Synnytin esikoiseni kesällä ja synnytyksestä jäi vaivaamaan moni asia. Synnytystä on käyty kyllä läpi jo laitoksella ja neuvolassa kotiuduttua. Osa ammattilaista on sitä mieltä, että synnytyksessä oli vähän kaikkea, osa taas että synnytys meni normaalisti. Itse en sitten tiedä, mutta jos tuo oli normaalia niin en tiedä uskallanko enää toista kertaa lähteä koko touhuun.
Sain loppuraskaudessa raskausmyrkytyksen (viikot olivat juuri tulleet täyteen) ja neuvolan ohjeiden mukaan lähdin kohti sairaalaa, kun pissaan tuli valkuaista, oli näköharhoja ja pääkipua. Tämä siis tapahtui ilta-aikaan ja päivystävä lääkäri kätilön kera tutkivat tilannetta. Lääkäri (sanotaan lääkäri A) oli ulkomaalaistaustainen ja hänen puhettaan oli vaikea välillä ymmärtää, joten kätilö "suomensi" meille. Sovimme, että menemme yöksi kotiin ja palaamme aamulla takaisin, jolloin tutkitaan, aletaanko synnytystä käynnistää. Toki lääkäri teki jo tuolloin illalla sisätutkimuksen, mutta paikat eivät olleet vielä yhtään auki, joten he kätilön kanssa keskustelivat voiko synnytystä käynnistää vai ei.
Palasimme seuraavana aamuna paikalle ja käynnistäminen aloitettiin suoraan kätilön toimesta (ei eilinen kätilö). Me kun asiaa ihmettelimme hän luki uudelleen tietokoneelta tiedot ja totesi siellä lukevan, että käynnistetään suoraan.Jäin siis sairaalaan ja synnytystä käynnistettiin kolme päivää. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, ei edes pientä kypsymistä kohdunsuulla. Neljäntenä päivänä pääsin lääkärin tutkittavaksi (Lääkäri B) ja päätettiin pitää välipäivä, mutta sairaalaan jouduin jäämään. Välipäiviä tuli useampi, kolmantena välipäivänä lääkäri A päätti jatkaa käynnistämistä, mutta lääkäri B kumosi päätöksen ennen kuin ehdiin saamaan tabuja.
Neljännen välipäivän aamuna (7. sairaalapäivä) mulle tuli korkea lapsiveden meno. Testin tulos ei aluksi ollut täysin selkeä, mutta toisella testikerralla iltapäivällä se selkeni. Aamulla lääkäri B siis tutki ja määräsi käynnistämisen aloitettavaksi heti jos testi näyttää selkeästi lapsiveden menneen. Iltapäivän testin tehnyt kätilö kuitenkin kysyi vuorossa olleen lääkärin mielipidettä (Lääkäri C), joka siirsi käynnistämisen seuraavaan päivään.
Seuraavana päivänä siis aloitettiin käynnistäminen ja tulehdusarvoni lähtivät nousuun. Ensimmäinen käynnistyspäivä ei kuitenkaan tuottanut tulosta, toisen käynnistyspäivän iltana alkoivat supistukset, joita alkoi tulla nopeasti noin kolme kappaletta 10 minuutissa. Minut meinattiin siirtää saliin, mutta ei ollut tilaa. Sain persposkeeni jonkin kipupiikin ja keinutuolin avuksi supistusten kestämiseen. Keinutuoli kyllä tuntui auttavankin. Yön aikana supistukset kuitenkin loppuivat.
Kolmantena käynnistyspäivän aamuna kohdunsuu oli auki jo 3-4 cm ja tulehdusarvoni olivat nousseet 200:aan. Tulehdusarvojen takia mut kärrättiin synnytyssaliin ilman supistuksia ja laitettiin käynnistyslääke tipan kautta.Pian alkoivatkin todella voimakkaat supistukset. Ainut mitä helpotukseksi sain tässä vaiheessa oli ilokaasu, joka ei tuntunut edes auttavan. Lisäksi jouduin makaamaan koko ajan samassa asennossa, koska pienikin asennon muutos sai sikiön sydänäänet hidastumaan. Makasin viisi tuntia liikkumatta, mitä nyt kerran sain käydä vessassa. Viiden tunnin jälkeen sain spinaalipuudutuksen. Lisäksi painoi kamala huoli vauvasta sydänäänten laskujen takia. Huolta lisäsi vauvan päähän asetettu pinni ja sitä kautta otetut verikokeet vauvasta. Tämä huoletti siksikin, ettei kukaan kertonut, mitä tämä kaikki tarkoitti.
Sain loppuraskaudessa raskausmyrkytyksen (viikot olivat juuri tulleet täyteen) ja neuvolan ohjeiden mukaan lähdin kohti sairaalaa, kun pissaan tuli valkuaista, oli näköharhoja ja pääkipua. Tämä siis tapahtui ilta-aikaan ja päivystävä lääkäri kätilön kera tutkivat tilannetta. Lääkäri (sanotaan lääkäri A) oli ulkomaalaistaustainen ja hänen puhettaan oli vaikea välillä ymmärtää, joten kätilö "suomensi" meille. Sovimme, että menemme yöksi kotiin ja palaamme aamulla takaisin, jolloin tutkitaan, aletaanko synnytystä käynnistää. Toki lääkäri teki jo tuolloin illalla sisätutkimuksen, mutta paikat eivät olleet vielä yhtään auki, joten he kätilön kanssa keskustelivat voiko synnytystä käynnistää vai ei.
Palasimme seuraavana aamuna paikalle ja käynnistäminen aloitettiin suoraan kätilön toimesta (ei eilinen kätilö). Me kun asiaa ihmettelimme hän luki uudelleen tietokoneelta tiedot ja totesi siellä lukevan, että käynnistetään suoraan.Jäin siis sairaalaan ja synnytystä käynnistettiin kolme päivää. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, ei edes pientä kypsymistä kohdunsuulla. Neljäntenä päivänä pääsin lääkärin tutkittavaksi (Lääkäri B) ja päätettiin pitää välipäivä, mutta sairaalaan jouduin jäämään. Välipäiviä tuli useampi, kolmantena välipäivänä lääkäri A päätti jatkaa käynnistämistä, mutta lääkäri B kumosi päätöksen ennen kuin ehdiin saamaan tabuja.
Neljännen välipäivän aamuna (7. sairaalapäivä) mulle tuli korkea lapsiveden meno. Testin tulos ei aluksi ollut täysin selkeä, mutta toisella testikerralla iltapäivällä se selkeni. Aamulla lääkäri B siis tutki ja määräsi käynnistämisen aloitettavaksi heti jos testi näyttää selkeästi lapsiveden menneen. Iltapäivän testin tehnyt kätilö kuitenkin kysyi vuorossa olleen lääkärin mielipidettä (Lääkäri C), joka siirsi käynnistämisen seuraavaan päivään.
Seuraavana päivänä siis aloitettiin käynnistäminen ja tulehdusarvoni lähtivät nousuun. Ensimmäinen käynnistyspäivä ei kuitenkaan tuottanut tulosta, toisen käynnistyspäivän iltana alkoivat supistukset, joita alkoi tulla nopeasti noin kolme kappaletta 10 minuutissa. Minut meinattiin siirtää saliin, mutta ei ollut tilaa. Sain persposkeeni jonkin kipupiikin ja keinutuolin avuksi supistusten kestämiseen. Keinutuoli kyllä tuntui auttavankin. Yön aikana supistukset kuitenkin loppuivat.
Kolmantena käynnistyspäivän aamuna kohdunsuu oli auki jo 3-4 cm ja tulehdusarvoni olivat nousseet 200:aan. Tulehdusarvojen takia mut kärrättiin synnytyssaliin ilman supistuksia ja laitettiin käynnistyslääke tipan kautta.Pian alkoivatkin todella voimakkaat supistukset. Ainut mitä helpotukseksi sain tässä vaiheessa oli ilokaasu, joka ei tuntunut edes auttavan. Lisäksi jouduin makaamaan koko ajan samassa asennossa, koska pienikin asennon muutos sai sikiön sydänäänet hidastumaan. Makasin viisi tuntia liikkumatta, mitä nyt kerran sain käydä vessassa. Viiden tunnin jälkeen sain spinaalipuudutuksen. Lisäksi painoi kamala huoli vauvasta sydänäänten laskujen takia. Huolta lisäsi vauvan päähän asetettu pinni ja sitä kautta otetut verikokeet vauvasta. Tämä huoletti siksikin, ettei kukaan kertonut, mitä tämä kaikki tarkoitti.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Spinaalipuudutus toi melkein välittömästi autuuden kipujen suhteen. Käsittääkseni kohdunsuu oli jo aika hyvin auki, mutta vauva oli liian ylhäällä vielä. Odottelimme vauvan laskeutumista puudutuksen kera sellaisen puolisentoistatuntia ennen ponnistamisen aloittamista.Sain luvan aloitaa ponnistamisen supistusten yhteydessä heti kun minulle tuli ponnistamisen tarve. Kyseistä tarvetta ei koskaan tullut, josta lääkäri tuntui olevan mulle kiukkuinen (kyseessä lääkäri A). Itse asiassa en siinä vaiheessa tuntenut supistuksiakaan, joten seurasin supistusmonitoria ja ponnistin sen mukaan kun näin siitä supistuksen alkavan. Ponnistusvaihe kesti 1,5 tuntia, jonka aikana vauvasta otettiin taas verikoe. Lopulta vauva alkoi olla tuloillaan ja oli tuloillaan jotenkin vinosti, nenä edellä kuulemma. Synntyskertomuksesta luin sitten, että vauva oli syntynyt kasvot ylöspäin.
Vauva joutui synnyttyään keskolaan saamaan lisähappea ja lämpöä. Myös hänen tulehdusarvonsa oli hieman koholla.Itse jäin paikkailtavaksi. Minulle oli tullut 2 asteen repeämä ilmeisesti siitä pinnistä ja lisäksi mulle tehtiin välilihan leikkaus.Istukka irtosi painelemalla ja oli kalkkeutunut. sikiökalvot olivat hyvin repaleiset. Neljä tuntia synnytyksen jälkeen pääsin osastolle nukkumaan.
Seuraavana päivänä pääsin katsomaan vauvaa, itse asiassa saimme käydä keskolassa kolmella syöttökerralla per päivä. Periaatteessa siellä olisi pitänyt saada käydä useamminkin, mutta meidän annettiin ymmärtää sen kolmen kerran riittävän. Lisäksi meidät näilläkin kerroilla ohjattiin määrätietoisesti pois ennen kuin itse olisimme halunneet. Jäi paha maku. Synnyttäneiden osastolla sen sijaan henkilökunta oli hyvin mukavaa.
Kotiuduin yhdessä vauvan kanssa. Synnytyksestä on aikaa reilu 7 viikkoa ja oloni ei ole vieläkään mikään mainio. Kävin noin viikko sitten jälkitarkastuksessa ja kerroin siellä synnytyksen jälkeen ilmenneistä ongelmista: pissaamisvaikeudet ja paineen tunne peräsuolessa sekä vihlonta. Lääkäri käski antaa elimistölle aikaa palautua, mutta kuinka kauan pitäisi antaa aikaa? Peräsuolen paineen tunteen takia jo viiden minuutin seisominen on tuskaa, saati että pystyisi lähtemään vaunulenkille. Peräpukamiakin synnytyksessä ilmestyi, mutta en usko sen olevan sitä. Virtsarakon puolella on ehkä hieman laskeumaa lääkärin mukaan, joka saattaa selittää sen, että vaikka on pissahädän tunne niin pissa ei vain tule. Seisten pissaaminen onnistuu paremmin, mutta se nyyt muuten on aika hankalaa.
Onko kaikki tämä kertomani ihan normaalia??? Jos on niin meidän lisälapset jäävät hankkimatta.
En ole synnytysten asiantuntija, mutta ei tuo sun synnytys mun korvaan kuulosta normaalilta. Tai no, mikä on normaalia. Sun synnytyksessä tuntuu kuitenkin menneen monta asiaa pieleen.
Mulla itselläni on aika erilainen synnytys takana (tyttö on nyt 8kk), vaikkei sekään ihan "oppikirjojen mukaan" mennyt. Se alkoi itsestään, supistuksilla. 12h supisteli epäsäännöllisesti 7-40min välein, mutta virallisesti niitä ei lasketa kun olivat liian epäsäännöllisiä. Silti synnytyksellä oli mittaa, virallista pituutta kertyi 26,5h. Sairaalaan mentiin kun säännöllisiä supistuksia oli ollut 6h. Olin silloin vain 2cm auki. Aluksi avautuminen olikin hidasta, mutta sitten kun pyysin ja sain (viiden tunnin odottamisen jälkeen kun anestesialääkäri oli kiireinen leikkurissa) epiduraalin pystyin rentoutumaan ja hommaan alkoi tulla vauhtia. Sitä ennen kokeilin vaikka mitä muuta lääkkeellistä ja lääkkeetöntä kivunlievitystä. Epiduraali oli taivaallinen! En tuntenut enää supistuksia ollenkaan avautumisvaiheessa. Se lopetettiin pari tuntia ennen ponnistusvaihetta kun olin 9cm auki. Ponnistaessa tunsin lievästi (olis ollu kiva tuntea paremmin), että tulee supistus, muttei ne käynyt yhtään kipeää. 55minuutin ja välilihan leikkaamisen jälkeen tyttö syntyi.
Supistukset lakkas saman tien. Istukkaa piti odotella aika pitkä tovi ja se syntyi lopulta kätilön painaessa mahan päältä. Kohtu ei meinannut supistua niin sain useampaa eri lääkettä, tipan kautta ja pistoksena reiteen. Ja taas paineltiin mahasta. Lopulta se alkoi supistumaan. Epparin lisäksi mulla oli repeämiä kohdunsuulla ja emättimessä (tikkien määrää ei kerrottu, vaikka kysyin). Menetin runsaasti verta, yli tuplaten normaalin. En päässyt synnytyksen jälkeen suihkuun vaan kätilö (se neljäs, joka tuli työvuoroon kun tytön syntymästä oli pari tuntia) pesi mut sängyssä. Sain tytön rinnalle reilu 2h syntymänsä jälkeen, tai oli se käynyt siinä muutaman minuutin synnyttyään (piti saada uudestaan pesujen jälkeen, mutta toisin meni). Neljä tuntia synnytyksestä mut työnnettiin pyörätuolilla synnyttäneiden osastolle ja yön aikana (mentiin osastolle puolen yön aikaan) mulla oli käsky pyytää hoitaja saatille vessaan, etten pyörry kun olin menettäny sitä verta niin paljon. Seuraavana päivänä, sänkyyn tuodun aamupalan jälkeen, olo alkoi helpottamaan.
Noin kuukausi synnytyksen jälkeen pystyin kävelemään, istumaan yms. täysin normaalisti. 8 viikkoa synnytyksestä jälkitarkastuksessa kaikki oli ok. Vaikka synnytys oli pitkä ja mutkia oli matkassa, jäi mulla siitä ihan hyvä fiilis. Luulen, että siitä saan kiittää ihania kätilöitä ja sitä, että missään vaiheessa ei ollut huolta tytöstä. Kovin kipeäkään en ollut kuin 2h ennen epiduraalia (muut kivunlievitykset toimi joten kuten siihen saakka). Silloin olin kyllä tosi kipeä kun supistukset jäivät päälle (kävivät siinä puolessa välissä huippujen välillä). Nyt mulla on jo pitkään ollut ikävä raskautta ja jopa sitä synnytystä. Seuraavalle kerralle on jo suunnitelmia, vaikka tiedän sen, ettei homma välttämättä mene niiden mukaan. Vielä ei kuitenkaan oo uuden kierroksen aika kun ei haluta ihan pientä ikäeroa. 2-3v on meille hyvä.
Toivottavasti sinäkin uskallat toisen lapsen "tehdä" jos siihen ei oo muita esteitä kuin synnytyspelko (joka kyllä on ihan pätevä syy)! Jokaisen naisen jokainen synnytys kun on erilainen. :)
Mun mielestä kuulostaa kyllä oudolta, vaikka en todellakaan ole mikään asiantuntija. Jos on raskausmyrkytys, miksi käynnistetään noin jumalattoman monta päivää vaikka kohdunsuu ei ole kypsä??? Itselläni todettiin huonot napavirtaukset ja tehtiin sektio samana päivänä koska kohdunsuu ei ollut kypsä (kännistäminen ei kuulemma tule kyseseen epäkypsyydestä johtuen).
ihmettelen myös noin pitkää käynnistystä. mulla käynnistettiin heti kun verenpaineet vähän koholla ja epäiltiin ehkä alkavaa myrkytystä.
miksi spinaalia viivyteltiin 5 tuntia? liittyikö jotenkin vauvan tilaan?
Tabujen jota ilmeisesti sait olivat cytotecejä jonka tarkoitus on juuri kypsyttää kohdunsuuta jotta synnytys käynnistyisi. Ja jos raskausmyrkytys on lievä, käynnistystä voidaan siirtääkkin tarpeen mukaan.
II asteen repeämää ei yksin aiheutu pinnistä, vauvasi oli avotarjonnassa eli kasvot ylöspäin joka vie suuremman tilan ahtaassa synnytyskanavassa joten paikatkin repeävät helpommin ja lisäksi ponnistusvaihe pitenee. Vauvan päästä otettava verikokeella selviettään miten vauva kestää pitkän ponnistusvaiheen.
Peräpukamat voivat tosin seisoessaan aiheuttaa paineentunnetta, ja pissaamisvaikeudet ovat ns "normaaleja" koska synnytyksestä on niin vähän aikaa. Oletko tehnyt lantiopohjalihaksia? niillä saatat välttyä laskeumalta ja pissaamisvaikeudet saattavat helpottua. Mutta kannattaa antaa keholle aikaa, naisella on vuosi aikaa toipua synnytyksestä. Jos tilasi ei YHTÄÄN helpotu kuukausien kuluessa, kanattaa hakeutua lääkäriin.
Tuo käynnistysepisoidi kuullostaa kyllä minustakin oudolta. Itsellä oli myös raskausmyrkytys, jonka vuoksi lopulta päädyttiin käynnistykseen. Itselläni lähti heti seuraavana yönä käyntiin, mutta osastolla oli muita (vietin osastolla lähes viikon ennen käynnistystä korkeiden paineiden vuoksi), jotka kertoivat kyllä usean päivän käynnistelyistä, mutta tuo on kyllä jo melko pitkä aika. :/ En ole mikään asiantuntija, mutta kyllähän tuo hassulta kuullostaa, kun lääkärit tuntuivat olevan eri mieltäkin asioista. Jää varmasti sellainen olo, että onko tässä nyt tehty oikein ja miksi tehtiin näin.
Itselläni oli kans virtsaamisvaikeuksia hieman synnytyksen jälkeen, vaikkakin lähinnä pidätysvaikeuksia. :D Ne lähtivät ajan kanssa pois ja tein lantionpohjalihasliikkeitä. :) Varmaan pari kolme kuukautta meni, että tilanne oli suhtkoht normaali ja ne vaivat olivat loppuseltaan melko pieniä.
moi..
minulla kans käynnistettii synnytys raskaus myrkytyksen epäilyn takia.. olin 3 senttii auki ja alle 1 senttii kanavaa jäljellä, alkoivat oksitosiini tipalla käynnistää ja puhkasivat kalvot.. kyllä ihmeelliseltä kuullostaa tuo että nui kauvon käynnistivät, tossa tilassa ois pitäny tehä vaikka sektio, koska ei ollut kypsä..
Olen terveydenalan ammattilainen ja tiedän että synnytykset harvoin menevät niin kuin elokuvissa ja yleensä joitain ongelmia ilmenee. Sinun kuvailemasi "ongelmat" olivat kuitenkin suhteellisen pieniä ja kotiuduitte terveinä molemmat. Alapään ongelmat ovat yleesä ohi meneviä tai korjattavissa esim. lantionpohjanlihasjumpalla. Se miksi vastaan on se että olen huolissani siitä että asia vaivaa sinua noin paljon vaikka olet sitä käynyt jo läpi, pidä huoli ja tarkkaile itseäsi, sillä monella alkaa synnytyksen jälkeinen masennus juuri tuolla synnytys huolella ja silloin siitä on lähes pakonomaisesti juteltava. jos asia vaivaa sinua päivittäin ja tekee sinut lähes itkuiseksi puhu asiasta neuvolassa, jotta saat lähetteen psykiatriselle ja pääset purkamaan tuntemuksiasi. Synnytyksestä on vielä niin vähän aikaa, aika kuultaa muistot, toivottavasti. Voimia!
Ainut mikä tuossa ei kuulosta normaalilta on se, että noin monta lääkäriä pisti lusikkansa soppaan ja kumosi toisten päätökset. Siinä kohtaa olisi kai kaivattu sinun puuttumista asiaan ja vaadittava toimenpiteitä/selkiyttä asiaan, mutta mielestäni sitä ei voi vaatia synnyttäjältä, koska asiantuntija ei ole synnyttäjä, vaan lääkäri.
itteäni pelotti synnytys. mutta tässä omat neuvoni synnytystä pelkääville:kuuntelet vain mitä kätilö sanoo ja ponnistat vauvan ulos.
Niin siis montako päivää oikein käynnisteltiin? Ja monesko raskausviikko oli menossa?
Mikäli laskettu aika oli lähellä ja selvät raskausmyrkytyksen oireet sulla oli (valkuaista virtsassa, kohonnut verenpaine, päänsärky, näköhäiriöt) niin sairasta päästää sua kotiin välillä.
Joku viikko tai puolitoista on varmaan max mitä käynnistellään jos on raskausmyrkytys
Huh huh - olisin vaatinut sektiota kovaan ääneen aloittajan tilanteessa!
kertokaahan miten ja missä olette synnyttäneet! mä synnytin poikaniu kuusaalla sairaalanmäellä ja tytön kotkassa kotkansairaalassa.