Olen viimeisilläni raskaana ja lapsen tulo alkaa olla aika konkreettinen juttu. Koko raskauden ajan päässä on välillä pyörähtänyt ajatus, että mihinhän sitä onkaan oikein ryhtynyt. Meillä on ollut miehen kanssa niin kivaa kaksistaan.
Vapauden menettäminen ahdistaa. Sitoutuminen pieneen ihmiseen tuntuu niin isolta elämänmuutokselta.
Toisaalta ymmärrän, että mitään järkevämpääkään vaihtoehtoa ei tässä elämäntilanteessa ole. Olemme molemmat mieheni kanssa sitä mieltä, että jälkikasvu kuuluu ilman muuta elämään. Nytkö jo se aika koitti? Olen 27v.
Tahtoisin kuulla rohkaisevia kommentteja siitä, miten esikoisen syntymän aiheuttama kriisi helpottaa.
Vapauden menettäminen ahdistaa. Sitoutuminen pieneen ihmiseen tuntuu niin isolta elämänmuutokselta.
Toisaalta ymmärrän, että mitään järkevämpääkään vaihtoehtoa ei tässä elämäntilanteessa ole. Olemme molemmat mieheni kanssa sitä mieltä, että jälkikasvu kuuluu ilman muuta elämään. Nytkö jo se aika koitti? Olen 27v.
Tahtoisin kuulla rohkaisevia kommentteja siitä, miten esikoisen syntymän aiheuttama kriisi helpottaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ajatuksesi on täysin normaalia. Sekavat tunteet jylläävät...raskausaikana ja synnytyksen jälkeenkin. Sitten vaan kummasti se pieni ihminen vie sydämen kokonaan. Ja tottuu siihen lapsiperheen elämään pikkuhiljaa. Hoitajia löytyy varmasti pienokaisellenne jotta pääsette joskus myös kahdenkeskisiin hetkiin, nekin ovat tärkeitä!
Nauti raskaudestasi! Tulet nauttimaan myös perhe-elämstä!!
Itse koin samoin 26-vuotiaana esikoistani odottaessa ja myös tuli sellanen ajatus, että tämäkö on kaiken loppu ja PITÄÄ elää vain vauvalle, mutta kun sain pienen pienen nyytin niin olin melkein heti hänelle ihan myyty! Hän valloitti minut täysin!!! Näin jälkeenpäin ajatellen niin kahdenkeskinen elämä mieheni kanssa oli äärettömän tylsää, vaikkei se silloin siltä tuntunnu :) Olemme nauttineet täysillä perhe-elämästä lapsen myötä, koska elämässämme on nyt sellainen keskipiste mitä vaalia :)
Tiedän täysin tunteesi ja minua välillä myös kadutti koko raskaus/vauvan hankkiminen vapaudenriisto-tunnelmissani, mutta hetkeäkään en enää kadu ihanaa päätöstäni!!! Sinun ajatuksesi kuuluvat raskauteen/elämään, joka helpottaa kun pieni vauvanne ilmestyy luoksenne livenä!!! :)