Sairastuin bulimiaan 15 vuotiaana. 16 vuotiaana sairastin anoreksiaa ja bulimiaa, anoreksiaa ja sit taas bulimiaa ja taas uudestaan. Tätä helvettiä kesti 3 vuotta. Sitten tapasin nykyisen mieheni. Halusimme hankkia lapsen ja menin lääkärin neuvottelemaan asiasta. Lääkäri sanoi, että raskaaksi tuleminen oin minun kohdallani mahdotonta.
1) Kuukautiset ovat epäsäänölliset ja e-pilleritkään eivät ole asiaa korjanneet
2) Olen alipainoinen ja vaikka tulisin raskaaksi, keskenmenonriski todella suuri
3) Elimistöni muutenki heikossa kunossa, hemoglobiini, verempaine jne jne..
Kun pääsin kotiin, en poikaystävälleni kertonu lääkärinkäynnistä mtn. Ei hän edes tienny minun ongelmistani, sillä en edes ollut hirveän laiha 165/50 Painoindeksi on: 18,4 - Normaalia alhaisempi paino. Päätin unohtaa lääkärin kommentit ja jätin pillerit pois. 5 vkn kuluttua heräilin öisin hirveisiin kipuihin alaselässä. Ja 8vkn päästä tein positiivisen raskaustestin. Nyt olen 36 viikolla raskaana, 4 vkn kuluttua tähän maailmaan syntyy minun poikani! Haluaisin kovasti taas nähdä saman lääkärin ja näyttää masuni hänelle!!!
Älkää menettäkö toivoanne! Me kaikki voimme elää täydellistä elämää. Uskokaa vain parempaan. Joskus kaikki muuttuu ja voitte olla onnellisia.
Tottakai minua pelottaa millanen elämä minua odottaa lapsen syntymisen jälkeen, varmaan taas hirveä laihdutusrumba, mutta se on sen ajan murhe, nyt minun pitää huolehtia sisälläni kasvavasta pojastani!
1) Kuukautiset ovat epäsäänölliset ja e-pilleritkään eivät ole asiaa korjanneet
2) Olen alipainoinen ja vaikka tulisin raskaaksi, keskenmenonriski todella suuri
3) Elimistöni muutenki heikossa kunossa, hemoglobiini, verempaine jne jne..
Kun pääsin kotiin, en poikaystävälleni kertonu lääkärinkäynnistä mtn. Ei hän edes tienny minun ongelmistani, sillä en edes ollut hirveän laiha 165/50 Painoindeksi on: 18,4 - Normaalia alhaisempi paino. Päätin unohtaa lääkärin kommentit ja jätin pillerit pois. 5 vkn kuluttua heräilin öisin hirveisiin kipuihin alaselässä. Ja 8vkn päästä tein positiivisen raskaustestin. Nyt olen 36 viikolla raskaana, 4 vkn kuluttua tähän maailmaan syntyy minun poikani! Haluaisin kovasti taas nähdä saman lääkärin ja näyttää masuni hänelle!!!
Älkää menettäkö toivoanne! Me kaikki voimme elää täydellistä elämää. Uskokaa vain parempaan. Joskus kaikki muuttuu ja voitte olla onnellisia.
Tottakai minua pelottaa millanen elämä minua odottaa lapsen syntymisen jälkeen, varmaan taas hirveä laihdutusrumba, mutta se on sen ajan murhe, nyt minun pitää huolehtia sisälläni kasvavasta pojastani!
Vastaukset 13
Vanhimmat
HÄH!??
Tuohan on jo ihan normaalipainon puolella! Itse olen 168cm ja lääkäri haluaa että nostan 14 kg eli jonnekin 52 kg tienoille! Siihen oltais tyytyväisiä. Siis et ole edes kunnolla laiha!!
Tuhannet onnittelut,ja onnea myös tulevalle pojallesi.♥♥♥
Kyllä itse tietää paremmin kuin muut...
168 senttiselle tiedoksi, että jos jollain aikuisella on bmi 18,4, hän ei ole silloin lääketieteellisesti katsoen normaalipainoinen. Aloittaja oli oikeassa kirjoittaessaan, että bmi 18,4 on normaalia alhaisempi paino.
Kuules 168 senttinen:Tosi tyhmää kirjoittaa, että joku ei ole kunnolla laiha!
Onnittelut aloittajalle raskaaksi tulemisesta!
onnea pojusta::)
olen itse 20v ja olen itsekkin saanut pikkuenkelin muutama vuos sitten.
Nyt sairastunut bulimiaan kuukausia sitten. ensin ajattelin että joku stressivatsa tai jtn kun joka päivä mitä tahansa ruokaa söi niin kaikki tulee ulos.tää on yhtä helvettiä, kädet ihan rutikuivat, pyörryttää n.30krt päivässä.. pakko saada tähän joku stoppi tai sairaala kutsuu ja poika kärsii
Kiitos kaikille ymmärryksestä.
apua tarvitseva! jos se ei ole oman tahdon alaista oksentamista, se ei ole bulimiaa vaan joku muu sairaus. Googlaa toki bulimia
Kiitos vinkistä ghljö, se on googlattu ja wikipedioitu jo.Kai senkin nyt voi taustaks kertoa että ennen tätä mut raiskattiin törkeesti ja sen jlk. ei enään mikään pysyny sisällä joten aattelin et se on vaa stressiä.Sitä kesti sit jonkun aikaa ja jouduin mennä sukulaisten kanssa ravintolaan syömään. Eihän siinä sitten kehannu juosta vessan puolelle, joten piti kotiin asti pidätellä ja olisin hyvinki voinu olla oksentamatta. Nyt on sit alkanut tulla näitä ns. ahmimis kohtauksia, kun syö nii aatteleehan sitä et eihän se haittaa jos sitä jtn. epämäärästäkin tulee vedettyä ku kummiskin ne oksentaa heti ja sitä tulee sitten kaapista vedettyä ihan mitä vaa!
s.ana: on ollu kyllä tosi hyvä terkkari jos ei ota tota ton kummemmin..
Ite alkanut nyt käymää psykiatrilla ja ollaan puhuttu tosta mun syömisestä. Se sano et jos se alkaas huomaamaan vielä että multa enempää paino tippuu nii sit pitää alkaa enemmän huolestuu. Helppo tapa täähän on laihuttaa, mut huonoin tapa.
Apuatarvitseva, kai se psykiatri osaa tukea sinua tarpeeksi, eikä vaan vahdi painoasi? On niin helppo huijata painoo ylöspäin. Oon niin pettyny kaikkiin psykiatreihin ja lääkäreihin!!! Ne luulee, et pari masennuslääkettä auttaa syömishäiriöön.. Toivottavasti saat hyvää hoitoa!
Kiitos s.ana
Niin tuttua! Kannattaa tosiaan miettii psykiatrin vaihtoa. Itse käyn itäkeskuksen psyk polilla ja se on tuntunu todella hyvältä paikalta. Jouduin sinne 2 itsemurhayrityksen jälkeen, vasta.. Aluks polikliniikan lääkäri tunki mulle 2 eri masennuslääkettä ja unilääkkeen. Kaikki lääkkeet lopetin kesken ja siihen sain tukee sairaanhoitajaltani. Se oli jopa ylpee kun tahdon "selvin mielin" mennä eteenpäin. Mut ei mulle masennuslääkkeet mitään outoo oloo ees aiheuttanu, sepram oli ainakin se yks ja toisen nimee en muista, joku vihreä paketti. Mut unilääkkeet saa mut aika höperöks. Mut niiden avulla oon selvinny monesta vaikeasta tilanteesta. Pidä itsestäs huolta, lapsesi tarvitsee sinua! Näin mulle sanoo mun sairaanhoitaja psyk polilla ja samaa mä sanon sulle apuatarvitseva.
Kiitos noista sanoista:)
Kaverit on alkanu välttelee kun en jaksa olla enää niin positiivinen kun enne, sukulaiset ei välitä joten mulle jää vaan tää ahistava psykologi tueks, mut onneks on olemas nämä 24-keskustelut:) en oo koskaa masennuslääkkeitä viel popsinu ku kuullu että paino nousee ja tekee olon ihan poissaolevaks, mut kaverilla on huomattavasti ollut sit väärät lääkkeet. Jos tää olo viel surkeemmaks menee nii oishan ne hyvä käydä hakee ja kattoo miten ne mulle sopii:)
Koita säkin jaksaa, kyl me mammat kestetää:)
Ihana kuulla että joku muukin on pystynyt saamaan lapsen varjoisesta menneisyydestä huolimatta. Haluan itse lapsen joku päivä mutta keho on mennyt aika pahasti sekaisin kaikesta pelleilystä ja tuota alipainoa on vielä. Annoit toivoa tulevaan. Kiitos siitä.
Toivottavasti pysyt terveenä lapsen syntymän jälkeen. Tsemppiä ja Onnea.
Heips taas, tulihan se apu sieltä juuri sopivasti oven taakse ja siitä alkoi suhde:)
Mies sai mut lopettamaan bulimisen, masennuskin on tipotiessään, nyt pääsee aikasin nukkumaan ja töitäkin päässy hakemaan:) on niillä miehillä sitten niin ihmeellinen vaikutus..nyt on sentään joku tukena