettei siinä vain näy hämähäkkejä, ja aina kun menen nukkumaan tutkin lakanat, peiton ja tyynyn. Tutkin jopa seinät sängyn vierestä, jottei niissä ole mitään. Jos en toista joka yö näitä tutkimuksia, en pysty nukahtamaan.
Jos näen sisällä yksin ollessani hämähäkin, joudun ihan paniikkiin ja jähmetyn hetkeksi paikoilleni. Se on tietenkin pakko tappaa, ajatuskin vain antaa sen jäädä paikoilleen on mahdoton. Joten kun olen jotenkuten hiukan rauhoittunut, otan jotain millä saan liiskattua hämähäkin. Sitten en voikaan lähestyä tuota paikkaa hetkeen...
Eräs erittäin traumaattinen kokemus liittyen hämppisten kohtaamisiin sattui nuorempana, kun huomasin jalallani melko kookkaan hämähäkin. Säikähdin tietenkin ihan hirveästi ja sydänkin oli pysähtyä, mutta tajusin olla paikoillani, jotta hämähäkki ei olisi pudonnut tai pahempaa, lähtenyt liikkeelle. Sain sen sitten jotenkin tapettua ja käytännössä tutkin itseäni puoli tuntia siltä varalta ettei muualta löytyisi lisää. (tätäkin tarinaa kirjoittaessa alkoi kutittaa joka puolelta, niin kuin jotain kävelisi vartalon päällä...)

Toisten seurassa hämähäkin kohtaaminen on ehkä helpompaa. Saan tarvittaessa aina jonkun pakotettua tappamaan hämähäkin, vaikka saan kuulla koko homman olevan aivan naurettavaa. Miksei sitä vain voi ymmärtää, että jos on paha araknofobia, niin se ei ole mikään leikin asia? Minä olen perheessäni sisareni lisäksi ainoa, jolla on tämä fobia, joten saamme kuulla aika paljon naljailua jos joudumme kontaktiin kahdeksanjalkaisten kanssa. Yksi lause jota saa kuulla usein on "ei se sulle mitään tee, sehän on ihan vaaraton!" No niin varmaan onkin, muttei se kuule paljon lohduta. Mikään ei ole sen ärsyttävämpää kuin se, että ihmiset eivät vain voi suhtautua vakavasti tälläiseen.

Hämähäkkien pelko on aika tyypillinen juttu meillä lännessä. Evoluutiopsykologit ovat selittäneet, että ihminen on oppinut pelkäämään hämähäkkejä, koska ne voivat olla myrkyllisiä. Toisaalta hämähäkkeihin on kultuurisiin tekijöihin liittyviä pelkoja. Keskiajalla niitä saatettiin pelätä "pahoina enteinä" esim. ruokavarojen pilaantumisena, siinä missä rottia. Monissa myyteissä ja legendoissa hämähäkkeihin on liitetty petollisuuden ja ahneuden symboleita. Kuitenkin itämaisissa kulttuureissa hämähäkit eivät herätä pelkoa siinä missä meillä. Hämähäkkejä syödään siinä missä muita ötököitä.

Suomessa ei elä ihmiselle vaarallisia hämähäkkejä. Taitaa jonkun suomalaisen hämähäkin purema vastata pahimmillaan ampiaisen pistosta, mutta mitään sen kummempaa ei ole odotettavissa. Hämähäkit eivät tunne pelkoa, vaan toimivat alkukantaisten aistien ja vaistojen mukaisesti, mutta jos ne tuntisivat, olisivat ne kauhuissaan ympärillään myllertävistä pilvenpiirtäjän kokoisista ihmisolioista. Hämähäkit ovat tärkeitä monissa ympäristöissä, niiden olemassaolo kertoo, että asumus on turvallinen ja elinkelpoinen.

Onhan ne hieman ällöttäviä. Kahdeksan jalkaa ja sellainen vikkelä, monisilmäinen, ja pahimmillaan karvainen möykky. Suurin osa peloista johtuu kuitenkin medista ja mm. elokuvista. Vähän sama juttu haiden kanssa. Suurin osa hailajeista on ihmiselle vaarattomia, ja ne muutamat vaaralliset lajitkin, ovat todellisuudessa varsin säyseitä, eivätkä elokuvissa kuvattuja mielettömiä syömäkoneita. Totta kai jos menet yöllä uimaan hylkeiden asuttamalle niemekkeelle, voit olla vaarassa joutua hain kitaan. Sama juttu, jos menee hunajaan marinoituna karhuperheen luo ja rupee villisti huitomaan. Saattaa käydä huonosti. Hämähäkeistä ei kuitenkaan oikeasti ole vaaraa juuri missään päin maailmaa, muutamia todella myrkyllisiä lajeja lukuunottamatta.

Ai niin ja nukkuessa kannattaa pitää suu kiinni. Saattaa muuten hämis kipittää leukaa pitkin ja astella hampaiden välistä suuhusi. Siellä sitten lämmittelee yön yli ja saattaa pyöräyttää muutaman munan.

Tyypillinen pelko? Kovin realistinen?

Itse pelkäsin aikoinaan paljon hämähäkkejä ja nykyäänkin suhtaudun ällöytyksellä. Lapsena muistan jossain saksassa leirintäalueella, kun illalla pimeässä näin jotain tummaa pihalla olleen lampun pinnalla. Kurkistin lähemmäs ja siellä roikkui suuri ja karvainen hämähäkki. Siis aivan sairaan kuvottava ja se kontrasti kirkkaan valon ja tummanpuhuvan iljetyksen välillä oli liikaa minulle. Juoksin nopeesti telttaa piiloon.

Hämähäkkipelkoaan voi lievittää sillä tavalla, että aluksi katselee jossain möllöttävää hämistä ja ajattelee, mitä se tekee siinä ja miksi. Mitä se puuhailee, onkohan se saanut saalista lainkaan, ja voi vaikka pohtia juovatko hämähäkit lainkaan. Miksi hämis on juuri sellainen kuin on?

Jossain vaiheessa kannattaa mennä ihan lähellä ja laittaa vaikka sormi tai joku tikku siihen hämähäkin lähelle ja "tervehtiä" sitä. Pitää varoa, ettei satuta vahigossa hämistä. Siinä se nyt on, hämähämähäkki. Pilvenpiirtäjän kokonainen ihmiskolossi (joka kykenee tuhoamaan maailman ydinaseillaan moneen kertaan) ja pienen pieni hämähäkki (joka silloin tällöin saa syötyä jonkun kärpäsen tai muun ötökän). Kummalla on pelättävää enemmän?

Hämähäkin voi myös ottaa käteen ja antaa sen vaikka kiivetä sormelta toiselle. Ne suhtautuvat käteesi kuin johonkin muuhun esteeseen, eivät ne pure. Pyrkivät vaan pois paikalta. Ja jos puree ja alkaa sihisemään, niin sitten vaan Raidia kaksi purkkia hämikseen, niin eiköhän taltu riehuminen.

Hämähäkkien pelolla on kai geneettinen perusta. Ne esi-isät, jotka inhosivat hämähäkkejä, elivät pitempään. Ihminen on kotoisin Afrikasta ja sikäläiset hämähäkit ovat pahempia kuin nämä suomalaiset.